Miksi nykyvanhemmat eivät pärjää lastensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin olisin päiväkodissa ollut, jos olisi ollut aikoinaan subjektiivinen oikeus siihen. Touhuilin sitten itsekseen päivät pitkät kotona. Äiti oli kotona, muttei läsnä. Ei ole nykyvanhempien ongelma pelkästään.

Ei sitä läsnä tarvi aina ollakaan. Tietenkään. On myös tärkeää että lapsi oppii itsekseen tekemään asioita.

Mutta kyllä joskus pitää olla.

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin olisin päiväkodissa ollut, jos olisi ollut aikoinaan subjektiivinen oikeus siihen. Touhuilin sitten itsekseen päivät pitkät kotona. Äiti oli kotona, muttei läsnä. Ei ole nykyvanhempien ongelma pelkästään.

Ei sitä läsnä tarvi aina ollakaan. Tietenkään. On myös tärkeää että lapsi oppii itsekseen tekemään asioita.

Mutta kyllä joskus pitää olla.

Kyllä tottakai. Mutta siihen riittää ihan pienet hetket, kun luetaan kirjaa yhdessä ja otetaan lapsi siihen viereen touhuamaan kun laitat esim ruokaa. Ei sen tarvi olla sellaista että jatkuvasti jompi kumpi vanhempi 100% huomioi lasta ja on läsnä! Tällainenhan käsitys monilla vanhemmilla ja sitä myötä lapsillakin on. Isompikin lapsi luulee että vanhempi on olemassa vain lasta varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin olisin päiväkodissa ollut, jos olisi ollut aikoinaan subjektiivinen oikeus siihen. Touhuilin sitten itsekseen päivät pitkät kotona. Äiti oli kotona, muttei läsnä. Ei ole nykyvanhempien ongelma pelkästään.

Ei sitä läsnä tarvi aina ollakaan. Tietenkään. On myös tärkeää että lapsi oppii itsekseen tekemään asioita.

Mutta kyllä joskus pitää olla.

Kyllä tottakai. Mutta siihen riittää ihan pienet hetket, kun luetaan kirjaa yhdessä ja otetaan lapsi siihen viereen touhuamaan kun laitat esim ruokaa. Ei sen tarvi olla sellaista että jatkuvasti jompi kumpi vanhempi 100% huomioi lasta ja on läsnä! Tällainenhan käsitys monilla vanhemmilla ja sitä myötä lapsillakin on. Isompikin lapsi luulee että vanhempi on

Niin? Mutta ei kaikki vanhemmat ennenkään olleet läsnä edes sen vertaa. Ihan yhtä paskoja vanhempia ollaan nykyään ja ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska nykyajan pentuja ei saa enää kasvattaa.

Saahan niitä. Ne viedään päiväkotiin kasvatettavaksi. Kotona ei tehdä mitään.

Eipä niitä kauhukakaroita haluttaisi hoitaa päiväkodissakaan. Työntekijät pakenevat päivähoitoalalta, kun eivät jaksa lasten kurittomuutta ja kasvatuskeinojen puutetta.

Joo ei todellakaan. Ihan tavallisia ihmisiä siellä päiväkodissa on töissä. Yhtä rasittavina ne pitävät sitä sinun kasvattamatta jäänyttä lasta kuin itsekin pidät. Kenties jopa rasittavampana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se 70-80-luvun väkivallalla kasvattimen oli sitten osaavaa kasvatusta. Sillä sai ainakin lapsen itsetunnon nujerrettua, eipähän luule itsestään liikoja.

Terv. Onnistuneen kasvatuksen tulos

Eipä se itsestään liikoja luuleminenkaan onnea tuo.

terv. Korkealta pudonnut

Vierailija kirjoitti:

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Ei meillä vaan. Katsottiin koko perhe yhdessä telkkaa ja naurettiin hassuille ohjelmille. Näin 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Ei meillä vaan. Katsottiin koko perhe yhdessä telkkaa ja naurettiin hassuille ohjelmille. Näin 80-luvulla.

