Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pilasin elämäni eroamalla
27.03.2024 |
Minulla oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nuorena aikuisena sain jostain syystä hyvän, kunnollisen miehen puolisoksi. Hän oli rakastava ja ihana. En kuitenkaan koskaan osannut ottaa hänen rakkauttaan vastaan - se oli minulle liian vierasta. Rakastin häntä, mutta platonisesti. Tunteiden puolesta tunsin enemmän vetoa tutuntuntuisiin ihmisiin: ihmisiin, jotka eivät välittäneet minusta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Suhde oli siis platonisella tasolla hyvä, mutta jotain puuttui: se tunneyhteys. Koska tunsin kuitenkin vetoa muihin miehiin (=narsisteihin), päättelin, että emme ole toisillemme "ne oikeat" ja otin eron miehestä.
Liitosta saimme kuitenkin lapsen. Äidiksi tuleminen nosti voimakkaasti omat menneisyyden traumat pintaan, tuli mielenterveysongelmia. Pääsin lopulta, jonkin aikaa eron jälkeen, psykoterapiaan.
Monta vuotta terapiassa käytyäni aloin ymmärtämään monia asioita itsestäni ja menneisyydestäni. Kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää mm turvallisen rakkauden arvon - sellaisen, jollaista olin saanut lapseni isältä. Ymmärsin, että tunneyhteyden puuttuminen minun ja hänen välillä johtui minun traumoistani ja todennäköisesti terapian myötä olisin kyennyt löytämään tunneyhteyden mieheeni.
Mutta, liian myöhäistä oivalluksille. Mies oli jo jatkanut elämäänsä (niin kuin pitääkin), löytänyt toisen naisen, avioitunut uudelleen ja saanut toisen lapsenkin.
Olen tietysti hänen, ja heidän, puolestaan onnellinen. Uskon, että miehen on helpompaa elää uuden puolisonsa kanssa, joka minua tasapainoisempi.
Surettaa vain oma tilanne. Järkyttävää on tajuta, että oli kerran niin hyvä tilanne - oli ihana mies, koti, perhe - mutta ei vain itse ollut silloin kykeneväinen hänen ja ydinperheen arvoa näkemään, pitämään siitä kynsin hampain kiinni.
Surettaa myös lapsen puolesta että hän menetti ydinperheen, joka olisi ehkä voitu saada toimimaan. Onneksi hän ei ainakaan vaikuta hirveästi kärsivän.
No, elämä jatkuu. Lapsen ollessa minun luona, on minun hyvä olla. Koti tuntuu kodilta. Lapsi on päivien valo, rakkaus häntä kohtaan on suurta.
Mutta näinä päivinä kun lapsi poissa, suru valtaa mielen. En syytä itseäni erosta, tein sen päätöksen silloin sillä ymmärryksellä kuin minulla silloin oli, mutta suren sitä kyllä. Elämäni pilasin eroamalla. Ei siitä pääse mihinkään, sen kanssa pitää vain elää.
En vain oikein tiedä, mitä elämälläni enää tekisin. Lapsi varttuu, eikä ole häntä kohtaan oikein jos minulla ei ole elämässäni muuta kuin hän. En osaa olla individualisti, nauttia itsellisestä elämästä matkusteluineen ym. Vähät kaverit olen menettänyt vuosien saatossa. Luontevinta minulle olisi elää perhe-elämää isossa perheessä, jossa saisin hemmotella ja hyysätä läheisiäni.
Mutta en enää kuvittelekaan että perhettä saisin. Lapsettomalle miehelle en kelpaa, ja taas uusperhettä jossa molemmilla lapsia, en halua. En usko että sellainen olisi lapsille hyväksi.
No, tällainen avautuminen nyt. Pitäkää kiinni perheistänne te joilla sellainen on. 😊
Kommentit (332)
Tuo kaipuu kumpuaa lapsuuden hoitamattomista traumoista. Ja jälki sitten aikuisena muille ihmisille avauksen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kun luovuttaisiin tästä toisen omistamis- kulttuurista niin ehkäpä niitä erojakaan ei sitten tulisi niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun luovuttaisiin tästä toisen omistamis- kulttuurista niin ehkäpä niitä erojakaan ei sitten tulisi niin paljon.
Omistamiskulttuurista? Mistä ihmeestä puhut?
