Listatkaa tämän päivän ongelmia mitä lasten kasvatuksessa esiintyy?

Kaikki sateenkaarivouhotus ja propaganda.

Koululaiset eivät tiedä mitä seksuaalisuutta ovat tai pitäisi olla kun joka paikasta tungetaan viittätoista sukupuolta ja kolmeakymmentä seksuaalista suuntautumista. Mennyt liian seksuaalisuuskeskeiseksi kaikki kun on suvaittu liikaa mutta samalla painostettu johonkin erikoiseen muottiin.

Puuttuu kuri ja järjestys .Säännöt ja kiellot kuuluu kasvatukseen . Kaikki ei voi olla aina kivaa .Tuo kilpailuhenkisyys on pahasta , kilpaillaan menestyksestä ja kenellä on varakkaammat vanhemmat .

PUHELIMET

Vihapuhe. Puhutaan rumasti vähemmistöistä, erilaisista, lihavista, vammaisista ja ties kenestä. Puhe tarttuu. 

Aasian maissa nuorista on tullut tuhoisia tuon seurauksena että ei ole kavereita, pelkkiä kilpailijoita koulussa ja harrastuksissa. Ne jotka ei pärjää, tekevät itsetuhoisen ratkaisun. Tätä varsinkin Japanissa ja Koreassa, minulla on jonkin verran kavereita siellä ja olen kuullut tuosta syvällä olevasta ongelmasta jota nykymaailma vaan pahentaa kun pitää suoriutua vaan lisää ja lisää.

Some. Esiteinin äitinä saa olla koko ajan tasapainottelemassa, että mikä olisi hyvä raja somen kanssa. Kokonaan ei voi kieltää, koska jää muuten ulkopuolelle porukoista. Silti pitäisi pystyä rajoittamaan. Samalla somen kautta tulee paljon hyvääkin. Esim. samanhenkiset löytää helpommin toisensa jne. Mutta sitten somen kautta leviää myös kaikki kakka, kuten kauhea määrä juoruja ja liikaa yksityiskohtia tuohon Vantaan tapaukseen liittyen. 

Kaikkien pitäisi mennä korkeakouluun opiskelemaan . 

Kaverin 12v lapsen luokalla lapset eivät enää tiedä pitäisikö olla tyttö, poika tai jokin muu, mikä aiheuttaa persoonallisuuden kehittymättömyyttä kun mietitään että mitä muut haluavat yksilönä olevan. Tulee epävarmuutta, ja koulutyö kärsii.

Nykyään heteroita kiusataan kouluissa, joskus ennen oli toisin päin.

Tavallinen huolenpito ja rajojen asettaminen.

Laita lapselle kunnollista ruokaa. Syö se yhdessä hänen kanssaan ja juttele hänen päivästään. Järjestä mahdollisuuksien mukaan lapsellesi muutakin tekemistä kuin yksin ruudun ääressä nököttäminen. Puhu lapsellesi kunnioittavasti. Älä puhu muistakaan ihmisistä rumasti. Uskalla vaatia tekemään kotitöitä iän mukaisesti. Auta tarvittaessa läksyissä. Toimi itse esimerkkinä, muuten kaikelta menee pohja. 

Tiktok ja Instagram sikiävät aivan varmasti jostain saatanasta. Lapset vertaa itseään muihin, että kuka suositumpi, kenellä paremmat vaatteet, kenellä hullummat haasteet.

Jokainen perheessä tulee kotiin koulusta ja töistä, lämmittää mikrossa ruokansa ja menee surffaileen netissä, kännyssä, somettaa jne. Yksinäistä.

Pienillä paikkakunnilla koko kylä kasvatti omiaan ja toisten lapsiaan .Meillä vanhemmat sopi keskenään esim. kotiintuloajat jne. 

Lapsuudessani Yleisradiosta tuli Urheiluruutu. Nyt Ylestä on tullut Uhreiluruutu. 80-luvulla kilpailtiin, kuka heittää keihästä pisimmälle. Uhreiluruudussa kilpaillaan, kuka heittää keihästä kaikkein lyhimmälle. Sen jälkeen etsitään syyllinen. Syyllinen on aina joku muu.

Älylaitteet liian nuorille.

Viivi Jyväskylän maalaiskunnasta huomasi 12-vuotiaana, että koko maailma ei rakastakaan häntä. Nyt hän vaatii ilmastonmuutoksen ja patriarkaatin poistamista, translakia, perustuloa, sitä että kaikki hyväksyisivät ja puhuisivat vain kivoja, lisää rahaa, rahasta luopumista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, kiintiöitä eri pigmenteille ja kromosomiyhdistelmille sekä verorahoin kustannettavaa anaalivalkaisua sitä haluaville. 1980-luvulla lapsista tuli Suomessa kaiken keskipisteitä. Kun tämä wunderkind aikuistuu, menee ensimmäiseen oikeaan työpaikkaansa, naamalle lentääkin märkä turbaani. Kaikki eivät palvokaan jokaista ideaa, jota tämä universumin kiintotähti suustaan päästää. Aikuisuus ei olekaan toivelista siitä, kuinka muut kohtelevat juuri minua. Aikuisuus onkin vastuuta.

Siinä mennään jo lähtökohtaisesti metsään, kun kaikkien muka pitäisi saada aina saman verran kaikkea ja kenellekään ei pitäisi tulla paha mieli. Siskollani on kolme kouluikäistä lasta. Koska hänellä ei ole varaa matkustaa kaikkien kanssa, niin hän matkustaa yksin. Lopputulemana kukaan niistä lapsista ei ole nähnyt isoäitiään kolmeen vuoteen. Näillä samoilla lapsille ei opeteta pöytätapoja, koska yhdellä on rajoitteita niitä oppia. 

Kun Freud oli vielä muotia, sai sentään syyttää kaikesta äitiään. Nykyään syyllinen on yhteiskunta.

1980- ja 1990-luku pilasivat suomalaiset lapset. Silloin alettiin puhua itsetunnosta. Lasta piti kannustaa, vaikkei tämä osaisikaan hommaan. Ei pidä! Se johtaa harhaiseen itsekuvaan, jossa lapsi haluaakin muuttaa itsensä sijaan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin. Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.

Puhelimen käyttö ja sen rajoittaminen. Tästä väännetään jatkuvasti. 

Tiedostan, että tämä ei ole mikään suuri haaste, mutta pohdin kuitenkin. Minusta on välillä haastavaa tasapainotella sen kanssa mitä lapselle on järkevä hankkia ja mitä ei, kun taloudellisesti pystymme toteuttamaan lapsen toiveita. Elin itse lapsuuden, jossa en saanut koskaan mitään muodikasta, koska äidistäni ihmisen pitää olla oma itsensä eikä tykätä mistään muodikkaasta. Se oli teininä kidutusta, kun elin äitini arvojen mukaisesti ilman mitään muodikasta. Nyt haluan antaa lapselleni lapsuuden, jossa hän saa haluamiaan asioita eikä minulla ole sanottavaa esim. hänen tyyliinsä tai musiikkimakuunsa. Mietin kuitenkin välillä, että onko joku järkevä raja siinä, mitä hän ei saa. Hän saa paljon, mutta ei tosiaan kaikkea mitä mieleen juolahtaa ja joutuu säästämään/telemään töitä itse kalliimpiin juttuihin. Silti kuulee paljon arvostelua siitä miten hän saa liikaa.