Saatteko olla yhtään omissa oloissanne pitkässä parisuhteessa?

Viimeisimmässä suhteessa en olisi saanut. Miehen mielestä koko ajan olisi pitänyt nysvätä kylki kyljessä. Sitä aiemmassa sain omaa aikaa todella paljon, kuten myös mieskin. Nämä kahlitsijat ovat vähän mielenvikaisia, mustasukkaisia ja omistushaluisia hul.luja.

Harvemmin erossa kerrotaan todellista syytä. Jos on alun perinkin tyytynyt, ei vaan kehtaa myöntää tehtyä virhettä.

Minun eksänioli myös sellainen, joka ei yhtään tykännyt, jos luin kirjoja. Hän halusi tehdä kaiken yhdessä. Nykyinen mieheni ymmärtää introverttiuttani. Hän on samanlainen.

eksän kanssa olin 20 v, nykyisen kanssa 11 v.

Kylläpä sitä ihme syillä erotaankin. Toinen lukee kirjaa... 

Suosittelen kaikille erillissuhdetta, siinä on tilaa ja aikaa omille jutuille. Samalla olen kyllä sitä mieltä, että kyllä saman katon alla ollessa pitää saada tehdä omia juttuja. Ihan kamalaa tukahduttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä sitä ihme syillä erotaankin. Toinen lukee kirjaa... 

Niinpä. Sen vuoksi olen miettinyt että uskaltaako sitä alkaa enää parisuhteeseen kun ei tiedä miksi sitä kohta taas tulee jätetyksi. Jos vaikka eron syyksi ilmoitetaan, että hämmensin ruokaa kattilassa väärällä kauhalla.

 

ap

Istui illat tietokoneella eikä provo? Mutta tällaisia Suomesta varmasti löytyy monta, röllipojat mm.

Minä ja puolisoni olemme molemmat introvertteja. Vietämme vähintään yhtä paljon aikaa omissa oloissamme kuin yhdessä.

Hyvin toimii.

Olemme kotihiiriä, mutta paljon vietämme aikaa eri huoneissa. Kumpikin tarvitsee sen latausajan itselleen. Sitten on mukavaa taas tehdä yhdessä asioita. Ei tarvitse selitellä. Kysytään kyllä puolin ja toisin, että haluaisitko mieluummin viettää aikaa yhdessä vai onko ok että olen omissa oloissani. Ei vaan vedetä tylysti ovea nenän edestä kiinni.

Niin tuttua...olisin kai voinutkin olla enemmän lähellä, mutta alkoi mennään samaan sohvatyynynä olemiseen. Kännykästä oltiin mustiksia jne.

Asumme omissa asunnoissamme, vietämme viikonloput ja lomat yhdessä. Tarvitsemme molemmat omaa aikaa. Hyvin toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä sitä ihme syillä erotaankin. Toinen lukee kirjaa... 

Niinpä. Sen vuoksi olen miettinyt että uskaltaako sitä alkaa enää parisuhteeseen kun ei tiedä miksi sitä kohta taas tulee jätetyksi. Jos vaikka eron syyksi ilmoitetaan, että hämmensin ruokaa kattilassa väärällä kauhalla.

 

ap

Mutta kunhan ei erokorttia vilauttele, viihtyisit kunhan vain kelpaisit? Allun unelma.

Nyt 30 v yhdessä, mä olen kotihiiri ja hän ei.

Runsaasti on omaa-aikas, että meillä on ollut kaatua tää, ettei meillä ole mitään yhteistä enää.. muka.

Lapset lähti parin vuoden sisällä ja tuli sitten fiilis, että mitäs nyt. Kummallakin on nyt makkarinsa ja luolansa. Mun harrasteet pyörii kotinurkissa, käsityöt, puutarha.. metsässä (koiran kanssa) samoilu. 

Hänellä on musatreeninsä, keikkailut, raflat, ihmisten tapailut.. kotona hän touhuaa koiran kanssa ja lukee/leffoja..

Tunnustan, että olen jämähtänyt. Jotenkin ei vaan menot kiinnosta, ihmiset, keikat (meteli?).. Mies sanoi, että joskus olis kiva käydä yhdessäkin.

Lupasin skarpata kesäksi, että kerran-pari kuussa käyn hänen kanssaan jossain muuallakin kuin lähimetsässä.

Lapset aiheesta sanoi, että onhan meillä paljonkin yhteisiä juttuja. Esim leffat ja mies kuulemma niin söpösti ujuttautuu mun kainaloon katsomaan Emmerdalea. Ei joka päivä, mutta pysyäkseen ajantasalla, tehdään ruokaa yhdessä.. keskustellaan paljon lukemistamme kirjoista ja soitellaan toisillemme biisejä.. koira on myös yhteinen ollut aina.

