Lue keskustelun säännöt.
Miesystävän äidin käytös on muuttunut omituiseksi ja ikäväksi
31.03.2024 |
Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä kolmisen vuotta ja suhde on hyvällä tolalla. Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä ja olen tietysti samalla itsekin tutustunut. Alkuun kaikki meni hyvin, mutta nyt olen huomannut että miehen äidin käytös on muuttunut jotenkin pisteliääksi, sellaiseksi passivis-aggressiiviseksi minua kohtaan. Hän esimerkiksi on alkanut tuhahdella ja pyöritellä silmiään kun selitän jotakin asiaa. Sitten hän ikään kuin luo olkiukkoja minun puheistani ja hyökkää niitä vastaan yleisellä tasolla. Eli jos sanon että olen purjehtinut lapsena saaristossa paljon, hän jotenkin kääntää sen siten että saaristossa purjehtijat ovat ylimielisiä tyhjäntoimittajia ja ikään kuin vihjaa että minä olen samanlainen sanomatta sitä kuitenkaan suoraan. Hieman vaikea selittää asiaa, mutta tuohon tyyliin. Lisäksi jos miesystäväni ja minun välillä tulee ihan normaali keskustelu jostakin asiasta, vaikka että mennäänkö huomenna Poriin vai Tampereelle, ja toinen haluaa toisaalle ja toinen toisaalle, tämä äiti yhtäkkiä osallistuu siihen keskusteluun ja ottaa miesystäväni puolen vaikka asia ei häneen mitenkään liity. Ensin luulin että tämä on jotakin leikkisää huumoria, mutta nyt olen huomannut että hän oikeasti muuttuu hieman aggressiiviseksi ja se on todella ahdistavaa.
Aluksi luulin että käsitin nämä asiat väärin, olihan tämä käytös aika uutta. Ensimmäiseen pariin vuoteen ei ollut mitään. Oliko vieraskoreutta kuitenkin? Miehen isä on hyvin asiallinen eikä koskaan mitenkään ikävä. Mutta tämä äiti on alkanut toimia oudosti. En pidä siitä ja nyt alkaa jo tulla fiilis että en halua mennä sinne. En pidä tuollaisesta ollenkaan, se on jotenkin hyvin ahdistavaa. Olemme kuitenkin vieraita ihmisiä ja pitäisi käyttäytyä asiallisesti. Voi tietysti olla että ylireagoin myös, mutta oudolle tuntuu.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä. Ei ole mukavaa kun toinen koko ajan antaa ymmärtä
Ap ei kyllä aloituksen perusteella ole käyttäytynyt epäasiallisesti vaan hiljaa sietänyt anopin törkyä.
Ja hei haloo, jos ei ole ongelmaa ei sitä monikaan saavu palstalle hehkuttamaan. Täällä keskustellaan usein pulmista. Minun kaikki elämän kaksi anoppia ja miesten siskot on olleet hyviä ihmisiä, en ole heistä palstoilla keskustellut. Suomalaiset miehet harvoin keskustelee vaikka ongelmaa puolison perheen kanssa olisikin, moni vain sietää tai vetäytyy.
Sinä vaikutat juuri tällaiselta ap:n anopin tapaiselta ilkeältä ja katkeralta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Joo, aika lailla näin. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka jotenkin kokeile et, että missä kulkevat toisten ihmisten rajat, että kuinka paljon heille voi ilkeillä, ennen kuin nämä reagoivat. Ja se ilkeily on juuri tuollaista epäsuoraa, jonka moni yrittää vain ohittaa ja ajattelee, että se ei ole tahallista. Siihen kannattaisi kyllä puuttua, että mitä tarkoitat tai tarkoitatko nyt minua.
