Ihan hyvä suhde, mutta en tunne mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Kyllä, arki tulee vastaan kaikissa parisuhteissa ennemmin tai myöhemmin, mutta se arki on ihan erilaista sellaisen kumppanin kanssa, johon on alunalkaenkin tuntenut vetoa ja kiinnostusta kuin sellaisen kanssa, joka ei selvästikään ole itselle se sopiva kumppani, vaikka mukava ja hieno ihminen olisikin noin muutoin.

Eihän meillä kenelläkään olisi mitään ongelmia p

Ap:han sanoi että on ollut ihastunut mieheen, eli ilmeisesti on tuntenut häneen vetoa. Mutta eipä se hänelle riittänyt siihen, että arki olisi miehen kanssa mukavaa. Minusta tuosta kirjoituksesta paistaa että ap on vain nyt vuosien myötä kyllästynyt liian tylsään mieheen ja kaipaa vaihtelua.

Monet kommentoivat, että pitkässä suhteessa toinen usein muuttuukin parhaaksi ystäväksi ja vetovoima katoaa. Mutta entä jos toinen ei ole paras ystävä, vaan mieluummin viettää aikaa yksin tai muiden ystävien kanssa?

Takana on myös joitakin intohimoisia suhteita, mutta niiden kohdalla on jo suhteeseen lähtiessä tiedetty, ettei tämä tule kestämään esimerkiksi erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien tai elämäntapojen vuoksi. On enemmänkin nautittu hetkestä. Olemme edelleen hyvissä väleissä, ei ole ollut väkivaltaa tai vastaavaa. 

Suhde ei ole minulle pakollinen asia ainakaan tällä hetkellä, sillä läheisiä, harrastuksia ja työhön liittyvää aktiviteettia on kuitenkin paljon.

Keskusteltu on ja keskustellaan lisää miehen kanssa. Uskon, että hänenkin olisi parempi toisenlaisen ihmisen kanssa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Klassinen jännämiehen kaipuu, tai ylipäänsä vain vaihtelun kaipuu. Usko vanhempiasi ja kokeneempiasi, ei se kumppani vaihtamalla parane, ellei parisuhde ole aivan helvettiä jatkuvasti. Perushyvän miehen tai naisen kun pistät vaihtoon, niin samanlainen sieltä tulee tilalle. Ihmiset usein ajattelevat, että vaihtamalla paria kaikki ne hyvät asiat suhteessa jää ennalleen ja vain niistä huonoista asioista pääsee eroon. Voin kertoa että lähes kaikki 30v miehet pelailee videopelejä, juo kaljaa viikonloppuisin, käy poikien reissuilla silloin tällöin, ovat laiskoja kotitöissä ja ketään niitä ei kiinnosta sunnuntaikävelyt sun kanssa sitten alkuhuuman jälkeen. Jostain nykyisen kumppanin huonosta piirteestä voit toki päästä eroon, mutta pahimmillaan saat 2 huonoa piirrettä siihen sitten tilalle.

Pelkkää puppua. Voit olla tyytyväinen noin, mutta muiden ei tarvitse. Ihmistenvälinen kemia ja rakkaus on niin monisyinen asia, että siihen on ihan syy miksi ne ensimmäiset ihan kivan ja ihan hyvän miehen tai naisen kanssa solmitut suhteet päätyvät helposti eroon ja aiheuttavat harmaita hiuksia. Sellaisista on parempi lähteä jos on tyytymätön. Tavistalliainenkin voi löytää sopivamman tavistalliaisen tilalle. Parempi yksinkin kuin tuollaisessa suhteessa jossa ei ole edes tunteita. Ne jotka ovat tyytyväisiä siihen omaan ihan hyväänsä eivät asiaa edes vakavissaan mieti. Heitä (kuten sinua?) tai niitä jotka pelkäävät olla yksin (sinä?) tai ovat jotenkin katkeroituneita parisuhderintamalla (sinä?), ei Ap:n kannata kuunnella sillä heidän tilanteensa on erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen jännämiehen kaipuu, tai ylipäänsä vain vaihtelun kaipuu. Usko vanhempiasi ja kokeneempiasi, ei se kumppani vaihtamalla parane, ellei parisuhde ole aivan helvettiä jatkuvasti. Perushyvän miehen tai naisen kun pistät vaihtoon, niin samanlainen sieltä tulee tilalle. Ihmiset usein ajattelevat, että vaihtamalla paria kaikki ne hyvät asiat suhteessa jää ennalleen ja vain niistä huonoista asioista pääsee eroon. Voin kertoa että lähes kaikki 30v miehet pelailee videopelejä, juo kaljaa viikonloppuisin, käy poikien reissuilla silloin tällöin, ovat laiskoja kotitöissä ja ketään niitä ei kiinnosta sunnuntaikävelyt sun kanssa sitten alkuhuuman jälkeen. Jostain nykyisen kumppanin huonosta piirteestä voit toki päästä eroon, mutta pahimmillaan saat 2 huonoa piirrettä siihen sitten tilalle.

