Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni lapset ovat AINA hoidossa
20.01.2007 |
Ystäväni lapset, tyttö 3vuotta ja poika 10 kuukautta ovat kohtuuttoman paljon hoidossa. Päivähoidossa saattaa vierähtää jopa kymmenen tuntia, vaikka vanhemmat siis tekevät 7-8 tuntia päivässä töitä. Lisäksi lapset ovat usein viikonloppuja mummuloissa (joka on ihan ok), mutta tämän lisäksi myös lapsille vieraammilla, joskin luotettavilla tutuilla. Vanhempi lapsi oirehtii mielestäni selvästi, hän on kovin ärtyisä ja hymyilee hirvittävän vähän.
Haluaisin puhua asiasta, mutta ystäväni ei oikein kestä kritiikkiä. Pelkään, että asian esiin nostaminen olisi hänelle liikaa. Hän kyllä tietää, mitä mieltä itse olen kotihoidon merkityksestä ( olen lastentarhanopettaja) ja siitä, että pienten lasten olisi syytä saada olla kotona ainakin illat ja viikonloput jos päivät ovat hoidossa...
Omiani en ikimaailmassa vie hoitoon noin pienenä, mutta ymmärrän etteivät kaikki halua olla ktona. Silti tuntuu kohtuuttomalta, että hoidossa ollaan usein myös illat ja viikonloput. Mitä' mieltä te muut olette?
Kommentit (90)
Minä ainakin tunnen olevani taas entistäkin parempi äiti!
Miksi piru vieköön tehdään lapsia jos on tärkeintä pitää elämässä heidän ensimmäisten vuosienkin ajan täysin hulppea ja aktiivinen elintaso!?!
Minulle on itsestään selvää että kun lapsia on saatu, heidät itse (pääsääntöisesti) hoidan ja huolehdin. Minun tehtäväni on olla heidän tuki ja turva. Minun tehtäväni on rakastaa heitä ja olla heidän rinnallaan vaikka se välillä vaikealtakin voisi tuntua. Minä olen aikuinen ja minun kuuluu itse käsitellä ne ikävät tunteet, ei lapsen! (en kuitenkaan tarkoita etteikö lapset saisi kokea elämässä pieniä normaaleja pettymyksiä)
Jos minua väsyttää, uuvuttaa, ahdistaa, se on minun henkilökohtainen taakkani jonka hoidan mahdollisimman huomaamattomalla tavalla lapsille (tietysti lasten kuuluu myös nähdä vanhempien tunteita avoimesti). Jos lapseni sairastuu ja joutuu sairaalaan, minun tehtäväni on kärsien seurata ja olla hänen turvanaan kun hän on pelottavassa paikassa hoidettavana. Jos minun tekisi mieli tehdä jotakin jota suurin osa tuttavistamme puuhaa viikonloppuisin (juhlii, matkustelee, käy teattereissa jna.), minun tehtäväni on asettaa itselleni tärkeysjärjestys! Minä aikuinen ihminen ehdin elämässäni käydä ja mennä, mutta lapsilleni nämä ensimmäiset vuodet ja meidän seura on korvaamatonta.
Voinhan silloin tällöin käväistä mutta jokaisiin kissanristiäisiin tuskin on tarvis vaivautua...
Missä vaiheessa on yleistynyt se käsite että äitiyden kuuluu olla vaan helppoa ja kivaa!??!
Onko ne lapset joillekin jotain standardi vaatimus koristeita mukavan hulppeaan elämään???
Ymmärrän että lapsia joudutaan VÄLILLÄ viemään hoitoon/yökylään. Ja että 3v. lapset saattavat jo itse pyytää ja haluta silloin tällöin mummolle, kummille tai papalle yökylään...
Mutta sitä en todellakaan ymmärrä että lapsia kiikutetaan hoitoon kaiken viikkoa ja usein pois silmistä! Siihen ei mikään typerä tekosyy riitä selitykseksi!
Ymmärrän myös että vanhemmillakin on se paljon puhuttu oikeus käydä yhdessä teatterissa, syömässä, juhlimassa tms. Mutta se todellakin on minun mielestäni sellainen silloin tällöin juttu, eikä mikään kerta tai kaksi viikkoon juttu!