"Minä en alkaisi kasvattamaan aikuista ihmistä. "
Eihän tuossa mitään kasvateta. Tarkoitus lienee saada ilkeilyt loppumaan ap:tä kohtaan. Taatusti tämä piiloilkeilijä jatkaa toimintaansa jonkun toisen ihmisen kanssa. Ei se perusluonne muutu. Siksi kannattaa varoa myös niitä omien asioiden kertomista, ettei anna mitään lisäammuksia. Mutta jos ihmettelevään ja kysyvään tyyliin vastaa joka kerta ilkeilyihin, niin ne loppuu sille kyseiselle ihmiselle ja pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en alkaisi kasvattamaan aikuista ihmistä. "
Eihän tuossa mitään kasvateta. Tarkoitus lienee saada ilkeilyt loppumaan ap:tä kohtaan. Taatusti tämä piiloilkeilijä jatkaa toimintaansa jonkun toisen ihmisen kanssa. Ei se perusluonne muutu. Siksi kannattaa varoa myös niitä omien asioiden kertomista, ettei anna mitään lisäammuksia. Mutta jos ihmettelevään ja kysyvään tyyliin vastaa joka kerta ilkeilyihin, niin ne loppuu sille kyseiselle ihmiselle ja pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä.
No kyllähän tuossa nimenomaan kasvatetaan käyttäytymään aikuista ihmistä. Se on aivan turha yritys, koska ei se seitenkymppinen enää käytöstapoja opi, jos ei siihen mennessä ole oppinut.
Lisää ongelmia tiedossa jos ja kun menette naimisiin ja saatte lapsia. Aikoinaan seurasin vierestä kyseisen kaltaista miniän ja anopin välistä vuosikymmenien ihmissuhdetta joka myrkyttää pahimmillaan koko tulevan perheesi ilmapiirin ja vaikuttaa myös tuleviin lapsiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oleellista on myös kiinnittää huomiota siihen, että onko sinun käytöksesi muuttunut tai oletko tehnyt jotain mistä miehesi äiti ei pidä. Toki anoppisi voi olla vain m*lkku, mutta syy käytökseen voi löytyä sinustakin.
Normaali aikuinen ottaa ongelman puheeksi, eikä ala "salavittuilla" jostain purjehtimisesta tmv.
Ei ota. Kissan pöydälle nostaminen suomalaisessa kulttuurissa on vaikeaa.
useimmiten menee juuri noin että otetaan nokkiinsa jostain ja sitten käyttäydytään kuten APn anoppi.
Joka tapauksessa, lakkaisin käymästä anopin luona. Yksi mieheni siskoista käyttäytyy myös noin. En ole tekemisissä, ja asuu onneksi kaukana.
Varmaan vaan pettynyt, kun Ei ole lapsenlapsia tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vähän tuontapainen anoppi. En ole viitsinyt enää mennä käymään enkä kutsua kylään, miksi niin tekisin kun hän ilkeilee ja piilov ittuilee. Hänkin on jo 70, niin en usko hänen luonteen enää muuttuvan, joten en ole yrittänyt ns. aikuismaisesti keskustelemalla saada häntä muuttamaan käytöstään. Otin vain etäisyyttä, kun en tuollaisessa seurassa viitsi olla. Mies saa kyllä kutsua äitinsä meille käymään jos haluaa, mutta minulla on silloin yleensä muuta tekemistä.
pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä
Mitä nämä tällaiset pakolliset tapaamiset ovat? Miksi pitäisi olla pakosta tekemisissä tuollaisen ihmisen kanssa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tarpeeksi hyvä ja on pettynyt oman lapsen puoliso valintaan. Oletko tehnyt jotain, jostain tuo kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen vanhempansa ovat paljon mieheni kanssa tekemisissä.
Lopetin lukemisen tähän. Mitä nyt sanon ei ole sukupuolisidonnainen asia. Jos se napanuora ei ole omiin vanhempiin katkennut suhde kannattaa unohtaa.
Jos lapsuudenkodissa odottaa se oma huone, juokse.
Mitä ihmettä? Meillä on iso talo eikä poismuuttaneiden lasten huoneita ole ollut tarvis ottaa muuhun käyttöön, kun tilaa on muutenkin liikaa.
Kuitenkin ovat itsenäistyneet ja muodostaneet parisuhteet. Täällä käyvät useimmiten puolisoineen ja tarvittaessa yöpyvät noissa "omissa" huoneissaan. Pakoonjuoksemisen sijaan tuo näyttää olevan puolisoista oikeinkin mukava järjestely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun ei tarvitse olla tuollaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä. Miksi kukaan haluaisi tuhlata vapaa-aikaansa passiivis-aggressiivisen negiksen kanssa.