AP:n tarina on niin trolli kuin voikaan vaan trolli olla. Oikein klassinen miehen kirjoittama syyllistäminen kuinka elämässä pitää pitää kiinni parisuhteesta, joka on platoninen ja kieltää ihmisen vaistoihin ja perus inhinmillisyyteen kuuluva seksuaalisuus. Sitä vetovoimaa ja seksuaalista halua kun ei voi pakottaa eikä se synny vaikka kävisi sen sata vuotta paritetapiassa koska se ei yksinkertaisesti ole ihmisen kontrolloitavissa oleva asia. Tätä on jotenkin niin vaikea joidenkin hyväksyä, siksi kaikki uskonnotkin pyrkivät ensisijaisesti kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta, ja sen kieltäminen aiheuttaa etenkin miehissä paljon seksuaalisuuden vääristymiä kuten rankan pornon kuluttaminen.
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina on niin trolli kuin voikaan vaan trolli olla. Oikein klassinen miehen kirjoittama syyllistäminen kuinka elämässä pitää pitää kiinni parisuhteesta, joka on platoninen ja kieltää ihmisen vaistoihin ja perus inhinmillisyyteen kuuluva seksuaalisuus. Sitä vetovoimaa ja seksuaalista halua kun ei voi pakottaa eikä se synny vaikka kävisi sen sata vuotta paritetapiassa koska se ei yksinkertaisesti ole ihmisen kontrolloitavissa oleva asia. Tätä on jotenkin niin vaikea joidenkin hyväksyä, siksi kaikki uskonnotkin pyrkivät ensisijaisesti kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta, ja sen kieltäminen aiheuttaa etenkin miehissä paljon seksuaalisuuden vääristymiä kuten rankan pornon kuluttaminen.
Missä kohdin avauksessa ap puhui s*ksistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sanot ettet kelpaa lapsettomalle miehelle?
Tällainen kokemus mulle on tullut, muutamankin kerran käynyt niin että musta kiinnostunut mies on menettänyt kiinnostuksen kuultuaan että mulla on lapsi. -ap
Sinun ongelmasi on se, ettet ole päässyt yli eksästä. Ei lapsi ole se ongelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni on kertonut tuntevansa samoin. Erosi hyvästä miehestä. Surullista. Ei oikein tiedä miten lohduttaisi. Kaduttaa, näin jälkikäteen, etten sanonut ääneen, kun ajattelin hänen tekevän ison virheen, mutta jotenkin toisten asioihin puuttuminen on vaikeaa.
Kannattaa sanoa. Suuntaan tai toiseen. Kun minä olin eroamassa, moni kaveri yritti kääntää päätäni. Mies osasi olla mukava ulkopuolisille, mutta parisuhde oli yhtä tuskaa. Kun selitin kavereilleni juurta jaksaen ne syyt miksi olen eroamassa, alkoi heiltä löytymään ymmärrystä. Arvostan että mielipiteet sanotaan ääneen ystävyyssuhteissa, vaikka ne eivät olisikaan kaikilla yhteneväisiä.
Toisaalta olen myös yhdelle ystävälleni sanonut, että hänen pitäisi erota miehestään. Ystäväni oli suunnittelemassa perheenlisäystä häntä huonosti kohtelevan miehen kanssa. Onneksi ystäväni sitten erosikin tästä miehestä. Ei olisi välttämättä uskaltanut, ellei kaveripiiri olisi hyvin pitkälti kaikki kompanneet, että älä hyvä nainen jää kaltoinkohdeltavaksi.
Itse erosin myös 40v kriisissä. En oikein tiedä mitä oikeastaan silloin edes tapahtui. Mulla oli isossa kuvassa oikein hyvä mies aivan kaikin puolin. Erittäin fiksu, hyväkäytöksinen, treenannut itsensä hyvännäköiseksi ja mies joka aina auttoi oli mulla mikä ongelma elämässä tahansa. Meillä oli iso yhteinen kiva koti ja mies oli hyväpalkkaisessa työssä. Yhteisiä lapsia meillä on kolme, jotka elivät hyvää elämää ydinperheessä. Jostain syystä mua alkoi juuri siinä nelikymppisenä sitten ärsyttämään kaikki asiat miehessä. Hän ei ollut alkoholisti, mutta otti joskus olutta. Se jotenkin raivostutti jos arki-iltana piti ottaa pari olutta. Mies ei ollut yhtä aktiivinen mielestäni kotitöissä, vaikka todellisuudessa hän taisi vain tehdä eri kotitöitä mitä minä. Se kuitenkin ärsytti myös silloin suuresti. Kolmas asia oli, että mies ei innostunut niistä asioista mistä minä juuri silloin nelikymppisenä kriisissäni sain kipinän. Kävin mm. avantouimassa, hiihtämässä ja hurahdin ruoanlaittoon. Mies ei näistä mistään innostunut, eli ne piti tehdä yksin ja se sitten ärsytti kovasti.
