68v eläkeläisen inhorealistisia mietteitä nykyisten pari-kolmekymppisten tulevaisuudesta

Suomen työttömyysaste on vain 7,2. Tulevaisuuden työpaikat liittyvät tavalla tai toisella someen, ja tekijöistä on nyt jo pulaa. Pitää työllistää itse itsensä eikä luottaa siihen, että joku muu työllistää. Työpaikka on koko maailma. Luettelit matalapalkka-aloja, joista työkkäri on pakottanut ihmiset hakemaan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen äitini ikävuosia 20-25 jolloin osti lapsuuden kotini niin se maksoi hänen 3 vuoden bruttopalkan. Minä saisin tässä ajassa ostettua talon 10 vuoden bruttopalkallani. 

Isäni ihan tavallisena duunarina tuolloin elätti kolmilapsisen perheen ja vaimon sekä rakennutti omakotitalon.

Nykyajassa hän ei saisi palkallaan maksettua kuin yksiön vuokran.

 

Nämä on näitä aika kultaa muistot juttuja. Olen itse elänyt lapsuuttani 70- ja 80-luvuilla. Myös minun lapsuudessani äiti oli kotona lasten kanssa, meitä lapsia oli neljä. Isä oli valtion virkamies ja me asuimme koko lapsuutemme vuokralla. Ruoka oli tarjouksesta ostettua, itse tehtyä, sitä kaikkein halvinta - jota meille annosteltiin tietty määrä. Ruokaa ei syöty koko ajan niin kuin nyt eikä herkkuja ollut, kuin juhlissa. En elänyt yksin 70-80-luvuilla, näin miten muut elivät eikä se poikennut siitä miten omassa kodissani elettiin. Asuin keskisuuressa kaupungissa ja omalla luokallani näitä omakotitaloissa tai omistusasunnoissa asujia oli ehkä noin 10-15%.

Tässä pieni muistutus siitä, mitä se aika todellisuudessa oli:

"Itse asunto heltiää Helsinkiä lukuun ottamatta pienemmin ponnistuksin. Turussa 50-

neliöinen kaksio maksoi ennen 57,9 kuukausipalkkaa, nyt 42,2.

Asunnon myös saa säälliseen kuntoon aiempaa halvemmalla. Ennen huonekaluihin, kodinkoneisiin, sisustukseen ja taloustavaroihin kului melkein puolentoista kuun palkka, nyt vajaan kuukauden.

Vuonna 1975 keskivertopalkansaaja ansaitsi 350 euroa kuussa. Palkasta jäi käteen 235 euroa. Viime vuonna keskipalkka oli 2 500 euroa, josta lompakkoon päätyi 1 705 euroa.

Tilastot osoittavat, ettei muistojen kultaamalle 1970-luvulle kannata haikailla ainakaan taloudellisista syistä. Silloin kahvi oli julmetun kallista, viikon lomareissu Kanarialle maksoi kuukausipalkan ja bensakin oli kalliimpaa.

  Eniten kolmessa vuosikymmenessä on laskenut ruoan hinta.

Vuonna 1975 keskivertoperheeltä kului ruoan ostamiseen viiden kuukauden nettopalkka. Nyt sapuskaan tarvitaan enää parin kuun palkka. Ruoka on myös laadukkaampaa: paistia, filettä, hedelmiä, vihanneksia, valmisruokia, juustoja ja pastaa.

Rahalla saa nykyään entiseen verrattuna viisi kertaa enemmän sokeria, neljä kertaa enemmän vehnäjauhoja ja kahvia, kolme kertaa enemmän lihaa ja kananmunia, kaksi kertaa enemmän hedelmiä ja vihanneksia ja puolitoista kertaa enemmän maitotuotteita ja perunoita.

Elintarvikkeista vain leipä on nykyään kalliimpaa - sitä saa nettopalkalla 10-15 prosenttia vähemmän kuin 1975."

https://www.ts.fi/teemat/1074103631