Jos olet aikuisiällä oppinut löytämään iloa liikunnasta, kerro miten teit sen. Vähäinenkin määrä

Onnistun silloin jos liikunta on ryhmässä tai kaverin kanssa määrättyyn aikaan. Tulee lähdettyä, vaikka olisi jotain muutakin kesken tai laiskottaisi, koska se liikunta on just nyt ja sitten se on ohi sen jälkeen. Merkkaan ylös kalenteriin ja olen tyytyväinen kun saan monta merkintää

Kumppanuushankkeen= piti siis olla jumppakuminauha

Kävely on helppo. Aloitin kävelemällä talon ympäri. Nopeasti pystyi pidentämään matkoja. Aluksi ei mäkiä.

Tällä joku sanoikin. Kun tekee joka päivä, kohta on pakko päästä kävelee. Olisiko helpompi aloittaa aamu kävelyllä vai onko kivempaa keskipäivän lämmössä tai illan viilentyessä? Kesä on olleksi tulossa. 

Jos pidät musiikista, kuulokkeet päähän. 

Voit myös miettiä nautinnon kautta. Uinti ja palkintona sauna. 

Ostin Nintendo Switchille Just Dance -pelin ja siihen kaikki kappaleet auki. On todella hikistä ja hauskaa. Menee helposti tunnista kahteen ja syke pysyy korkealla. Verhot on tosin parempi pitää kiinni... Ja olen yli 30v nainen eli en mikään teini enää 

Asun tällä hetkellä todella pienellä paikkakunnalla, mutta olen muuttamassa isompaan kaupunkiin.

Aion siellä toteuttaa pitkä-aikaisen haaveeni; liityn johonkin tädeille sopivaan futisjoukkueeseen.

Johan tulee potkua tähänkin tätiin. (Joka on myös jämähtänyt sohvalle)

Ei minullakaan vielä rutiinia ole, mutta uimahallissa käymisestä olen huomannut nauttivani, vaikka lapsena vihasin koulu-uintia hallissa. 

Vesi on rentouttava elementti. Käyn uimassa muutaman altaallisen lämmittelyksi, vesijuoksen hetken, uin vähän lisää semmoista tahtia et vähän hengästynkin, ja sitten menen matalaan altaaseen tekemään virtuaalivesijumppaa (seinällä on siis näyttö, jossa pyörii jumppaohjelma). Altaassa jumpatessa kukaan ei näe mitä teet, kun kaikilla hytkyy vaan päät ja hartiat siinä veden pinnalla :)

Uinnin ja saunan jälkeen nukkuu makeasti. 

Aloin käydä lenkeillä kävellen ja musiikkia kuunnellen. Laihduin ja lopulta aloin hiukan pitää juoksemisestakin. 

Tärkeintä on löytää itselle sopiva liikuntamuoto. 

Nouse bussista pari pysäkkiä aikaisemmin

Ostin juoksumaton ja kävelen sillä 5 km tunnissa puolesta tunnista tuntiin ainakin neljä kertaa viikossa ja katson samalla jotain ohjelmaa ipadista. Sitten on muutaman  kerran viikossa 15 min kotijumppa. Nämä riittää mulle kunnes säät sallii ulkoilun.olen eläkkeellä.

Pertsa Perinteiseen Kieleen Pyrkijä

Väärin:

"Jos olet aikuisiällä oppinut löytämään iloa liikunnasta, kerro miten teit sen."

Oikein:

"Jos olet aikuisiässä oppinut löytämään iloa liikunnasta, kerro miten teit sen."

Samoin oikein:

"Jos olet aikuisena oppinut löytämään iloa liikunnasta, kerro miten teit sen."

Mikä muoti tämä tällainen ulkopaikallislallatus on, mikä inspiroi nuoria siihen ja mitä sillä matkitaan?

Tuli  paljon  muutosta  elämään. Päätin  alkaa  liikkuun, siitä  se  lähti. Olo on  mahtava  liikunnan  jälkeen  ja  parempi  mieli.

Auttoi, kun tein liikunnan aloittamisesta mahdollisimman helppoa. Eli laitan vain videon pyörimään. Teen myös aina koko jumpan, niin tulee olo, että on suorittanut jotain mallikkaasti. 



Ulos lenkille tms. lähdöstä ei tulisi vitkuttelen ja neuroosien takia mitään.

Aloitin 33-v:nä saliharrastuksen. On kyllä vienyt mukanaan. Treenimotivaatiota lisää se että sali on tien toisella puolella. Nyt olen noin vuoden treenannut ja kehitystä on kyllä tapahtunut:) Muita kivoja lajeja joita satunnaisesti harrastan ovat kesällä patikointi kansallispuistoissa, kävelylenkit, pyöräily ja uinti. 

Ostin kunnon kuulokkeet ja lenkkarit. Madalsi kynnystä lähteä kävelylenkille. Ja kun sitkeästi pitää treeniohjelmasta kiinni, niin liikunnasta tulee nautinnollisempaa, vaikka ihan joka kerta ei tekisikään mieli lähteä ulos kävelemään. 

