Koiran ottaminen yli 60-vuotiaana, kokemuksia?

Nooh...

Älä. Ota. Russelia. Yli 60 -vuotiaana.

Olen nähnyt nyt liian monta nuorta ihmistä, jotka eivät jaksa lenkittää koiriaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun mietitte tätä "miksei 6-kymppinen jaksaisi lenkkiä tehdä" -asiaa niin siitä päivittäisestä 3 lenkin rutiinista ei ole vapaapäiviä. Kyllä näkee kun koirani on 7-kymppisillä vanhemmilla hoidossa että 1-3-pv menee ihan uutuudeninnossa, mutta jos on siellä viikon niin molemmat on aivan rikki kun koira määrää päivärytmin ja joka säässä on pakko lähteä ulos.

Toisaalta ei tarvitse käydä töissä ja on enemmän aikaa. Nyt käyn töissä ja silti teen kolme lenkkiä päivässä koiran kanssa ja vielä iltapissat siihen päälle. Neljän vuoden päästä jään eläkkeelle enkä ajatellut yhtäkkiä rapistua sitten. 

Kotikulmillani iäkkään papparaisen oloinen henkilö ulkoiluttaa tanskandoggia. Välillä lenkittää vaimonsa, joka mahdollisesti samaa ikäluokkaa. Hyvin näyttää sujuvan. Tanskandogin liikunnan tarve on koirien keskitasoa, eli ei koko kaikkea kerro.

Ja eläkeläisinä heillä nimenomaan on aikaa ulkoilla monta kertaa päivässä.

Itse olen vajaa 60 v ja haaveilen rodusta, joka soveltuisi myös kilpatokoon.

Tuttavapariskunta on 81/83 v ja heidän edellinen koiransa oli belggari. Melko haastavan rodun maineessa, mutta tuo yksilö oli maailman parhaiten käyttäytyvä koira.

Yhden iäkkään pariskunnan tiedän, jonka omassa fyysisessä kunnossa ei ollut mitään vikaa. Hyvin jaksoivat pitkät päivittäiset lenkit ajan kanssa koiraa ulkoiluttaa, silloin kun koira oli vielä hyväkuntoinen.

Mutta mikä jäi mieleen, niin viimeisessä vaiheessa koiran elämää pitkitettiin mahdollisesti liian pitkään. Ajettiin satojen kilometrien päähän eläinklinikalle, jos koiran kuntoa olisi vielä voitu jotenkin parantaa. Ajattelen, erittäin rakkaan koiran elämä ei ollut kovin hyvää enää viimeisessä vaiheessa.

Jos koiran hankkii, tulee muistaa, sille joutuu jossakin vaiheessa tekemään myös viimeisen päätöksen. Siihen tulee olla valmis ja siihen pitää kyetä.

      Älkää hankkiko eläimiä, se on eläinrääkkäystä.

Riippuu minkä kuntoinen kuusikymppinen. Mun vanhemmat oli 60-vuotiaina todella hyväkuntoisia ja aktiivisia ja olisi hyvin voineet ottaa koiran. Nyt seitsemänkymppisinä alkavat vähän hidastua, vaikka tekevätkin mökkihommia, ja äiti käy yhä jumpissa ja isä lapin reissuilla. 

Sekin vaikuttaa, että olisiko ensimmäinen koira koskaan vai onko ollut koiria aiemmin. Pentuajan intensiivisyys voi tulla järkytyksenä, jos ei ole sitä aiemmin kokenut, ja voi mennä useampi vuosi että koira aikuistuu ja vähän rauhoittuu :)

Vierailija kirjoitti:

Kun mietitte tätä "miksei 6-kymppinen jaksaisi lenkkiä tehdä" -asiaa niin siitä päivittäisestä 3 lenkin rutiinista ei ole vapaapäiviä. Kyllä näkee kun koirani on 7-kymppisillä vanhemmilla hoidossa että 1-3-pv menee ihan uutuudeninnossa, mutta jos on siellä viikon niin molemmat on aivan rikki kun koira määrää päivärytmin ja joka säässä on pakko lähteä ulos.

Vanhempasi menevät "rikki" koiran hoitamisesta ja silti sen heille lykkäät vaivoiksi. Etsi uusi hoitopaikka. 

Lähipiirissä tapaus. Ottivat koiran ikäihmiset vanha pariskunta.  Toinen kuoli pian ja koira on nyt vähän heitteillä.  Joutuu olee paljon yksin ja ei saa riittävästi liikuntaa.  Kyseessä nuori aktiivinen koira. 

Riippuu koirasta ja ihmisestä.

