Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän äidin käytös on muuttunut omituiseksi ja ikäväksi
31.03.2024 |
Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä kolmisen vuotta ja suhde on hyvällä tolalla. Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä ja olen tietysti samalla itsekin tutustunut. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta nyt olen huomannut että miehen äidin käytös on muuttunut jotenkin pisteliääksi, sellaiseksi passivis-aggressiiviseksi minua kohtaan. Hän esimerkiksi on alkanut tuhahdella ja pyöritellä silmiään kun selitän jotakin asiaa. Sitten hän ikään kuin luo olkiukkoja minun puheistani ja hyökkää niitä vastaan yleisellä tasolla. Eli jos sanon että olen purjehtinut lapsena saaristossa paljon, hän jotenkin kääntää sen siten että saaristossa purjehtijat ovat ylimielisiä tyhjäntoimittajia ja ikään kuin vihjaa että minä olen samanlainen sanomatta sitä kuitenkaan suoraan. Hieman vaikea selittää asiaa, mutta tuohon tyyliin. Lisäksi jos miesystäväni ja minun välillä tulee ihan normaali keskustelu jostakin asiasta, vaikka että mennäänkö huomenna Poriin vai Tampereelle, ja toinen haluaa toisaalle ja toinen toisaalle, tämä äiti yhtäkkiä osallistuu siihen keskusteluun ja ottaa miesystäväni puolen vaikka asia ei häneen mitenkään liity. Ensin luulin että tämä on jotakin leikkisää huumoria, mutta nyt olen huomannut että hän oikeasti muuttuu hieman aggressiiviseksi ja se on todella ahdistavaa.
Aluksi luulin että käsitin nämä asiat väärin, olihan tämä käytös aika uutta. Ensimmäiseen pariin vuoteen ei ollut mitään. Oliko vieraskoreutta kuitenkin? Miehen isä on hyvin asiallinen eikä koskaan mitenkään ikävä. Mutta tämä äiti on alkanut toimia oudosti. En pidä siitä ja nyt alkaa jo tulla fiilis että en halua mennä sinne. En pidä tuollaisesta ollenkaan, se on jotenkin hyvin ahdistavaa. Olemme kuitenkin vieraita ihmisiä ja pitäisi käyttäytyä asiallisesti. Voi tietysti olla että ylireagoin myös, mutta oudolle tuntuu.
Kommentit (87)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Kannatan peilin näyttämistä. Kun hän sanoo jotain tökeröä, pyydä häntä toistamaan se uudelleen. Älä päästä häntä kuin koiraa veräjästä.
Mies taitaa olla mamman utareella vieläkin. Onko ainoa lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä.
Lopetin lukemisen tähän. Mitä nyt sanon ei ole sukupuolisidonnainen asia. Jos se napanuora ei ole omiin vanhempiin katkennut suhde kannattaa unohtaa.
Nämä lapsiaikuiset eivät ole koskaan kasvaneet aikuiseksi. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa ja lapset oppii esimerkistä.
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtää vaikka sitten sanoittakin että ei voi sietää anoppia, että kantaa kaunaa ja katkeruutta.
On todella epäkypsää aikuiselta ihmisestä tuollainen käytös. Kun puhetaito on annettu, sitä voi käyttää. Voi sanoa asiallisesti puolisolleen että näin tunnen ja se tuntuu ikävälle. Voi myös sanoa että ei aio ottaa vastaan yhtään mitään epäasaillisuuksia, ja sanoa saman sille anopille tai kuka se sittten onkin jonka kanssa kenkä puristaa.
Jos keskustelu ei onnistu, rajoita tapaamiset minimiin, kerro se miehellesi ja sano että kun kemiat ei kohtaa anopin kanssa on parempi kaikille osapuolille pysyttäytyä hyvin asiallisissa ja etäisissä väleissä. Rajat saa asettaa kumpikin osapuoli, kummankaan ei tarvitse sietää mitään mitä ei halua.
Kasvakaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtä
Maailmankirjallisuus on täynnä kuvauksia vävyistä, jotka ei jaksa anoppejaan ja vävyhän se on siinä vitsissäkin, joka ostaa anopilleen suksiboksin matkustusvälineeksi.
Ei sen kumppanin kuulukaan olla välissä, vaan selkeästi omassa perheessään. Siitähän ne ongelmat syntyy, kun se kökkii välimaastossa, eikä saa rajaa selkeäksi sinne lapsuudenperheeseensä päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies suhtautuu näihin tilanteisiin? Hänen tehtävänsä on asettaa äidilleen rajat tuollaisessa tilanteessa tai sitten tilanteesta voi poistua ja jättää tapaamiset jatkossa vähemmälle.
