Haluan vanhan, max 50-luvun talon, paljon omaa tilaa, omia kanoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Hirveä haave...mutta haveilkoon ja tehköön kukin mitä haluaa..minusta elämästä menisi mielekkyys, jos joutuisin kasvattamaan itse perunat ja porkkanat, ne saa halvalla kaupasta. Puulämmitys vanhoissa taloissa työlästä, samoin lumityöt. Saati jos pitäis lämmittää vesi esim. liedellä. Tulisin hulluksi, mieluummin tee jotain mielekkäämpää ja mielestäni melkein mikä tahansa muu, olisi järkevämpää tekemistä.

Mielenkiintoista. Itse en keksi oikein mitään järkevämpää tekemistä kuin osata ja harjoittaa elämän perusedellytyksiin kuuluvia taitoja ihan itse, ilman että tarvii kaikki ostaa ulkopuolelta muiden tuottamana/tekemänä.

Uteliaisuuteni heräsi. Millainen ihminen olet? Ikä, sukupuoli, koulutus, asuinpaikka, mielenkiinnon kohteet tms? Kerro jotain itsestäsi? :) 

150 000 on aika yläkanttiin. Maalta saa taloja jo 10k hintaan jos on tarpeeksi korvessa.

Vierailija kirjoitti:

Omavaraisuus jää haaveeksi tai et sillä ainakaan säästä.

Perus safka on niin halpaa.

Niin, raha on rahaa. Mutta itse olen huomannut että se, että kasvattelee itse syötäviä kasveja, hoitelee pientä kanalaumaa, kalastaa, marjastaa ja sienestää, on paljon arvokkaampaa kuin raha.  Kuka mitäkin pitää arvossa. Tietysti jos haluaa päästä elämässään mahdollisimman helpolla ja vaivattomasti niin kaupasta vaan kaikki mitä tarvitsee. Itse kasvatetuissa /kerätyissä on vaan jotain paljon arvokkaampaa. 

Mulla on vanha talo maalla. Kanojakin oli ja vaikka ne ovat tavallaan ihan hauskoja, niistä on myös aivan hirveästi työtä tuottamaansa hyötyyn nähden. Kana on todella sottainen otus, kanalaa saa olla siivoamassa jatkuvasti. Maatiaiskanat munivat auka vähän, mutta ruokaa kuluu silti valtavasti. Jos kaiken ruuan joutuu ostamaan, tulee kalliita munia. Kanat myös kuolla kupsahtelevat ilman mitään näkyvää syytä. Mutta ihan kivoja lemmikkejä ne on, jos tykkää siivoamisesta.

Vanha talo ja iso piha ovat niinikään oikein ihania. Molemmissa riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin, jos pihasta ja puutarhasta haluaa muutakin kuin silmänruokaa saada. Jos talo on alunperin vähän rempallaan, saa niska limassa uurastaa, että siitä saa suunnilleen asumiskelpoisen. Yllätyksiä tulee vastaan varmasti, isompia ja pienempiä..

Mutten minä tätä silti mihinkään vaihtaisi. Vanhassa talossa vain on sitä jotain, mikä uusista puuttuu ja elämä tällaisessa on kaikin puolin vähemmän hektistä, vaikka talon ja pihan ylläpito vaatiikin työtä. Täällä eletään luonnon ja säiden mukaan, asiat tehdään silloin, kun kelit sallivat ja jolleivät salli, jätetään odottamaan. Kesät ovat yleensä aikalailla tauotonta uurastusta, puutarhanhoitoa, polttopuiden tekoa, remonttihommaa... Talvisin on leppoisampaa, toki niitä puita saa kantaa tupaan hiki päässä harva se päivä, mutta tuleepa hyötyliikuntaa. Ja lumitöihin menee aikaa myös, jos ne tekee käsipelillä ja pihassa on kokoa. Tietysti, jos ei oke autoa (oikeasti on oltava, jos asuu maalla, eikä jossain keskustaajaman nurkassa) ei ole pakko kolata kuin polut. 

Vapaa-ajanongelmia ei ole sen jälkeen, kun tällaisen paikan hankkii. Kaiken liikenevän ajan saa kyllä kulumaan talonpitoon.

Mulla on tommonen ja keskellä kaupunkia jopa. Mutta siten syrjässä, että tässä on puistoaluetta ympärillä. Piha on iso ja tonne takapihalle voisi laittaa kanojakin. Elän maalaisunelmaa keskellä kaupunkia. Muitakin eläimiä ottaisin, mutta en varmaan ehtisi hoitamaan, joten tämä riittää toistaiseksi. Vanhana aion tosiaan pitää kasvihuoneessa tomaatteja ja kasvattaa puutarhassa kukkia ja tehdä sinne kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä muiden mielipiteillä? Lakkaa välittämästä, teet mitä tahansa niin aina tulee kommentteja. Paljon halvemmallakin tulet saamaan talon pienestä kunnasta, ei mitään esteitä siis. 

No se on toki totta. Kummeksuttaa vaan sellainen lyttääminen.

