Ei kaikki anopit vaikeita ole
Kaikki ketjut anopeista, joita olen täältä lukenut, on ollut valitusta anopin käytöksestä ja usein ekan lapsen synnyttyä.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla on ihan nykyään ex-anoppi, mutta oli hienotunteinen ja ihana ihan alusta lähtien. Ei tyrkyttänyt mitään, mutta oli tarjolla eikä arvostellut lastenhoitoa eikä kodinhoitoa. Pojastaan tuli myöhemmin ero, mutta poikakin oli ja on fiksu edelleen, mutta itse halusin erota ja sitä olen katunut.
Ex-anopin kanssa ollaan edelleen hyvissä väleissä ja tyttömme käy mielellään mumminsa luona.
Anoppi ja miniä-suhde on tietysti siitä hankala joskus, kun 2 ihmistä on pakotettu olemaan toisissaan yhteydessä jollakin lailla. Ne, jotka ei tule toimeen anopin kanssa, älkää kuitenkaan myrkyttäkö lasten mummosuhdetta.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
https://youtube.com/shorts/K3WBkhue6Lk?si=vsNBrT0EONVvgP51
Miten liittyy ko. asiaan?
MIelenkiintoinen ketju. Olen luultavasti tai ainakin toivottavasti pian avioitumassa miesystäväni kanssa ja pidän kovasti hänen äidistään ja hänkin ilmeisesti minusta.
Jos saamme lapsen piankin, vauva on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, joten pitäisikö minun jutella mieheni kanssa anopin osuudesta asiaan. Ymmärrän toki, että mummot hurahtaa vauvaan, mutta muistanpa erään entisen työkaverini kertoneen, että kun hän sai kaksoset, niin isoäiti sisaruksineen omi vauvat. Tämä tapahtui kyllä Kreikassa. en sitten huomannut kysyä, että mikset pistänyt rajaa.
En ymmärrä, mikä aloituksen tarkoitus oli. Kertoa että pääosin myös poikien äidit osaavat käyttäytyä kuin ihmiset aikuisen poikansa vaimoa kohtaan?
Outoja myös avautumiset, kuinka ex-anoppi on ihan pras ystävä. Ei ihmekään että on ex.
Anopeissa on valitettavasti myös poikiinsa takertuneita psykopaatteja, mikä yleensä tarkoittaaa myös sitä, että se poika eli aikuinen mies on edelleen jollain tapaa juuttunut äitinsä häpykarvoihin. Valitettavasti miniä saattaa huomata tuon vasta sitten kun on lisäännytty.
Jos anoppi-miniäsuhde vaikeampi usein kuin anoppi-vävysuhde, niin olisiko kysymys mustasukkaisuudesta, kun miehen tärkein nainen onkin toinen nainen.
On kuulemma` asia niin, että poikien suhde äitiinsä on usein kiinteämpi kuin tyttöjen, joten äiti ikääkuin syrjäytyy, kun puoliso täyttää tämän paikan. No, se on keittiöpsykologiaa, mutta olen minäkin tähän ikään 51v kuullut niin monenlaisia tarinoita parisuhteista, että voi asiassa jotakin perääkin olla.
Aloituksen tarkoitus? minun ymmärtääkseni täällä saa jokainen kirjoittaa mielessään olevista asioista ja keskustella, jos muitakin löytyy, jotka tarttuvat aiheeseen.
Juuri tulimme anopin ja appiukon luota syömästä. Ihan ykkösanoppi! 🥰
T. Vävypoika
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ex-anoppini ovat olleet perseestä, mutta en minäkään ole erityisen siedettävä aikuisen poikani äitinä.
Miksi et?
Tulin hyvin toimeen edesmenneen anoppini kanssa. Ei oltu läheisiä, mutta tottakai aina kävin siellä ja olimme ystävällisiä puolin ja toisin. Myös mieheni tulee vanhempieni kanssa toimeen, vaikka äiti on vähän raskas tyyppi. Ei tarkoita mitään, mutta on kova määräilemään ja puuttumaan kaikkeen, mutta osaamme antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "juu, juu" ja tehdään niin kuin halutaan. Turha lähteä tappelemaan hänen kanssaan. Myötäkarvaan vaan silitystä, niin vaihtaa aihetta. Tarkoittaa kuitenkin hyvää pohjimmiltaan ja on hyvin avulias ja antelias. Ei mies voi sitä dissata, että äiti ostaa meille esimerkiksi uuden auton tuosta vaan. Äiti on kuitenkin miehelle aina mukava, ei arvostele tai hauku. Haluaa vain aina "neuvoa" joka asiassa.
Hieno juttu ja kiva, kun mieskin ottaa osaa tähän asiaan.
Meitin miniä pilaa miehensä ja tämän vanhempien välit kateudellaan. Olemme nyt ja aina poikamme vanhempia emme miniän.
Miniän pitää tietää paikkansa eikä rönsyillä. Se ei koskaan tule ohittamaan appivanhempien omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi-miniäsuhde vaikeampi usein kuin anoppi-vävysuhde, niin olisiko kysymys mustasukkaisuudesta, kun miehen tärkein nainen onkin toinen nainen.