Ei hän niitä ilmeisesti noteeraa. Tai ei ainakaan ole sanonut mitään. En viitsisi ottaa puheeksi kun tuntuu että onko se kuitenkin liioittelua.
ap
Tämä ei lupaa hyvää teidän suhteellenne. Miestä ei kiinnista, jos sinua kohdellaan huonosti ja sinä et halua/osaa nostaa mieltäsi vaivaavia asioita keskusteluun miehesi kanssa. Bonuksena ilmeisesti äidin ja pojan välillä turhan tiukka napanuora.
Suosittelen korjausliikkeitä tai vaihtoehtoisesti voit tyytyä siihen että sekä äiti että poika kohtelevat sinua huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Tähän "metodiin" kannattaa lisätä myös "ymmärsinkö oikein" ihmettely, sellainen hieman yksinkertaiseksi heittäytyminen. Aidon hämmästynein ilmein ja äänensävyin että "tarkoititko että minä olen ylimielinen purjehtia?" Ilkeisiin heittoihin aina ihmetellen "Anteeksi, mitä tarkoitit?" jne. Tämä siksi että yllensä nämä "piilo"veetuilijat kääntävät asian hyvin nopeasti niin, että heidän kyseenalaistajansa on se, joka haastaa riitaa ja on ikävä ihminen.
Kun tätä ihmettelevää kyselyä on jatkanut jonkin aikaa, niin yleensä ne heitot vähenee. Mutta ole ap jatkossakin varovainen, älä paljasta itsestäsi mitään ylimääräistä. Tällaiset myrkyllliset henkilöt etsivät aina sitä heikointa kohtaa mihin iskeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä.
Lopetin lukemisen tähän. Mitä nyt sanon ei ole sukupuolisidonnainen asia. Jos se napanuora ei ole omiin vanhempiin katkennut suhde kannattaa unohtaa.
Nämä lapsiaikuiset eivät ole koskaan kasvaneet aikuiseksi. Ihmisen ydin syntyy siellä lapsuudessa ja lapset oppii esimerkistä.
Fakta, miehesi on kasvanut anoppisi vaikutuspiirissä.
Ja kaikissa ihmissuhteissa on se uutuuden viehätyksensä. Parin joulun jälkeen se anopinkin naama alkaa kyllästyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtä
Muuten hyviä neuvoja, mutta tässä on vaan se heikko kohta, että se toinen osapuoli ei välttämättä halua "keskustella ja kasvaa aikuiseksi". Keskusteluyritys päättyy kauheaan draamailuun ja aikuiseen tyylin keskustelua yrittävän sanojen vääntelyyn ja mustamaalamiseen, marttyyrina esiintymiseen (kamala miniä haukkui!), ja seurauksena on lihava riita ja välien katkaisu. Ja tietysti kaikille sukulaisille ja tuttaville miniän haukkuminen, kun se on niin kamala riidanhaastaja.
Ei todellakaan kannata yrittää keskustella aikuiseen tyyliin, kun kyseessä on henkilö, jota sinun on pakko tavata silloin tällöin, mutta jonka kanssa ei tarvitse olla läheisissä väleissä. Parempi on laiha sopu ja korrektit välit päällisin puolin. Ja niiden ylläpitämiseksi ei tarvitse kuunnella verhottuja ilkeyksiä, vaan kannattaa ottaa käyttöön tuo "aito ihmettely" -metodi. Se toimii.
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtää vaikka sitten sanoittakin että ei voi sietää anoppia, että kantaa kaunaa ja katkeruutta.
Kumppaninhan ei todellakaan kuulu seisoa siinä välissä, vaan hänen kuuluu olla oma perheensä puolisonsa kanssa ja vetää siihen väliin selkeä raja. Ongelma tulee siitä, että anoppi on koulinut lapsesta asti sitä rajattomuutta lapsilleen, eikä se lapsi aikuisenakaan tajua, että myös sen äitinsä tunteita voi pahoittaa, jos ei muuten mene perille ja että omillakin tarpeilla on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä.
Lopetin lukemisen tähän. Mitä nyt sanon ei ole sukupuolisidonnainen asia. Jos se napanuora ei ole omiin vanhempiin katkennut suhde kannattaa unohtaa.
Jos lapsuudenkodissa odottaa se oma huone, juokse.
