Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kestän murrosikäisen kotiterroria
02.04.2024 |
Lapsirakkaat nuoret ja muut It's my life -fiilistä kantavat!
Minulla on 13-vuotias tytär ja tällä hetkellä tilanne on se, että tuntuu kuin hän tappaisi minut. Tappaisi minua ajan kanssa. Jokapäiväinen huorittelu, haistattelu, halveksunta ja raivoaminen syövät minun voimani.
En enää jaksa häntä. Toisinaan ajattelen, että ilmeisesti elämän tehtävä on kuluttaa ja minun suuntani on lohkeaminen, mutta mutta... Tai sitten tämän tytön täytyisi mennä johonkin internaattiin tai vastaavaan, sillä minä olen yksinhuoltaja eikä minulla ole ketään tukenani, kun murrosikäinen, isokokoinen lapsi hyökkää ja terrorisoi koko perhettämme. Ymmärrän toki, että hänellä on paha olo ja murrosikähän on sitä, että ihminen kasvaa itsekseen eikä mikään kasvu tapahdu kivutta, mutta nyt sen kasvu hinta muille on liian kova. Tyttäreni varmaan "selviää elämässä", mutta minä voin sairastua.
Tyttäreni ei kykene keskustelemaan kanssani, vaivoin edes tulee yhdessä syömäänkään eikä häntä juuri koskaan saa minnekään kodin ulkopuolelle mukaansa. Hän menee omia menojansa, huone on tietysti täydessä kaaoksessa. Minusta tämä ei ole mitään perhe-elämää. Hän ehkä sopisi johonkin hyvin autoritääriseen laitokseen, missä on kovat säännöt ja tiukat työvelvollisuudet. Ja missä aikuisten ja nuorten rajat ovat hyvin selvät, missä nuorten kulttuuri pysyy omassa lokerossaan ja aikuiset oman pöytänsä ääressä, missä ei edes yritetäkään murtaa raja-aitoja.
Olisi mukavaa, jos joku teistä murrosikäisistä kotiterroristeista ja äitinsä huorittelijoista vastaisi tähän kirjeeseen.
Minä olen joskus rakastanut lastani ja haluaisin vieläkin pysyä häneen yhteydessä, mutta luonteeltani en ole kova, vaan pikemminkin kuunteleva, pohdiskeleva.
Synnyttäminen tapahtuu kivulla, mutta niin vaikuttaa murrosikäisen lapsen irtoaminenkin tapahtuvan - ja ehkä vielä suuremmalla kivulla. Inholla.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää, mitä kylvää. Itse olet kullannuppusi kasvattanut.
T. Teinilauman äiti, jolla on kaikki hyvin ja lapset tulee halaamaan
👑 Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta sille purkki lukuvoidetta ja 30cm musta ruandalainen pilluntuhoaja ja peräaukonvenyttäjä.
Miksi?
Muutamalla kunnon räjähtävällä orgasmilla loppuu tuommonen kiukuttelu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää, mitä kylvää. Itse olet kullannuppusi kasvattanut.
T. Teinilauman äiti, jolla on kaikki hyvin ja lapset tulee halaamaan
Olipas typerä ja ylimielinen kommentti.
Meidän teinimonsteri kasvoi lopulta aikuiseksi. Kävi hermoille vuosia, jaksaminen alkoi olla lopussa.
Nyt järki "käteen" .
Ole VANHEMPI, ÄLÄ sorru tuohon.
Toki lapselle pitää olla rajat jo taaperosta. Jos ei ole ollut.... niin murrosiässä se on jo myöhäistä.
Pidä nyt kuitenkin ohjat käsissäsi. Ja pidä KIINNI niistä säännöistä mitkä laitoit ja sovit hänelle.
Jos hän ei noudata sovittuja sääntöjä > siitä rangaistus. Näin sen pitää mennä, olipa se kuinka riitaista tahansa, tai sinun 13 vuotias todellakin vetää maton jalkojesi alta.
Käytöshäiriöistä, nimittelyistä EHDOTON nolla toleranssi. Ihmetyttää että edes kysyt miten toimia ! Tyttösi suorastaan pommittaa sinua häikäilemättömästi !