Pelkkää puppua. Voit olla tyytyväinen noin, mutta muiden ei tarvitse. Ihmistenvälinen k

Monisyinen on. Mutta pelkän hetkessä eläjän kanssa ei rakkaussuhdetta synny. Koska kuka nyt parisuhdetta voi lapsen tasolle henkisesti jääneen kanssa ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Monet kommentoivat, että pitkässä suhteessa toinen usein muuttuukin parhaaksi ystäväksi ja vetovoima katoaa. Mutta entä jos toinen ei ole paras ystävä, vaan mieluummin viettää aikaa yksin tai muiden ystävien kanssa?

Takana on myös joitakin intohimoisia suhteita, mutta niiden kohdalla on jo suhteeseen lähtiessä tiedetty, ettei tämä tule kestämään esimerkiksi erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien tai elämäntapojen vuoksi. On enemmänkin nautittu hetkestä. Olemme edelleen hyvissä väleissä, ei ole ollut väkivaltaa tai vastaavaa. 

Suhde ei ole minulle pakollinen asia ainakaan tällä hetkellä, sillä läheisiä, harrastuksia ja työhön liittyvää aktiviteettia on kuitenkin paljon.

Keskusteltu on ja keskustellaan lisää miehen kanssa. Uskon, että hänenkin olisi parempi toisenlaisen ihmisen kanssa. 

Ap

Mun näkökulmasta jo suhde jossa ollaan pidemmän päälle pelkkiä ystäviä ei ikinä riittäisi. Ystäviä on muutenkin. Eli pitemmän päällekin suhteessa pitäisi jäädä jäljelle se tunne kuin oltaisi hyviä ystäviä, mutta seksuaalisella kemialla ja rakkaudella. Se minulla erottaakin ystävät parisuhdekumppaneista. On ne ystävyyden parhaat puolet, hyvää seksiä, haluja ja erilaisen rakkauden tunnetta kumppania kohtaan. Jos sellaista ei ole voi yhtä hyvin olla yksinkin ilman suhdetta ja nähdä kavereita.

Jos ei tunnu edes hyvältä ystävältä eikä halua viettää aikaa hänen kanssaan sitä suuremmalla syyllä lähtisin. Minusta tuossa ei ole mitään syytä tai minkäänlaista pientäkään järkeä pysyä. Eihän teillä ole oikein mitään teidän välillä miksi olla suhteessa. Jo yksin mieluumin viettää aikaa yksin tai muiden ystävien kanssa kertoo että ette sovi suhteeseen keskenään eikä tämä mies ole sulle edes alkeellisesti sopivaa parisuhdematskua. Vaikuttaa lähinnä järjen vastaiselta ja absurdilta ettet ole jo eronnut. 

Eikös hyvä suhde yleensä tarkoita sitä, että ollaan kovin rakastuneita. Jos et tunne mitään, se on lähinnä kulissi.

Miksi ihmeessä sitten olet hänen kanssaan?

Vierailija kirjoitti:

Eikös hyvä suhde yleensä tarkoita sitä, että ollaan kovin rakastuneita. Jos et tunne mitään, se on lähinnä kulissi.

