Minkä ikäisen lapsen on helpointa selvitä vanhempien erosta?

Kyllä ne lapset tajuaa jos on asiat huonosti... pahimmassa tapauksessa alkaa syyllistää sua että miksette voinut aiemmin erota

Välit ja luottamus menivät lopullisesti eivät palautuneet edes aikuisiällä.

t. ex-teini

Vierailija kirjoitti:

Välit ja luottamus menivät lopullisesti eivät palautuneet edes aikuisiällä.

t. ex-teini

Mistä tämä johtui? Hoitivatko vanhemmat eron huonosti? Olisitko toivonut, että olisivat jatkaneet "väkisin" yhdessä, kunnes olet kasvanut aikuiseksi?  Pelkään yli kaiken, että lasten ja meidän vanhempien suhteelle käy jotain, tai että lapset kärsivät erosta kovasti. 

Ikä ei ole sinällään tärkeä, vaan se, että vanhemmilla on kommunikaatio kohdallaan ja haluavat sopia asiat lapsen parhaaksi siitä huolimatta mitä omat tunteet ovat.

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole sinällään tärkeä, vaan se, että vanhemmilla on kommunikaatio kohdallaan ja haluavat sopia asiat lapsen parhaaksi siitä huolimatta mitä omat tunteet ovat.

Uskon, että osaisimme hoitaa eron fiksusti, mutta mikä on riittävän hyvä syy erota? Meillä ei ole usein riitoja, mutta ei myöskään minkään tason henkistä yhteyttä. Tuntuu etten pysty ymmärtämään miestäni yhtään, enkä näe meillä olevan yhteistä vanhuutta. Onko lapsille kuitenkin parempi, että elämme näennäisen onnellisina yhdessä kunnes lapset ovat aikuisia vai että eroamme, jolloin lasten koti menee rikki ja elämä muuttuu pysyvästi? 

Puhukaa lasten kanssa ikätasoisesti tilanteesta. Kertokaa faktat ja hoitakaa asiat niin että lapsen kannalta kaikki mahdollinen jatkuu samana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole sinällään tärkeä, vaan se, että vanhemmilla on kommunikaatio kohdallaan ja haluavat sopia asiat lapsen parhaaksi siitä huolimatta mitä omat tunteet ovat.

Uskon, että osaisimme hoitaa eron fiksusti, mutta mikä on riittävän hyvä syy erota? Meillä ei ole usein riitoja, mutta ei myöskään minkään tason henkistä yhteyttä. Tuntuu etten pysty ymmärtämään miestäni yhtään, enkä näe meillä olevan yhteistä vanhuutta. Onko lapsille kuitenkin parempi, että elämme näennäisen onnellisina yhdessä kunnes lapset ovat aikuisia vai että eroamme, jolloin lasten koti menee rikki ja elämä muuttuu pysyvästi? 

Ei perheen ehjyys riipu siitä onko vanhemmat yhdessä vai eronneet. Kyllä se kaikki riippuu ihan muista asioista, millaista kotona on olla, turvallisuudentunteesta, vanhempien kyvystä toimia vanhempina sekä järjestää asiat jne.

Vanhemmmat erosivat kun olin alle kouluikäinen. Heillä ei ollut sen kummemmin riitoja, heillä oli vain erilaisia tavoitteita elämässä, he halusivat erilaisia asioita eikä heillä ollut sellaista parisuhdeyhteyttä. He ovat kuitenkin eron jälkeen tulleet toimeen oikein hyvin, ovat aina järjestäneet meidän lasten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole sinällään tärkeä, vaan se, että vanhemmilla on kommunikaatio kohdallaan ja haluavat sopia asiat lapsen parhaaksi siitä huolimatta mitä omat tunteet ovat.