Sitten ihastuin työkaveriin, eli kävi ns. klassiset. Sinkkuna ollut työkaveri yritti mua ja menin avautumaan mielestäni parisuhteemme ongelmista hänelle. Työkaveri sai siitä sitten tietenkin kipinän ja alkoi iskemään mua ihan tosissaan. Niin siinä sitten kävi, että meille syntyi romanssi ja petin omaa miestäni pariinkin kertaan. Mies ei näistä saanut kyllä tietää, vaan itse ilmoitin että haluan erota ja että en ole liitossa onnellinen. Se oli iso virhe, sen voin näin jälkeen päin rehellisesti myöntää.
Iso ja hieno omakotitalo vaihtui kerrostalokolmioon vuokralle. Ihan hirveä muutos, mutta piti päästä lähelle asumaan tätä työkaveria tietenkin, koska suunnittelin yhteistä tulevaisuutta. Musta tuli viikkoäiti ja vasta siinä kohtaa oikeastaan tajusin miten paljon lasteni lapsuudesta itse asiassa tuossa menetänkään. Tämän työkaverin kanssa seurusteltiin lopulta vain reilu puoli vuotta. Ei se alun huuman jälkeen mihinkään edennyt ja hänelläkin oli itsellään kolme lasta edellisestä liitosta. Ei me mahduttu elämään yhdessä mitenkään järkevästi. Rahat meni tiukille ja tiukilla ne on edelleenkin. Lasten koulu alkoi kärsimään ja he oirehtivat erosta muutenkin aika vahvasti. Ystäväkunnassa kävi kato, kun ystävät jakautui joko minun tai ex-mieheni puolelle. Kaikki tärkeät ystävyyssysuhteet miehen sukuun tietenkin katkesivat, mikä teki myös aika kipeää.
Nyt erosta on kolme vuotta aikaa ja nyt on kriisit kriiseilty ja ehkä tajuan vasta minkä virheen menin tekemään. Tälläkin hetkellä olen yksin täällä susipaskassa kerrostalossa tinderiä selaamassa, kun ex lähti lasten kanssa pääsiäiseksi Rukalle laskemaan. Asiaa ei yhtään helpota se, että ex löysi aika nopeasti nuoremman ja kait sitten ehkä vähän jopa nätimmänkin naisen ja on hänen kanssaan yhdessä edelleen. Entiseen ei ole paluuta, enkä tiedä olisiko siltikään vaikkei tuota naista olisi. Deittailemani miehet ei yksinkertaisesti vaan iske. Lapsellisia, vähän yksinkertaisia ja vähän tuollaisia sohvalla makoilevia pömppövatsoja ovat kaikki. Ja jos tilitys kuulostaa epätoivoiselta, niin sitä tässä kyllä nyt tuntee. Oma moka, tiedän. Se ei vaan lohduta tässä hetkessä lainkaan. Miten sitä ihminen voi olla vaan niin sekaisin, että perushyvän arjen ja ydinperheen menee tuollaisen kriisin takia rikkomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina on niin trolli kuin voikaan vaan trolli olla. Oikein klassinen miehen kirjoittama syyllistäminen kuinka elämässä pitää pitää kiinni parisuhteesta, joka on platoninen ja kieltää ihmisen vaistoihin ja perus inhinmillisyyteen kuuluva seksuaalisuus. Sitä vetovoimaa ja seksuaalista halua kun ei voi pakottaa eikä se synny vaikka kävisi sen sata vuotta paritetapiassa koska se ei yksinkertaisesti ole ihmisen kontrolloitavissa oleva asia. Tätä on jotenkin niin vaikea joidenkin hyväksyä, siksi kaikki uskonnotkin pyrkivät ensisijaisesti kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta, ja sen kieltäminen aiheuttaa etenkin miehissä paljon seksuaalisuuden vääristymiä kuten rankan pornon kuluttaminen.
Maalataan kuva, ettei eronnut nainen lapsen kanssa kelpaa miehille enää. Ja uusperhe olisi kaamea. Ja että miehellä nyt uusi rakas ja lapsi. Ja Rukalla käyvät, kun itse joutunu kerrostaloon. Jösses näitä juttuja!