Ap taitaa olla kyvytön rakastamaan. Näitä on. Pahansuovimmat tapaukset kyllä hakevat ikuista rakastumisen tunnetta hormonihöyryineen mutta rakastaa he eivät todellakaan osaa eivätkä pysty.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo keski-ikäinen ukko, mutta olin vastaavassa suhteessa aikanaan yhteensä melkein 8 vuotta. Ikävuodet 19-26 Edelleen yksi parhaista päätöksistä oli lopettaa se suhde. Muistan että joka vuosi ajatukseni ja tunteeni menivät enemmän siihen suuntaan että haluan olla itsekseni, kaverien kanssa ja tehdä kaikkea muuta kuin olla tyttöystäväni kanssa. Aloin haaveilemaan omasta kodista, jossa asun yksinäni ja pelaan loputtomasti videopelejä. Haaveilin myös viimeisen kahden vuoden ajan muista tytöistä. Siitä, että saan mennä ja tulla miten haluan. Minkälaiset huonekalut mulla on kämpässä. Tyttöystäväni oli todella ripustautuva ja hyvin konservatiivinen. Hän oli myös hyvin mustasukkainen, ilman syytä. Hänellä ei juuri ollut kavereita. Hän ei sietänyt alkoholin käyttöä yhtään. 

 

Tämä olisi voinut olla minun exän kirjoittama, sillä erotuksella että erottiin vasta melkein nelikymppisinä ja minun aloitteesta, kun lopulta lakkasin hakkaamasta päätäni seinään ja ymmärsin että miestä ei oikeasti kiinnosta tarpeeksi. Parikymppisenä ajattelin, että miehen alkoholinkäyttö ja jatkuva kavereiden kanssa meneminen on vaihe joka menee kolmekymppisenä ohi. No ei mennyt, alkoholi muutti muuten ihan mukavan tyypin täysin selkärangattomaksi valehtelijaksi, joka jätti asioita kertomatta "koska pelkäsi että ne loukkaa". Jos olisin tiennyt jo parikymppisenä kaiken mitä tiedän nyt niin suhde olisi loppunut jo alkumetreille.

Aidosti toivon, että mies olisi jättänyt minut tai olisin itse tajunnut lähteä ajoissa, perheen perustaminen on minulle jo liian myöhäistä mutta toivon että löydän parisuhteen, jossa en jatkuvasti koe olevani rasite vaan tasa-arvoinen kumppani.

Ei kannata kitua tuossa suhteessa. Ansaitset paremman miehen.

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Ihan oikeasti lähde vielä, kun voit. Mitä pidemmälle menet sen vaikeampaa siitä tulee eikä tunteet ainakaan syvene. 

Itse jäin tällaiseen ihan kiva-suhteeseen. Alussa olikin kivaa, kun oli joku jonka kanssa tehdä asioita, vaikka sängyssä ei leiskunutkaan. Jokin pieni ääni minullekin kuiski, ettei kaikki välttämättä ole hyvin, mutta tukahdutin äänen ja ajattelin, että tämä riittää. 

Ei riittänyt. Nyt vuosien jälkeen tunnen olevani todella yksin. Enää minulla ja kumppanilla ei ole mitään yhteistä. Ei se kemia ole tuulesta temmattu juttu. Sen voimalla suhde kestää tulevaisuudessakin, kun toisen naama alkaa tuntua tutulta. 

Ihan hyvä suhde vs Ajatus seksistä toisen kanssa ahdistaa??? Valitse toinen. Mikä ihmisiä vaivaa! Tuoko on käsitys hyvästä suhteesta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Klassinen jännämiehen kaipuu, tai ylipäänsä vain vaihtelun kaipuu. Usko vanhempiasi ja kokeneempiasi, ei se kumppani vaihtamalla parane, ellei parisuhde ole aivan helvettiä jatkuvasti. Perushyvän miehen tai naisen kun pistät vaihtoon, niin samanlainen sieltä tulee tilalle. Ihmiset usein ajattelevat, että vaihtamalla paria kaikki ne hyvät asiat suhteessa jää ennalleen ja vain niistä huonoista asioista pääsee eroon. Voin kertoa että lähes kaikki 30v miehet pelailee videopelejä, juo kaljaa viikonloppuisin, käy poikien reissuilla silloin tällöin, ovat laiskoja kotitöissä ja ketään niitä ei kiinnosta sunnuntaikävelyt sun kanssa sitten alkuhuuman jälkeen. Jostain nykyisen kumppanin huonosta piirteestä voit toki päästä eroon, mutta pahimmillaan saat 2 huonoa piirrettä siihen sitten tilalle.

Täyttä pskaa. Vaihdoin tuon kuvailemasi miehen sellaiseen joka ei pelaa videopelejä, ei juo kaljaa, käy poikien reissuilla max kaksi kertaa vuodessa, tekee kotitöitä 50% ja ylikin, käy kanssani kävelyillä ja muissakin yhteisissä jutuissa. Ja näin menty jo 10 vuotta. Kun vaihtaa luuserimiehen kunnolliseen ja aidosti mielenkiintoiseen mieheen, niin todellakin vaihtamalla paranee. 

