Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pilasin elämäni eroamalla
27.03.2024 |
Minulla oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nuorena aikuisena sain jostain syystä hyvän, kunnollisen miehen puolisoksi. Hän oli rakastava ja ihana. En kuitenkaan koskaan osannut ottaa hänen rakkauttaan vastaan - se oli minulle liian vierasta. Rakastin häntä, mutta platonisesti. Tunteiden puolesta tunsin enemmän vetoa tutuntuntuisiin ihmisiin: ihmisiin, jotka eivät välittäneet minusta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Suhde oli siis platonisella tasolla hyvä, mutta jotain puuttui: se tunneyhteys. Koska tunsin kuitenkin vetoa muihin miehiin (=narsisteihin), päättelin, että emme ole toisillemme "ne oikeat" ja otin eron miehestä.
Liitosta saimme kuitenkin lapsen. Äidiksi tuleminen nosti voimakkaasti omat menneisyyden traumat pintaan, tuli mielenterveysongelmia. Pääsin lopulta, jonkin aikaa eron jälkeen, psykoterapiaan.
Monta vuotta terapiassa käytyäni aloin ymmärtämään monia asioita itsestäni ja menneisyydestäni. Kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää mm turvallisen rakkauden arvon - sellaisen, jollaista olin saanut lapseni isältä. Ymmärsin, että tunneyhteyden puuttuminen minun ja hänen välillä johtui minun traumoistani ja todennäköisesti terapian myötä olisin kyennyt löytämään tunneyhteyden mieheeni.
Mutta, liian myöhäistä oivalluksille. Mies oli jo jatkanut elämäänsä (niin kuin pitääkin), löytänyt toisen naisen, avioitunut uudelleen ja saanut toisen lapsenkin.
Olen tietysti hänen, ja heidän, puolestaan onnellinen. Uskon, että miehen on helpompaa elää uuden puolisonsa kanssa, joka minua tasapainoisempi.
Surettaa vain oma tilanne. Järkyttävää on tajuta, että oli kerran niin hyvä tilanne - oli ihana mies, koti, perhe - mutta ei vain itse ollut silloin kykeneväinen hänen ja ydinperheen arvoa näkemään, pitämään siitä kynsin hampain kiinni.
Surettaa myös lapsen puolesta että hän menetti ydinperheen, joka olisi ehkä voitu saada toimimaan. Onneksi hän ei ainakaan vaikuta hirveästi kärsivän.
No, elämä jatkuu. Lapsen ollessa minun luona, on minun hyvä olla. Koti tuntuu kodilta. Lapsi on päivien valo, rakkaus häntä kohtaan on suurta.
Mutta näinä päivinä kun lapsi poissa, suru valtaa mielen. En syytä itseäni erosta, tein sen päätöksen silloin sillä ymmärryksellä kuin minulla silloin oli, mutta suren sitä kyllä. Elämäni pilasin eroamalla. Ei siitä pääse mihinkään, sen kanssa pitää vain elää.
En vain oikein tiedä, mitä elämälläni enää tekisin. Lapsi varttuu, eikä ole häntä kohtaan oikein jos minulla ei ole elämässäni muuta kuin hän. En osaa olla individualisti, nauttia itsellisestä elämästä matkusteluineen ym. Vähät kaverit olen menettänyt vuosien saatossa. Luontevinta minulle olisi elää perhe-elämää isossa perheessä, jossa saisin hemmotella ja hyysätä läheisiäni.
Mutta en enää kuvittelekaan että perhettä saisin. Lapsettomalle miehelle en kelpaa, ja taas uusperhettä jossa molemmilla lapsia, en halua. En usko että sellainen olisi lapsille hyväksi.
No, tällainen avautuminen nyt. Pitäkää kiinni perheistänne te joilla sellainen on. 😊
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Pointtina tietysti se, että ei ap mitään omia mahdollisuuksiaan itse sulje. Jos lapsettomat miehet eivät hänestä kiinnostu niin sitten eivät kiinnostu. Ja asian toteaminen ei ole ap:lta mustavalkoisuutta vaan realismia.
