Ystäväni lapset ovat AINA hoidossa

Vierailija:

Panin sen vanhainkotiin, jotta saan omaa aikaa. Käyn joskus sitä katsomassa, mutta kun minua tekee niin pahaa sen kärsimys. Lähden mieluummin pois ja en käy siellä.

Kun saan lapsia, ajattelen samoin, että minun pitää helliä itseäni ja äidin paras on aina tärkeintä. Lapseni saavat olla hoidossa niin paljon kuin saavat. Ei tulisi mieleenkään, että katselisin jos lapsi on sairaalassa, siitähän tulee minulle paha olo.

Mutta kun minä olen vanha niin olen sitä mieltä, että olen tehnyt lapset vanhuuden turvaksi. He varmaan hoitavat minua kotonaan mahdollisimman pitkään ja käyvät vanhainkodilla minua katsomassa. Onhan minun hyvinvointi tärkein. Minun pitää saada aikaa itselle, helliä itseäni ja pitää huoli minun hyvinvoinnista. Muuten en jaksa katsella omaa napaani, mikä on soma ja kauniisti painuu tuonne mahan sisään.

Vierailija:

Et oo koskaan kuullut? Se on tosi yleistä. Ihminen on tunteellinen olento ja vaikka HALUAA olla apuna niin monelle käy niin ettei kestä lapsen kipua ja tuskaa, kun ei voi auttaa.

Silloin moni poistuu huoneesta. Vaikka sylin pitäisi riittää.

Niitäkin äitejä pitäisi ymmärtää. Mut se oli vähän asian ohi, piti vaan kommentoida.

5

seuraan kyllä kieltämättä vähän kummissani yhden tuttavaperheen elämää, jossa on kolme lasta, ja lapset eivät oikeastaan koskaan ole kotona yhtäaikaa. Ovat aina mummoilla, kummeilla sun muilla sukulaisilla, koska vanhemmat ovat sitä mieltä, että lasten kanssa ei voi käydä kaupassa, eikä edes siivota. Olen aikalailla vähentänyt kanssakäymistä tämän perheen kanssa, koska heidän kanssaan ei voi sopia minkäänlaista tapaamista, tai että joku heidän lapsistaan tulisi meille leikkimään, kun he vain koko ajan odottavat sitä mahdollisuutta, että lapsen saisi jonnekin mummolle hoitoon ja tämähän menisi mynkään, jos olisi sovittuna joku muu juttu samaan aikaan.

Siis suuren osan mielestä ap:n tekstin vanhemmat toimivat aivan oikein? Toki en tunne kyseistä tapausta, mutta teksit perusteella´, huolestuttavalta kuulostaa.



Pienelle lapselle on todella stressaavaa jos elämä on yhdenlaista paikasta toiseen siirtymistä. Mitä pienempi lapsi, sitä kauemmin hänellä menee sopeutua taas " uuteen" paikkaan. Siis vaikka hän kävisi päivittäin päiväkodissa ja näennäisesti on heti " kuin kotonaan" , joutuu hän sopeuttaa ajatuksensa ja toimintansa sen hetkiseen paikkaan.



Meillä jokaisella on aivoissamme tietyt skeemat tilanteille joissa toimimme. Eli yhdenlaiset " toiminta ohjeet" sille miten tässä tilanteessa toimitaan. Mitä useammassa paikassa lapsi " joutuu" elämään, sitä useampia sisäisiä malleja hän joutuu ylläpitämään. Ja tämä aiheuttaa lapsen aivoille pahimmassa tapauksessa ylikuormittumista ja stressiä.



Edellä kirjoitettu pätee siis silloinkin vaikka paikat joissa lapsi toimii, ovat hänelle entuudestaan tuttuja, siitä huolimatta päiväkodissa toimiminen on aina eri kuin kotona oleminen, ja mummolassa, tai kummilassa on taas omat tavat ja jutut.



Kyllä lapsen pitäisi saada rauhoittua pidemmaksi aikaa samaan paikkaan, ap:n kertoma elämän tapa ei tod. sovi lapselle. Vaikka useimmat lapset ovat sopeuutumiskykyisiä ja päällepäin näyttää että tämähän toimii hyvin, valitettavan usein ongelmat tulevat esiin vasta myöhemmin: mm. opis- ja keskittymisvaikeuksina, yleisenä levottomuutena, jopa ystävyssuhteiden " pämääräisyyden" ja vaihtuvuuden on todettu olevan yhteydessä liian vaihtuviin hoito ja hoivasuhteisiin varhaislapsuudessa.