Voi kauheeta miten paskoja vanhempia kun antoivat lasten katsoa televisiota!!! Siitähän nykyajan vanhempiakin moititaan.

Kyllä mä pärjään. Älä yleistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin olisin päiväkodissa ollut, jos olisi ollut aikoinaan subjektiivinen oikeus siihen. Touhuilin sitten itsekseen päivät pitkät kotona. Äiti oli kotona, muttei läsnä. Ei ole nykyvanhempien ongelma pelkästään.

Ei sitä läsnä tarvi aina ollakaan. Tietenkään. On myös tärkeää että lapsi oppii itsekseen tekemään asioita.

Läsnäolo on eri asia kuin jatkuvasti lasten vierellä olo. Kyllä hyvään vanhemmuuteen kuuluu se, että ollaan läsnä vaikka lapsi touhuaisikin yksinään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin olisin päiväkodissa ollut, jos olisi ollut aikoinaan subjektiivinen oikeus siihen. Touhuilin sitten itsekseen päivät pitkät kotona. Äiti oli kotona, muttei läsnä. Ei ole nykyvanhempien ongelma pelkästään.

Ei sitä läsnä tarvi aina ollakaan. Tietenkään. On myös tärkeää että lapsi oppii itsekseen tekemään asioita.

Mutta kyllä joskus pitää olla.

Kyllä tottakai. Mutta siihen riittää ihan pienet hetket, kun luetaan kirjaa yhdessä ja otetaan lapsi siihen viereen touhuamaan kun laitat esim ruokaa. Ei sen tarvi olla sellaista että jatkuvasti jompi kumpi vanhempi 100% huomioi lasta ja on läsnä! Tällainenhan käsitys monilla vanhemmilla ja sitä myötä lapsillakin on. Isompikin lapsi luulee että vanhempi on

Eli sä et ymmärrä, mitä tarkoittaa läsnäolo. Normaali ihminenhän pystyy olemaan läsnä, vaikka ei huomoisi lasta muuten kuin sen verran, että tietää, mitä hän suurin piirtein puuhailee. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

En pidä yleistyksistä ja siitä, että kaikki lapsiperheet leimataan muutaman ihmisen vuoksi. Suurin osa lapsista ja nuorista on mukavia ja hyvin kasvatettuja. Nykyäänhän lasten kanssa vietetään enemmän aikaa ja vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa tekemisistä. Omat lapseni ovat olleet päiväkodissa mahdollisimman lyhyttä päivää ja jokaikisen vanhempien lomapäivän kotona.

Nykyään lasten kanssa ei vietetä mitenkään enemmän aikaa kuin ennen. Saati olla kiinnostuneita lasten tekemisistä.

t. Lasten kanssa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Ei meillä vaan. Katsottiin koko perhe yhdessä telkkaa ja naurettiin hassuille ohjelmille. Näin 80-luvulla.

Ai kauhea! Ruutuaikaa lapselle! SOS!

t. moraalipanikoijat nykyisin

Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.

Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Ei meillä vaan. Katsottiin koko perhe yhdessä telkkaa ja naurettiin hassuille ohjelmille. Näin 80-luvulla.

Huvittavaa, että nykyisin paasataan hirveästi ruutuajasta, mutta siinä ei nähdä mitään ongelmaa että itse istuttiin lapsen naama kiinni ruudussa monta tuntia. 

Nykyäänhän tuo vanhempien läsnäolo on suorastaan huipussaan, kun nämä ah niin modernit vanhemmat sekoittavat päätänsä somessa harva se hetki. Sen sijaan että oikeasti eläisivät niitä hetkiä lastensa kanssa, he väsäävät niistä päivityksiä instaan ja faceen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se 70-80-luvun väkivallalla kasvattimen oli sitten osaavaa kasvatusta. Sillä sai ainakin lapsen itsetunnon nujerrettua, eipähän luule itsestään liikoja.