Vähennä tapaamisia tai älä mee enää ollenkaan. Suosittelen myös tutustumaan millainen on "covert narcissist".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Tämä on minusta todella hyvä vinkki. Vaatii kyllä itsevarmuutta ja omanarvontuntoa. Minulle on vaikeaa olla kova ja ikävä, mutta joskus se on parasta. Olen oppinut tämän itsekin töissä. Kuspäät jättää rauhaan, kun asiallisesti mutta hyvin suoraan osoittaa heille käytöksensä lapsellisuuden.
Pahimmassa tapauksessa joku mielenvikainen kilari saattaa saada vettä myllyyn, sitten kannattaa vain pysyä mahdollisimman etäällä henkilöstä. Sukulaisen kohdalla helppo jättää vain menemättä, työyhteisössä haastavampaa.
Tuollainen piilokettuilu on todella raskasta henkisesti. Se on eräänlaista kiusaamista ja siitä voi muodostua vuosien aikana sairas peli, jonka toimintaympäristönä on pakolliset joulut, pääsiäiset ja muut. On todella ikävää jos sellaisen kohteeksi joutuu. Toiset kestää sitä paremmin, mutta toisille siitä muodostuu täydellinen helvetti jonka muistaa vielä senkin jälkeen kun kiusaaja on poistunut keskuudestamme.
On kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että ottaa asian suoraan puheeksi ja järjestää siten kohtauksen. Piilokettuilija kun ei koskaan tunnusta, joten saat hullun hysteerikon leiman ja sitä juttua kyllä levitetään kaikille. Toinen on se että alat vältellä tapaamisia, jolloin se tulkitaan ylimielisyydeksi ja oikkuiluksi.
Kolmas vaihtoehto on jonkinlainen henkinen välinpitämättömyys. Käy istumassa sen pakollisen ja kuuntelee ne provoilut ja verhotut keljuilut, hymyilee robottina ja lähtee sitten kotiinsa kun leikki on leikitty. Ja unohtaa koko tyypin seuraavaan pakolliseen käyntiin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Tähän "metodiin" kannattaa lisätä myös "ymmärsinkö oikein" ihmettely, sellainen hieman yksinkertaiseksi heittäytyminen. Aidon hämmästynein ilmein ja äänensävyin että "tarkoititko että minä olen ylimielinen purjehtia?" Ilkeisiin heittoihin aina ihmetellen "Anteeksi, mitä tarkoitit?
Minä en alkaisi kasvattamaan aikuista ihmistä.
Minun appivanhempani olivat tuollaisia. Ohimennen haukuttiin rutiinisti kotikaupunkini, opiskelualani, kaikki mahdolliset valintani, sukulaiseni, ystäväni, kotini, ruokani, ihan kaikki.
Sellaista pientä (ja isompaa piikkiä) kaiken aikaa. Juuri sellaista, että mieheni joka on kasvanut tuossa ympäristössä EI HUOMANNUT MITÄÄN, vaan hänestä minä olin vain hankala ja riidanhaluinen, enkä sopeutunut kuten piti.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtä
Kyllä minun molemmat avomiehet (ollut niitä kaksi pitkäaikaista, ex ja nykyinen) ovat molemmat valittaneet äidistäni, ja ihan aiheesta. Mutta ei täällä vauvapalstalla, ei he täällä käy. Täällä käy lähinnä vain naiset ja muutamat lisäksi oudot naisettomat miehet. Mutta ei normaalit miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies suhtautuu näihin tilanteisiin? Hänen tehtävänsä on asettaa äidilleen rajat tuollaisessa tilanteessa tai sitten tilanteesta voi poistua ja jättää tapaamiset jatkossa vähemmälle.
Ei hän niitä ilmeisesti noteeraa. Tai ei ainakaan ole sanonut mitään. En viitsisi ottaa puheeksi kun tuntuu että onko se kuitenkin liioittelua.
ap
Tämä ei lupaa hyvää teidän suhteellenne. Miestä ei kiinnista, jos sinua kohdellaan huonosti ja sinä et halua/osaa nostaa mieltäsi vaivaavia asioita keskusteluun miehesi kanssa. Bonuksena ilmeisesti äidin ja pojan välillä turhan tiukka napanuora.
Suosittelen korjausliikkeitä tai vaihtoehtoisesti voit tyytyä siihen että sekä äiti että poika kohtelevat sinua huonosti.
Ei tosiaan ole suhteelle hyväksi ettei uskalla ottaa asioita puheeksi. Puhuminen kun on se kaiken perusta.
olette ilmeisesti n. 40 v ukkosi kanssa eikä teillä ole lapsia. Vannha haahka olisi ehkä saada lapsenlapsia ja kipuilee noin. Tai sitten se on vain luonteeltaan tuollainen.