Ymmärrän myös että vanhemmat saattavat joutua menemään töihin ennen kuin lapsi tulee 3v ikään. Mutta sitä en ymmärrä että tehdään ja tahkotaan rahaa niin paljon että olisi varaa niihin kerta vuoteen Thaimaaseen, 2 kallista autoa, ökykoti ja tietysti tyyriit hankinnat, jopa silläkin kustannuksella että muksut ovat sitten hoidossa 10 tuntia päivässä. Tämä oli tietystikin rankasti kärjistetty...
Ja sitten vielä tämä " hoidetaan parisuhdetta" fraasi!
Ei helvetti! kyllä on surkeilla kantimilla suhde kun yllä pysyy vaan jatkuvalla ilonpidolla, juhlimisella ja rentoutumisella??
Kyllä hyvä suhde kestää lapsiperheen arjen satunnaisilla rentoutumisilla. Ainakin pitäisi...
Meillä satsataan arjen huumoriin, hellittelyyn ja hauskuutteluun. Tehdään kotona yhteisiä juttuja, hemmotellaan ja huomioidaan toisiamme ja päästetään toisiamme harrastuksiin ja tapaamaan ystäviä. Tehdään perheen kanssa yökylä reissuja isovanhempien luokse toisille paikkakunnille. Nautitaan arjen juhlasta ja rentoudutaan kotona yhdessä tekemällä pieniä erilaisuuksia. Rakastetaan ja luodaan romantiikkaa kotona tilaisuuksien tullen ilman painostuksia ja odotuksia.
Ja miehen kanssa rakennetaan haaveita ja unelmia tulevaisuudestamme yhdessä... Ja kotiasioista ei pingoteta!
Kyllä äitien ja isien pitäisi hiukan enemmän panostaa siihen kotona viihtymiseen... Ei sen tarvitse ruusuilla tanssimista olla, mutta pienistä asioista voi asenteella saada ihmeitä aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En SILTI suostu alentumaan sun moralisointisi alle etten saa mennä töihin alle 3- vuotiaiden lasteni takia! Jos sinä et mene niin sinä et mene. MINÄ MENEN. Seuraava lapsi kun laitetaan alulle ja syntyy niin jään pidemmäksi aikaa kotiin koska hoitomaksut kolmesta lapsesta yksityisessä hoidossa on aika tyyristä.
Meillä kun EI ole luksustalo, EI ole kalliita autoja, EI ole hienoja kotiteatterimööpeleitä.
Mutta MULLA on oikeus mennä töihin kun lapsi on alle 1- vuotias. Vaikka olen paska duunissa, vaikka katto on mätä talossa..
Se miten naisen paikka on kotona, on SUN mielipide ja ahdasmielinen. En jaksa toitottaa lasteni hyvinvoinnista, kun et sitä halua selkeästi hyväksyä. Kotiäitiys ei ole avain onneen vaan se että ollaan lapsen kanssa PÄIVITTÄIN! Voi olla kotona ja lapset silti ei saa hyvää lapsuutta!
Meillä ei ole rahaa remuta vaikka molemmat töissä ollaan! Se, että joskus mennään viihteelle ei tarkoita sitä ettei nautita toisistamme arjessa. Ihme mielipide. Pakko se on pitää huumori ja rakkaus kaurapuurolautasenkin kanssa!! Siksi tässä toitotan KOKO perheen hyvinvoinnista. Että jokanen voi hyvin. Jos pitää mennä dokaan niin se vaikuttaa koko perheeseen, alkoholisoituneesta perheestä olen lähtösin. Tiedän miltä näyttää kun äiti huutaa keskellä yötä sun nimeä että tulet keskeyttämään kännisen isän raiskauksen!
Mutta se ei tarkota että jos joskus vanhemmat menee baariin ja lapset on mummolassa että on ongelmia.
5
voisi olla helpompi elää kun olisit sinun menneisyyteesi.
Ihminen löytää rauhan itselleen silloin kun hyväksyy, ettei menneisyyttään voi muuttaa, mutta voi löytää paremman tulevaisuuden. Ja omille lapsille voi antaa parempaa,mitä itse on saanut.