Terv. Onnistuneen kasvatuksen tulos

Joo, seurustelin joskus tällaisen pahoinpidellyn huonoitsetuntoisen kanssa. Hän välttelee muiden seuraa koska "ei kestä sitä myötähäpeän määrää". Avautui tästä minulle mollaamalla minulle itseään, minua, kavereitaan, minun kavereita, sukulaisiaan ja minun sukulaisiani, työkavereita, naapureita, hyvänpäiväntuttuja, tuntemattomia ohikulkijoita. Haukkui minua päivittäin. Häpeää tyhmyyttäni, ilmettäni jossain tilanteessa, sanavalintaa, puhumisen määrää, reaktiotani, vaatteitani, vatsantoimintaani, mitä naapurit ajattelevat kun käyn taas vessassa, nukkumisen määrää ja ajankohtaa, sitä etten halua lähteä baariin ja toisaalta jos lähden niin miksi nukun myöhään seuraavana päivänä. Häpeää monissa tilanteissa osaamattomuuttani tai kommenttejani ja kiiruhtaa kommentoimaan niitä muille pilkalliseen sävyyn kuin korjatakseen tilanteen, vaikka on muuten hiljaa. Ylipäätään sijaa elämässä ei ole puutteille vaan kaiken on sujuttava suorittamalla kuin jonkun käsikirjoituksen mukaan tai muuten se laukaisee vahvan negatiivisen reaktion.

Miksi aloin seurustella hänen kanssaan? Koska vaikutti vain ihanan ujolta, ei haukkunut vaan pyrki esiintymään edukseen. On sellainen edelleen muiden seurassa.

Miksi hän alkoi seurustelemaan minun kanssani? En tiedä enkä saanut vastausta.

Miksi olen vielä hänen kanssaan? En enää olekaan.

Ihmettelin joskus miten ihmiset päätyvät yhteen totaalisen mulkun kanssa tutustumatta rauhassa ensin ja mikseivät "kiltit" kelpaa. En tajunnut että joillakin ihmisillä tutustuminen vaatii sen, että on jo yhdessä tämän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei nykyajan vanhemmat ole sen huonompia, kuin minun ja kavereiden vanhemmat ysärillä. Kaikki aika meni kotitöissä ja töissä ja muu aika tuijotettiin transsissa televisiota. Lapset eivät saaneet häiritä televisiosessiota.

Ei meillä vaan. Katsottiin koko perhe yhdessä telkkaa ja naurettiin hassuille ohjelmille. Näin 80-luvulla.

Huvittavaa, että nykyisin paasataan hirveästi ruutuajasta, mutta siinä ei nähdä mitään ongelmaa että itse istuttiin lapsen naama kiinni ruudussa monta tuntia. 

Jotain yhden ohjelman katsomista telkasta ja sen jälkeen leikkeihin uppotumista ei oikein voi verrata siihen, että nykyään annetaan padi ja älykännykkä lapselle jo varhain ja niiden avulla ne lapsuaiset vähitellen koukuttuvat someen. Eikä kukaan tiedä, mitä se tekee aivoille.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin olen vähän ihmetellyt, miksi nykyään ihan tavalliset ihmiset tarvitsevat tukea ihan tavallisissa asioissa.

Ja tämä kauppakeskuksissa "ulkoilu" on myös kummallista. 

Mikä siinä on kummallista? Itse tykkään viettää aikaa kauppakeskuksissa. Saa kierrellä kauppoja ja sitten istua kahville, lapsetkin näkevät kaikenlaista ja kaikenlaisia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyäänhän tuo vanhempien läsnäolo on suorastaan huipussaan, kun nämä ah niin modernit vanhemmat sekoittavat päätänsä somessa harva se hetki. Sen sijaan että oikeasti eläisivät niitä hetkiä lastensa kanssa, he väsäävät niistä päivityksiä instaan ja faceen.

Miten instassa olo on vähemmän läsnäoloa kuin uppoutuminen vaikkapa sanomalehteen tai urheilun katseluun? Isäni ei kuullut eikä nähnyt mitään, jos hänellä oli Hesari kädessä tai telkkarista tuli hiihtoa tai jalkapalloa.