Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies sanoo minun pettäneen hänet, kun en haluaisi toista lasta
04.04.2024 |
Meillä on mieheni kanssa 2 v. lapsi. Kaikki on sujunut hänen kanssaan hyvin. Mies alkoi jonkin aikaa sitten puhua toisen lapsen hankkimisesta. Olen miettinyt asiaa, mutta tulen pohdinnoissani kerta toisensa jälkeen siihen lopputulokseen, että minusta elämämme on hyvää juuri näin, enkä halua toista lasta. Koen, että minulla on tarpeeksi voimavaroja pyörittää tätä yhden lapsen arkea ja käydä samalla työssä josta pidän kovasti. Minulla on diagnosoitu ADD johon minulla on lääkitys, ja olen kärsinyt nuorempana useampaan otteeseen masennuksesta ja uupumuksesta. Minusta tuntuu vahvasti siltä, että haluan olla mahdollisimman hyvä äiti tälle yhdelle lapselle, enkä hankkia toista lasta. En myöskään halua enää koskaan kokea raskautta ja synnytystä, ne olivat mielestäni kamalia kokemuksia.
Mies sanoo, että kaksi lasta menee siinä missä yksikin (moni tuntemani ihminen on sanonut, että näin ei todellakaan ole). Hän on viime aikoina alkanut puhua asiasta jopa vihaiseen sävyyn, ja väittää minun pettävän hänet jos en toiseen lapseen suostu.
Mielestäni naisen sana painaa asiassa enemmän, mutta miehen mukaan on väärin, jos asiasta päättää nainen. Tiedän vain sen, että mieluummin olen yhden lapsen rakastava ja energinen äiti, kuin uupunut ja katkeroitunut äiti kahdelle.
Olisi mukavaa kuulla kokemuksia ja mielipiteitä asiasta!
Kommentit (65)
Varmaan aika epäsuosittu mielipide, mutta sanonpa kuitenkin:
On loppupeleissä hyvin harvinaista, että miehet oikeasti haluavat lapsia. Se on vaan keino sitoa nainen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika epäsuosittu mielipide, mutta sanonpa kuitenkin:
On loppupeleissä hyvin harvinaista, että miehet oikeasti haluavat lapsia. Se on vaan keino sitoa nainen kotiin.
Tämä!
Äityli
Meillä oli 2 v. poika ja isäntä tuumi, että meidän pitäisi vielä tehdä tyttö. Ensimmäinen synnytyskään ei ollut helppo, Mutta suostuin siihen, että tehdään toinen lapsi. Aika nopeasti aloin odottaa toista ja tytär syntyi erittäin vaikean synnytyksen jälkeen. Oli perätilassa ja meidän molempien henki oli kyseessä. Ei tehty keisarileikkausta, vaikka olin toivonut. Sitten, kun näkivät, että ei tule normaalisti, oli mahdoton enää nukuttaa. Sananmukaisesti leikattiin alakautta pois. Huusin kuin eläin ja sitten ne ompelemiset kestivät kauan, kun monta kerrosta piti ommella. Mitään särkylääkettä ei annettu jälkeenkään, kun se liukenee maitoon. Oli kovat kivut koko yön ja olin yksin pienessä pimeässä huoneessa. Vain yhden kerran minua käytiin katsomassa koko yönä. Ilmoitin sitten ennen lähtöni, että en enää ikinä tule tänne näissä merkeissä. Onneksi tytär selvisi vahingoittumatta, mutta ei kaukana ollut.
moi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.
Mun lapsella on juuri noin. Kahden ainoan lapsen ainoa lapsi.
Olisin halunnut 3. En saanut kuin yhden ja 5 keskenmenoa.
Minä olisin halunnut 2. Sain yhden, vuosien hoidot ja ahdistuneisuushäiriön.
