Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän äidin käytös on muuttunut omituiseksi ja ikäväksi
31.03.2024 |
Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä kolmisen vuotta ja suhde on hyvällä tolalla. Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä ja olen tietysti samalla itsekin tutustunut. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta nyt olen huomannut että miehen äidin käytös on muuttunut jotenkin pisteliääksi, sellaiseksi passivis-aggressiiviseksi minua kohtaan. Hän esimerkiksi on alkanut tuhahdella ja pyöritellä silmiään kun selitän jotakin asiaa. Sitten hän ikään kuin luo olkiukkoja minun puheistani ja hyökkää niitä vastaan yleisellä tasolla. Eli jos sanon että olen purjehtinut lapsena saaristossa paljon, hän jotenkin kääntää sen siten että saaristossa purjehtijat ovat ylimielisiä tyhjäntoimittajia ja ikään kuin vihjaa että minä olen samanlainen sanomatta sitä kuitenkaan suoraan. Hieman vaikea selittää asiaa, mutta tuohon tyyliin. Lisäksi jos miesystäväni ja minun välillä tulee ihan normaali keskustelu jostakin asiasta, vaikka että mennäänkö huomenna Poriin vai Tampereelle, ja toinen haluaa toisaalle ja toinen toisaalle, tämä äiti yhtäkkiä osallistuu siihen keskusteluun ja ottaa miesystäväni puolen vaikka asia ei häneen mitenkään liity. Ensin luulin että tämä on jotakin leikkisää huumoria, mutta nyt olen huomannut että hän oikeasti muuttuu hieman aggressiiviseksi ja se on todella ahdistavaa.
Aluksi luulin että käsitin nämä asiat väärin, olihan tämä käytös aika uutta. Ensimmäiseen pariin vuoteen ei ollut mitään. Oliko vieraskoreutta kuitenkin? Miehen isä on hyvin asiallinen eikä koskaan mitenkään ikävä. Mutta tämä äiti on alkanut toimia oudosti. En pidä siitä ja nyt alkaa jo tulla fiilis että en halua mennä sinne. En pidä tuollaisesta ollenkaan, se on jotenkin hyvin ahdistavaa. Olemme kuitenkin vieraita ihmisiä ja pitäisi käyttäytyä asiallisesti. Voi tietysti olla että ylireagoin myös, mutta oudolle tuntuu.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen piilokettuilu on todella raskasta henkisesti. Se on eräänlaista kiusaamista ja siitä voi muodostua vuosien aikana sairas peli, jonka toimintaympäristönä on pakolliset joulut, pääsiäiset ja muut. On todella ikävää jos sellaisen kohteeksi joutuu. Toiset kestää sitä paremmin, mutta toisille siitä muodostuu täydellinen helvetti jonka muistaa vielä senkin jälkeen kun kiusaaja on poistunut keskuudestamme.
On kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että ottaa asian suoraan puheeksi ja järjestää siten kohtauksen. Piilokettuilija kun ei koskaan tunnusta, joten saat hullun hysteerikon leiman ja sitä juttua kyllä levitetään kaikille. Toinen on se että alat vältellä tapaamisia, jolloin se tulkitaan ylimielisyydeksi ja oikkuiluksi.
Kolmas vaihtoehto on jonkinlainen henkinen välinpitämättömyys. Käy istumassa sen pakollisen ja kuuntelee ne provoilut ja verhotut keljuilut, hymyilee robottina ja lähtee sitten kotiinsa kun leikki
Mulla on käytössä sellainen että oho, miten satuinkin sairastumaan juuri kun piti lähteä kylään! Ja vieläpä taas!
Kysellessä miten voin aina tulla sairaaksi kun heillä on jokin tilaisuus mihin kutsutaan, vastataan vain että niinpä, ihmeellistä kerta kaikkiaan!
Anoppi ei kehtaa kysyä että enkö vain halua tulla, ja että onko sairaus keksitty, koska silloin HÄNELLE saatettaisiin sanoa että äläs nyt ole lapsellinen ja keksi tuollaista päästäsi ;)
Tämä on kohdallani ollut paras toimintatapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä voi hyvin olla jo alkavaa Alzheimeria tai vastaavaa aivosairautta, joka voi vaikuttaa niin että ihminen alkaa muuttua ilkeämmäksi. Suinkaan kaikilla ei tapahdu niin dementiassakaan tietenkään. Meillä on vastaava tilanne, tosin paljon kärjistyneempi jo.
Tai sitten on vain ihan kusipää ja ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Lisää ongelmia tiedossa jos ja kun menette naimisiin ja saatte lapsia. Aikoinaan seurasin vierestä kyseisen kaltaista miniän ja anopin välistä vuosikymmenien ihmissuhdetta joka myrkyttää pahimmillaan koko tulevan perheesi ilmapiirin ja vaikuttaa myös tuleviin lapsiisi.
Hitto mä ihmettelen miten kukaan laittaa rakasta kumppaniaan tuollaiseen tilanteeseen. Jos kukaan, kukaan kohtelee puolisoani rumasti niin huonostikohtelija palautetaan välittömästi ruotuun. Ei puhettakaan että sukuni tai ylipäätään kukaan suvustani voisi olla hänelle seurassani tai kuullessani ilkeä kuin kerran, puhumattakaan vuosikausista.
Vierailija kirjoitti:
pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä
Mitä nämä tällaiset pakolliset tapaamiset ovat? Miksi pitäisi olla pakosta tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa???
Eikö tule mitään mieleen? Hautajaiset? Häät? Rippijuhlat? Kastejuhlat? Synttärijuhlat? Sukujuhlat? Lakkiaiset? Ylipäätään mitkä tahansa juhlat joihin molemmat on kutsuttu.
Teillä on niin uusi suhde ja alun vieraskoreus on hävinnyt. Mammojen ohjeet riittävät lähinnä anopin haukkumiseen ja välien katkaisemiseen. Toimi sinä kypsemmin.
Tosin tuo suorapuheisuus ja peilaaminen on yksi toimiva tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä
Mitä nämä tällaiset pakolliset tapaamiset ovat? Miksi pitäisi olla pakosta tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa???
Eikö tule mitään mieleen? Hautajaiset? Häät? Rippijuhlat? Kastejuhlat? Synttärijuhlat? Sukujuhlat? Lakkiaiset? Ylipäätään mitkä tahansa juhlat joihin molemmat on kutsuttu.
Ei sitä ämmää tarvi kutsua juhliin.
Aika ihmeellinen vastaus. Itselläni on kolme poikaa, joista kaksi yli parikymppisiä. Toivottavasti löytävät joskus mukavat kumppanit itselleen. Mutta ei ole minun oikeuteni eikä tehtäväni päättää, kuka on mukava ja millaisin kriteerein. Tai kuka on riittävän hyvä (miten sekin määritellään ja kuka määrittelee). Minä sopeudun ja olen poikieni tukena tarvittaessa. Pojat elävät omaa elämäänsä ja tekevät omat valintansa ja tietty myös virheitä elämänsä aikana. Ihmisiä kun ollaan.