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan en ole koskaan ollut kovin pitkässä suhteessa enkä osaa sanoa, olenko "kyvytön rakastamaan". Mutta ehkä asiaa voi selvittää eron jälkeen jonkun muun kanssa. Ehkä mun ei ainakaan tässä suhteessa kannata kuvitella, että siihen oppisin.

Ap

Terapia voisi auttaa. Kuulostat siltä että et osaa kommunikoida avoimesti tunteistasi ja tarpeistasi parisuhteessa kumppanillesi. Ja tuo saattaa olla se syy miksi olet nyt eroamassa. Ilman terapiaa tuo kierre monilla jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla ei parane, tilastojen valossa päinvastoin. Arki tulee vastaan myös uudessa suhteessa. Ota ennemmin asiat puheeksi puolisosi kanssa ja kerro avoimesti mitkä asiat sinua vaivaavat ja miksi ja tehkää yhdessä töitä niiden ratkaisemiseksi. Älä syytä miestäsi, että miksi et tee noin tai näin tai miksi kohtelet minua tällä tavalla etkä tuolla tavalla vaan tuo asiat esiin rakentavassa hengessä. Jos et miehelle mitään kerro ja vieläpä moneen kertaan niin mistä hän voisi tietää mikä sinulla mättää.

Kyllä, arki tulee vastaan kaikissa parisuhteissa ennemmin tai myöhemmin, mutta se arki on ihan erilaista sellaisen kumppanin kanssa, johon on alunalkaenkin tuntenut vetoa ja kiinnostusta kuin sellaisen kanssa, joka ei selvästikään ole itselle se sopiva kumppani, vaikka mukava ja hieno ihminen olisikin noin muutoin.

Eih

Ei vaan ap ehkä ihastui mielikuvaan miehestä. Siihen mikä on alussa, kun ei tunne toista vielä kunnolla. Kun tutustuivat paremmin, mielenkiinto lässähti kuin pannukakku.

Vierailija kirjoitti:

Monet kommentoivat, että pitkässä suhteessa toinen usein muuttuukin parhaaksi ystäväksi ja vetovoima katoaa. Mutta entä jos toinen ei ole paras ystävä, vaan mieluummin viettää aikaa yksin tai muiden ystävien kanssa?

Takana on myös joitakin intohimoisia suhteita, mutta niiden kohdalla on jo suhteeseen lähtiessä tiedetty, ettei tämä tule kestämään esimerkiksi erilaisten tulevaisuudensuunnitelmien tai elämäntapojen vuoksi. On enemmänkin nautittu hetkestä. Olemme edelleen hyvissä väleissä, ei ole ollut väkivaltaa tai vastaavaa. 

Suhde ei ole minulle pakollinen asia ainakaan tällä hetkellä, sillä läheisiä, harrastuksia ja työhön liittyvää aktiviteettia on kuitenkin paljon.

Keskusteltu on ja keskustellaan lisää miehen kanssa. Uskon, että hänenkin olisi parempi toisenlaisen ihmisen kanssa. 

Ap

Ei tuo nyt millään tapaa hyvältä kuulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kitua tuossa suhteessa. Ansaitset paremman miehen.

Ansaitsee sopivamman miehen. Ja mies etsii sitten itselleen sopivamman naisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata kitua tuossa suhteessa. Ansaitset paremman miehen.

Kannattaa katsella huoletta sitoutumiskyvyttömiä jännämiehiä, koska seuraavan suhteesi pituusennuste ei ole yhtään parempi.

Ehdit elämässäsi vielä hienosti ainakin pari kolme kertaa ulvoa meikit poskella tätä.

Ps. Vika ei ole miehissä, vaan siinä ettet tee mitään suhteesi ylläpitämiseksi, koska olet suominainen.

Suurimmalta osalta ihmisiä kun kysyy, oletko koskaan ollut rakastunut, niin vastaus on en tiedä tai en ole varma. Rakastaa voi, mutta avainsana on r-a-k-a-s-t-u-n-u-t! Se on sitä kemiaa ja järjetöntä intohimoa, selittämätöntä ja mystistä mitä ilman suhde muuttuu kädenlämpöiseksi kämppissuhteeksi.