Mieti mikä on rangaistus ... Onko viikon kotiaresti ? Kännykkä kielto ? Viikkoraha kielto esimerkiksi 2viikon viikkorahat pois , jne...
Älä luovuta. Tai joudut luovuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ekana alkaisi uhkailemaan sillä, että kotoa laitetaan laitokseen, kuten joku ehdotti.
Mulla oli tosi autoritääriset vanhemmat ja ne uhkaili joskus jollain lastenkodilla. Oli teininä ihan kamalaa, kun vihaiset vanhemmat uhkaili vielä kaiken päälle hylkäävänsä johonkin laitokseen. Tuli sellainen olo, että olen tosi viallinen, kun vanhemmatkaan ei kestä mua.
Jos on noin paha murkkuikä niin todennäköisesti on jokin hätänä. Kotona tai koulussa tai kaveripiirissä tai somessa tms. Lähestyisin rakkaudella enkä vihalla ja pyytäisin tarvittaessa apua.
Siis EI todellakaan mitään lässyn lässyn lurituksia. Missä VANHEMPIEN ROKHEUS ON NYKYÄÄ ????
Siis haloo ! Joku 13v tyttönen kusettaa äitiään mennen tullen.
Herätkää nyt avuttomuudestanne !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyky vanhemmat ovat TÄYSIÄ AVUTTOMUUDEN apinoita.
Vitsi mikä äiti.
Siis annat 13vuotiaan hyppiä silmillesi ja pomottaa sua kuin potkupalloa.
Häpeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Meillä oli sama, mutta tytöllä on ADD. Joten murrosikä siis astetta pahempi, kuin neurotyypillisillä. Sitä kesti 4.v. ja tiukkaa teki, ettei ite tullut hulluks. Vieläkään en taida olla ihan täysissä voimissa sen kaiken jälkeen. Lapsi on nyt 19v.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää lopettaa tunteilu ja tunneleikit, ettet ota itseesi mitään asiaa ja kaikkea. Ja ole ystävällinen esimerkki. Älä lähde mukaan riitoihin. Älä vaadi häneltä nyt mitään. Älä pakota. Yritä lukea murrosikä -kirjoja salaa makkarissa, siellä on tietoa aivojen kehityksestä yms. Hän ei voi ärsytystilalle nyt mitään, ikä on normaali. Ehkä olet epämiellyttävä hänen mielestä ja "nolo", kuten murrosikäinen näkee äidin eri tavalla, myöhemmin tilanne voi olla parempi ja kivempi - sinullekin. Se menee joskus ohi, joitakin vuosia kuluu. Itsenäistymisvaihe. Hänellä on mennyt luottamus sinuun, ehkä käytöksesi vuoksi ja vaatimustesi.
Anna hänelle tilaa ja omaa aikaa, omia valintojakin. Laita ruoka jääkaappiin, hän lämmittää. Siivoa itse huonetta, luvalla, jos hän ei itse. Myöhemmin hän siivoaa itse isona omaa asuntoaan vaikka miten. Älä takerru pieniin asioihin tai komentele, älä nöyryytä häntä vahingossa, anna ymmärtää e
Juuei, ei todellakaan ole normaalia käytöstä nähnytkään tuollainen. Joku roti pitää sentään huonon käytöksen sietämiselläkin olla. Ja seuraukset huoritteluille yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä niittää, mitä kylvää. Itse olet kullannuppusi kasvattanut.
T. Teinilauman äiti, jolla on kaikki hyvin ja lapset tulee halaamaan
Onneksi ongelmanuorista ja meistä heidän vanhemmistaan on se hyöty, että muut saavat tuntea ylemmyyttä ja paistatella omassa erinomaisuudessaan. Muuhun meistä ei sitten olekaan.