Se on jotenkin hauskaa kun miehet haluavat lisää lapsia. Haluavat lisää vaikka eivät oikeasti hoida sitä ensimmäistäkään kuten APeen tapauksessa. Ja vielä kehtaa syyttää naista pettämisestä kun hänen haaveensa ei toteudu. Jos miehet oikeasti osallistuisivat lapsen hoitoon ja kasvatukseen saattaisi sen toisenkin tekeminen tulla kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies voi jatkaa valitusta kun pystyy hoitamaan raskauden ja synnytyksen. Aika paljon pyydetty että lähtee siihen uudestaan toisen mieliksi jos ei edes toisesta lapsesta haaveile
Mistä tiedät, että sisaruksesi olisi auttanut hoitamisessa? Voi olla, ettei häntä olisi kiinnostanut pätkääkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupuliini kirjoitti:
Meillä oli 2 v. poika ja isäntä tuumi, että meidän pitäisi vielä tehdä tyttö. Ensimmäinen synnytyskään ei ollut helppo, Mutta suostuin siihen, että tehdään toinen lapsi. Aika nopeasti aloin odottaa toista ja tytär syntyi erittäin vaikean synnytyksen jälkeen. Oli perätilassa ja meidän molempien henki oli kyseessä. Ei tehty keisarileikkausta, vaikka olin toivonut. Sitten, kun näkivät, että ei tule normaalisti, oli mahdoton enää nukuttaa. Sananmukaisesti leikattiin alakautta pois. Huusin kuin eläin ja sitten ne ompelemiset kestivät kauan, kun monta kerrosta piti ommella. Mitään särkylääkettä ei annettu jälkeenkään, kun se liukenee maitoon. Oli kovat kivut koko yön ja olin yksin pienessä pimeässä huoneessa. Vain yhden kerran minua käytiin katsomassa koko yönä. Ilmoitin sitten ennen lähtöni, että en enää ikinä tule tänne näissä merkeissä. Onneksi tytär selvisi vahingoittumatta, mutta ei kaukana ollut.
Jos näin on ollut oikeasti niin herran jumala mikä kokemus sinulla! Kipujen on täytynyt olla saatanalliset. Olen pahoillani että jouduit käymään tuollaisen epäinhimillisen kokemuksen läpi :(
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.
Voi että ihanko tosiaan kuvittelet että ainoat lapset haluaa aina kaiken kun sisarukset oppii suorastaan kilpailemaan ja hirveä riita jostain jätskin jakamisesta?
Surullistahan se vähän on jos on paljon yksin ja sisaruksilla kehittyy sosiaaliset taidot mutta ei tarvitse kuvitella että se tarkoittaa muiden huomioon ottamista, vaan voi olla muiden ulos jättämistä yhtä hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupuliini kirjoitti:
Meillä oli 2 v. poika ja isäntä tuumi, että meidän pitäisi vielä tehdä tyttö. Ensimmäinen synnytyskään ei ollut helppo, Mutta suostuin siihen, että tehdään toinen lapsi. Aika nopeasti aloin odottaa toista ja tytär syntyi erittäin vaikean synnytyksen jälkeen. Oli perätilassa ja meidän molempien henki oli kyseessä. Ei tehty keisarileikkausta, vaikka olin toivonut. Sitten, kun näkivät, että ei tule normaalisti, oli mahdoton enää nukuttaa. Sananmukaisesti leikattiin alakautta pois. Huusin kuin eläin ja sitten ne ompelemiset kestivät kauan, kun monta kerrosta piti ommella. Mitään särkylääkettä ei annettu jälkeenkään, kun se liukenee maitoon. Oli kovat kivut koko yön ja olin yksin pienessä pimeässä huoneessa. Vain yhden kerran minua käytiin katsomassa koko yönä. Ilmoitin sitten ennen lähtöni, että en enää ikinä tule tänne näissä merkeissä. Onneksi tytär selvisi vahingoittumatta, mutta ei kaukana ollut.
Synnyttäminen on aivan hirveää. Sulla vielä erityisen kamala tuo kokemus. Muistan itse synnytyksestä sen kun tuntui siltä että halkean kahtia. Vauva oli iso (yli 4 kg) ja jäi lopussa jotenkin jumiin. Imukuppi ja välilihan leikkaus. Ei kiitos enää ikinä uudestaan. Teki mieli vetää nokkaan sellaisia jotka tuli vauva-aikana kyseleen koskas sisarusta meinataan tai joko on uusi vauvakuume tullut.
Vierailija kirjoitti:
Helppohan se on miehenä huudella, heillä kun on se mukavin osuus lapsen hankkimisessa. Rojut ränniin ja nainen kärsii lopusta.
Mulla vois olla parikin lasta jos saisin olla miehen / isän roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupuliini kirjoitti:
Meillä oli 2 v. poika ja isäntä tuumi, että meidän pitäisi vielä tehdä tyttö. Ensimmäinen synnytyskään ei ollut helppo, Mutta suostuin siihen, että tehdään toinen lapsi. Aika nopeasti aloin odottaa toista ja tytär syntyi erittäin vaikean synnytyksen jälkeen. Oli perätilassa ja meidän molempien henki oli kyseessä. Ei tehty keisarileikkausta, vaikka olin toivonut. Sitten, kun näkivät, että ei tule normaalisti, oli mahdoton enää nukuttaa. Sananmukaisesti leikattiin alakautta pois. Huusin kuin eläin ja sitten ne ompelemiset kestivät kauan, kun monta kerrosta piti ommella. Mitään särkylääkettä ei annettu jälkeenkään, kun se liukenee maitoon. Oli kovat kivut koko yön ja olin yksin pienessä pimeässä huoneessa. Vain yhden kerran minua käytiin katsomassa koko yönä. Ilmoitin sitten ennen lähtöni, että en enää ikinä tule tänne näissä merkeissä. Onneksi tytär selvisi vahingoittumatta, mutta ei kaukana ollut.