Sulkeehan tuo. Uskomus, ettei lapsettomille kelpaa ja itselleen ei kelpaa lapsia omaava.
Tämä koko sepustus vaikuttaa pikemminkin miehen kirjoitukselta. Vain mies sanoo, ettei kelpaa. Pieni mahdollisuus on, että jos nainen, niin terapiassa ei parempaan päästy ja jäykät ajattelumallit edelleen kuten persoonallisuushäiriöisellä on.
Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.
Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
No ap ei vieläkään kykene eläytymään siihen, mitä hän aiheutti psolleen siinä suhteessa. Hän käsittelee asiaa vain omalta kannaltaan ja ajattelee mustavalkoisen jäykästi. Kertoo itse, että lapsen syntymän myötä voi huonosti, kun vanhat traumat nousivat pintaan. Ei kuitenkaan kerro silloin menneensä terapiaan niin kuin välittävä vanhempi olisi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointtina tietysti se, että ei ap mitään omia mahdollisuuksiaan itse sulje. Jos lapsettomat miehet eivät hänestä kiinnostu niin sitten eivät kiinnostu. Ja asian toteaminen ei ole ap:lta mustavalkoisuutta vaan realismia.
Sulkeehan tuo. Uskomus, ettei lapsettomille kelpaa ja itselleen ei kelpaa lapsia omaava.
Tämä koko sepustus vaikuttaa pikemminkin miehen kirjoitukselta. Vain mies sanoo, ettei kelpaa. Pieni mahdollisuus on, että jos nainen, niin terapiassa ei parempaan päästy ja jäykät ajattelumallit edelleen kuten persoonallisuushäiriöisellä on.
Jos ap ei halua miestä jolla on lapsia, niin silloin ap:lta on vain vastuullista olla ryhtymättä suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia.
Siitä, että ap ei halua miestä jolla lapsia, on turha ap:ta moralisoida. Hänellä on perusteensa asialle: Ei usko, että uusperhe jossa molemmilla lapsia entisistä suhteista, olisi lapsille hyväksi. Se näkemys on hänelle sallittava.
Ap:n "uskomus" ettei kelpaa lapsettomalle miehelle, taas perustuu hänen aiemmin tässä ketjussa jättämän kommentin mukaan kokemukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
No ap ei vieläkään kykene eläytymään siihen, mitä hän aiheutti psolleen siinä suhteessa. Hän kä
Ap sanoo avauksessaan, että uskoo puolison olevan parempi uuden kumppanin kanssa, joka ap:ta tasapainoisempi. Sanoo olevansa onnellinen tämän puolesta. Viittaa siihen että pystyy myötäelämään ex-kumppaniaan.
Ja ap sanoo avauksessaan, että nimenomaan meni lapsen syntymän jälkeen, heti kun pääsi, terapiaan. Tiedoksi jos et tiennyt: terapiaan ei yleensä pääse tuosta vain. Moni ei pääse ollenkaan eli ap:lla käynyt tuuri että ylipäänsä pääsi. Lisäksi voi olla että traumat ei ole nousseet pintaan heti vaan vaikka 2 vuotta lapsen syntymän jälkeen.
Eli aika ontuva on analyysisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä päättelet että persoonallishäiröinen? Miten se ilmentyy apn teksteistä?"
Ei kyennyt tunnesuhteeseen. Se on yleisintä epäsosiaalisessa ph:ssä. Ja lapsuuden rankat traumat aiheuttavat pers.häiriöitä ja siitäkin ap kirjoitti.Niin, ei kyennyt tunnesuhteeseen ex-miehensä kanssa. Mutta pystyi esim lapsensa kanssa.
Jos ei tunne tunteita jotain yksittäistä ihmistä kohtaan, niin ei se tarkoita että on persoonallisuushäiriöinen:D
Personaalisuushäiriöisyys ilmentyisi toistuvana esimerkiksi henkisen väkivallan käyttämisenä jopa sadismina useissa parisuhteissa. Tästä ei näytä apn kohdalla olevan kyse.
Jep, ja tuollaisia terapiakaan ei auta että pystyisvät myöntämään toimintansa johtuvan pelkästään itsestään niin kuin ap tekee.
