Vauvakuume ja mies osti kaupasta kortsuja. Jälleen kerran...
:( Mies ei ollut taaskaan valmis vaikka tammikuussa puhuttiin, että maaliskuussa aletaan yrittämään. Musta tuntuu, että elämä ehtii ajaa ohi. Olemme jo molemmat yli 30-vuotiaita. Meillä on omistusasunto, auto, vakituiset työpaikat jne mitä voisi toivoa. Töitä on painettu niin monta vuotta, että rahaa olisi pieni elättää. Tuntuu, että aina kun olemme saavuttaneet jonkun have to do -jutun, mies keksii uuden. Olen alkanut tosissani miettimään eroa.
Kommentit (127)
Tämäkö oli paras tarina minkä sait aikaiseksi?
Olet häpeäksi ammattitrolleille. 0/5
Vaikeeta sanoa ettei seksiä tipu jos ei olla tositouhut aikeena?
Tammikuusta on aika lyhyt aika. Anna vähän enemmän aikaa harkita. + haluatko joukuussa vauvan, jos nyt heti alkaisit yrittämään?
Sano miehelle että sitten ei tipu jos paljaalla ei vedellä :)
Hae Hyvää Siementä kodin ulkopuolelta.
Eksäni oli samanlainen. Oikeasti ei vain halunnut lapsia kanssani, sillä eron jälkeen hän perusti hyvin pian perheen toisen naisen kanssa.
No kyllä se siitä sitten viimeistään 45v alkaa haluamaan, anna aikaa 😉
M45
Elämää on ilman vauvaakin, ei sinun elämäsi ala vauvasta tai muiden tavoitteiden saavuttamisesta. Jospa mies ei halua lasta ollenkaan. Nyt sitten hiillostamaan ja polkemaan jalkaa itku kurkussa ja uhkailemaan erolla asian varmistamiseksi.
Olen pahoillani. Ehkä on parasta, että sanot tuon miehellesi. Itse olin samankaltaisessa tilanteessa 29-vuotiaana. Sanoin, että eroan, jos lapsitoive ei etene, sillä en aio tuhlata hedelmällisiä vuosia jahkailevaan mieheen. Olin kai sen verran päättäväisen oloinen, koska olin tosissani, että aloimme samantien yrittämään.
Olisin siis muuten yrittänyt yksin luovutetun sperman kautta, sillä niin suuri oli se lapsen kaipuu.
Neuvoisin, että tehkää yhdessä kivoja asioita. Menkää kylpylään, hotelliin, syömään, matkalle... Mököttäminen ei auta. Se saattaa vain enemmän ahdistaa miestäsi.
Meillä ei mies suostunut ikinä toiseen lapseen. Jäätiin yksilapsiseksi perheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Ehkä on parasta, että sanot tuon miehellesi. Itse olin samankaltaisessa tilanteessa 29-vuotiaana. Sanoin, että eroan, jos lapsitoive ei etene, sillä en aio tuhlata hedelmällisiä vuosia jahkailevaan mieheen. Olin kai sen verran päättäväisen oloinen, koska olin tosissani, että aloimme samantien yrittämään.
Olisin siis muuten yrittänyt yksin luovutetun sperman kautta, sillä niin suuri oli se lapsen kaipuu.
Eli kiristit itsellesi sen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin, että tehkää yhdessä kivoja asioita. Menkää kylpylään, hotelliin, syömään, matkalle... Mököttäminen ei auta. Se saattaa vain enemmän ahdistaa miestäsi.
Miksi pitäisi aina yrittää ymmärtää miestä ja hänen ahdistuksiaan? Miksi mies ei voi yrittää ymmärtää naista ja pelkoa lapsettomuudesta?!
Sulla loppuu vuodet kesken. Ero ja itsellisenä naisena hoitoihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Ehkä on parasta, että sanot tuon miehellesi. Itse olin samankaltaisessa tilanteessa 29-vuotiaana. Sanoin, että eroan, jos lapsitoive ei etene, sillä en aio tuhlata hedelmällisiä vuosia jahkailevaan mieheen. Olin kai sen verran päättäväisen oloinen, koska olin tosissani, että aloimme samantien yrittämään.
Olisin siis muuten yrittänyt yksin luovutetun sperman kautta, sillä niin suuri oli se lapsen kaipuu.Eli kiristit itsellesi sen lapsen.
En kiristänyt. Lapsitoiveista oli puhuttu jo deittaillessa ja oli selvää, että haluamme molemmat lapsia.
Mä en ymmärrä sitä, että jos elämäntilanne on tasainen ja taloudellinen tilanne on ok, ja ikääkin alkaa jo olla yli 30v , niin miksei voi jo alkaa hankkia lapsia, jos kerta on täysin varma siitä, että lapsia ylipäätään haluaa. Mitä lisäarvoa joku 1-2 vuotta lykkääminen tuo siihen tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Tämäkö oli paras tarina minkä sait aikaiseksi?
Taitaa olla aika tyypillinen tilanne suomalaisissa makuuhuoneissa nykypäivänä. Oli juuri tämä aloitus totta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Elämää on ilman vauvaakin, ei sinun elämäsi ala vauvasta tai muiden tavoitteiden saavuttamisesta. Jospa mies ei halua lasta ollenkaan. Nyt sitten hiillostamaan ja polkemaan jalkaa itku kurkussa ja uhkailemaan erolla asian varmistamiseksi.
Vauvakuumeessa tuntuu todellakin siltä, että elämää EI ole ilman omaa lasta. Lapsen kaipuu on niin valtava, että sitä ei voi ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut. Miksi ap:n toive vauvasta olisi yhtään pienempi kuin miehen toive vakituisesta työpaikasta? Saatko kiinni?
Ota neula ja pistele reikiä. Kortsut voi näes pettää tai revetä ;)