Sehän on tyypillistä suomalaista negatiivisuutta. Teet mitä hyvänsä niin aina löytyy vähintään yksi joka tyrmää tai vähintään ilkkuu jos "tulet maitojunalla kotiin". 

Ei kun vanhan ja homeisen talon ostoon. Onnea valitsemallanne tiellä. 

Minulla on sama unelma kuin sinulla ap. Koen, että nauttisin luonnonläheisestä elämästä. Se tuntuu enemmän oikealta elämältä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kun vanhan ja homeisen talon ostoon. Onnea valitsemallanne tiellä. 

Vanha ja homeinen eivät ole synonyymejä, kultaseni. Omassa liki satavuotiaassa ei ole hituakaan hometta missään, eikä tule, koska on perinnekorjattu, eikä pilattu nykymateriaaleilla. 

Uusissa taloissa sen sijaan tuntuu homeongelmia riittävän. Ihmekös tuo, kun tukitaan muovilla sisältä ja päältä kuvitellen, ettei sinne väliin pääse kosteutta muka. Kyllä pääsee ja sitten onkin kohta hometalo käsissä.

Mutta onnea sinullekin omalla polullasi.

Hieno haave aloittajalla, siitä vaan toteuttamaan!

Kun me muutettiin nykyiseen taloomme, talon arvo oli noin kymppitonni. Oli huonossa kunnossa, oli homettakin, mutta teimme remontin johon meni rahaa 25 000 €. Käytännössä uusittiin lähes kaikki muu paitsi vesikatto. Osa ikkunoista, ulko-ovi, kaikki eristeet, lattiat alusta (maapohjasta) alkaen uusiksi, suuri osa seinien tukiparruistakin ja sekä sisä- että ulkoseinät uusiksi, kaikki sähköt uusiksi. Purettiin kaikki siis niin pois että sisältä pääsi "seinän läpi" astumaan ulos, ja tehtiin uusiksi. Vedettiin (kylmä) vesi sisälle tupaan. Lopuksi sitten uudet pinnat, eli seinät , lautalattiat jne jne.

Tehtiin itse kaikki muu paitsi sähkö- ja lvi-työt. Paljon tehtiin miehen kanssa kaksin, mutta paljon tein minä yksin (esim lautalattian) koska mies asuu tässä vain alle puolet viikosta. Ja juuri mitään ei osattu ennen remonttia, vaan into oli iso oppia. Ja opittiin, tehtiin hienoa työtä! Nyt lähes valmista.

Mukavuuksia on se sähkö ja kylmä vesi. Ilp ja puulämmitys. Ulkohuussi ja -sauna, saunaan kantovesi. Vastoin tässäkin ketjussa vinkuvien ihmisten luuloja "kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja mukavuuksien pariin", niin ei ole tapahtunut. Ilman suihkua, sisävessaa, hanasta tulevaa lämmintä vettä pärjää oikein hyvin! Ja siltikään talo ei ole mikään työleiri, jossa en yksin pärjäisi.

Ja asumisen kulut? Viime vuonna meni 2400 euroa, yhteensä, koko vuonna. Edullista on ja vieläpä ihanaa, leppoisaa arkea! Sellaista josta pidetään.

Kanoja meillä oli entisessä kodissamme, tännekin pitäisi kanala rakentaa, mutta en ole vielä aloittanut. Kanat on helppoja otuksia, ja miten hyviä onkaan munat jotka haettu tuoreena, vielä pesälämpiminä! 😍 Kasvimaat ym meille myös tulossa, viinimarjapensaat ym on jo.

Kerron mielelläni lisää jos haluat kuulla ja kysellä 😊

En ymmärrä miksi kukaan luulee olevansa oikeutettu kritisoimaan toisen valintoja tai suunnitelmia. Tai nollaamaan niitä. Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kukaan luulee olevansa oikeutettu kritisoimaan toisen valintoja tai suunnitelmia. Tai nollaamaan niitä. Ei ole.

Jep. Tässäkin ketjussa näitä. Ei voi käsittää... Jos ei itse haluaisi ap:n toivomaa elämää niin voi olla hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kukaan luulee olevansa oikeutettu kritisoimaan toisen valintoja tai suunnitelmia. Tai nollaamaan niitä. Ei ole.

Jep. Tässäkin ketjussa näitä. Ei voi käsittää... Jos ei itse haluaisi ap:n toivomaa elämää niin voi olla hiljaa. 

Olet käsittänyt jotain väärin normaalista keskustelusta, jos se sinusta on pelkkien yläfemmojen läpsyttelyä, ilman että voi sanoa omas kriittistä kantaansa mihinkään.

Ei maistuisi mulle tuollainen keski-ikäinen mammaunelma, mutta jos ap tykkää niin eipä ole minulta pois.

Ehkä ennen sitoutumista ja ostamista voisi vaikka vuoden verran kokeilla maalaistelua vuokratalossa. Varsinkin jos ei ole lapsuudesta tai aiemmasta elämästä tuttua.