Tuosta kumpikin vähän höpsähdettiin, ettei osata pitää arkea kummosena juttuna.

Eli omaa aika on ja selkeesti yhteistäkin. Kivaahan meillä kuitenkin on. 

Saan. Mä usein virkkaan tunteja tai teen taidetta ja mies pelaa pelejäänsä. Outo suhde jos ei saisi, jotenkin kontrolloiva?

Kuulostaa kyllä niin keksityltä syyltä kuin olla ja voi. Mulla kans ex-vaimo sanoi kun halusi erota, että mä juon liikaa kaljaa, en koskaan tee hänen kanssaan mitään ja olen liian ankara lasten kasvatuksessa. Nämä olivat hänen teesinsä. Fakta oli (ja on) että keskiolutta kuluu aika maltillisesti, en kännää käytännössä koskaan ja eläntapa on urheilullinen. Eli ylipäänsä alkoholi on aika pienessä roolissa vain silloin tällöin. Hänen kanssaan oikeasti tein vaikka mitä. Perheen kanssa uitiin, käytiin hoplopissa, käytiin pyöräilemässä, käytiin ulkona syömässä, käytiin lomat aina yhdessä mökkeilemässä ja niin edellen. Kahdenkeskistä aikaa oli harvakseltaan, mutta minä olin aina se joka niitä ehdotti. Minä vein vaimon viikonlopuksi Pariisiin, minä varasin hotelliyön aina silloin tällöin kylpylästä meille kahdelle ja minä tulin usein iltaisin hänen viereensä katsomaan jotain hömppää telkkarista. Ihan koska halusin olla yhdessä. Ja lasten kasvatuksessa en ollut ankara. Annoin lapsille paljon vapauksia, mutta toimin kyllä auktoriteettina ja puutuin tilanteisiin missä ex-vaimo ei pärjännyt nuorimman rasavillimme kanssa. Koskan en tukistanut tai käyttänyt mitään kovia otteita, vaikka ääntäni noissa tilanteissa korotinkin.

Kaikki syyt oli bullshittiä, mutta tuon ex-vaimon mielestä totisinta totta ja sen takia hän ei kokenut olevansa onnellinen. Syyt oli niin absurdeja, että menin luvatta ja salaa avaamaan vaimon kännykän ja katsomaan viestit. Sellainen pieni epäilys mulla oli. Ja sieltähän se oikea syy sitten paljastuikin, eli vaimolla oli pitkältä ajalta jo salasuhde toisen miehen kanssa.

Eli nuo ap:n miehen "syyt" ovat voineet olla ihan samaa sarjaa. Ihminen ei voi itselleen tunnustaa sitä, että lähtee pitkästä liitosta hyppäämällä toisen perään. On pakko keksiä paremmat perustelut ja näin on voinut olla ex miehesi kohdallakin. Sillä on hyvinkin voinut olla sutinoita toisen naisen kanssa ja ne sulle kerrotut perustelut on olleet vähän sitten mitä sattuu.

Pakenen mökille kun toinen alkaa ärsyttää. N57

Mun mies on työtön ja aina kotona, itse käyn pääosin iltatöissä. Tällä hetkellä minä olen olohuoneen sohvalla ja mies tuossa muutaman metrin päässä tietokonepöydällä. Tänään oli vapaapäivä, joten ei haittaa olla samassa huoneessa. Työvuoron jälkeen tarvitsen omaa aikaa, joten menen makkariin yksinään joksikin aikaa.

En kestäisi miestä, jonka mielestä pitäisi olla koko ajan vierekkäin tai tehdä kaikki asiat yhdessä. Oma aika on minulle introverttina ihan elinehto sosiaalisen työn ohella. Ehdimme kuitenkin työpäivinäkin tehdä asioita myös yhdessä (esim. katsoa sarjaa vierekkäin sohvalla tai tehdä ruokaa).

Saan tehdä omia juttuja ihan tarpeeksi mielestäni. Talvella ollaan oltu enempi yhdessä kotona kylmien säidän aikaan vaikka.. Nyt mies on alkanut käymään kalassa siikaa onkimassa ja lähtee yleensä aamulla ennen kuutta jo ja viipyy 6-8 tuntia ainakin joten saan tehdä omia juttuja ihan rauhassa. Olen myös mennyt mukaan meren rannalle hyvällä ilmalla jaa vietetään aikaa sillain yhdessä myös. Mutta ei mieheni vaadi olemaan koko ajan vieressä ja saan tehdä kyllä omia juttuja ha harrastuksia. Meillä toimii suhde mielestäni hyvin siinä mielessä.