Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kestän murrosikäisen kotiterroria
02.04.2024 |
Lapsirakkaat nuoret ja muut It's my life -fiilistä kantavat!
Minulla on 13-vuotias tytär ja tällä hetkellä tilanne on se, että tuntuu kuin hän tappaisi minut. Tappaisi minua ajan kanssa. Jokapäiväinen huorittelu, haistattelu, halveksunta ja raivoaminen syövät minun voimani.
En enää jaksa häntä. Toisinaan ajattelen, että ilmeisesti elämän tehtävä on kuluttaa ja minun suuntani on lohkeaminen, mutta mutta... Tai sitten tämän tytön täytyisi mennä johonkin internaattiin tai vastaavaan, sillä minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole ketään tukenani, kun murrosikäinen, isokokoinen lapsi hyökkää ja terrorisoi koko perhettämme. Ymmärrän toki, että hänellä on paha olo ja murrosikähän on sitä, että ihminen kasvaa itsekseen eikä mikään kasvu tapahdu kivutta, mutta nyt sen kasvu hinta muille on liian kova. Tyttäreni varmaan "selviää elämässä", mutta minä voin sairastua.
Tyttäreni ei kykene keskustelemaan kanssani, vaivoin edes tulee yhdessä syömäänkään eikä häntä juuri koskaan saa minnekään kodin ulkopuolelle mukaansa. Hän menee omia menojansa, huone on tietysti täydessä kaaoksessa. Minusta tämä ei ole mitään perhe-elämää. Hän ehkä sopisi johonkin hyvin autoritääriseen laitokseen, missä on kovat säännöt ja tiukat työvelvollisuudet. Ja missä aikuisten ja nuorten rajat ovat hyvin selvät, missä nuorten kulttuuri pysyy omassa lokerossaan ja aikuiset oman pöytänsä ääressä, missä ei edes yritetäkään murtaa raja-aitoja.
Olisi mukavaa, jos joku teistä murrosikäisistä kotiterroristeista ja äitinsä huorittelijoista vastaisi tähän kirjeeseen.
Minä olen joskus rakastanut lastani ja haluaisin vieläkin pysyä häneen yhteydessä, mutta luonteeltani en ole kova, vaan pikemminkin kuunteleva, pohdiskeleva.
Synnyttäminen tapahtuu kivulla, mutta niin vaikuttaa murrosikäisen lapsen irtoaminenkin tapahtuvan - ja ehkä vielä suuremmalla kivulla. Inholla.
Kommentit (77)
Kun nuori tulee ( joutuu) Nuorisokotiin tai Perhekotiin, niin mitäpä LUULETTE äidit, että mitä ensin nuorelle opetetaan ?
SÄÄNNÖT. Noniin, siitä lähdetään. Ja aivan varmasti niitä pitää myös noudattaa. Ja sääntöjen rikkomisesta tulee seurauksia. Siis rangaistus.
Mitä ideaa on säännöillä, jos niitä ei noudateta ! Eikä niiden rikkomisesta rankaista ? Ei mitään.
On enemmän kuin yleistä että vanhemmat ovat avuttomia. Se ei mene koskaan ilman seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittas vähän kun en saanut lapsia, mutta ei haittaa etten saanut teinejä.
Mutta on se kummaa, ettei kaikissa maissa ole tuollaista "murrosikää" normalisoitu, jossa nuoret muuttuu hirviöiksi.
Tuo ap äiti on haukkumiset ansainnut.
Laiskuuttaan jätti pentunsa kasvattamatta .
Vierailija kirjoitti:
Haittas vähän kun en saanut lapsia, mutta ei haittaa etten saanut teinejä.
Mutta on se kummaa, ettei kaikissa maissa ole tuollaista "murrosikää" normalisoitu, jossa nuoret muuttuu hirviöiksi.
Ulkomailla ruumiillinen kuritus on yleensä sallittu. Eikä siellä muutenkaan demonisoida kurinpitoa niin kuin Suomessa.
Minun lapseni eivät ole ikinä huoritelleet, eivätkä muutenkaan kohdelleet huonosti minua. Kunnioitus ja arvostus on ollut molemminpuolista. Miten on aloittaja, miten itse olet kohdellut lastasi hänen elämänsä ajan? Oletko näyttänyt rakkautesi, ollut turvallinen ja vakaa aikuinen, oletko asettakut turvalliset rajat hänen kasvaa ja kehittyä. Onko kotona ollut lapsimyönteinen ilmapiiri? Sitä vain, että lapsi heijastaa sitä mitä itse on saanut osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni eivät ole ikinä huoritelleet
Mutta aivan varmasti ovat houritelleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haittas vähän kun en saanut lapsia, mutta ei haittaa etten saanut teinejä.
Mutta on se kummaa, ettei kaikissa maissa ole tuollaista "murrosikää" normalisoitu, jossa nuoret muuttuu hirviöiksi.
Ulkomailla ruumiillinen kuritus on yleensä sallittu. Eikä siellä muutenkaan demonisoida kurinpitoa niin kuin Suomessa.
