Haluan vanhan, max 50-luvun talon, paljon omaa tilaa, omia kanoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun juuri tuollaisessa, satavuotiaassa hirsitalossa hehtaarin tontilla maalaiskunnassa. Olen myös huomannut että ihmisillä on erikoisen kova tarve etsiä ratkaisustani huonoja puolia, uhkia ja riskejä, oikein sutkutrlla että miten käy. Olen siis kyllä täysin tietoinen, että muuttotappiokunnasta taloa voi olla vaikea myydä, mutta en minä tätä sijoitukseksi ostanut vaan kodiksi. Myös töiden suhteen pitää olla hyvin joustava, täällä ei voi hirveästi valita työpaikkojen ja palkan suhteen. Olen kuitenkin onnellinen, paljon onnellisempi kuin kaupungissa. 

Tämä. Eikä omaa mökkeröistäni myydä minun elinaikanani, joten sitä ei tarvitse miettiä. Jatkossakin tulee varmasti pysymään lasten kesämökkinä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rahat mitä täällä erehtyy laittamaan remppoihin, eivät mene remppoihin vaan kankkulan kaivoon. Täällä ei saa ammattitaitoista väkeä tekemään (itse en erota vasaraa ruuvimeisselistä). Kovasti kehutaan itseä ja osaamistaan ennen ja vielä jälkeenkin rempan, vaikka katto vuotaa, kuisti on vinollaan kolmeen eri suuntaan ja pihaan asennetut hulevesiputket eivät kuljeta vettä mihinkään, kun ovat jäässä. Täällä isäntäkulttuurissa ei kunnioiteta muuta kuin rahaa. Silti raha ei haise, vaan itsekehu ja sonta. Kaupungissa sentään saa kuluttajansuojaa, jos joku tulee ryöstämään rahat tekemällä ala-arvoista työtä asunnossa ja aiheuttamaan vahinkoa, kun pitäisi korjata jotakin paikkaa.

En olisi ikinä uskonut minkälainen on peräkylä Suomessa. Nyt en vain usko, vaan olen saanut maksaa kalliisti  hyväuskoisuudestani. Kai tälläkin jokin tarkoitus sitten oli.

Huono tuuri sinulla. Me ollaan asuttu kolmella paikkakunnalla ihan maalla, eri puolella Suomea, ja kaikissa on ihmiset olleet aivan ihania, avuliaita ja tarvittavat ammattilaisetkin on löytyneet kun on kysynyt vaikka naapureilta suosituksia. Lisäksi itsekin voi tehdä, niin saa haluamansa ja on sitten kuisti suorassa 😉

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. Äidilläni on kerrostalokaksio keskustassa ja talo maalla. Maalla on sulan ajan ja kaupungissa talvikuukaudet. Nauttii kyllä maallaolosta, mutta olo yksin pimeyden keskellä ei kiinnosta kaamosaikaan.

Ja olen huomannut, että nyt kun ikää tulee, niin yhä aikaisemmin syksyllä palaa kaupunkiin ja sanoi lähtevänsä maalle vasta, kun vihertää.

Kaikki eivät ole näin onnekkaita. Siskoni oli, omisti laskutavasta riippuen kaksi taloa maalla ja yhden ison kämpän kaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. Äidilläni on kerrostalokaksio keskustassa ja talo maalla. Maalla on sulan ajan ja kaupungissa talvikuukaudet. Nauttii kyllä maallaolosta, mutta olo yksin pimeyden keskellä ei kiinnosta kaamosaikaan.

Ja olen huomannut, että nyt kun ikää tulee, niin yhä aikaisemmin syksyllä palaa kaupunkiin ja sanoi lähtevänsä maalle vasta, kun vihertää.

Kaikki eivät ole näin onnekkaita. Siskoni oli, omisti laskutavasta riippuen kaksi taloa maalla ja yhden ison kämpän kaupungissa. 

