Mies sanoo minun pettäneen hänet, kun en haluaisi toista lasta

Meillä mies ei halunnut kuin yhden lapsen. Jäätiin sitten yksilapsiseksi perheeksi.

Ei kannata myöntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tee vaan se toinen. Miestäsi jää harmittamaan muuten lopuksi ikää. 

Ainokaisena ei ole mukava olla. Olen itse ja iso vastuu iäkkäistä vanhemmista yksin. 

Itse lähden ajatuksesta, että lapsia se lukumäärä, minkä voisi hoitaa tarvittaessa yksin. Kun tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, niin en toisen mieliksi lähtisi lasta tekemään jos itse sitä epäröisin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että sisaruksesi olisi auttanut hoitamisessa? Voi olla, ettei häntä olisi kiinnostanut pätkääkään...

Itselleni kävi näin. 

Toisella vanhemmallani oli yhteensä 5 lasta kahdesta avioliitosta, olin silti yksin asioita hoitamassa kun tämä ei enää pärjännyt kotona. Kun muilla oli niin kiire ettei kerkee, hoida sinä kun oot noita asioita niin hienosti jo hoitanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Mun lapsella on juuri noin. Kahden ainoan lapsen ainoa lapsi. 

Olisin halunnut 3. En saanut kuin yhden ja 5 keskenmenoa. 

Minullaon kolme lasta, sisarellani neljä. Lapset edustavat minulle elämän ja traditioiden jatkuvuutta. Mitä jos ainoa lapseni ei pystyisi tai ehtisi lisääntymään? En haluaisi joutua tuohon tilanteeseen. Lisääntyminen on elämän tarkoitus kaikille elämille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihmisiä jotka kieltävät lapseltaan sisarussuhteen. Ne ovat monelle merityksellisimpiä ihmissuhteita puolison ja omien lapsien jälkeen. Olen huomannut, että ainoilla lapsilla on usein puutteita muiden huomioonottamisessa. Ihan ymmärrettävää, kun on kasvanut perheessä huomion keskipisteenä eikä muita ole tarvinnut huomioida. Ainoat lapset hankkivat usein vain yhden lapsen; on helppoa kieltää lapseltaan sellaista, josta itse ei tiedä mitään. Kun kaksi ainoaa lasta tekee vain yhden, niin hän on aivan yksin maailmassa; ei setiä tai tätejä, ei serkkuja, ei sukua, juureton. Säälin syvästi.

Mun lapsella on juuri noin. Kahden ainoan lapsen ainoa lapsi. 

Olisin halunnut 3. En saanut kuin yhden ja 5 keskenmenoa. 

Minullaon kolme lasta, sisarellani neljä. Lapset edustavat minulle eläm

Lapsiparoillasi on kova taakka ehtiä, pystyä ja haluta lisääntyä sinun mieliksesi. Toivottavasti ymmärrät pitää mielipiteesi ominasi.

Meillä on kaksi lasta, ja kyllähän se melkoista pyöritystä on. Ihaniahan ne on, mutta kuin yö ja päivä. Ja oma-aika on siis vähentynyt. Tai sitä ei enää ole tällä hetkellä. Meillä ei ole tukiverkkoja.

Meillä lapset tuli hedelmöityshoitojen kautta, ja älkää ymmärtäkö väärin, siis todella toivottuja molemmat. Ihmeitä lähinnä.

Joten miehellesi tiedoksi, että eihän se ole edes itsestään selvää, tuleeko edes. Ja jos tulee tilanne, että pitäisikin aloittaa hoidot, niin se on todella rankkaa. Meille joskus väläytellään, miksi ette tehneet kolmatta. Ajatus kolmansista hoidoista..no huh! Ei kiitos.. Eli sinä edellä ja sinun hyvinvointi edellä. Kun sinä voit hyvin,  muu perhekin voi hyvin. (No miehesi voi mököttää, mutta joskus pitää oppia olemaan kiitollinen siitä mitä on, eikä miettiä sitä mitä ei ole).