Uskon, että osaisimme hoitaa eron fiksusti, mutta mikä on riittävän hyvä syy erota? Meillä ei ole usein riitoja, mutta ei myöskään minkään tason henkistä yhteyttä. Tuntuu etten pysty ymmärtämään miestäni yhtään, enkä näe meillä olevan yhteistä vanhuutta. Onko lapsille kuitenkin parempi, että elämme näennäisen onnellisina yhdessä kunnes lapset ovat aikuisia vai että eroamme, jolloin lasten koti menee rikki ja elämä muuttuu pysyvästi? 

Rouva on hyvä ja menee terapiaan. Käsittelee siellä ikäkriisit ja sen mitä siltä kumppaniltaan haluaa. Opettelee itse olemaan vastuussa onnellisuudestaan ja opettelee arvostamaan parisuhdetta. Pariterapia miehen kanssa myös, jotta löydätte uudelleen yhteyden. Suhdetta pitää myös hoitaa. Ja näin ei tarvitse traumatisoida lapsia vaan koska ei pysty ymmärtämään miestään. Kukaan meistä ei ymmärrä toista ihmistä täysin. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta ja päätöstä yhdessä olemisesta ja yhteisestä vanhemmuudesta. Ja mikään ikä ei ole hyvä erota lasten kannalta. Lapsen maailma järkkyy aina erossa. 

On tilanteita jossa eroaminen on paras ratkaisu esim. suhteessa on väkivaltaa tai lapset ovat vaarassa. Mutta useimmiten varsinkaan lasten kannalta se ei sitä ole. Eroaminen on laiskojen ihmisten hommaa, kun ei jakseta tehdä töitä itsensä ja parisuhteen eteen. 

Mitä vanhempi sitä helpompi. 

 

Mitä kauemmin saa rakentua ja rakentaa identiteettiään molempien vanhempien ollessa läsnä sen parempi. 

Siihen tunneyhteyteen voi joskus auttaa esim. avioliittoleirit tai pariterapia. Joitakin nämä ovat auttaneet, esim. ParAvin leireiltä on monilla hyviä kokemuksia. Ehkä olette jo kokeilleetkin. Ei helppo tilanne teillä. Voimia teille! 

Mun lapset oli 2,3 ja kuusi vuotiaat erotessamme. Sitten teini-iässä keskimmäinen huokaili, että hyvä kun erositte silloin, kun en muista siitä mitään. Tärkeintä on turva lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset oli 2,3 ja kuusi vuotiaat erotessamme. Sitten teini-iässä keskimmäinen huokaili, että hyvä kun erositte silloin, kun en muista siitä mitään. Tärkeintä on turva lapsilla.

Miksi alapeukku? Etkö ymmärrä turva -sanasta, ettei lapsilla ollut turvallista isän kanssa asuessamme. Ei mikään juoppo ollu vaan niuho ja veemäinen yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä ei ole sinällään tärkeä, vaan se, että vanhemmilla on kommunikaatio kohdallaan ja haluavat sopia asiat lapsen parhaaksi siitä huolimatta mitä omat tunteet ovat.

Uskon, että osaisimme hoitaa eron fiksusti, mutta mikä on riittävän hyvä syy erota? Meillä ei ole usein riitoja, mutta ei myöskään minkään tason henkistä yhteyttä. Tuntuu etten pysty ymmärtämään miestäni yhtään, enkä näe meillä olevan yhteistä vanhuutta. Onko lapsille kuitenkin parempi, että elämme näennäisen onnellisina yhdessä kunnes lapset ovat aikuisia vai että eroamme, jolloin lasten koti menee rikki ja elämä muuttuu pysyvästi? 

Rouva on hyvä ja menee terapiaan. Käsittelee siellä ikäkriisit ja sen mitä siltä kumppaniltaan haluaa. Opettelee itse olemaan vastuussa onnellisuudestaan ja opettelee arvostamaan parisuhd

Tää on muuten totta. Jokaisessa liitossa vastaan tulee kausia, kun ei tunnu olevan yhteyttä. Ei se ole eron paikka, vaan silloin on otettava asia käsittelyyn. Me kaikki muutumme ja kehitymme koko elämän ajan.