Itse eronneena nautin elämästäni ja kiinnostuin kaikesta. Ikään kuin heräsin eloon. Ystävät tuomitsivat eroni; hittojako heille edes kuului meidän suhde ja ero. Nautin elämästä oikein kunnolla ja ero oli parasta mitä tein. Mies ei olisi halunnut erota ja heittäytyi entistä hankalammaksi, mikä vain vahvisti minun tehneen oikean ratkaisun. Ja miehiä kyllä on ollut tarjolla vaikka mulla lapsia. Ja oikeestaan parhailla miehillä on itselläkin ollut lapsia. Eivät ole tottuneet niin itsekeskeisiksi.
Eihän tuossa ap:n kertomassa puhuta, että olisi kokenut mitään rakkautta kenenkään kanssa. Ja vielä vuosienkin päästä haikailisi sitä vanhaa. Hohhoijaa. Ja ylistetään ydinperhettä, sitäkö missä ap traumatisoitui pahasti. Nyt logiikkaa ja tunneälyä&rehellisyyttä juttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
Persoonallisuushäiriö ei ole synonyymi pahuudelle. Niitä on ainakin kymmenen erilaista eikä suurimpaan osaan liity mitään sadismia tai toistuvaa henkistä väkivaltaa.
Persoonallisuushäiriöitä ovat:
Ryhmä A:
- epäluuloinen
- eristäytyvä
- psykoosipiirteinen
Ryhmä B:
- epäsosiaalinen
- epävakaa
- huomionhakuinen
- narsistinen
Ryhmä C:
- estynyt
- riippuvainen
- vaativa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina on niin trolli kuin voikaan vaan trolli olla. Oikein klassinen miehen kirjoittama syyllistäminen kuinka elämässä pitää pitää kiinni parisuhteesta, joka on platoninen ja kieltää ihmisen vaistoihin ja perus inhinmillisyyteen kuuluva seksuaalisuus. Sitä vetovoimaa ja seksuaalista halua kun ei voi pakottaa eikä se synny vaikka kävisi sen sata vuotta paritetapiassa koska se ei yksinkertaisesti ole ihmisen kontrolloitavissa oleva asia. Tätä on jotenkin niin vaikea joidenkin hyväksyä, siksi kaikki uskonnotkin pyrkivät ensisijaisesti kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta, ja sen kieltäminen aiheuttaa etenkin miehissä paljon seksuaalisuuden vääristymiä kuten rankan pornon kuluttaminen.
Maalataan kuva, ettei eronnut nainen lapsen kanssa kelpaa miehille enää. Ja uusperhe olisi kaamea. Ja että miehellä nyt uusi rakas ja lapsi. Ja Rukalla käyvät, kun itse joutunu kerrosta
Ei ap avauksessaan maininnut että olisi traumatisoitunut parisuhteessaan. Lapsuuden traumat on vaan hoidettava ensin kuntoon. Koska ei kai kukaan täysijärkinen nyt lapsen roolia omassa parisuhteessaan ota. Vai mitä?
Kaikenlaista. Itsekin erosin sinänsä ihan hyvästä miehestä ja suhteesta jossa ei ns. ollut mitään muuta vikaa kuin että se oli täysin platoninen. Joo, alunperin valitsin väärin mutta sellaisia me jotkut ihmiset ollaan. Inhimillisiä ja erehtyväisiä.
Kahdeksan vuotta eroni jälkeen löysin elämäni rakkauden eikä sillä että olisin katunut eroa ennenkään sitä (en hetkeäkään) mutta ihan oikeasti, eihän platonisesta parisuhteesta ja rakkausuhteesta voi puhua samana päivänäkään.
Mitä tulee noihin muihin lieveilmiöihin, niin tässä maassa asiat on kyllä tosi paljon omissa käsissä. Ihan voi itse opiskella ja hankkia ammatin ja uran ja rahaa niin ei tarvitse itkeä siellä kerrostalossa exän Rukan-matkojen vuoksi.
Kylläpä on säälittävää porukkaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarina on niin trolli kuin voikaan vaan trolli olla. Oikein klassinen miehen kirjoittama syyllistäminen kuinka elämässä pitää pitää kiinni parisuhteesta, joka on platoninen ja kieltää ihmisen vaistoihin ja perus inhinmillisyyteen kuuluva seksuaalisuus. Sitä vetovoimaa ja seksuaalista halua kun ei voi pakottaa eikä se synny vaikka kävisi sen sata vuotta paritetapiassa koska se ei yksinkertaisesti ole ihmisen kontrolloitavissa oleva asia. Tätä on jotenkin niin vaikea joidenkin hyväksyä, siksi kaikki uskonnotkin pyrkivät ensisijaisesti kontrolloimaan ihmisten seksuaalisuutta, ja sen kieltäminen aiheuttaa etenkin miehissä paljon seksuaalisuuden vääristymiä kuten rankan pornon kuluttaminen.