Kuulosta ikävältä. Jos mahdollista, kannattaa miettiä miten usein tapaat anoppia ja miten pitkään tapaaminen kestää. Jos yleensä olette heidän luonaan vaikka 5 tuntia niin olettekin 2 tuntia seuraavalla kerralla ja vetoat omiin menoihisi ettei ehdi olla pidempään. Ja jos näette usein niin ei sinun tarvitse aina olla mukana. Mies voi mennä yksinkin. Muuten ottaisin vaan neutraalin ja hieman etäisen suhtautumisen miehesi äitiin. Puhu hieman lyhyemmin ja ympäripyöreämmin, yleisellä tasolla niitä näitä kuin jonkun naapurin, työkaverin tai muun tuttavan kanssa. Sellainen henkinen etäisyys. Korrektia ja neutraalia. Jos hän sanoo jotain ikävää niin olet kuin et huomaisikaan ja vastaat hänelle kohteliaasti, ehkä jopa passiivisaggressiivisen kohteliaasti takaisin. Pidät hänet suhteessa itsestäsi henkisesti etäällä ja suhtaudut häneen kuin keneen tahansa ihmiseen, jonka kanssa on oltava tietty määrä tekemisissä kohteliaisuuden/miehesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä en alkaisi kasvattamaan aikuista ihmistä. "
Eihän tuossa mitään kasvateta. Tarkoitus lienee saada ilkeilyt loppumaan ap:tä kohtaan. Taatusti tämä piiloilkeilijä jatkaa toimintaansa jonkun toisen ihmisen kanssa. Ei se perusluonne muutu. Siksi kannattaa varoa myös niitä omien asioiden kertomista, ettei anna mitään lisäammuksia. Mutta jos ihmettelevään ja kysyvään tyyliin vastaa joka kerta ilkeilyihin, niin ne loppuu sille kyseiselle ihmiselle ja pakollisista tapaamisista tulee siedettäviä.
No kyllähän tuossa nimenomaan kasvatetaan käyttäytymään aikuista ihmistä. Se on aivan turha yritys, koska ei se seitenkymppinen enää käytöstapoja opi, jos ei siihen mennessä ole oppinut.
Kyllä vanhakin voi jotain oppia. Oma appiukkoni kuvitteli, että hän voi saada aiheettomia huutokohtauksia ja hommat jatkuu silti normaalisti. Minä totesin aina johdonmukaisesti, että en kuuntele huutoa ja poistuin paikalta. Ei ole enää aikoihin huutanut. Kummasti alkaa itsehillintää löytyä, kun muut lopettavat hymistelyn ja teeskentelyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen asia tässä aina jaksaa ihmetyttää, että miten se miehen äiti tai sisko on AINA se käärme paratiisissa?
Miksi miehet ei koskaan valita vaimon/tyttöystävän äidistä?
Mikä siinä on että naiset on niin pirun mustasukkaisia miehestä että tätä revitään puolelta toiselle, anoppi on hirviö, aina, ja toisaalta se anoppi ei tahdo sietää miniää.
Jos äiti ymmärtäisi irrottaa otteensa pojastaan ja pojan kumppani pitäytyisi asiallisissa suhteissa silloin kun ja jos on pakko tavata, olisi helpompaa kaikille. Jos sinulla ap on jotain hampaankolossa anoppia kohtaan, ota ja kekustele asiasta! Paljonko luulet auttavan että kirjoittelet valituksiasi jollekin vauva-palstalle?
Mieti miten hankalaa ja varmasti raskasta kumppanillesi on seistä teidän kahden välissä. Anoppi on hänen äitinsä ja yleensä lapsella, vaikka aikuisellakin, on vahva suhde varsinkin äitiinsä.
