Lue keskustelun säännöt.
Onko BDSM itsetuhoisuuden muoto?
29.03.2024 |
Itsetuhoinen aiheuttaa itselleen tahallaan kipua. Tuo porukka haluaa kokea kipua. Onko näillä yhteys?
Kommentit (218)
Sairasta touhua. Monilla varmaan traumatausta tai muutoin vakavaa vaille jäämistä tms kehityshistoriassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut jotain BDSM-tyyppejä sinkkuaikoinani ja olivat pelottavia persoonallisuuksia muutoinkin. Se Wille Rydmanhan oli myös tiettävästi kallellaan näihin touhuihin, HS:n juttu hänestä kuvasi hyvin myös näitä tapaamiani tyyppejä.
Totta, useimmat ihmiset kaipaavat variaatiota, ja suurimpia syitä seksielämän latistumiseen suhteessa on sen vaihelun puute, sekä miehet että naiset kaipaavat yllätyksellisyyttä, spontaanisuutta, leikkisyyttä ja elämyksellisyyttä.
Mielestäni BDSM:n suosio perustuu osittain siihen että ihmisitä on kadonnut luova rakastelu, tai spontaani seksuaalisuus, ja mallit haetaan jostain pornosta, kun seksi on pitkälti päänsisäinen suoritus ja toimitus, sensijaan että se olisi aistiperusteinen ja nautintoperusteinen luova kokemus, molemmille.
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Sairasta paskaa..mikään ei tunnu miltää jollei vähä ruoskalla vedetä tai vähän vaa kuristeta tajuttomaksi..kertoo ihmisyydestä yhtä paljon kuin että huor..akin on vsin sex worker
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Juuri sitä, mitä kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Juuri sitä, mitä kirjoitin.
Ok, no sulla niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Juuri sitä, mitä kirjoitin.
Ok, no sulla niin.
Wt-skene on jäänyt vieraaksi, enkä pidä sitä huonona asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Samaa mieltä että vaihtelua ja leikkisyyttä kaipaamme. Sitähän se on se rakkauskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on just sitä itsetuhoisuutta... Sen me ihmiset osaamme, kukin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Iän myötä mukavuudenhalu lisääntyy useimmilla. Itse en enää jaksaisi "riehua" kuin ehkä kerran vuodessa hääpäivänä, aviosiipalla sama, ja meidän rauhallinen ja jostakusta tylsä arkiseksi on meille molemmille sopiva ja tyydyttää kyllä :)
Se että moni haluaa seksinkin saralla koko ajan jotain uutta, myös kumppanivaihtoa, kielii kyllä jostain häiriöistä. Jos ei pysty sitoutumaan, koska haluaa joka päivä erilaista seksiä, niin eihän se nyt tasapainoista ole, seksiaddiktion puolelle menee.
Mutta samaa mieltä, että leikki ja keveys on seksissä hyviä asioita.
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta paskaa..mikään ei tunnu miltää jollei vähä ruoskalla vedetä tai vähän vaa kuristeta tajuttomaksi..kertoo ihmisyydestä yhtä paljon kuin että huor..akin on vsin sex worker
Nykyisin just ongelma onkin, että kun kaikkea on kokeiltu, niin mikään ei tunnu enää miltään. Kohta porukka roikkuu jossain kettingissä lietealtaan yläpuolella, koska vain se enää kiihottaa.
Joku seksiterapeutti neuvoikin: kannattaa VÄHENTÄÄ seksiä. Silloin kun sitä on harvoin, siinä säilyy kipinä - enkä tarkoita jotain lahnaseksiä kerran vuodessa.
Naurettavaa ähellystä nahkojen, ketjujen ja käsirautojen kanssa. Edes eläimetkään ei alennu tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Iän myötä mukavuudenhalu lisääntyy useimmilla. Itse en enää jaksaisi "riehua" kuin ehkä kerran vuodessa hääpäivänä, aviosiipalla sama, ja m
Miten sitoutuminen tähän liittyy? Taisin kirjoittaa aiemmin, että kyse on vakikumppanin kanssa harrastetusta seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Samaa mieltä että vaihtelua ja leikkisyyttä kaipaamme. Sitähän se on se rakkauskin.
Ettekö saaneet lapsena leikkiä tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Iän myötä mukavuudenhalu lisääntyy useimmilla. Itse en enää jaksaisi "riehua" kuin ehkä kerran vuodessa hääpäivänä, aviosiipalla sama, ja m
Ei teitä kukaan velvoitakaan mihinkään muunlaiseen seksiin kuin mistä tykkäätte. Eikä seksiä tietysti tarvitse harrastaa usein, jos ei siltä tunnu. Itse en koe, että seksin harrastaminen olisi epämukavaa, joten vaikka itsekin olen mukavuudenhaluinen, niin ei se ole poistanut seksihaluja. Tietysti elämässä on kaikkea muutakin, joten aina ei ehdi eikä jaksa tai lasten takia voi harrastaa seksiä aina kun haluaisi, mutta kyllä minä 1-2 kertaa viikossa oikein mielelläni harrastan seksiä, useamminkin innostun, jos sellaiselle päälle tullaan. Ihanaa, että on kumppani, jonka kanssa nauttia yhdessä - eikä sen arkiseksin tarvitse olla tylsää, ainakaan minulla ei ole tylsää seksiä. Ja niinäkin päivinä, kun ei ole seksiä, voi silti olla muuta läheisyyttä, flirttiä, kaikenlaista, mikä pitää yllä jännitettä.
Ei onnistu lainaaminen, mut: sitoutuminen liittyy siten kuten sanoin, et aika moni vaatii siihen kokeiluhaluun myös sen eri kumppanin.
Kyllä nämä korreloi, väitän vahvasti. Eli me vaniljat ollaan tyytyväisempiä "tylsän" seksimme kanssa sen "tylsän" saman puolison kanssa, ja taas he/te jotka tarvitsette kiihottuaksenne kipua, rooleja ja aina uusia temppuja, todennäköisemmin haluatte kokeilla, kuinka paljon enemmän kostuisi jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa ähellystä nahkojen, ketjujen ja käsirautojen kanssa. Edes eläimetkään ei alennu tuollaiseen.
Ei minua ainakaan kiinnosta eläinten seksi. Ihmisyydessä on ihanaa juuri se, että on mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.
Mitä tarkoitat? Että jos tykkää seksissä tehdä erilaisia juttuja, on kyseessä persoonallisuushäiriö? Että ainoa normaali tapa on saman kaavan mukaan kerrasta toiseen, aina, ilman mitään mielikuvituksen käyttöä, ilman vaihtelua? No, sekin on sallittua. Itse olen 46-vuotias, enkä missään tapauksessa haluaisi jättää seksistä pois kaikkea iloittelua, leikkiä, vaihtelua.
Samaa mieltä että vaihtelua ja leikkisyyttä kaipaamme. Sitähän se on se rakkauskin.
Leikkisyys on vastakohta sille, että seksi olisi aina vakavaa puuhaa. Siinä mielessä tietty onkin vakavaa, et on raskauden mahdollisuus, mutta kyllä itse homma voi olla kepeämpi asia. Itse asiassa näin on neuvonut ihan uskovainen terapeuttikin :)
No joo, olisin itsekin nuorena ja naiivina alle kolmikymppisenä voinut ajatella noin. Jossain vaiheessa terve ja henkisesti tasapainoinen ihminen kuitenkin vakiintuu ja lakkaa hakemasta uudenlaista elämystä. Muutenhan kyseessä on joku persoonallisuushäiriö.