Nyt on kyllä pakko kysyä arkaluontoinen kysymys; miltä alakerta tuntui vuosien päästä tuon synnytyksen jälkeen? Siis ihan yleinen tuntemus ja seksin aikainen? Huh mikä kokemus.
Itse varmaan sanoisin, että opettele ensin ottamaan vastuuta edes tästä yhdestä enemmän, koska haluat itsellesi enemmän vapaa aikaa. Ja vielä kysyt, että ottaako mies sitten molemmat lapset kokonaan vastuulleen jos sinä lähdet mahdollisimman pian töihin.
Tuskin suostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta menee helpommin kuin yksi mutta älä sinä tee. Olet hysteerikko kasvattajana
Ottakaa kunnon ikäerolla. Meillä nyt puolivuotias ja ekaluokkalainen. Arki ei juuri kuormita kun voin olla kotona molempia varten plus että eskarilaisesta on jo ihan todella apua arkiaskareissa.
Minä myös halusin monestakin syystä panostaa esikoiseeni. Toinen lapsi paljastaa sen mitä minun tulisi äitinä kehittää.
Tupuliini kirjoitti:
Meillä oli 2 v. poika ja isäntä tuumi, että meidän pitäisi vielä tehdä tyttö. Ensimmäinen synnytyskään ei ollut helppo, Mutta suostuin siihen, että tehdään toinen lapsi. Aika nopeasti aloin odottaa toista ja tytär syntyi erittäin vaikean synnytyksen jälkeen. Oli perätilassa ja meidän molempien henki oli kyseessä. Ei tehty keisarileikkausta, vaikka olin toivonut. Sitten, kun näkivät, että ei tule normaalisti, oli mahdoton enää nukuttaa. Sananmukaisesti leikattiin alakautta pois. Huusin kuin eläin ja sitten ne ompelemiset kestivät kauan, kun monta kerrosta piti ommella. Mitään särkylääkettä ei annettu jälkeenkään, kun se liukenee maitoon. Oli kovat kivut koko yön ja olin yksin pienessä pimeässä huoneessa. Vain yhden kerran minua käytiin katsomassa koko yönä. Ilmoitin sitten ennen lähtöni, että en enää ikinä tule tänne näissä merkeissä. Onneksi tytär selvisi vahingoittumatta, mutta ei kaukana ollut.
Hui kamala! Olen pahoillani, että jouduit kokemaan tuollaisen helvetin, mutta onneksi kaikki on nyt hyvin.
Miehellä on jostain syystä aina ollut todella kärkevät käsitykset vanhemmuudesta, ja jopa äitiydestä. Hän on mm. sanonut minulle, kun mietin suunniteltua sektiota pelon vuoksi, että synnytystä ja kipua pelkäävä äiti on hänen mielestään huonosti motivoitunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
2 lasta menee helpommin kuin yksi mutta älä sinä tee. Olet hysteerikko kasvattajana
Miksi valehtelet? Kerro nyt toki, miten _tuplattu_ työmäärä helpottaa elämää? Tuplattu rahanmeno? Tuplasti muistettavia asioita (neuvola, koulujutut jne)
Jos mies voisi kantaa lapsen, synnyttää ja kestää tämän koettelemuksen kaikki kärsimykset, olisi hieman toinen ääni kellossa.
Sinulla on epäkunnioittava ja itsekeskeinen mies.
"Hän on mm. sanonut minulle, kun mietin suunniteltua sektiota pelon vuoksi, että synnytystä ja kipua pelkäävä äiti on hänen mielestään huonosti motivoitunut."
Siis mitä aktuaalista v**tua? Yleisesti olen sitä mieltä, että jokaisella saa ihan vapaasti olla omat mielipiteensä asiasta kuin asiasta, mutta tämä on kyllä aika paksua.
Mitä muita empaattisia, rohkaisevia ja hienoja elämänarvoja huokuvia mielipiteitä miehelläsi on?
Alue: Aihe vapaa
Aivan! Helppo evätä lapselta sellaista, mistä ei itse tiedä mitään.