Ruumiillinen kuritus nyt on ylipäänsä mahdollista vain pienemmälle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä on jokin hätänä. Etenkin jos käytös on tuollaista koko ajan. Mee perheneuvolaan juttelemaan vaikeuksista, saatte apua.
Näin omien lasteni aikuistuttua pohdin, että teinien kaiken huonon käytöksen takana on ollut aina joku syy: ongelmia kaverisuhteissa, stressiä koulutöistä, joku muu ahdistusta aiheuttava asia. Kun teini purkaa oloaan huonolla käytöksellä, hän ei ole osannut käsitellä vaikeita tunteitaan. Raivostuttava käytös aiheuttaa vanhemmassakin helposti raivoa, kun tunteet tarttuvat. Ratkaisuna on koettaa saada yhteys teiniin. Omat lapseni ovat lopulta aina avautuneet ja ollaan päästy puhumaan asioista, jotka heitä ovat vaivanneet. Toisella lapsistani on paljon add-piirteitä, toisella ei. Nyt tuntuisi, että ap:n teini on hukassa itsensä kanssa. Koulussa voi olla kaveriongelmia, kiusaamista, vaikeutta selvitä läksyistä, oppimisvaikeuksia tms. Voi myös olla päihdekokeiluja. 13-vuotias on vielä lapsi ja tarvitsee vanhemman tukea elämäänsä. Kokeilee missä menee rajat ja rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen luovat hänelle turvallisuuden tunnetta. Vanhemman ei pidä olla kaveri, vaan jämäkkä peruskallio, jota vasten voi kapinoida turvallisesti tietäen, että se ei murene. Teini pitää saada yhteisen ruokapöydän ääreen joka päivä ainakin kerran. Kun maha on täynnä, voi katsoa silmiin ja käydä keskusteluja. Vanhemmalla on paljon työkaluja, koska teini on riippuvainen vanhemmastaan. Viime kädessä uhkaus puhelinliittymän katkaisemisesta viimeistään saa teinin pysähtymään ja keskustelemaan. Kannattaa pyytää apua jostain, perheneuvolaa tms. En tiedä mitä niitä on. Yksinhuoltajalla on paljon haastavampi tilanne, kun kahden vanhemman perheissä, joissa voi välillä huilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa oikeaa kohtaamista.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Jos äitiään huorittelee niin tukkaan kiinni ja jos toistuu niin remmiä persiille! V*ttu mitä vässykkä vanhempia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiään huorittelee niin tukkaan kiinni ja jos toistuu niin remmiä persiille! V*ttu mitä vässykkä vanhempia!
Nyt on hurja meininki.
Pitäähän nyt 13 vuotias kakara saada kuriin oman vanhemman!
Kohta on liian myöhäistä kun saa rauhassa rajoja rikkoa.Nyt rajat kuntoon nuorelle ja sassiin.Kerro heti alkuun,että jos alkaa riehumaan kutsut poliisin paikalle.Niin voi tehdä.
Äitini kutsui aikoinaan poliisit isosiskoni vuoksi,joka riehui, kaatoi esimerkiksi keittiön pöydän,( ei tarvitse olla mitään varsinaista väkivaltaa,onhan mahdollista että se yltyy niinkin pitkälle)Poliisit tulivat ja puhuttelivst nuorta.Sen jälkeen eipä tarvinnut poliisia kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tällaisen käytöksen takana on lapsen lelliminen.Ei ole mistään kielletty, ja on saanut kaiken mitä haluaa.
Itselläni on KAKSI teini-ikäistä jotka eivät ole ikinä kiroilleet eikä saati haukkuneet vanhempiaan. Toisiaan ovat tyhmitelleet mutta sitäkin äärimmäisen harvoin. Miettii että lapsen temperamenttinen kasvu alkaa jo siinä 2-3.v iässä, jolloin siihen pitää alkaa vetämään rajoja. Rajojen veto ei tarkoita sitä että ollaan pää punaisena huutamassa, fyysisesti kurittamassa tai nurkkaan lasta eristämässä. Perus molemminpuolinen kunnioitus ja kasvattajan asenne, niin tehdään kuin on sovittu ja periksi ei anneta.
Silloin kun nuori käy äitinsä kimppuun, tilanne on jo menetetty.
Mulla ei ole omia lapsia, mutta haluaisin. Jotenkin pelottaa, että vaikka tekisi kaiken ihan perushyvin, niin silti saattaa olla tällainen edessä. Mistä se aiheutuu, että murrosikäinen huorittelee ja riehuu?
Kun itse olin nuori, en nähnyt tuollaista kenenkään kaverin luona, enkä omassa kodissa. Joskus toki joku suuttui ja ovet saattoi paukkua, mutta ei se tuollaista ollut mitä ap kuvailee.
Tämäpä juuri. Olisiko kannattanut tehdä jotain jo ajat sitten. Kutsutaan kasvattamiseksi. Tuollainen yliempaattinen kasvatus ja loputon ymmärrys pilaa lapsen, rajat luovat turvaa.