Olen yli 65 v. nainen ja aloitin painonpudotuksen yhteydessä liikunnan maltillisesti kävelyllä ja kilometrejä lisäsin sitä mukaa, kun voimat ja jaksaminen lisääntyivät. Paino putosi tasaiseen tahtiin 1,5-2 kg kuukaudessa ja samalla pitenivät kävelymatkat 7-8 kilometriin päivä. Kun olin saavuttanut tavoitepainon lähdin kaupungin liikuntatoimen  kuntosalikurssille ja sitä myöten aloin käymään kävelemisen lisäksi pari kertaa viikossa kuntosalilla (julkisen sektrorin kuntosali) kohentamassa lihaskuntoani. Olen ollut koko aikuisikäni laiska liikkuja, mutta terveydellisistä syistä ja lääkityksen välttääkseni aloin pudottaa painoa ja siinä yhteydessä liikunta tuli luonnollisena osana mukaan  päivittäiseen elämään.

Liikuntaa ei tarvitse hampaat irvessä harrastaa. Itse käyn punttisalilla 4 kertaa viikossa, tunti kerrallaan. Ei siellä oikeasti tarvitse koko iltaa viettää. Joskus innostun kotioloissa kuntopyörästä ja kesäaikaan enemmänkin tulee lenkkeiltyä. 

Olin pitkään siinä luulossa, että liikunta on enemmän sosiaalisten ihmisten juttu ja itse en ole kovin sosiaalinen.

Jossain kohtaa tajusinkin, että ei siinä tarvitse olla kovin sosiaalinen, että harrastaa liikuntaa.

Ei varmaan toimi kaikilla mutta suorittamisesta ja itsensä piiskaamisesta luopuminen. Itsensä kannustaminen, se että opettelet arvostamaan itseäsi niin paljon että haluat pitää itsestäsi mahdollisimman hyvää huolta. Sen ymmärtäminen ettei kehosi ulkonäkö ole yhtä kuin ihmisarvosi. Tavoittele ykkösenä mielenrauhaa, ei ulkonäköä. Kehon kuuntelemisen opettelu. Joskus pienet lyhyet tanssi-tai jumppahetket pitkin päivää on se mitä tarvitsen, joskus se on 45min kävelylenkki. Etsi sinulle itsellesi sopivia tapoja liikkua. Ole kuin oman itsesi vanhempi, sellainen kuin _hyvä_ vanhempi olisi. Kannusta, vähän patista, anna suuresti tunnustusta kun olet ylittänyt itsesi. Äläkä koe huonommuutta jos olet nyt huonossa kunnossa. Ei se elämä yleensä mene kuin Strömsössä kellään

Menen ulos joka päivä. Säässä kuin säässä.

Lopetin ensin kokonaan kaikenlaisen mittaamisen, laskemisen ja tehon ajattelun. En tavoittellut tuntimääriä, kilometrejä, sykkeitä tai vastuspainoja. Harrastin liikuntaa jonka ensisijainen tarkoitus on ihan muu kuin kehon rasittaminen: esimerkiksi suunnistuksessa etsin rasteja, kävellessä otin vain omaa aikaa äänikirjan kanssa, tanssitunnilla keskityin nauttimaan musiikista, kiipeilypuistossa voitin korkeanpaikan pelkoa, vesijumppaan menin heiluttelemaan raajoja kaverin kanssa jutellen, pyöräillen kävin nauttimassa säästä ja etsimässä kieloja, retkeilemään menin bongaamaan sammakkoja... Lakkasin potemasta huonoa omaatuntoa siitä että olen hidas, iso ja tehoton. Sit kun sitä ei itseltään vaatinut, niin joskus vahingossa polki vähän kovempaa, ui vähän reippaammin ja otti uteliaisuuttaan pari juoksuaskelta, ja se olikin mielenkiintoista kun siihen ei sisältynyt mitään vaatimusta. Ja tuntui joskus hyvältä ja joskus pahalta, ja yllättäen joskus tuntui hyvältä se että tuntui pahalta (=rasitus oli voimakasta) kun tiesi että voin lopettaa milloin vain ja säädellä suoritusta ilman pelkoa siitä että pettyisin itseeni. 

Tällä mentiin pari vuotta. Samalla laihduin reilusti, en tosin vain liikunnan vaan lähinnä lihavuusleikkauksen takia. Sen myötä liikunta on myös muuttunut eri tuntuiseksi, ja tällä hetkellä treenaan triathlonin olympiamatkaa varten - ilman aikatavoitetta!!! - ihan vain siksi että on kiva pystyä. Omaan tahtiin. Edelleen mm. tanssin ja suunnistan, ja liike tuntuu kehossa tääääysin erilaiselta kuin lapsena, nuorena tai silloin kun liikunta oli pakkopullaa ja aina yritti vähän liikaa ja oli tyytymätön suoritukseensa. 

Polje 10km päähän yhdelle kaljalle kuppilaan. Tai vaikka merenrannalle jointtia polttamaan ja takaisin. olen käyttänyt näitäkin outokaisia porkkanana likunnalle ja toimii juu. Yrtti ja luonto sopivat todella hyvin yhteen.