68v eläkeläisen inhorealistisia mietteitä nykyisten pari-kolmekymppisten tulevaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen äitini ikävuosia 20-25 jolloin osti lapsuuden kotini niin se maksoi hänen 3 vuoden bruttopalkan. Minä saisin tässä ajassa ostettua talon 10 vuoden bruttopalkallani. 

Isäni ihan tavallisena duunarina tuolloin elätti kolmilapsisen perheen ja vaimon sekä rakennutti omakotitalon.

Nykyajassa hän ei saisi palkallaan maksettua kuin yksiön vuokran.

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen enkä Aspergerin oireyhtymän vuoksi ole tähänkään mennessä löytänyt paikkaa työelämästä, joten olen pyrkinyt elämään elämääni sillä ajatuksella, että en selviä täällä enää kovin montaa vuotta. Vanhemmilta mahdollisesti saatavasta perinnöstä aion heti kieltäytyä, sillä heillä ei voi olla paljon rahaa ja vaikeasti rahaksi muutettavissa olevasta talosta joutuu vain suurempiin ongelmiin.

Talon voi aina vuokrata. Perintöveron maksuaika on 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen äitini ikävuosia 20-25 jolloin osti lapsuuden kotini niin se maksoi hänen 3 vuoden bruttopalkan. Minä saisin tässä ajassa ostettua talon 10 vuoden bruttopalkallani. 

Isäni ihan tavallisena duunarina tuolloin elätti kolmilapsisen perheen ja vaimon sekä rakennutti omakotitalon.

Nykyajassa hän ei saisi palkallaan maksettua kuin yksiön vuokran.

Meilläkin maksoi 80-luvulla uusi talo euroissa 25 tonnia. Se maksettiin noin 800 euron maitotilillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen enkä Aspergerin oireyhtymän vuoksi ole tähänkään mennessä löytänyt paikkaa työelämästä, joten olen pyrkinyt elämään elämääni sillä ajatuksella, että en selviä täällä enää kovin montaa vuotta. Vanhemmilta mahdollisesti saatavasta perinnöstä aion heti kieltäytyä, sillä heillä ei voi olla paljon rahaa ja vaikeasti rahaksi muutettavissa olevasta talosta joutuu vain suurempiin ongelmiin.

Talon voi aina vuokrata. Perintöveron maksuaika on 10 vuotta.

Ketään ei välttämättä saa vuokralle pikkukylän omakotitaloon ja jo ennen sitä katkeaa perityn omaisuuden vuoksi sekä toimeentulotuki että yleinen asumistuki ja joka tapauksessa vuokrasta saatava rahamäärä olisi kovin pieni, kun se jaettaisiin usean perillisen kesken.

Mulla on töissä väkeä joka laskuttaa palveluista. Ovat huippuammatilaisia. Keskimäärin maksan 400 euroa päivä sis alv.

Nyt täytyisi keksi jotain uutta. Se tekoälykin voisi auttaa ihmiskuntaa jos sitä käytettäisiin oikein eikä vain rikkaat rikastuisi entisestään.

Suomi oli hieno maa elää 1945-2005. Sitten alkoi EU imemään pois hyvinvointia, töitä ja varoja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyisi keksi jotain uutta. Se tekoälykin voisi auttaa ihmiskuntaa jos sitä käytettäisiin oikein eikä vain rikkaat rikastuisi entisestään.

Rikas luopuu omaisuudestaan kaikkein viimeisenä vaihtoehtona, vaikka ympärillä palaisi kaikki.

Uusirälssin aikaa. Historia tekee ihmeellisiä sulkeutuvia ympyröitä. Kannattaa pyrkiä voittajaluokkaan eli julkissektorille duuniin. Nuorten hakea sieltä määräaikaisuuksia tai harjoittelupaikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmekymppinen enkä Aspergerin oireyhtymän vuoksi ole tähänkään mennessä löytänyt paikkaa työelämästä, joten olen pyrkinyt elämään elämääni sillä ajatuksella, että en selviä täällä enää kovin montaa vuotta. Vanhemmilta mahdollisesti saatavasta perinnöstä aion heti kieltäytyä, sillä heillä ei voi olla paljon rahaa ja vaikeasti rahaksi muutettavissa olevasta talosta joutuu vain suurempiin ongelmiin.

Muuta ulkomaille esim. Saksaan, siellä oikeasti arvostetaan autismikirjon ihmisten tunnollisuutta ja rehellisyyttä. Diagnoosista voi olla jopa etu tiettyjä töitä hakiessa. Olen melkein samassa tilanteessa kuin sinä ja alkanut valmistella Saksaan muuttoa. Ensi viikolla on työhaastattelu Frankfurtissa.

Asioilla on tapana suttaantua enemmistön osalta, vaikkei kaikkea pystyisi etukäteen ennustamaan. Maailmanlopun ennustajia on silti joka sukupolvessa. Yleensä niille käy huonosti, jotka masentuvat tällaisista ajatuksista eivätkä viitsi edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa kerrottiin joku aika sitten miten moni näistö pätkäduunareista ja nuorista joille tarjolla pelkkää palkatonta harjoittelua jne. selviää.

Vanhemmat tai isovanhemmat laittavat tilille rahaa. Näin yksinkertaista se on.

Ei se eroa mitenkään "parempien piirien" touhusta vuosisatojen ajalta, täysi-ikäistyttyä on jopa ostettu lapsille asunnot ja autot.

Ennen pystyi luottamaan siihen että kyllä ahkera nuori aina jonkun työn jostain saa. Enää ei.

