Haluan vanhan, max 50-luvun talon, paljon omaa tilaa, omia kanoja ym.

122 lisää että tuolla 150 000 olisin hienosti ostanut taloni, rempannut sitä ja elellyt vielä vuosia ihan kohtuullisesti.

Olen monesti miettinyt, miksi joidenkin mielestä kaikki mahdolliset ongelmat pitäisi ratkaista, tai ainakin niitä pelätä, jo etukäteen, ennen kuin mitään ongelmia edes on. Kuten nyt se että nuorena ja terveenä voi maalle muuttaa, sitten ei enää. Koska sitten kun ikää tulee niin sitten sitä, tätä ja tuota. Tai kun tulee ikää ja sairastuu, niin sitten ei enää pysty mihinkään. Tai jos ei muuta pelkää, ja vaikka olisi täysin terve, niin ainakaan ei voi muuttaa taloon jossa ei ole sisävessaa, koska noro!! 😂

Me ollaan yli viisikymppisiä ja viihdytään erittäin hyvin maalla. Ja vieläpä ilman kaikkia mukavuuksia. Miksi stressaisimme siitä jos joskus emme enää pääsekään ulkohuussiin? Jos niin kävisi, pitkäaikaisesti, silloinhan voi rakentaa/rakennuttaa sen sisävessan. Jos ei pääse ulkosaunaan vatipesuille, voi laittaa sen suihkun ja kylppärin. Olen usealla tapaa pitkäaikaissairas, mutta kaikki talon ja tilan ja eläinten kanssa puuhailu on parasta jumppaa ja suoranainen henkireikä. Olisin varmasti kauheassa jamassa jossain kerrostalokaksiossa, hyi olkoon.

Sama pätee vanhempiini. 84-vuotiaita, asuvat maalla, tekevät polttopuut itse, peseytyvät saunassa, käyttävät ulkohuussia vaikka sisävessakin nykyään on. Heillä on isot kasvimaat täynnä perunaa, porkkanaa ym, on marjapensaita ja omenapuita, ja syksyisin keräävät lähimetsästä monen monta ämpärillistä mustikoita ja puolukoita. Heille täysin oikea tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

122 lisää että tuolla 150 000 olisin hienosti ostanut taloni, rempannut sitä ja elellyt vielä vuosia ihan kohtuullisesti.

Tuolla hintaa voi saada 10 taloa. Että sinällään hyvä budjetti yhteen + remonttiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt, miksi joidenkin mielestä kaikki mahdolliset ongelmat pitäisi ratkaista, tai ainakin niitä pelätä, jo etukäteen, ennen kuin mitään ongelmia edes on. Kuten nyt se että nuorena ja terveenä voi maalle muuttaa, sitten ei enää. Koska sitten kun ikää tulee niin sitten sitä, tätä ja tuota. Tai kun tulee ikää ja sairastuu, niin sitten ei enää pysty mihinkään. Tai jos ei muuta pelkää, ja vaikka olisi täysin terve, niin ainakaan ei voi muuttaa taloon jossa ei ole sisävessaa, koska noro!! 😂

Me ollaan yli viisikymppisiä ja viihdytään erittäin hyvin maalla. Ja vieläpä ilman kaikkia mukavuuksia. Miksi stressaisimme siitä jos joskus emme enää pääsekään ulkohuussiin? Jos niin kävisi, pitkäaikaisesti, silloinhan voi rakentaa/rakennuttaa sen sisävessan. Jos ei pääse ulkosaunaan vatipesuille, voi laittaa sen suihkun ja kylppärin. Olen usealla tapaa pitkäaikaissairas, mutta kaikki talon ja tilan ja eläinten kanssa puuha