Yhden lapsen kanssa pärjäät paremmin yksinkin, tuosta miehestä ei tunnu olevan yhdenkään isäksi

Ei kannata, jos mies toimii ns. pikkuapulaisena jo nyt, niin tuskin hän siitä sen paremmaksi muuttuumaan. 

Yksi rakas lapsi on jo, iloitkaa hänestä. 

Miehesi käyttäytyy hölmösti. Totta kai sinä synnyttäjänä päätät, haluatko toista lasta, et todellakaan ole "pettänyt" häntä.

Tuosta huolimatta tilanteesi on mielestäni sellainen, että asiaa kannattaa miettiä monelta kantilta. Oletko vain vähän epävarma sen suhteen, jaksaisitko toista lasta, vai onko sinulla vahva syy epäillä asiaa? Miten masennus on aiemmin näkynyt ja onko sitä ollut viimeisen viiden vuoden sisällä? Jos pärjäät nykyisen lapsen kanssa hyvin ja jaksat käyt mielelläsi töissä eikä uupumisesta ole ollut vaaraa, niin voi olla että toinenkaan lapsi ei ole niin rankka kokemus kuin etukäteen tuntuisi. Miettisin, että voisitko saada lasten hoitoon tukea tai hoitoapua, jos tarvitset? Sellaisellakin on iso merkitys.

Entä mikä raskaudessa ja synnytyksessä oli pahinta, saisiko niitä ongelmia hoidettua etsimällä ratkaisuja terveydenhuollon kanssa (esim. ei ehditty laittaa kunnollista kivunlievitystä -> vaadit tällä kertaa päästä sairaalaan hyvissä ajoin, tai ponnistaminen oli hirveää -> saisitko sektiota synnytyspelkoon vedoten)? Esimerkiksi raskausdiabetes tai pahoinvointi ei välttämättä iske samalla tavalla, jos siihen voidaan jo etukäteen varautua.

Kuten täällä onkin sanottu, niin ainoana lapsena oleminen voi olla lapselle vaikeampaa kuin sisaruus. Kotona ei saa yhtä paljon vuorovaikutusta saman ikäisten kanssa kuin muut ja myöhemmin elämässä ei ole ketään, jonka kanssa ratkoa perheen asioita yhdessä sitten kun te vanhenette. Yleensä sosiaaliset taidot kehittyvät samanikäisten sisarusten kanssa paremmin eikä tarvitse olla yhtä "yksin". 2-3 vuoden ikäero on yleensä tosi hyvä siinäkin mielessä, että ero ei ole suuri, mutta vauva-arki ei kuitenkaan tule tuplana yhtä aikaa.

Asia on kuitenkin sinun päätöksesi, ei miehen tai muiden. On huono idea tehdä toinen lapsi jos missään nimessä ei halua, en siis yritä muuttaa mieltäsi. Kannustan vain miettimään kaikkia puolia ja tutkimaan omia tunteita ja tilannetta sen verran tarkkaan, että kun lopulta teet päätöksen niin olet ihan varma. Moni ongelma/este kun voidaan kuitenkin ratkoa, vaikeuksiin saa apua eikä kaksi lasta ole niin haastava yhtälö kuin ehkä etukäteen tuntuu. Sinun ei myöskään tarvitse olla aina täydellinen ja tosi hyvä äiti, vaan ihan ok arki riittää.

Nyt kantsii miettiä, että haluatko kasvattaa sitä yhtä lastakaan tuollaisen kanssa. Mies voi valittaa sitten kun synnyttää ja imettää.

Vaihtoon tommonen mies

Ap:lle neuvoni on: pitäkää viikon loma. Sinä lähdet yksin muualle lepäilemään ja mies on kahdestaan lapsen kanssa kotona. Kysy sen jälkeen, haluaako hän oikeasti hoitaa toisenkin lapsen.