Minä olen 55 ja minulla on kaksi koiraa mutta olen päättänyt että en ota enää uutta kun näistä aika jättää. Lähinäköni on jo huonontunut enkä meinaa nähdä leikata koirien mustia kynsiä edes silmälasit päässä, pelkään leikkaavani liika joten leikkaan aina liian vähän. Polvet ovat alkaneet myös reistaamaan (vanha vamma) joten on vaikea istua lattialle harjaamaan ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä. Koirat ovat isoja joten ei kynsiä ei voi leikata sohvalla koiraa sylissä pitäen niinkuin pikkukoiralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi koiraksi en ottaisi. Jos ei ole aiempaa kokemusta koirista, voisi vaikka lenkittää tuttavan koiraa ja katsoa miten säännölliset ulkoilut säässä kuin säässä kiinnostaa. Tosin koiran pitäminen vaatii muutakin kuin ulkoilua.

No miksi ei ottaisi. Koti koiralle -ohjelmassa eläkeläinen on otti kodinvaihtajan ja hyvin niillä näkyi menevän vaikka kyseessä ensimmäinen koira hänelle. 

 

Eikös siinä ohjelmassa nimenomaan testata, onko koira sovelias ko. perheeseen ja jos ei ole, sijoittaminen perutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä mitään jos jaksaa oikeasti kouluttaa koiran. Liian paljon näkee ikäihmisillä koiria, joihin ei ole mitään kontrollia, jotka räkyttävät kaikille vastaantulijoille ja mummeli piipittää, että "Älä rekku, älä. Ei se mitään tee se on ihan kiltti."

Toisaalta ne on usein pieniä ja aika harmittomia koiria, ja niitä pidetään hihnassa. Itseäni ei haittaa jos jonkun mummon pieni koira vähän narun päässä räksyttääkin kun ohi kuljetaan. Jos siitä on vanhalle ihmiselle iloa ja seuraa, niin kuin varmasti on, niin eipä se mitään jos ei ole täydellisesti koulutettu. Vaaraa näistä mummojen "puudeleista" tuskin kellekään on, eivätkä he yleensä päästä niitä koiria toisten koirien iholle, joten se on vain sitä räksytystä.

Hmm, sukulaismiehellä on Portugalin vesikoira, miehellä ikä lähempänä seitsemää kun kuuttakymmentä, hyvin näyttää menevän...

Tottakai voi otta mutta kyllä rodun valinnassa pitää olla vahvasti järki päässä. Usein 6-kymppisellä on realismia. Kaikki rodut ei missään nimessä ole sellaisia että sekä omistaja että koira voisi hyvin mahdollisesti yli 10 vuotta, mutta sitten taas on ihan riittävästi rotuja joiden kanssa pärjää hyvin vähän vanhempanakin.

Aivan rodusta kiinni! Metsästysviettistä koiraa en suosittele, joku esim. russelin mainitsi ettei kannata ottaa, ja yhdyn kyllä siihen täysin.

Onko rotuvalintani siis ihan väärä kun minulla on flätti ja holsku? Vm-61

Isotädilläni 90+ on 13v koira. Hyvin pärjäävät 🐶

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 63 ja nyt kaksi iäkästä koiraa.

En aio enää näiden jälkeen ottaa. Koska en voi taata että jaksan vielä 15 vuotta kasikymppiseksi.

Onhan myös mahdollista tarjota koti vanhemmalle koiralle. Siis sen sijaan, että rupeaisi koiranpentua kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Nooh...

Älä. Ota. Russelia. Yli 60 -vuotiaana.

Miks? Meillä Russeli ja se on ihan sohvaperuna. Eikä olla yli 60v. Mutta kaikki rodun edustajat EI ole samanlaisia. Tuo ei viihdy ulkona yhtään jos sataa tai on kylmä.

Vierailija kirjoitti:

Onko rotuvalintani siis ihan väärä kun minulla on flätti ja holsku? Vm-61

Ei tietenkään jos teillä kerran on kaikki hyvin. Enemmän varmaan varoitellaan siitä että kun otetaan ensimmäistä koiraa niin kyllä sillä rodulla on väliä. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mietitte tätä "miksei 6-kymppinen jaksaisi lenkkiä tehdä" -asiaa niin siitä päivittäisestä 3 lenkin rutiinista ei ole vapaapäiviä. Kyllä näkee kun koirani on 7-kymppisillä vanhemmilla hoidossa että 1-3-pv menee ihan uutuudeninnossa, mutta jos on siellä viikon niin molemmat on aivan rikki kun koira määrää päivärytmin ja joka säässä on pakko lähteä ulos.

Toisaalta ei tarvitse käydä töissä ja on enemmän aikaa. Nyt käyn töissä ja silti teen kolme lenkkiä päivässä koiran kanssa ja vielä iltapissat siihen päälle. Neljän vuoden päästä jään eläkkeelle enkä ajatellut yhtäkkiä rapistua sitten. 

Te olette jo koiran kanssa tottuneet elämään yhdessä ja tiedät mitä elämä koiran kanssa on. Rotukin varmaan kohdillaan.