Kuulostaa oikein mukavalta. Voisin itsekin asua noin. Lapsuudessa asuinkin kun olen maaseudulta kotoisin. Välillä asuin isossa miljoonakaupungissa ulkomailla työni takia mutta 58 vuotiaana ja leskenä muutin äkkiä takaisin maaseudun rauhaan ja rupesin eläkkeelle. Siitä on jo toistakymmentä vuotta. Pikku talossani on kyllä mukavuudet mutta puilla minä lämmitän vaikka patteritkin ovat, en käytä niitä. Leivinuuni on, kasvimaata, yrttitarhan olen tehnyt ja puutarhaakin on jonkin verran. Eläimiä ei ole paitsi kolme kissaa. Asun metsän ja ison luonnonpuiston läheisyydessä rinteellä, näköalat huikaisevan kauniit. Puuhaa ja liikuntaa riittää mukavasti muttei liikaa. Minulla on useampia sukulaisia, yksinäisiä tai pariskuntia jotka ovat yli 80 v. ja asuvat maaseudulla, eivätkä mihinkään aio muuttaa, hommailevat kotikonnuillaan minkä jaksavat ja ovat asiansa osanneet järkätä niin, että lumi eikä kaupassa käynnit ole ongelmiksi muuttuneet. Maaseudulla ikänsä asuneen ihmisen on takuulla vaikea sopeutua johonkin yksiöön tai kaksioon kerrostaloissa, jossa ei ole yhtään mitään tekemistä. Hämmästelen usein, miksi vanhana ei saisi olla enää mitään tekemistä joidenkin mielestä? Kaikki pitäisi olla helppoa ja sitten kuihdutaan henkisesti ja ruumiillisesti kun istutaan pöydän päässä katsellen ikkunasta ulos ja ruokakin tuodaan jostain jättikeittiöstä joka ei maistu ja on jo kylmää kun tuodaan. 

"Hämmästelen usein, miksi vanhana ei saisi olla enää mitään tekemistä joidenkin mielestä? Kaikki pitäisi olla helppoa ja sitten kuihdutaan henkisesti ja ruumiillisesti kun istutaan pöydän päässä katsellen ikkunasta ulos ja ruokakin tuodaan jostain jättikeittiöstä joka ei maistu ja on jo kylmää kun tuodaan."

Just näin. Usein ollaan juteltu näiden 84-vuotiaiden vanhempieni kanssa että olisivat tulleet hulluiksi koronan jyllätessä, jos olisivat joutuneet nököttämään jossain kt-asunnossa kaupungissa. Nyt kun asuivat ja asuvat "keskellä ei mitään", voivat olla ja puuhailla omia askareitaan aamusta iltaan. Hoitaa kasvimaata, istuttaa perunaa, siistiä metsää ja tehdä polttopuita, käydä metsässä lenkillä jne.

Olisi mielenkiintoista tietää, MIKSI  aloittajan kuvaama elämä on jonkun mielestä jo ajatuksena ihan hirveä? Minusta aivan ihanaa unelmaelämää, jonka aloittaja toivottavasti saa toteutettua pian!

Olemme miehen kanssa seitsemänkympin molemmin puolin ja muutimme pari vuotta sitten kaupungista maalle, paljolti aloittajan kuvailemaan paikkaan. 

Rohkaisen aloittajaa toteuttamaan unelmansa, ilman muuta! Voi olla, että unelma omavaraisuudesta ei täysin toteudu, mutta mitä siitä.

Meillä asuminen isossa omakotitalossa on muuten halvempaa kuin pienessä kaupunkiasunnossa. Olemme vielä hyvässä kunnossa, muttaa jos ja kun kunto huononee, palveluita saa ostaa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa seitsemänkympin molemmin puolin ja muutimme pari vuotta sitten kaupungista maalle, paljolti aloittajan kuvailemaan paikkaan. 

Rohkaisen aloittajaa toteuttamaan unelmansa, ilman muuta! Voi olla, että unelma omavaraisuudesta ei täysin toteudu, mutta mitä siitä.

Meillä asuminen isossa omakotitalossa on muuten halvempaa kuin pienessä kaupunkiasunnossa. Olemme vielä hyvässä kunnossa, muttaa jos ja kun kunto huononee, palveluita saa ostaa kotiin.

