Mitä sanoisit itsellesi 20 vuotta sitten?

Tee opinnot loppuun ja mene töihin.  Älä jää kotiin lasten kanssa. Ja kun aika tulee, eroa lastesi isästä ja pidä lasten lähihuoltajuus itselläsi. Ei mitään vuoroviikkojärjestelmää, mikä pilaa lasten tulevaisuuden,  kun isä vuoroillansa ei hoida osuuttansa kasvattamisesta. 

Kavennuta nahkahousut jo nyt.

Kertoisin tulevan puolisoni nimen, iän, ammatin ja asuinpaikan. Säästyisi paljon takseihin, siidereihin ja pääsylippuihin tuhlattua rahaa.

Vierailija kirjoitti:

En mitään. Mä en nää tätä elämää niin että kokoajan pitäisi varoitella jostain "huonosta tulevasta kumppanista" tai "älä pelaa rahojasi" tai "lue enemmän koulussa" yms. Mun mielestä me kaikki ollaan just siinä missä meidän on tarkoitus ollakkin, ne huonot valinnat elämässä ja vaikeudet on nimenomaan niitä asioita minkä on tarkoitus tapahtua jotta me voidaan kehittyä. 

Mä en usko sattumiin enkä myöskään täydellisyyteen, elämä on jatkuvaa putoamista ja uudelleen nousemista mun silmissä, kehittymistä. 

Kyllä nykytietoni valossa näkisin, ettei se että tulee kotonaan jatkuvasti raiskatuksi ja ryöstetyksi ole normaalia. Kukaan ei ikinä auttanut. Pohjalla lapsuuden aikainen hyväksikäyttö. En ole kehittynyt, vaan typistynyt, surkastunut. Kaikkia ei kärsimys jalosta. Onneksi ei ole lapsia.

PÄÄSTÄ IRTI, JUOKSE!

Älä kuuntele valtavirran musiikkia tai melua. Valitse huolella. Kuuntele vaikka aaltoja tai luontoa. Oma soitin tai ääni. Älä katso saippuasarjoja tai tosi-tv (onneksi ei tullut paljoa katsottua). 

Vierailija kirjoitti:

Muuta pois paikkakunnalta, ihan mihin tahansa.

Jos voisin palata takaisin sanoisin itselleni että muuta pois koko maasta.

Kun intuitio sanoo että perheytyminen on vikasiirto niin kuuntele sitä intuitiota!

Älä luota ihmisiin

Älä opiskele taidealaa, vaan valitse varma ja tylsä ala jolla saa laskut maksettua. Ihan sama vaikka se työ vtuttaisi aina, raha on elämässä tärkeintä.

Luota aina ja kaikessa vain itseesi seuraavan 20 vuoden aikana. Olet oikeassa kaikissa tärkeissä asioissa, vaikket osaisi perustella mielipidettäsi. Menee vielä kauan ennen kuin tajuat, että olet ihan järkyttävän vahva ja lisäksi kyvykäs ihminen. Arvioit koko ajan itseäsi liian kriittisesti. Älä yritä sopeutua yhteiskuntaan, se on energian tuhlaamista ja tekee sinusta epätoivoisen. Kun oikeasti tajuat älysi ja kykysi, pystyt mihin vain. Lopeta alisuoriutuminen ja tee jotain elämälläsi, mutta keskity muutamaan asiaan. Hanki rahaa, niin että voit elää haluamaasi elämää ja toteuttaa itseäsi. Tutki nepsy-asioita ja tiedosta, ettet ole normaali millään mittarilla.

Ota vastaan se saamasi työpaikka maasta, jonne olet lapsesta saakka halunnut muuttaa. 

Aikamatkustus on mahdollista ja se toimii näin. Kertoisin kaikki yksityiskohdat siitä, miten olen saanut tilaisuuden päästä kertoilemaan asioita ajassa taaksepäin. Lopuksi pari sijoitusvinkkiä.

Päivälleen 20 vuotta olis jo myöhäistä, mutta jos 20 vuotta ja 3 päivää, niin sitten että, tee niinkuin kehotus kuuluu

Älä priorisoi miesystävää aina kaiken muun edelle - oma elämä on pidettävä järjestyksessä ja työasiat kunnossa, koska kenenkään muun varaan ei voi laskea mitään. Opiskele ala, joka tuo taloudellista turvallisuutta, vaikka se ei niin kamalasti kiinnostaisikaan. Älä luota kehenkään joka sanoo, että kyllä asiat jotenkin mystisesti ainajärjestyy.

Sinulle tulee useampi aivan mahtava tilaisuus vastaan, tartu niihin, ymmärrä niiden merkitys ja saata ne projektit loppuun vaikka kuinka ahdistaisi! Tällaisia mahdollisuuksia ei tule loputtomasti vastaan, ja teet itsetunnollesi karhunpalveluksen kun annat näiden aina loppujen lopuksi lipsahtaa sormiesi välistä. Vaikka olet ihan hemmetin sinnikäs erilaisten (negatiivisten) elämänhaasteiden kanssa, ole myös sinnikäs tällaisissa positiivisissa asioissa. Tunnusta jos tarvitset apua ja ota apua vastaan, älä torpedoi elämääsi, ansaitset myös hyvää.

Sanoisin että lähde pois Suomesta. Muualla on parempi elää.

Lopeta työnteko ja ala rikolliseksi.

Hoida hampaasi paremmin, älä päästä itseäsi lihomaan ja vaihda heti koulutusalasi toiseen. Niin ja ota ero.

Älä muuta siihen ekaan asuntoon joka vapautuu ja joa luulet täydelliseksi, älä mene opiskelemaan siihen kouluun jonne olet aina halunnut ja josta olit todella iloinen kun sinne pääsit, ammattisi ei työllistä.