 

Ja kaikille tuo ei ole "onnekasta" ollenkaan. Jotkut viihtyy vain siinä pienessä mökkerössä maalla, ilman mukavuuksiakin, mutta kaupungissa vaikka missä lukaalissa ei viihdy missään nimessä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki rahat mitä täällä erehtyy laittamaan remppoihin, eivät mene remppoihin vaan kankkulan kaivoon. Täällä ei saa ammattitaitoista väkeä tekemään (itse en erota vasaraa ruuvimeisselistä). Kovasti kehutaan itseä ja osaamistaan ennen ja vielä jälkeenkin rempan, vaikka katto vuotaa, kuisti on vinollaan kolmeen eri suuntaan ja pihaan asennetut hulevesiputket eivät kuljeta vettä mihinkään, kun ovat jäässä. Täällä isäntäkulttuurissa ei kunnioiteta muuta kuin rahaa. Silti raha ei haise, vaan itsekehu ja sonta. Kaupungissa sentään saa kuluttajansuojaa, jos joku tulee ryöstämään rahat tekemällä ala-arvoista työtä asunnossa ja aiheuttamaan vahinkoa, kun pitäisi korjata jotakin paikkaa.

En olisi ikinä uskonut minkälainen on peräkylä Suomessa. Nyt en vain usko, vaan olen saanut maksaa kalliisti  hyväuskoisuudestani. Kai tälläkin jokin tarkoitus sitten oli.

Noin voi käydä tietenkin jos ei erota vasaraa ja ruuvimeisseliä muuttaessaan maaseudulle. Ihmettelen miksi muutit. Olen pienestä pitäen osannut käyttää työkaluja ja laaja varasto niit-ä löytyykin. Kustannusarviot teetin parilla joskus kolmellakin muurarilla, sähkö- ja putkimiehellä tarkkaan seuraten miten tekivät hommansa. Tottakai jos sulla on kustannusarvio, tekijän lasku jonka maksoit, joku takuu, että työt on tehty kunnolla ja jos ei ole, niin eikun uudestaan tekijä korjaamaan virheensä. Miksi luulet, ettei maaseudulla olisi minkäänlaista kuluttajasuojaa? Vai teetitkö hommelit pimeänä jollain, joka osasi tarpeeksi hyvin kehua taitojaan?

On se hyvä, että löytyy maalle haluavia ihmisiä. Hyvä se on, jos tämä maa pysyy asuttuna laajemminkin. On niitä unelmia hyvä toteuttaa, jos se on mahdollista. Halpaa se ei ole vaan mikäpä olisi. 

Minäkin halusin mutta en saanut. Ehkä vanhana mummon mökkiin sitten, vielä voi haaveilla. Elämä on ihan hyvää lähiöissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iän karttumisen vuoksi suosittelen jotain kehyskuntaa. Kauempaa on palvelut leikattu niin alas, että siellä on pelottavaa ikääntyä. Erityisesti terveyspalveluiden alasajo aiheuttaa pelkoa.

Me asumme noin 70km päässä pk-seudusta ja asumme vanhassa torpassa peltojen takana, metsän laidassa. Naapureita ei näy, mutta samalla kylällä on joitain kymmeniä muitakin ympärivuotisesti asuttuja pirttejä. Pihassa on pihasauna, vedetön navetta ja ulkohuussi. Päätorpassa on vedet ja suihkut ym perusvarustelut. 

Luonto alkaa suoraan ulko-ovesta.

Ja silti pääsee 15min autolla ruokakauppaan ja lääkäriin. Nämä ovat tärkeitä ikääntyessä, mutta myös meille lapsiperheenä.

Tärkeintä ikääntyessä on kuka ajaa sitä autoa kun oma kortti ja ajokunto ovat menneet.

Ei tämä tilanne pamahda

Ei, mutta voi pamahtaa vaikka 70-vuotiaana, sairauskohtaus, neurologinen sairaus, tai vaikka aikaisin alkanut muistisairaus, joka vie kyvyn sopeutua uusiin liikennejärjestelyihin tai muuttuviin liikennesääntöihin.

Isäni on 84, hänellä on ajokortti, mutta...  Ei ukkoa voi päästää rattiin ilman kartanlukijaa. Uusista kiertoliittymistä ei osaa poistua oikeaan suuntaan, ei muista muuttuneita väistämissääntöjä jne.

Äitini on 71, hän yleensä ajaa tai on isän apukuski, mutta hän ei enää kaupunkiin uskalla ajaa, liikaa muuttuneet siellä liikennejärjestelyt ja maisemat.