Tottakai täällä käy miehet. Tavallisetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisille ihmisille kannattaa näyttää peiliä. Toista, mitä hän sanoo. Olet siis sitä mieltä, että purjehtijat ovat ylimielisiä. Tarkoititko tällä myös minua? Olipa ikävästi sanottu. Miksi puutut tähän asiaan? Jne. Jos ei tämä tuki suuta, kannattaa äänestää jaloillaan. Tästäkin voi suoraan sanoa. Ei kiitos, en halua tulla, koska käyttäydyt ikävästi eikä seurassasi ole mukavaa.
Nämä arjen ilkiöt saavat voimansa siitä, että muut esittävät, että eivät huomaa ilkeyttä. Siitä tulee heidän leikkinsä, he saavat riekkua omilla säännöillään ilman seurauksia.
Tämä on minusta todella hyvä vinkki. Vaatii kyllä itsevarmuutta ja omanarvontuntoa. Minulle on vaikeaa olla kova ja ikävä, mutta joskus se on parasta. Olen oppinut tämän itsekin töissä. Kuspäät jättää rauhaan, kun asiallisesti mutta hyvin suoraan osoittaa heille käytöksensä lapse
Tätä voi kokeilla kyllä. Tai sitten oma vinkkini on se, että itse asettuu kaiken tuollaisen tylyn passiivisaggressiivisen käytöksen yläpuolelle eikä suostu lähtemään siihen ollenkaan mukaan. Ei lähde väittelemään tai vääntämään edes asiallisesti yhtään. Vaan on siis äärimmäisen kohtelias, hillitty ja toisia kunnioittava, ei alennu samalle tasolle kuin tämä anoppi. Vaikka toinen sanoisi mitä tahansa, pitää tiukasti kiinni omista käytöstavoistaan, siitä että keskustelee kunnioittavasti ja on vaikka korostetun kohtelias. Anoppi voi myös jossain vaiheessa tajuta, että hänen ilkeilynsä ei tehoakaan ja on täysin turhaa, kun miniä on tyyni viilipytty ja kohtelias hymy huulilla tilanteessa kuin tilanteessa.
MIKSI pitäisi uhrata se ainoa elämänsä ventovieraan koulimiseen? Ei vain ole tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies suhtautuu näihin tilanteisiin? Hänen tehtävänsä on asettaa äidilleen rajat tuollaisessa tilanteessa tai sitten tilanteesta voi poistua ja jättää tapaamiset jatkossa vähemmälle.
Ei hän niitä ilmeisesti noteeraa. Tai ei ainakaan ole sanonut mitään. En viitsisi ottaa puheeksi kun tuntuu että onko se kuitenkin liioittelua.
ap
Tämä ei lupaa hyvää teidän suhteellenne. Miestä ei kiinnista, jos sinua kohdellaan huonosti ja sinä et halua/osaa nostaa mieltäsi vaivaavia asioita keskusteluun miehesi kanssa. Bonuksena ilmeisesti äidin ja pojan välillä turhan tiukka napanuora.
Suosittelen korjausliikkeitä tai vaihtoehtoisesti voit tyytyä siihen että sekä äiti että poika kohtelevat sinua huonosti.
Suhde äitiinsä "sekoittuneen" (enmeshed) pojan kanssa on tuhoon tuomittu.
Minä en näe mitään syytä, miksi Ap:n kannattaisi jäädä tuohon suhteeseen tai varsinkaan käyttää aikaansa miehen sukulaisten kasvattamiseen.
Ap voi vielä keskustella vakavasti mieehnsä kanssa tilanteesta ja vaatia tätä tekemään sille jotain, mutta jos mies A) ei ymmärrä tai B) ei toimi, ap:n kannattaa vain lopettaa suhde.
Tässäpä se tulikin. Ei se mies (tai nainen) välttämättä edes tajua miten päin helvettiä asiat on, jos se on kasvanut lapsuutensa tuollaisessa huushollissa. Sitten taas sellaiset ihmiset jotka ei ole kasvaneet missään toksisessa meiningissä ahdistuvat kun ei se ole sellaista mihin he koskaan tulevat tottumaan (eikä tarvitse). Jostakin syystä aina kuitenkin on sellainen oletus että paskaan käytökseen pitää mukautua mutta hyvään ja asialliseen käytökseen näitä muita ei voi velvoittaa.