Kyllä jokaisen tulisi miettiä näitä asioita. Vanhemmilla on omat oikeutensa, mutta tuntuu että nykyään se vastuu puoli yritetään piilottaa hyvien syiden ja selitysten alle. Ne ovat kuitenkin TEIDÄN lapsianne, joille varmasti kaikki haluavat sitä parasta.?

viettää edes yks viikonloppu vapaata. Tyttönsä tuo aina esikoisen viikonlopuksi kun haluaa hoitaa vauvaa miehensä kanssa rauhassa. Mummo on vielä työiässä ja pitkät työmatkat.

Mutta ei raski sanoa, koska tyttö aina valittaa väsymystään.

Kasvatusvastuun sanotaan olevan lapsen vanhemmilla. Mutta jos ja kun lapsi viettä päivittäisestä hereilläolo ajasta n.80% päiväkodissa tms. ja viikonloput missä milloinkin, niin kyllä jää kodin kasvatus vähiin.



Usei se ilta kotona menee näin: Lastenohjelmat, iltaruoka, kitinää ja kiukuttelua, iltapesu, nukkumaan...? Vai?



Kuka voi väittää todella tuntevansa lapsensa tuolla elämän tavalla? Sitten sitä ihmetellään kun päiväkodista ja koulusta tulee kotiin vietiä, että teidän Petterillä on ongelmia siinä ja tässä. Ja ketä vanhemmat syyttävät? Tietenkin päiväkotia tai koulua, siellähän nämä ongelmat syntyvät!?

?

Useat ottaa nämä ketjut todella henkilökohtaisesti ja loukkantuvat. Toivottavasti joku joskus oikeasti miettiikin asioita ja ehkä muuttaa tapojaan enemmän lapsen eduksi.

Vierailija:

Olen kyllä sanonut että lapsen kanssa pitäisi olla sairaalassa koska se on lapselle tärkeää mutta äiti on sitä mieltä että koska sairaalassa oleminen on rasittavaa ja tylsää niin se ei viitsi olla siellä koko aikaa. Silloin kun lapsi on sairaalassa niin tämä äiti käy elokuvissa ja ulkona syömässä ja nukkuu aamuisin pitkään ja on lomalla lapsestaan. Kehuskeli jollakin sähköpostilistalla sillä että käy elokuvissa kun lapsi on tehoosastolla :O

Minun on turha yrittää selittää enään mitään, kun jo kaksi vuotta olen sanonut että pienen lapsen tarpeitten pitäisi mennä äidin edelle. Minä olen melkein valmis lastenhoitaja joten luulen tietäväni lapsen kehityksestä sen verran että sille lapselle ei ole hyvä asia että äitiä ei yhtään kiinnosta ja todellakin käy sääliksi lasta mutta en voi asialle mitään. En ymmärrä miten joku voi olla niin itsekäs.

Vierailija:

Äiti ei paljon viitsinyt sairaalassa käydä ja kertoa lapsestaan. Mutta tarkkaan kertoi, kuinka he sinä aikana saivat harrastaa seksiä rauhassa.

Mieleeni jäi se kun nainen kertoi miehensä ehdottaneen seksiä saunan eteisessä pyörittelemällä heppiä ympäri:D

Jotenkin näin se juttu meni. Isommat lapset oli jatkuvasti naapurissa hoidossa tai mummolassa.

Sairaalassa olivat maininneet,että olisi kiva jos vanhemmat olisi vauvan tykönä enemmän. Tämä äiti siitä loukkaantui ja kaikki perheklubilaiset antoi myötätuntoa päiväkirjaan, kuinka vanhemmat tarvitsee omaa aikaa ja kuinka hienoa on kun sitä aikaa sai niin, että vauva on sairaalassa ja muut lapset naapurissa.