Niin, ap. ilmeisesti pääset aika helpolla, koska miehesi on niin lapsirakas, että hoitaa lasta ja huolehtii arjen pyörittämisestiä. Pääsetkö koskaan edes kokkaamaan perheelle ruokaa, kun mies niin innokkaasti touhuaa keittiössä. Muuten siivoaa ja pyykkää, leikkii ja ulkoilee lapsen kanssa. Kannattaisiko miehen hankkia lisää kummilapsia, hänellähän on niitä, niin, kuinkas monta kummilasta miehelläsi onkaan?

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kyllä jonkin verran taipumusta ns. rusinat pullasta-vanhemmuuteen, eli tykkää leikkiä lapsen kanssa, mutta varsinainen lapsenhoito ei muutoin ole kovin mieluista. 

Hänellä on myös sen tyyppistä ajattelua, että vaikka lastenhoito on noin periaatteessa molempien vanhempien tehtävä, on kuitenkin tosiasia, että se on luonnostaan enemmän äitien hommaa. Tätä ajattelua olen häneltä yrittänyt kitkeä pois. 



Hän on erittäin tarkka siitä, kuinka paljon tekee. Esim; minulla on eräs pitkäaikainen ja rakas harrastus, jonka pariin palasin kun lapsi oli 6 kk. Olin sanonut miehelle, että harrastuksen jatkaminen on minulle tärkeää, ja hänen tulee se mahdollistaa. Harrastus vie kaksi tuntia yhtenä iltana viikosta. Kun olin harrastuksessa ja mies sillä aikaa lapsen kanssa kotona, mies alkoi laittaa viestiä milloin tulen kotiin, ja jos tulin vaikka 10 min. tavallista myöhemmin, siitä tuli heti sanomista. 

 <

Onko mies miten konservatiivinen näin muutoin? Itse lähtökohtaisesti välttelisin viimeiseen asti näitä miehiä, jotka vetoavat biologiaan välttääkseen vastuun lapsen hoidosta.

Sinuna en todellakaan pyöräyttäisi toista lasta, ennen kun toinen osallistuu lapsen hoitoon reilusti aktiivisemmin. 2 tuntia omaa aikaa viikossa on naurettavan vähän.

Kannattaa kuunnella miestä 

Tällaisia juttuja kun lukee, niin ei tarvitse ihmetellä miksi se tavallinen suomalainen mies ei kelpaa. Kun se tavallinen on just tällainen vastuuta kantamaton vätys siinä vaiheessa kun mukula on jo olemassa! 

"Kuten täällä onkin sanottu, niin ainoana lapsena oleminen voi olla lapselle vaikeampaa kuin sisaruus. Kotona ei saa yhtä paljon vuorovaikutusta saman ikäisten kanssa kuin muut ja myöhemmin elämässä ei ole ketään, jonka kanssa ratkoa perheen asioita yhdessä sitten kun te vanhenette. Yleensä sosiaaliset taidot kehittyvät samanikäisten sisarusten kanssa paremmin eikä tarvitse olla yhtä "yksin". 2-3 vuoden ikäero on yleensä tosi hyvä siinäkin mielessä, että ero ei ole suuri, mutta vauva-arki ei kuitenkaan tule tuplana yhtä aikaa"

Kuten olikin jo aiemmin mainittu, se että on sisaruksia ei tarkoita sitä, etteikö voisi joitua ratkomaan iäkkäiden vanhempien asioita yksin.

Oma lapseni on ainoa lapsi. Siitä huolimatta hyvin sosiaalinen ja omaa lauman kavereita, joiden kanssa viettää paljon aikaa kouluajan ulkopuolella.

Itselläni on sisarus pienellä ikäerolla, ja jo päiväkoti-iästä saakka ollut todella vaikeaa saada kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi lasta ei koskaan ikinä milloinkaan mene siinä missä yksikin. Tuplaten hommaa ja lisäksi saat toimia kaiken vapaa-aikasi erotuomarina kotona. Ei kannata. Olet viisas kun tiedät omat voimavarasi ja toimit sen mukaan.

Just näin

Sika pihalle ja mielellään kakaransa kera. Hoitakoon sitä ja oppikoon olemaan.