Molempi parempi. Äidilläni on kerrostalokaksio keskustassa ja talo maalla. Maalla on sulan ajan ja kaupungissa talvikuukaudet. Nauttii kyllä maallaolosta, mutta olo yksin pimeyden keskellä ei kiinnosta kaamosaikaan.

Ja olen huomannut, että nyt kun ikää tulee, niin yhä aikaisemmin syksyllä palaa kaupunkiin ja sanoi lähtevänsä maalle vasta, kun vihertää.

Iän karttumisen vuoksi suosittelen jotain kehyskuntaa. Kauempaa on palvelut leikattu niin alas, että siellä on pelottavaa ikääntyä. Erityisesti terveyspalveluiden alasajo aiheuttaa pelkoa.

Me asumme noin 70km päässä pk-seudusta ja asumme vanhassa torpassa peltojen takana, metsän laidassa. Naapureita ei näy, mutta samalla kylällä on joitain kymmeniä muitakin ympärivuotisesti asuttuja pirttejä. Pihassa on pihasauna, vedetön navetta ja ulkohuussi. Päätorpassa on vedet ja suihkut ym perusvarustelut. 

Luonto alkaa suoraan ulko-ovesta.

Ja silti pääsee 15min autolla ruokakauppaan ja lääkäriin. Nämä ovat tärkeitä ikääntyessä, mutta myös meille lapsiperheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äkkiä mieleen tulevat maksut jotka ovat nousevalla käyrällä:

sähkönsiirto, kiinteistöverot, polttoaineet, puut, remontti- ja korjauskustannukset jne. Jotta oikeasti pystyisi asumaan mummonmökissä ja vielä edullisesti niin pitäisi olla tosi multitaskaaja jolta onnistuu lähes kaikki korjaus- ja remonttihommat sähköstä puunhakkuuseen. Ja usko että tämä ei olisi vielä edes jäävuoren huippua mutta jos polte on kova niin se pitää kokeilla. Kerro sitten täällä kuis kävi.

Meinaat ettei nuo maksut koske kaupungissa asujaa? No ehkä ne puut.. mutta samalla tapaa kaupunkiasunnosta tai uudesta talosta maksetaan sähkölaskut, verot, polttoaineet, remppa ja korjauskustannukset. Päälle helvatan iso asuntolaina.

Öö kyllä maaseudun mökin kulut on todella paljon suuremmat kuin esim kerrostalo kaksion. Äl

ÄÄÄ.  Kyllä maaseudun mökin kulut on todella edullisemmat ainakin kun rivitalohuoneiston.  Muutin talveksi rivitaloon koska en enää itse pystynyt lumitöitä tekemään.  Vappuna taas takaisin.

Meidän kesämökki on kuihtuvalla maaseudulla. Vielä 10 vuotta sitten mökkitien varrella asui maatilan pidon lopettaneita, nyt näistä pikkutiloista on tullut kesäasuntoja.

Yksin jääneet ovat hankkineet asunnon kirkolta ja tulevat kesäaikaan kotipaikalleen. Monet ovat yrittäneet myydä, mutta kauppa ei käy.

Siitä vaan toteuttamaan unelmaa! 

Olen asunut kymmenen vuotta maalla elukoiden kanssa itse remppaamassani vanhassa talossa ja kuuntelin aikoinaan samat pelottelut kuin sinäkin. Hyvin on mennyt, tekemällä oppii ja aina voi ostaa apua remontteihin, maatöihin, puutöihin, tms., jos omat taidot tai voimat ei riitä. Kaikki ei ole niin justiinsa, mutta ei pidä ollakaan!

Rakastan omaa rauhaa ja hiljaisuutta, isoa puutarhaa, heti kotiovelta alkavaa metsää, puuhellassa ritisevää tulta, vuodenkierron seuraamista, vanhan talon narinoita ja tarinoita, sitä että saan kasvattaa, kerätä, poimia, pilkkoa ja puuhastella. 

Kyllä, talvella on välillä vilu pirtissä, puita pitää kantaa aamuin illoin, on pilkkopimeää ja tiet auraamatta. Muutamat itkutkin olen tirskauttanut, kun on ollut vaikea paikka ja apukädet tai edes henkinen tuki, olisi ollut tarpeen. Vesi tulee sentään nykyisin sisälle, joten ei tämä tekemätön paikka ole. 

Selittämätön ahdistus, jota kaupungissa tunsin, on poissa. Joka päivä tunnen syvää onnea ja kiitollisuutta, että uskalsin toteuttaa unelmani ja saan elää näin. 

Vanhemmiten on kyllä aika orpo olo, kun yhtään valoa ei näy missään. Mistä apu, jos tapahtuu jotain ikävää. Ennen näkyikin valo tuolla ja täällä, nyt on laudat ikkunoissa. Joku tulijakin on ollut, pois ovat lähteneet.

On hyvä olla tukikohta ,vaikka se miniyksiö, palveluiden äärellä. Parikin yötä piristää kummasti, kun näkee tuttuja, voi käydä uimassa ja ystävien kanssa lounaalla tai kahvilla.