Ei tarvitse olla kuin sen verran omavarainen, että on kasvimaa ja jos tonttia riittää voi laittaa pottumaan ja marjapensaitakin. Aivaa ihanaa mennä aamuisin kasvimaalle katsomaan ja ottamaan tomaatteja, kesäkurpitsoita, paprikaa ym. ja käväistä yrttipuolella nappaamassa tuoreet yrtit mukaan. Vihreät salaatit ovat aivan ykköstä omasta kasvimaasta, rapeita ja maukkaita melkein ilman mitään. Naapurin nuorempi mies kävi juuri muokkaamaassa kasvimaata ja lannoitettiin, muutaman päivän päästä kääntää maan kunnolla ja sitten istuttamaan taimia. Tomaattien juurille ihan viereen siis, kannattaa istuttaa basilikaa, pitää tomaattikasvit terveinä. Olen täysin samaa mieltä, että asuminen maaseudulla töllissä tai talossa on edullisempaa kuin jossain kaupungin kerrostalokaksiossa. Olen laskenut joka vuosi menot ja vertaillut niitä muiden kanssa, aina ollut edullisempaa minulla asuminen kuin kerrostaloissa asuvilla. 

Kuulostaa todella hyvälle ja täällä saman tyyliset haaveet. Itse asiassa samoilla lähtökohdillaki 😅 m44

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, MIKSI  aloittajan kuvaama elämä on jonkun mielestä jo ajatuksena ihan hirveä? Minusta aivan ihanaa unelmaelämää, jonka aloittaja toivottavasti saa toteutettua pian!

Tämä.

Miten pitkällä aloittaja on tässä suunnitelmassaan? 😊 Onnea matkaan, hienolta kuulostaa!

Ap muutetaanko kimppaan kämppiksiksi? Minäkin haluan maalaistalon ja eläimiä.

Oma puutarha tai kasvihuoneet kiinnostaisi, ja ehkä maaseudun rauhakin.

Kaupungissa vain on tullut tottuneeksi siihen, että lähin kauppa on 5-10 min matkan päässä kävellen tai pyörällä ja hyvin toimivat sähköt, nettiyhteys, kaukolämpö, vettä vesijohdosta ja viemäröinti.

Maalle kaipuun taustalla voisi olla kaipuuta lapsuudenajan maisemiin, käynteihin mummolassa.

150 tonnilla saa isoimpien kaupunkien ulkopuolelta jo ihan hyvässäkin kunnossa olevan talon. Ja jos ei pelkää remonttia niin 100 tonniakin riittää erinomaisesti. 

Ihmisillä on tapana peilata asiat omien kykyjensä, ennakkoluulojensa, onnistumisiensa tai epäonnistumisiensa kautta. Itse olen juuri tuollainen maalaismyyrä, mutta vasta aikuisena itseni maalta löytänyt. Rakastan kaikkea puurtamista. Saan voimaa, mielenrauhaa ja merkitystä kaikesta tästä perusasioiden äärellä tekemisestä ja luonnon rytmin mukaan elämisestä. Ei mun mieli lepää kaupunkielämässä ja istuskellessa. Mun mieli lepää, kun mulla on kämmenet rakoilla ja lihaksia polttelee. Ja ei, kuntosalilla ei saa samaa fiilistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme miehen kanssa seitsemänkympin molemmin puolin ja muutimme pari vuotta sitten kaupungista maalle, paljolti aloittajan kuvailemaan paikkaan. 

Rohkaisen aloittajaa toteuttamaan unelmansa, ilman muuta! Voi olla, että unelma omavaraisuudesta ei täysin toteudu, mutta mitä siitä.

Meillä asuminen isossa omakotitalossa on muuten halvempaa kuin pienessä kaupunkiasunnossa. Olemme vielä hyvässä kunnossa, muttaa jos ja kun kunto huononee, palveluita saa ostaa kotiin.

Ei tarvitse olla kuin sen verran omavarainen, että on kasvimaa ja jos tonttia riittää voi laittaa pottumaan ja marjapensaitakin. Aivaa ihanaa mennä aamuisin kasvimaalle katsomaan ja ottamaan tomaatteja, kesäkurpitsoita, paprikaa ym. ja käväistä yrttipuolella nappaamassa tuoreet yrtit mukaan. Vihreät salaatit ovat aivan ykköstä omasta kasvimaasta, rapeita ja maukkaita melkein ilman mitään. Naapurin nuore

Toivottavasti et kuitenkaan ihan vielä niitä tomaatteja ja basilikoita istuttanut. 😉