T. Teinin äiti, jolla on kaikki päin p:tä ja onni on sitä, että tiedän lapseni kuitenkin olevan hengissä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Sano että teet siitä lasun ja sossu vie laitokseen missä otetaan kännykkä pois. Sano että jos haluaa asua sun kanssa kannattaa alkaa käyttäytyä. Kerro millasta sielä laitoksella on ja että haluaako sinne? Eiköhän ala käyttäytyä, tää uhkaus toimi omaan kakaraan.
Muuten olisin samaa mieltä, mutta lähipiirissä oli tapaus, joka meni niin pitkälle, että tyttö tosiaan muutti laitokseen. Kuinkas sitten kävikään? Laitoksessa paljon höllemmät säännöt kuin kotona, ei siellä kännykkää pois oteta. Tyttö alkoi tupakoimaan, kokeileen huumeita, juomaan. Tuli useita kertoja hyväksikäytetyksi, mistä myös oikeuden tuomiot. 18-vuotiaana kotiin palasi rikkirevitty, psyykkisesti oireileva, mutta kieltämättä aika nöyrä tyttö. Nyt sitten yrittävät niistä sirpaleista yhdessä koota hyvää elämää.
En siis suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö kurita sitä mitenkään jos se haistattelee sinulle?
Älä siedä sitä. Etuudet pois vaan ja tarpeen vaatiessa loppuu pyykki- ja ruokapalvelutkin. (Kyllä tuon ikäisen voi opettaa hoitamaan niitä jo ihan itse). Jos sinä et sitä tee, elämä kyllä potkii vielä lastasi päähän ja kunnolla.
Kun mun huone oli sotkussa teininä, faija käski siivota. Kas kun en siivonnut, niin klo 6 lauantai-aamuna faija siivosi lattiaharjan ja kihvelin kanssa. Tavarat meni jätesäkkiin ja jätekatokseen. Kuri oli tiukka ja kunnioitusta piti olla, eikä saanut elää kuin Ellun kanat. Sanot kersalle, että huomenna klo 21 mennessä huoneen pitää olla siisti tai.....
Kyllä siinä oppi olemaan.
Suutu ja raivostu! Kyllä sulla konstit löytyy kun vähän mietit. Kunhan pysyt lain rajoissa.
Meillä myös oli yhden lapsen kanssa tuo vaihe.
Meillä vain harvoin syödään yhdessä ja teinit ovat saaneet syödä omassa huoneessa. Huoneen saa pitää siinä kunnossa kuin haluaa. Vaihdan kerran kuussa lakanat ja samalla siistin, imuroin. Muuten teinin oma hoito huoneelle.
Tää yksi teini siis kiroili ja oli hankala, elämänhalukin niin ja näin. Lopulta selvisi vakava anemia, jota hoidettiin. Ihan eri tyttö nyt. Koeta kestää, ole joustava, anna kasvaa, anna erehtyä, mittauta hemoglobiini, ferritiini tarvittaessa. Tutustu perhepolkuun.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olin hankala murrosikäinen lapsi, äitini laittoi minut seurakunnan vaellusleirille kesällä. Siellä tutustui suurinpiirtein omanikäisiin nuoriin ja joutui ottamaan vastuuta itsestään, ruuistaan, teltasta ja matkanteosta. 2 viikon leiri kasvatti kummasti.
Paljonko tuli lisää pituutta?
Ei sinulla ole oikeutta sanoa, että et jaksa. Kun vanhemmaksi ryhtyy, niin se homma on myös jaksettava. Luovuttajavanhempien lapset ovat juuri tuollaisia, kun eivät ole elämässään saaneet riittävästi vanhempiensa huomiota.
Joten kasvatustyö on vanhempien tehtävä. Jos sitä ei ole ajallaan tehnyt, niin seuraukset tulevat vastaan. Nyt ne ovat tulleet vastaan, ja murrosikä on viimeinen hetki laittaa asia kuntoon. Hoida kasvatustehtäväsi.
Entäs sitten kun ottaa puhelimen tai pleikkarin pois ja teini alkaa hajottamaan paikkoja? Mitäs sitten sille lässytetään? Laitokseen noi pitää laittaa ja kännykkä pois. Liian hyvään tottuneet ja mussutukseen.
Hyvinhän tuosta sai kyllä selvää.