Pappa/mamma betalar oli ennen ivailua kermaperseille. Tulevaisuudessa se on yksi harvoja tapoja joilla nuori jolta leikataan jatkuvasti eikä palkkatyötä saa hakemisesta huolimatta, selviää hengissä.

Täytän 52 tänä vuonna. Olen lamanuori ja kokenut tuon. Nyt kierrätetään 30 vuoden takaista elämää. 6-kymppiset teollisuus/päättäjäukot ei osaa uudistua eikä luopua mistään, ja siitä nyt kaikki kärsitään. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt täytyisi keksi jotain uutta. Se tekoälykin voisi auttaa ihmiskuntaa jos sitä käytettäisiin oikein eikä vain rikkaat rikastuisi entisestään.

Monia uudistuksia on lykätty. Etenkin työelämään liittyviä. On tehty huonoja siirtoja, kuten sote. Jumittajat eivät anna uudistua tarpeeksi. 

Ihmisille tulee leivottuja ulosottovelkoja. Lapset menee huostaan ja vanhemmista tehdään ongelmaisia.

Pitäkää puolenne.

Johan täältä ulkomaalaiset lähtee jos vain pääsee.

Ne joille on töitä, saa olla nöyriä ja kiitollisia, ja mieluusti maksaa työn ilosta.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvää... 

Ihmisistä tulee resilienttejä. 

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on tapana suttaantua enemmistön osalta, vaikkei kaikkea pystyisi etukäteen ennustamaan. Maailmanlopun ennustajia on silti joka sukupolvessa. Yleensä niille käy huonosti, jotka masentuvat tällaisista ajatuksista eivätkä viitsi edes yrittää.

Kuinka kauan sitä väkisin yrittämistä sitten pitää tehdä? Johan tässä on koko lisääntymisikä naisena yritetty saada vakituista työpaikkaa, ja ainoa mitä saa on nollatuntisoppari, vt-maisterina. Ei edes niitä "roskahommia" joita olen aikuisikäni tehnyt.

Ei ole maailmanloppu, mutta Suomen loppu kylläkin jos maan väkiluku käy niin pieneksi että maasta tulee pieni Venäjän pelinappula.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan tuo on ollut aina. Suomessa on aina ollut korkea työttömyys. Ennen vanhaan oli massavaellukset Ruotsiin tehtaille. Nykyään ei ole sitäkään mahdollisuutta. 

 

Teolliseen yhteiskuntaan siirtyminen on sujunut huonosti. Sitä ei osata käsitellä ja hallita. 

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli hieno maa elää 1945-2005. Sitten alkoi EU imemään pois hyvinvointia, töitä ja varoja.

Neukkulan romahdus oli yhtä paha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asioilla on tapana suttaantua enemmistön osalta, vaikkei kaikkea pystyisi etukäteen ennustamaan. Maailmanlopun ennustajia on silti joka sukupolvessa. Yleensä niille käy huonosti, jotka masentuvat tällaisista ajatuksista eivätkä viitsi edes yrittää.

Kuinka kauan sitä väkisin yrittämistä sitten pitää tehdä? Johan tässä on koko lisääntymisikä naisena yritetty saada vakituista työpaikkaa, ja ainoa mitä saa on nollatuntisoppari, vt-maisterina. Ei edes niitä "roskahommia" joita olen aikuisikäni tehnyt.

Ei ole maailmanloppu, mutta Suomen loppu kylläkin jos maan väkiluku käy niin pieneksi että maasta tulee pieni Venäjän pelinappula.

Akateemisten työllisyysaste on Suomessa normaalia tasoa. Yksittäiseen tapaukseen on turha edes yrittää ottaa kantaa.

Uskon että työt ovat kiven alla. Itse sotealalla ja koskaan ei ole tarvinnut pelätä että työt loppuisi, tosin ei ole palkkakaan päätä huimannut. Olemme mieheni kanssa molemmat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon.

Molemmat lapsistamme ovat olleet kesätöissä 15v lähtien. Säännöllinen, tavoitteellinen liikuntaharrastus ja partiotausta on molemmilla auttanut ensimmäisten työpaikkojen saamisessa. Vanhempi on isossa kotimaisessa yhtiössä asiantuntijatehtävissä, samoin miehensä, molemmat akateemisia. Nuorempi opiskelee yliopistossa vielä, on ollut koko opintojen ajan töissä pohjoismaalaisessa rahoitusyhtiössä. Ammatinvalinnan puolesta koko maailma on hänelle avoin.

Kannustaisin kumminkin opiskelemaan mahdollisimman pitkälle, vaikka sekään ei aina takaa työpaikkaa. Sotealalla tosiaan töitä riittää, sairaanhoitajan koulutus kestää sen 3,5 vuotta ja työllistyminen on satavarmaa. Omat lapseni eivät tosin sotealalla halunneet, koska ovat nähneet kuinka kuormittavaa se on. Olen hyvin onnellinen siitä, että he ovat molemmat omalla kovalla työllä tukevasti elämässä kiinni. Aina se ei ole todellakaan ollut helppoa, ei meillä vanhemmilla eikä nuorillakaan. Mieheni on kokenut lyhyitä työttömyys jaksoja, mutta hakeutunut heti kelan työllistämiskursseille, josta on jälleen työllistynyt työkokeilun jälkeen. Uskon, että meidän vanhempien roolimalli ja työmoraali on ollut hyvä pohja nuorille aikuisillemme, näin he ovat itsekin todenneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi oli hieno maa elää 1945-2005. Sitten alkoi EU imemään pois hyvinvointia, töitä ja varoja.

Neukkulan romahdus oli yhtä paha. 

Se oli 1991