Niin ihqua niin ihqua

viidesosa suomalaisista lapsista tarvitsisi mielenterveyspalveluita ja että joka toisella lapsella on negatiivinen minäkuva. Tällainen lapsi pitää itseään huonona/rumana/pahana jne. mikä taas on riski masennukselle ja ahdistuneisuushäiriöille. Niistähän suomalaiset kärsivät sitten aikuisina runsain määrin.



Lapselle tulee negatiivinen minäkuva kun hän huomaa, ettei aikuinen välitä hänen seurastaan ja ole kiinnostunut hänestä. Sitä ne pitkät hoitoajat ja vähäinen yhdessäolo vanhempien kanssa teettää.

Vierailija:

Eli kun on helpompaa vanhemmille niin lapselle aivan sama.

Tämä ajatus näkyy valtaavan maailmaa liian paljon.

.. eli tapauksessa on kyse nimenomaan vanhemmista, joilla työmatkaa on 5-10 minuuttia. Vanhemmista toinen menee myöhemmin töihin kuin toinen, ja toinen luonnollisesti pääsee aiemmin kotiin. Eli jos äiti, joka menee klo 10 töihin veisi lapset hoitoon ja isä, joka pääsee klo 14.00 töistä hakisi lapset, eivät hoitopäivät olisi kuin 5 tuntia... Mutta kun he pitävät lapsia tarkoituksella pitkiä päiviä!! Syytä en tiedä, tai siis he eivät sitä millään perustele.



Missään nimessä en ole yleistänyt että lastentarhanopettajat veisivät lapsensa myöhemmin hoitoon kuin muutkaan... Mistä ihmeestä 2 sellaista päähänsä sai?? En myöskään ole näiden lasten hoitaja, vaan äidin ystävä, jolloin en missään nimessä katso ammattivelvollisuudekseni äitiä oikaista. Tästä ovat huolehtineet jo päiväkodin henkilökunta, tosin sekin oli turhaa.



Halusin vain täällä anonyymina pohtia, mitä voisin tilanteelle tehdä? Olen huolissani lapsista, jotka ihan todella ovat hoitoviikkojen lisäksi usein myös iltaisin hoidossa ja lähes joka viikonloppu ainakin yhden yön poissa kotoa. Kyllä minäkin käyn mieheni ja ystävieni kanssa toisinaan viihteellä ja lapsiani hoitaa tuttu mummu. Lapsillani on paljon turvallisia aikuiskontakteja. Tämä ei kuitenkaan saa minua väheksymään omaa vastuutani lasteni ensisijaisena hoitajana. Toisekseen, en mistään hinnasta suostuisi olemaan lapsistani noin paljon erossa...



terv:ap

" 2 ja 4 taisi kolahtaa ja kovaa...

10 tunnin hoitopäivä on pitkä, oli syy/selitys mikä tahansa.



Vanhemmilla on oikeus viettää omaa aikaa joskus, mutta pääasiassa heillä on velvollisuus hoitaa lapsia ja taata heille hyvä lapsuus. Velvollisuus menee oikeuden edelle.

Ja on aika huvittavaa heittäytyä marttyyriksi (" eivätkö vanhemmat saa koskaan olla kahdestaan" ), jos joku kritisoi sitä että lapset viedään viikottain hoitoon.



Lapsillakin on oikeuksia, he eivät ole mitään vanhempien kulutustavaroita joita voi riepottaa miten oman elämäntyyliin vain sattuu sopimaan."

sanoi kerran että, " lapsen päivä ei saisi koskaan olla pitempi kuin aikuisen"

johan sen sanoo järkikin, että työmatkatkin on kuljettava.

Todella moni pystyy halutessaan järjestämään työaikojaan lapsiystävällisemmiksi. Kuinka monella pariskunnalla muka on täysin yhtäaikainen täysin jähmeä työaika? Jos toinen vie vähän myöhempään ja toinen hakee vähän aikaisemmin, tulee jo lyhennystä. JA Suomessa on myös oikeus osittaiseen hoitovapaaseen siihen asti kun lapsi on 2. luokalla eli jos toinenkin hyödyntää sitä, päivä lyhenee.

Et taida olla kovin korkeasti koulutettu kuitenkaan. Siis, sinusta on ihan luonnollista repiä lapset ylös kuudelta rutiininomaisesti ja viedä viikonloppuna vielä lisähoitoon.