Sanotaan mustaksi pedagokiikaksi sitä, että kostaa omille lapsilleen sen, mitä on itse kokenut. Jatkaa samaa hylkäämistä, mitä on itse kokenut. Ei osata katkaista tätä kierrettä. Mutta toisaalta, miten sitä osaisikaan kun ei ole koskaan kokenut olevansa rakastettu ja toivottu. Oma tunne-elämäkään ei ole silloin kehittynyt. Joten silloin ei näe tekevänsä itse omien lapsien kohdallakaan väärin.
Mutta täytyy muistaa, että tämä nykyinen sukupolvi, joka saa lapsia on juuri itse niitä, jotka sai kaiken. Heitä kasvatettiin virikkeiden keskellä ja he saivat kaiken, mitä halusivat.
Heidän omat vanhemmat tahkosi rahaa ja halusi tarjota omille lapsilleen parasta eli tavaraa kun heillä itsellään ei ollut.
Nyt nämä samat ihmiset ovat vanhempia ja he todella aidosti ajattelevat, että lapselle parasta on kun vieras ihminen hoitaa heitä päiväkodissa ja he saavat viikonloput bailata.
Tämä asia ei muutu kinastelemalla. Nämä vanhemmat huomaavat sen vasta kun ovat vanhuksia. Kun he haluaisivat kuolla niin, että joku pitää kädestä, mutta ovat antaneet oman lapsen kuolla yksin " kun se tuntuu heistä niin pahalta" .
He huomaavat, että omat lapset odottavat vain, että he kuolevat ja eivät olisi riesaksi kun lapset toteuttavat aikuisuudessa itseään.
Kierre jatkuu.
Mutta se ei silti vie multa oikeutta mennä töihin! :D
Vanhempiani rakastan ja olen onnellinen että molemmilla on elämät taas hallinnassa ja masennuslääkkeet on pois heiltä.
YRITIN tässä täsmentää teille (mutta ette taaskaan ota mitään vastaan) että mulla on henkilökohtanen kokemus millasta on olla lapsi ja vanhemmat juo viinaa ja sekoaa. SIIHEN PITÄÄ PUUTTUA!
Mutta musta on käsittämätöntä ettei nainen voi mennä hommiin vaan pitää kykkiä kotona. Vaikka tilanne voi olla lapsille täysin tasapainonen ja hyvä! En voi käsittää miten mies voi mennä töihin heti lapsen synnyttyä mutta nainen on kylmä ja ahne jos ei ole kolmea vuotta kotona. Aina ei ole ollut tällästä, mistä TÄLLÄNEN on tullut???
Musta on VAAN luonnollista että ihmisellä on hyvä olla ja rakastaessaan toista perheenjäsentä haluaa tälle olla hyvä ja tehdä hänet onnelliseksi! Joten MINUNKIN menoni kuntosalille ja töihin on sallittavia! Samoin se että lapseni voivat hyvin, tapaa kummeja, mummeja. Koska käyn töissä haluan että lapsellani on hyvä hoitopaikka. Ja että lasteni on sinne hyvä ja turvallinen mennä.
Mulla on ihana mies, lapsuus on kallisarvonen asia kaiken sen paskan kokeneena osaan nähdä että VOI olla muutakin kuin koti.
Mulla koti on se missä on hyvä olla. Olen ravannut isän ja äidin asunnoissa, tiedän mitä on olla kun vanhemmat ei kuuntele lapsen tarpeita kun oma elämä on tuskaa. Se on VAAN inhimillistä että itkettää kun sattuu! Vanhempani ei nähnyt minun tuskaa siinä. Osaan katsoa lastani ja tehdä elämäni sellaiseksi että elän yhdessä lapsieni kanssa.
