Lue keskustelun säännöt.
Umpisolmutilanne, rakkautta kyllä on. Mitä tekisit?
01.04.2024 |
Päädyin parisuhteeseen, jossa kaikki vaikutti ensin tosi hyvältä. Missään vaiheessa mikään ei kuitenkaan ollut liian hyvää ollakseen totta, eikä vaikuttanut siltä. Oli hyvä fiilis, ei mitään hälytyskellojen soimista.
Aika pian kumppanille selvisi vahingossa, että olin tehnyt jotain mitä hän ei hyväksy. Minä en todellakaan ymmärtänyt tekeväni mitään epäilyttävää. Ei ollut minkäänlaisia tunteita, ei mitään flirttiä, ei mitään fyysistä. Tästähän alkoi sitten sota, joka sovittiin kyllä, mutta...
Uskon tämän jättäneen tietynlaisen katkeruuden kumppaniin (huom. Heterosuhde, vaikka käytän sanaa kumppani, halusin vain täsmentää :DDD)
No tästä lähtien kumppani on sitten saanut milloin mistäkin päähänsä, että haikailen teiniaikojeni poikaystävän perään yms. Ylipäätään paljon epäilyä.
Itse ei suostu näyttämään viestejä, joita olen pyytänyt saada nähdä. Tai no rehellisesti sanoen vaatinut, koska kaikki tuo epäily on saanut minutkin epäileväiseksi. Ei ole suostunut.
Nyt päästään siihen pääongelmaan: nyt en enää tiedä onko tämä kaikki kumppanin aitoa luonnetta, vai onko hän nyt vain niin katkeroitunut minulle, että on sen takia mahdollisimman vaikea ja veemäinen. Kyllä minä häntä rakastan, mutta en yksinkertaisesti hyväksy sitä, etten saa halutessani nähdä viestejä. Minä suostun olemaan vain ykkönen suhteessa, en jotain sinnepäin.
Minäkin näyttäisin viestit, jos sellaisia olisi.
Sisimmässäni uskon, että syytä huoleen ei ole eikä kumppani tee mitään hämärää selkäni takana, mutta kaikki tuo epäilyn määrä on tarttunut minuun.
Aina välillä kumppani on sovitteleva ja kertoo kuinka ikävöi. Sitten kun sanon jotain, hän ottaa taas kerran esiin kaikki minun syntini (:DDD) ja suuttuu niistä. Suureksi osaksi se on hänen omaa kuvitelmaansa, johon hän uskoo, eikä kuuntele minun sanaani.
Koen, että tämä on ja olisi ajan kanssa suurimpia ongelmiamme. En näe mitään suuria uhkakuvia tulevaisuudessa, eli siis toisin sanoen uskon, että olisin oikein onnellinen kumppanin kanssa, jos tätä kaikkea draamaa ei olisi.
Ymmärrän kyllä, että puhuminen olisi tärkeää ja on sitä kai jollain tavalla yritettykin. Mutta se ajautuu aina aiheeseen minä ja minun tekoni. Koen, että joudun taipumaan liikaa kumppanin tahtoon ja että hän saa aina puhuttua kaiken niin, että hänen ei tarvitse muuttaa omassa käytöksessään mitään, mutta minun luonteessani kyllä riittää korjailtavaa.
Mitäs sinä tekisit? Asialliset vastaukset huomioidaan, muut ignoorataan.
Kommentit (53)
Minä hyväksyn kyllä katkeruuden, ymmärrän satuttaneeni kumppanin tunteita. Ymmärrän, että tein periaatteessa sen ekan väärän teon enkä sitä yritä puolustella. Tämä on ihan oma ajatukseni, ei mitään kumppanin mielistelyä. Mutta minä en kykene aloittamaan keskustelua, koska koen sen johtavan vain siihen, että minä jään vaille asioita ja kumppani saa haluamansa. Minä haluan, että kumppani näyttää viestit, jos niin pyydän. Jos ei ole mitään salattavaa, sen voi hyvin tehdä. Hän ei mitään suuria avautumisia hoida viestitse, ainakaan sen perusteella mitä tiedän. Joten kenenkään muun vuodatukset eivät ole vaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kumppani vaatii saada nähdä toisen viestittelyn, on aika lopettaa suhde. Eiköhän mies ole jo uutta etsimässä ihan siksi, että kaltaisesi vainoharhaisen ja kahlitsevan ihmisen kanssa elämä on kamalaa!
PS. sinä jäit jo kiinni, turha kuvitella, että sinulla enää on mitään oikeutta vaatia toiselta täydellisyyttä.
No, sinähän et tiedä asioista yhtään mitään. Kumppani oli se, joka aloitti epäilemisen ja syytökset. Minuun se tarttui vasta myöhemmin.
Minä sanoin aika selkeästi aloituksessa, että uskon suurimmaksi osaksi kumppanin olevan rehellinen, mutta hänen epäilynsä on tarttunut minuun. Pieni osa minusta epäilee.