Ihana unelma! Itse olen asunut koko ikäni omakotitaloissa, nyt yksin reilut 10 vuotta. Oma taloni on uudempi, mutta kyllä tässä silti tekemistä piisaa! Itse olen maalannut sekä ulko- että sisäpuolelta, uusinut tapetteja ja lattioita ja remonttimiehet tehneet loput. Neuvoisin, että tutustu naapureihin - heiltä saat luottohenkilöiden yhteystiedot, kuten auraajan, muurarin, putki- ja sähkömiehen. Naapureihin on hyvä olla asialliset välit, heidän apunsa on monesti korvaamatonta. Itse kun tykkään leipoa, vien välillä naapureillekin niin sitten voivat tehdä vastapalveluksia. 

Haaveilen myös kanoista ja kasvihuoneesta, ehkä sitten kun jään eläkkeelle. 

Suurin osa tuollaisen vanhan talon remonteista tekee kyllä kuka tahansa. Vaivaa siitä toki on, mutta ei mitään mahdotonta. Voi vaan kun tietäisit minkälaiset tolvanat rakentaa työmailla asti taloja.

t. rakennusmies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun vanhan ja homeisen talon ostoon. Onnea valitsemallanne tiellä. 

Vanha ja homeinen eivät ole synonyymejä, kultaseni. Omassa liki satavuotiaassa ei ole hituakaan hometta missään, eikä tule, koska on perinnekorjattu, eikä pilattu nykymateriaaleilla. 

Uusissa taloissa sen sijaan tuntuu homeongelmia riittävän. Ihmekös tuo, kun tukitaan muovilla sisältä ja päältä kuvitellen, ettei sinne väliin pääse kosteutta muka. Kyllä pääsee ja sitten onkin kohta hometalo käsissä.

Mutta onnea sinullekin omalla polullasi.

On vaikea löytää taloa, joka ei olisi turmeltu 60-80- lukujen remonteilla. Lasivillaa, lastulevyä, muovimattoa, asbesti-sementtilevyä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä muiden mielipiteillä? Lakkaa välittämästä, teet mitä tahansa niin aina tulee kommentteja. Paljon halvemmallakin tulet saamaan talon pienestä kunnasta, ei mitään esteitä siis. 

No se on toki totta. Kummeksuttaa vaan sellainen lyttääminen.

Niiden lyttääjien suurin pelko on että olisit oikeasti ja aidosti onnellinen :) 

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä mieleen tulevat maksut jotka ovat nousevalla käyrällä:

sähkönsiirto, kiinteistöverot, polttoaineet, puut, remontti- ja korjauskustannukset jne. Jotta oikeasti pystyisi asumaan mummonmökissä ja vielä edullisesti niin pitäisi olla tosi multitaskaaja jolta onnistuu lähes kaikki korjaus- ja remonttihommat sähköstä puunhakkuuseen. Ja usko että tämä ei olisi vielä edes jäävuoren huippua mutta jos polte on kova niin se pitää kokeilla. Kerro sitten täällä kuis kävi.

Ai jaa että kaupungissa ei tartte maksaa sähkönsiirtoa eikä kiinteistöveroa, en ole kuullutkaan tuollaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. Äidilläni on kerrostalokaksio keskustassa ja talo maalla. Maalla on sulan ajan ja kaupungissa talvikuukaudet. Nauttii kyllä maallaolosta, mutta olo yksin pimeyden keskellä ei kiinnosta kaamosaikaan.

Ja olen huomannut, että nyt kun ikää tulee, niin yhä aikaisemmin syksyllä palaa kaupunkiin ja sanoi lähtevänsä maalle vasta, kun vihertää.

Kaikki eivät ole näin onnekkaita. Siskoni oli, omisti laskutavasta riippuen kaksi taloa maalla ja yhden ison kämpän kaupungissa. 

Itse eläkeläisenä ja maaseudulle muuttaneena olen sitä mieltä, että iän lisääntyessä useammat kiinteistöt ovat rasitus ja taloudellisesti kannattamattomia. Kaikesta pitäisi pitää huolta vaikka kiinteistöissä olisi vuokralaisia. Ei semmoista eläkeläisenä jaksa enää, en ainakaan minä. 

150000 sata vuotta vanhaan taloon ilman mukavuuksia jossakin korvessa? Missä utopiassa elät? Luulisin, että 15000 on lähempänä totuutta!