Mun elämä on ollut ennen lapsia, siihen se ei lopu kun lapset syntyy vaan koitan kehittää itseäni enkä jätä elämättä.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(luultavasti parisuhteensa tyhjyyteen), saakin sen ihan yrittämättä. Kun lapsi syntyy, laittavat pienen heti isovanhemmille hoitoon ja heti kun mahdollisuus, MYÖS kunnalliseen. Yleensä lapsi viedään päivähoidosta suoraan isovanhemmille, noin kolme kertaa viikossa (ellei enemmän) myös yöksi. Mitä tekee vanhemmat? Töitä perheen eteen...? Sitäkin kai(!), mutta pääsyy siihen miksi lapsi on poissa on että voivat juoda. (Tosin juovat vaikka lapsi on kotona) Lapsi on hoidossa keskimäärin jokapäivä. Ja VARSINKIN viikonloppuisin, koska silloin juomaan pääsee mukaan myös kaverit, eikä siitä voi tietenkään jäädä paitsi. Ja nyt puhutaan kolmekymppisistä. Eikä heillä ole mitään ongelmaa valittaa suureen ääneen että väsyttää ja on saatava enemmän unta!!! Että on jumalauta pokkaa!
Tekevät kummatkin työtä josta TODELLAKIN voi tinkiä lapsen etujen vuoksi, mutta eivät tätä tee. Lapsi onkin nyt kiinnittynyt isovanhempiin enemmän kuin omiin vanhempiinsa. Lapsi on usein kipeä, mutta hänet viedään hoitoon. Kun lapsi on niin kipeä ettei häntä voi viedä hoitoon, hänet viedään isovanhemmille koska " kipeän lapsen kanssa ei saa nukuttua" . Juodaan joka välissä yksi tai kaksi olutta, illalla vähän napsua että tulee uni paremmin.
Ai että huolestuttaako? Kyllä. Mutta miten tästä menee puhumaan heille? Ei niin mitenkään.
Eli palatakseni otsikkoon: Kyllä, täälläkin tutun pariskunnan lapsi on aina hoidossa ja se on surullista. Äärimmäisen surullista. Eikö heillä ole koskaan ikävä lastaan? Isovanhemmat selvästi vain tukevat heidän toimintaansa - ehkä taka-ajatuksena se, ettei ole vaihtoehtoa. Lapsi jäisi heitteille jos he eivät ottaisi hoitoon. Kamalaa ja ahdistavaa! Onneksi lapsen isovanhemmat rakastavat lasta ihan yli kaiken! Lohtu se pienikin lohtu?
että kaikki eivät tee asioita samalla tavalla tai ajattele samoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että muut eivät reagoi samoin kuin sinä...
on jotenkin omituista miten tästäkin asiasta saatiin tällainen vääntö päälle... Ja vieläpä aivan aiheen vierestä!! Missään vaiheessa en ole moralisoinut (eikä sitä mielestäni ole tehnyt valtaosa muistakaan kirjoittajista) vanhempia, jotka vievät lapsensa hoitoon. Tämä on ihan ok, jos se perheelle tuntuu olevan paras ratkaisu. Ja meilläkin lapset ovat toisinaan mummulla hoidossa, kun vanhemmat viettävät aikaa kaksin tai ystäviensä kanssa. Tämäkin on ihan ok.
Ongelman ydin on se, että mielestäni on VÄÄRIN, että noin nuoret lapset, joista toinen siis 10 kuukautta, viettävät aikaansa hoitopaikassa, vaikka toinen vanhempi on kotona. Hoitopäivät eivät siis veny matkojen tai muiden takia, vaan koska vanhemmat eivät vain halua hakea lapsia hoidosta aiemmin tai viedä sinne myöhemmin, vaikka heillä työvuorojensa puolesta on siihen optimaaliset edellytykset. LISÄKSI näiden liki 10 tuntisten päivien jälkeen lapset vielä viettävät aikaansa hoidossa jonkun tuttavan luona JA viikonloppuja hyvin usein mummulassa. Tämä on kohtuutonta pienille lapsille!! Ei, perheessä ei kuitenkaan ole alkoholiongelmasta kyse, vaan ilmeisesti vain vanhempien mukavuudenhalusta.
Joku aiemmin kysyi nokkavasti, miksen auta ystävääni hoitamalla hänen lapsiaan? Olen niin tehnyt, aivan liian usein, mutta en suostu siihen enää. Miksi minun pitäisi hoitaa hänen lapsiaan? Lapsia, jotka ovat viikosta 4/5 hoidossa muutenkin? MIksi ihmeessä???
terv: ap
Mikä on ongelma???
Lapsethan ovat turvallisessa päivähoidossa.
---
Ps. Olisitko itse valmis auttamaan heitä lastenhoidossa, jos päiväkotia ei olisi???