Eli olet niitä, jotka on bestiksiä eksänsä kanssa. Ymmärrän kyllä miehenkin puolen asiasta, vaikka vähän ylireagoi.
Ihan ok tarina. Lopun höpötys sitten meni vähän överiksi.
2/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on lapsellista hääräilyä joidenkin viestien ympärillä. Ajatelkaa laajemmin, mikä oikeasti on tärkeää? Mitä tuollainen suhde antaa? Extremeä? Jos luottamus on mennyt, on se suhdekin ohi. Ja miten voi olla yhdessä, kun toinen epäilee koko ajan? Tuo pahenee ajan mittaan vaan.
Jos ei homma ole tuosta mihinkään kehittynyt ja tilanne parantunut niin, että pääsette eteenpäin ja ohitatte tuon jutun, niin kasvakaa ja odotelkaa vielä kypsymistä. Sitten vasta miettimään onko minusta yhteiseen elämään kenenkään kanssa.
Ei tuosta mitään voi tulla. Tai siis voi, paljon surua, katkeruutta ja ajan hukkaa.
Teillä on yksinkertaisesti erilaiset ajatukset siitä, mitä toisiltanne haluatte. Olet jäänyt kiinni jostain mitä mies ei voi hyväksyä mutta omastwmielestäsi et ole tehnyt mitään väärin. Tämä on nähdäkseni aika selvä osoitus, että odotukset ei käy yksiin. Nyt sinä et tiedä, onko mies luonteeltaan vaikea vai vaan vihainen kusipää, ja minusta sillä ei ole mitään väliä, kumpaa hän on, koska molemmat osoittavat, että te ette voi olla onnellisia.
Oikeasti, teidän suhde on jo ohi, eikä sen olisi pitänyt koskaan alkaakaan. Ennen seuraavaa suhdetta kannattaa miettiä tarkkaan, mitä itse haluat suhteesta saada ja mitä voit siihen antaa - näiden pitäisi olla sekä keskenään tasapainossa, että vastata sen toisen osapuolen odotuksia ja valmiuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli olet niitä, jotka on bestiksiä eksänsä kanssa. Ymmärrän kyllä miehenkin puolen asiasta, vaikka vähän ylireagoi.
Enpä ole. Ehkä voisit ensi kerralla kysyä etkä olettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidatte olla aika nuoria vielä? Tuntuu aika oudolta vaatia joitain viestejä nähtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuosta mitään voi tulla. Tai siis voi, paljon surua, katkeruutta ja ajan hukkaa.
Teillä on yksinkertaisesti erilaiset ajatukset siitä, mitä toisiltanne haluatte. Olet jäänyt kiinni jostain mitä mies ei voi hyväksyä mutta omastwmielestäsi et ole tehnyt mitään väärin. Tämä on nähdäkseni aika selvä osoitus, että odotukset ei käy yksiin. Nyt sinä et tiedä, onko mies luonteeltaan vaikea vai vaan vihainen kusipää, ja minusta sillä ei ole mitään väliä, kumpaa hän on, koska molemmat osoittavat, että te ette voi olla onnellisia.
Oikeasti, teidän suhde on jo ohi, eikä sen olisi pitänyt koskaan alkaakaan. Ennen seuraavaa suhdetta kannattaa miettiä tarkkaan, mitä itse haluat suhteesta saada ja mitä voit siihen antaa - näiden pitäisi olla sekä keskenään tasapainossa, että vastata sen toisen osapuolen odotuksia ja valmiuksia.
No minun reaktioni kumpuaa lähinnä siitä, että kumppani sai hirveän slaagin siitä asiasta, jonka minä tein. Lisäksi hirveää syyttelyä ja epäilyä kaikesta. En ole silloin kauhean vastaanottavainen. Kyllä minä nyt ymmärrän tehneeni väärin enkä yritä asiaa puolustella. Kumppani itse viestittelee eksänsä kanssa, kuulemma harvoin ja pakon edessä (yhteinen velvollisuus), mutta ei suostu näyttämään viestejä. Ei ole kuulemma mitään tunteita ollut pitkään aikaan, mutta silti ei suostu näyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko ystävällisesti kysyä tarkentavia kysymyksiä (jos haluatte asiasta keskustella), ettekä jatkuvasti olettaa asioita. Todella ärsyttävää. Ette tiedä minusta yhtään mitään, joten kysykää.
Rakastamisen ja yhdessäolon pitäisi olla nautinnollista ja rentoa, ja molemmilla hyvä ja turvallinen olo. Teidät voin kuvitella vain kyräilevän ja epäilevän toisianne, miettien miten pääsisi tutkimaan kumppanin puhelimen ja taskut. Älkää vaan menkö minnekään kaverien mökille kylään, saatte taatusti jonkun mustasukkaisuusdraaman aikaiseksi.