On kuulemma` asia niin, että poikien suhde äitiinsä on usein kiinteämpi kuin tyttöjen, joten äiti ikääkuin syrjäytyy, kun puoliso täyttää tämän paikan. No, se on keittiöpsykologiaa, mutta olen minäkin tähän ikään 51v kuullut niin monenlaisia tarinoita parisuhteista, että voi asiassa jotakin perääkin olla.
En usko tuohon poikien ja äitien suhdekuvioon selityksenä. Ajattelen, että ehkä kyseessä ovat vanhanaikaiset naisen roolit, joiden vuoksi riitaa syntyy helposti juuri anopin ja miniän välillä. Koti ja lapset ovat perinteisesti naisten reviiriä. Kun poika menee naimisiin, kaksi toisilleen vierasta naista päätyvätkin samalle reviirille, koska pojan koti ja mahdolliset lapset ovat luonnollisesti myös anopin kiinnostuksen kohteita. Kyse ei ole pojan kiintymyksestä, siitä ei riidellä. Jokainen nainen on oman kotinsa "emäntä" ja toista emäntää naisen kotiin ei mahdu. Jos kyseessä olisi tytär ja äiti, tytär päästäisi äitinsä auliimmin reviirilleen.
4v. ei käytä anoppi-sanaa mummostaa tai millä nimellä lapset sanookin isoäitiä. Jos 4v sanoo, että anoppi on p...a, niin se tulee melko varmasti vanhemman suusta.
Vierailija kirjoitti:
MIelenkiintoinen ketju. Olen luultavasti tai ainakin toivottavasti pian avioitumassa miesystäväni kanssa ja pidän kovasti hänen äidistään ja hänkin ilmeisesti minusta.
Jos saamme lapsen piankin, vauva on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, joten pitäisikö minun jutella mieheni kanssa anopin osuudesta asiaan. Ymmärrän toki, että mummot hurahtaa vauvaan, mutta muistanpa erään entisen työkaverini kertoneen, että kun hän sai kaksoset, niin isoäiti sisaruksineen omi vauvat. Tämä tapahtui kyllä Kreikassa. en sitten huomannut kysyä, että mikset pistänyt rajaa.
Rajan pistäminen on vaikeaa, jos haluaa kuitenkin säilyttää lapsen ja isovanhemman suhteen. Ainakin meillä anoppi tuntuu kostavan jokaisen rajanvedon lapselle, ei esim. tule enää kylään lasta tapaamaan. Lapsi kärsii kun äiti rajaa edes minimin.
Vierailija kirjoitti:
4v. ei käytä anoppi-sanaa mummostaa tai millä nimellä lapset sanookin isoäitiä. Jos 4v sanoo, että anoppi on p...a, niin se tulee melko varmasti vanhemman suusta.
Keksitty juttu.
Vierailija kirjoitti:
Älkää enää jaksako.
Voi taivas, sinä voit itse valita, mitä luet.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi-miniäsuhde vaikeampi usein kuin anoppi-vävysuhde, niin olisiko kysymys mustasukkaisuudesta, kun miehen tärkein nainen onkin toinen nainen.
On kuulemma` asia niin, että poikien suhde äitiinsä on usein kiinteämpi kuin tyttöjen, joten äiti ikääkuin syrjäytyy, kun puoliso täyttää tämän paikan. No, se on keittiöpsykologiaa, mutta olen minäkin tähän ikään 51v kuullut niin monenlaisia tarinoita parisuhteista, että voi asiassa jotakin perääkin olla.
Meillä kyse oli kyllä ihan siitä, että appivanhemmat katsoivat kouluttaneensa poikansa (maksoivat joo lukion, jippii) ja halusivat sitten itse hyötyä opnitojen jälkeisestä urasta. Nyt kokivat että minä miniä kiilasin ikävästi väliin hyötymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi-miniäsuhde vaikeampi usein kuin anoppi-vävysuhde, niin olisiko kysymys mustasukkaisuudesta, kun miehen tärkein nainen onkin toinen nainen.
On kuulemma` asia niin, että poikien suhde äitiinsä on usein kiinteämpi kuin tyttöjen, joten äiti ikääkuin syrjäytyy, kun puoliso täyttää tämän paikan. No, se on keittiöpsykologiaa, mutta olen minäkin tähän ikään 51v kuullut niin monenlaisia tarinoita parisuhteista, että voi asiassa jotakin perääkin olla.
Meillä kyse oli kyllä ihan siitä, että appivanhemmat katsoivat kouluttaneensa poikansa (maksoivat joo lukion, jippii) ja halusivat sitten itse hyötyä opnitojen jälkeisestä urasta. Nyt kokivat että minä miniä kiilasin ikävästi väliin hyötymään.
Sama. Appiukko oli suunnitellut miehelle lakimiehen uran Amerikassa, siitä huolimatta että poika meni amkiin ja oli varsinainen kotihiiri. Kun ilmoitimme vauvasta, oli suuri murhe miten poikaparka nyt pääse ulkomaille takomaan rahaa. Miniä pilasi pojan komean kansainvälisen uran. :(
https://youtube.com/shorts/K3WBkhue6Lk?si=vsNBrT0EONVvgP51