Taidat olla itse mies. Mies joka ehkä rikkonut jopa pettämällä useitakin avioliittoja. Et kestä sitä että joku kykenee itsereflektioon eronsa syistä kuten ap.
Hoida siis ensin oma pääsi kuntoon ennenkuin tulet tuollaista soopaa tänne suoltamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että naisille on helpompaa ottaa ero kunnollisista miehistä kuin niistä j ännämiehistä.
Mistä tämä johtuu, että j ännämiehiä kohtaan tunnetaan aina enemmän kipinää?
Ja miksi niiden jännämiesten mukaan pitää naisten lähteä,tuntemattomia päästää heti omaan asuntoon ja saada paistinpannussa päähän,puukosta kylkeen tai laukaus takaraivoon...? Mikä näitä naisia vaivaa! Onko meetoo mennyt liian pitkälle, kukaan ei viheltele perään,ei iske silmää eikä flirttaile työpaikalla?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tässä ketjussa vähättelevät puolisoiden välistä tunnesiteen puuttumista ja vänkäävät, että liittoa pitäisi vain jatkaa kaikesta huolimatta. Oletteko te väittäjät itse kokeneet tällaista suhdetta? Minä nimittäin olen, ja vuosien kuluessa kun toinen on kuin vieras ihminen, eikä parannusta tule.
Ja ovatko kokeneet siltä kantilta, että itse ovat se osapuoli, josta toinen ajattelee että "ihan ok, ei mitään isoja tunteita, mutta ollaan tässä nyt..".
Itse olen, eikä ollut kiva parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tässä ketjussa vähättelevät puolisoiden välistä tunnesiteen puuttumista ja vänkäävät, että liittoa pitäisi vain jatkaa kaikesta huolimatta. Oletteko te väittäjät itse kokeneet tällaista suhdetta? Minä nimittäin olen, ja vuosien kuluessa kun toinen on kuin vieras ihminen, eikä parannusta tule.
Ja ovatko kokeneet siltä kantilta, että itse ovat se osapuoli, josta toinen ajattelee että "ihan ok, ei mitään isoja tunteita, mutta ollaan tässä nyt..".
Itse olen, eikä ollut kiva parisuhde.
Miksi sitten aloitit parisuhteen tuolla tavalla ajattelevan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
Persoonallisu
Ryhmä B:sta löytyvät kaikken pahantahtoisimmat tapaukset. Pohjasakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tässä ketjussa vähättelevät puolisoiden välistä tunnesiteen puuttumista ja vänkäävät, että liittoa pitäisi vain jatkaa kaikesta huolimatta. Oletteko te väittäjät itse kokeneet tällaista suhdetta? Minä nimittäin olen, ja vuosien kuluessa kun toinen on kuin vieras ihminen, eikä parannusta tule.
Ja ovatko kokeneet siltä kantilta, että itse ovat se osapuoli, josta toinen ajattelee että "ihan ok, ei mitään isoja tunteita, mutta ollaan tässä nyt..".
Itse olen, eikä ollut kiva parisuhde.
Miksi sitten aloitit parisuhteen tuolla tavalla ajattelevan kanssa?
Nuorena sitä osaa selittää itselleen asiat parhain päin.
Alue: Aihe vapaa
Karseeta tämänkin naisen kertomus:
"Jatkan vielä, että olen siis ollut parisuhteessa, jossa tilanne selkeästi oli se, että olin siinä "ihan ok..." -asemassa ex-puolisoni tunnetasolla.
Ja kyllä se ilmi tulee rivien välistä. Vaikka yrittäisi sitä peitellä, niin kyllä hänenkin puheistaan ja jutuistaan pystyi vähän väliä havaitsemaan sen kaipuun "oikeaan" suhteeseen, jossa siis tunteet ja rakkaus roihuaisi. Minua ei pidetty juurikaan merkityksellisenä, eikä esimerkiksi merkkipäiviä muistettu, kun ei niillä ollut väliä. Jossain kohtaa huomasin, ettei ex osannut kertoa minusta mitään, siis minkälainen olen, mistä pidän, mistä en pidä jne. Suoraan sanoen taisin olla kaikki ne vuodet liki ventovieras hänelle, koska en kiinnostunut häntä niin paljoa, että olisi jaksanut minuun aidosti tutustua. Olin vain joku, joka roikkui elämässä mukana."