Minä asuisin sellaisessa, jos haluaisin. Ei ole myöskään minulta pois, jos sinä haluat asua sellaisessa. 

Tuollaisia paikkoja on saatavissa edullisesti jopa pääkaupunkiseudulta ja kehyskunnissa, joten autolliselle ei edes työmatkat muodostu kohtuuttoman pitkiksi. Jos siis haluat sellaisen, niin hanki sellainen. Ei siinä paljoa voi hävitä, jos muutaman vuoden päästä tulet toisiin aatoksiin. Oletettavasti saat ainakin nimellisesti omasi pois, mikäli paikka ei ole aivan periferiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä haave...mutta haveilkoon ja tehköön kukin mitä haluaa..minusta elämästä menisi mielekkyys, jos joutuisin kasvattamaan itse perunat ja porkkanat, ne saa halvalla kaupasta. Puulämmitys vanhoissa taloissa työlästä, samoin lumityöt. Saati jos pitäis lämmittää vesi esim. liedellä. Tulisin hulluksi, mieluummin tee jotain mielekkäämpää ja mielestäni melkein mikä tahansa muu, olisi järkevämpää tekemistä.

Kysyikö joku nyt sun haaveita, mulla meni ohi... ?

Täällä saa käsittääkseni esittää myös omia mielipiteitään, eikä mennä kanalauman mukana kotkottaen.
Vanhassa talossa on kaameaa, aina joku paikka repsottaa ja pitää kutsua ammattihenkilö paikan päälle. Eräs työkaveri peri talon ja asusteli mökissä niin kauan kuin naapurin ukkeli pystyi auttelemaan, ilmaiseksi. Kun ukkeli kuoli, ikäneito tuli kipin kapin kaupunkiasuntoon.
-eri

Siinähän sitä saa ap askarrella kun tekee ilmoituksia kotieläimistä ja hakee lupia pitää niitä jollekin virastolle ja tilailee niille korviin kiinnitettäviä rekisteritunnuksia.

Sittenntileekin joku tarkastamaan että lukumäärä täsmää ja elinolosuhteet on direktiivien mukaiset

Vierailija kirjoitti:

150000 sata vuotta vanhaan taloon ilman mukavuuksia jossakin korvessa? Missä utopiassa elät? Luulisin, että 15000 on lähempänä totuutta!

En huomannut ap:n aloituksessa, että hän kirjoitti muuttavansa korpeen ilman kaikkia mukavuuksia. Ja mitä sitten jos ap ei ole rutiköyhä kuten kirjoittaa niin voi kalkuloida 150 tonnia sillä jo remppaa aika hyvin ja hankkii kanat, kukon ym. ja ottaa apua kasvimaan muokkaamiseen ym. mitä tulevassa kodissaan haluaa laittaa ja tehdä. Piankos on vedetty vesikin sisälle, rempattu tai rakennettu sauna ja suihku jos sellaisia ei olisi talossa. 

Kannustan ap:ta haaveidensa toteuttamisessa. Tosin epäilen vahvasti, että maaseutumökkeihin ja pientiloihin tuskin saa pankista lainaa, ellei ole vakuuksia tai takaajia. Kannattaakin siis ehkä pyrkiä säästämään esim. 50 000 euroa rahaa ja ostaa sillä mökki, jota remppailee vähitellen. Katto olisi syytä olla kunnossa, koska kattoremontti maksaa helposti kymppitonneja, talon koosta riippuen; halvemmalla pääsee, jos pystyy itse tekemään. Rikkinäinen katto vanhassa talossa on todennäköinen syy kosteusvaurioihin rakenteissa. Mökin mummot harvoin lotraavat vedellä niin, että siitä olisi aiheutunut kosteutta rakenteisiin. Esimerkiksi putkiremppa vanhaan taloon ei välttämättä maksa kuin muutaman tonnin  jos kunnallistekniikka on lähellä. Sähköremppaan, jossa uusitaan koko talon sähkövedot, mennee ainakin kymppitonni. Mutta kyllä näitä edullisia mökkejä on aika paljon myynnissä pikkupaikkakunnilla. Aika monet olleet hiljattain asuttujakin, joten eivät välttämättä vaadi laajaa korjausta.