Ok, kukin tavallaan, mutta mielestäni tuo on kyllä vastuutonta.

EN ole hoitaja. Se otsikko oli viittaus edelliseen kirjotukseen jossa sanottiin ettei hoitaja ole vanhempi.



Mutta muhun EI kolahda teksti. Pienet lapset on meillä hoidossa joka arkipv. MAX 7 h. En suostu näkemään asiasta huonoa oloa koska sitä ei tee lapsenikaan jotka NAUTTII hoitopaikasta. Jos lapset sanoo " JEE!" kun sanon et on hoitoaamu niin onko se joku kärsimisen merkki??? Kun lapset on innoissaan autossa ja kävelee hoitoon, heiluttaa mulle ja menee hoitajan mukana -hoitajan edellä, onko se kärsimystä?



Meillä ryhmiksessä on päiville rytmit. Niitä noudatetaan kotonakin. Ihan tarkotuksella näin -säännöt mahdollisimman samoja kuin hoidossa ettei tule ristikkäisiä sääntöjä. Kotona molemmat vanhemmat noudattaa sääntöjä: tiedän perheitä joissa vanhemmat ei pelaa samojen sääntöjen mukaan.. Isompina lapset sitten ymmärtää että eripaikoissa tehdään erilailla, mutta alle 5- vuotias sitä ei oikein ymmärrä.

Mummola on sitten musta paikka erikseen: sielä saa mummo ja pappa olla tiukempi tai löysempi. Musta se kuuluu mummolan oikeuteen ja siitä mielestäni tulee mummolaan lisähohtoa. Itse toivon näkeväni lapsenlapsia tulevaisuuden mummona. Olla semmonen pullantuoksunen kerrostalossa asuva mummo jolle voi puhua huolista ja murheista.



Lapset menee meillä mummolaan VANHEMPIEMME pyynnöstä. Ja sinne lapset mielellään lähtee. Varsinkin pappa on esikoisellemme todella rakas ja tärkeä ja siitä olen TOSI ylpeä koska miehelläni ei ole isänsä kanssa niin lämmintä lapsuutta kuin lapsella pitäisi olla isänsä kanssa. Toki mekin saatetaan kysellä lapsia mummolaan, mutta miltei aina kun sielä ollaan kylässä niin tulee uteluna millonkas lapset saa jäädä yöksi.

Oma äitini asuu lähempänä ja hän katsoo sitten silloin tällöin muutamia tunteja tai tulee meille yöksi. Molempien vanhemmat on nuoria, mutta toki ymmärrän jos haluaa vaikka itse harrastaa jotain pientä kivaa viikonloppuna eikä vahtia jälkikasvua! Parisuhdetta kuuluu mummojenkin kiillottaa..



Kai mää oon jotenkin outo kun mulle on sama miten toimitaan kunhan perhe ei kärsi. JOS joku perheessä ryyppää viikottain niin eihän se ole oikein ja tosi ystävänä sinä teet asialle jotain!

Jos tiedät kerran että perheessä on oikeesti joku vikana ja siihen on hoidonkin puolesta puututtu eikä perhe tee muutosta niin NYT kirjotat musta jo semmosta joka häiritsee ja mihin pitää puuttua.

Ajattelin ensin että ystäväsi vie lapsia päiväkotiin jota et hyväksy ja suurentelet ongelmaa kun lapset on " aina" hoidossa. Mutta jos lapsi ei kärsi enää terveellisestä uhmasta ja siitä ollaan hoidossakin huolissaan niin mun kellot soi.

En tiedä miten tossa pitää toimia: perheenhän pitää itse hakea apua. Sosiaalitoimisto kai voi tarjota jotain apua? Neuvola varmaan ei ulkopuolisien kanssa puhu?



5

Toistan vielä senkin ettei lapsia REVITÄ sängystä, ne herää sieltä ihan omatoimisestikin!! RUTIINI tekee sen että meillä nukutaan ilta kasilta ja herätään kuudelta. Saattaa tuntua pahalta jos itse heräät vaikka yheksältä, mutta silloin meillä jo mennään ulkoileen! :D



Viikonloppusin sitten nukutaan miehen kanssa vuorotellen pidempään.



Mikä tässä nyt on kamalaa??



5