Kuulostaa tosi ankealta ja ahdistavalta. Väkisin pitää olla yhdessä, kun niin rakastaa, vaikka pohja on sortunut, ja kaksi kypsymätöntä ruokkii toistensa epäluuloja. Hukkaan heitettyä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ystävällisesti kysyä tarkentavia kysymyksiä (jos haluatte asiasta keskustella), ettekä jatkuvasti olettaa asioita. Todella ärsyttävää. Ette tiedä minusta yhtään mitään, joten kysykää.
Eli provohan tämä on
Vierailija kirjoitti:
Jopas on lapsellista hääräilyä joidenkin viestien ympärillä. Ajatelkaa laajemmin, mikä oikeasti on tärkeää? Mitä tuollainen suhde antaa? Extremeä? Jos luottamus on mennyt, on se suhdekin ohi. Ja miten voi olla yhdessä, kun toinen epäilee koko ajan? Tuo pahenee ajan mittaan vaan.
Jos ei homma ole tuosta mihinkään kehittynyt ja tilanne parantunut niin, että pääsette eteenpäin ja ohitatte tuon jutun, niin kasvakaa ja odotelkaa vielä kypsymistä. Sitten vasta miettimään onko minusta yhteiseen elämään kenenkään kanssa.
Ei ole lapsellista, vaan sitä että minä olen alkanut kypsymään siihen että kumppani epäilee ja syyttelee, muttei tee itse mitään avoimuuden eteen. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla sinkku, mutta ihan tosissani koen tämän olevan ainoita suuria ongelmiamme. Enkä usko, että tulevaisuudessa olisi mitään hirveän dramaattisia juttuja tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ystävällisesti kysyä tarkentavia kysymyksiä (jos haluatte asiasta keskustella), ettekä jatkuvasti olettaa asioita. Todella ärsyttävää. Ette tiedä minusta yhtään mitään, joten kysykää.
Eli provohan tämä on
Niin, provohan tämä on, kun pyydän teitä lopettamaan nuo ärsyttävät oletukset, jotka eivät edes pidä paikkaansa. Tässä keskustellaan nyt oikeasta tilanteesta eikä teidän kuvitelmistanne.
Päätöksen teen joka tapauksessa itse (tietenkin), mutta mielelläni lukisin näkemyksiänne (jotka vastaavat todellisuutta eivätkä itse keksimiänne asioita.) Olette nyt jo keksineet, että minä olen bestis eksäni kanssa, vaikken edes viestittele eksieni kanssa saati tapaa heitä. 🙄
Pienen suuttumisen olen mielestäni ansainnutkin, koska en hyväksyisi samaa asiaa kumppanilta ja myönnän sen. Kuitenkin tuon suuttumisen mittasuhteet ovat paisuneet ja laajentuneet niin pitkälle, että kumppani keksii jo päästään asioita ja uskoo niihin. Se menee yli. Samalla ei itse ole avoin minua kohtaan. Ainakaan joissain asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopas on lapsellista hääräilyä joidenkin viestien ympärillä. Ajatelkaa laajemmin, mikä oikeasti on tärkeää? Mitä tuollainen suhde antaa? Extremeä? Jos luottamus on mennyt, on se suhdekin ohi. Ja miten voi olla yhdessä, kun toinen epäilee koko ajan? Tuo pahenee ajan mittaan vaan.
Jos ei homma ole tuosta mihinkään kehittynyt ja tilanne parantunut niin, että pääsette eteenpäin ja ohitatte tuon jutun, niin kasvakaa ja odotelkaa vielä kypsymistä. Sitten vasta miettimään onko minusta yhteiseen elämään kenenkään kanssa.
Ei ole lapsellista, vaan sitä että minä olen alkanut kypsymään siihen että kumppani epäilee ja syyttelee, muttei tee itse mitään avoimuuden eteen. Minulla ei ole mitään ongelmaa olla sinkku, mutta ihan tosissani koen tämän olevan ainoita suuria ongelmiamme. Enkä usko, että tulevaisuudessa olisi mitään hirveän dramaattisia juttuja tiedossa.
Miehen suhde exäänsä on heidän asiansa, jos ei siihen liity enää mitään romanttista tai salattavaa. Heillä on kai yhteisiä lapsia? Jos ei lapsia ole, en näkisi mitään syytä viestitellä, kun se sinua noin ärsyttää ja epäilet vaikka mitä. Mies ratkaisee asian. Valinta pitää tehdä.
Oletko saanut tutustua tuohon exään? Jos mies salailee häntä jotenkin, tai puolustaa raivokkaasti, eikä suostu luopumaan, niin itse tekisin silloin omat ratkaisuni. Yhteishuoltajuus on sitten taas aivan toinen juttu. Sitä ei pidä mennä sorkkimaan.
Kun kumppani vaatii saada nähdä toisen viestittelyn, on aika lopettaa suhde. Eiköhän mies ole jo uutta etsimässä ihan siksi, että kaltaisesi vainoharhaisen ja kahlitsevan ihmisen kanssa elämä on kamalaa!
PS. sinä jäit jo kiinni, turha kuvitella, että sinulla enää on mitään oikeutta vaatia toiselta täydellisyyttä.