"Ja ap sanoo avauksessaan, että nimenomaan meni lapsen syntymän jälkeen, heti kun pääsi, terapiaan. Tiedoksi jos et tiennyt: terapiaan ei yleensä pääse tuosta vain. Moni ei pääse ollenkaan eli ap:lla käynyt tuuri että ylipäänsä pääsi. Lisäksi voi olla että traumat ei ole nousseet pintaan heti vaan vaikka 2 vuotta lapsen syntymän jälkeen.
Eli aika ontuva on analyysisi."
No ap kertoo menneensä terapiaan eron jälkeen. Jos hän ymmärtäisi, miltä hänen psostaan tuntui tuossa suhteessa, hän ei voisi katua eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ja ap sanoo avauksessaan, että nimenomaan meni lapsen syntymän jälkeen, heti kun pääsi, terapiaan. Tiedoksi jos et tiennyt: terapiaan ei yleensä pääse tuosta vain. Moni ei pääse ollenkaan eli ap:lla käynyt tuuri että ylipäänsä pääsi. Lisäksi voi olla että traumat ei ole nousseet pintaan heti vaan vaikka 2 vuotta lapsen syntymän jälkeen.
Eli aika ontuva on analyysisi."
No ap kertoo menneensä terapiaan eron jälkeen. Jos hän ymmärtäisi, miltä hänen psostaan tuntui tuossa suhteessa, hän ei voisi katua eroa.
Minä ainakin käsitän niin että hän on alkanut hakea apua lapsen syntymän jälkeen, mutta pääsi sinne ajallisesti siinä vaiheessa kun ero oli jo tullut.
Sinäkö sen tiedät miltä puolisosta on suhteessa tuntunut?
En kyllä näe syytä, miksei voisi katua eroa.
Apn kaltaisia ihmisiä on varmasti paljon. Mutta he harvoin pitävät ääntä itsestään. Sitten on se toinen ääripää joista osa käyttäytyy netissä kuin persoonallisuushäiröiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että kirjoitetaan myös toisenlaisista kokemuksista: että eron jälkeen taivas ei auennutkaan ja miehet kiinnostuneet, vaan että asiat lähtivät huonompaan suuntaan. Itsekin kadun eroa n. 15 vuotta sitten, pysyvää kumppania en löytänyt, vaan lyhytaikaisempia suhteita ja jopa hyväksikäyttäviä miehiä. Nyt olen ollut monta vuotta yksi ja luulen, että tämä tulee jatkumaan, vaikka seksiä ja läheisyyttä kaipaankin. Nautin toisaalta tästä, että tunteet eivät mene vuoristorataa ja toisen ihmisen tekemiset tai tekemättä jättämiset ahdistavat.
Miksi se taivaan aukeaminen olisi yhtäkuin kiinnostuneet miehet ja uudet parisuhteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että kirjoitetaan myös toisenlaisista kokemuksista: että eron jälkeen taivas ei auennutkaan ja miehet kiinnostuneet, vaan että asiat lähtivät huonompaan suuntaan. Itsekin kadun eroa n. 15 vuotta sitten, pysyvää kumppania en löytänyt, vaan lyhytaikaisempia suhteita ja jopa hyväksikäyttäviä miehiä. Nyt olen ollut monta vuotta yksi ja luulen, että tämä tulee jatkumaan, vaikka seksiä ja läheisyyttä kaipaankin. Nautin toisaalta tästä, että tunteet eivät mene vuoristorataa ja toisen ihmisen tekemiset tai tekemättä jättämiset ahdistavat.
Miksi se taivaan aukeaminen olisi yhtäkuin kiinnostuneet miehet ja uudet parisuhteet?
Aika yleinen narratiivi. Mutta sillä peitellään omaa epäonnistumista ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut tässä ketjussa vähättelevät puolisoiden välistä tunnesiteen puuttumista ja vänkäävät, että liittoa pitäisi vain jatkaa kaikesta huolimatta. Oletteko te väittäjät itse kokeneet tällaista suhdetta? Minä nimittäin olen, ja vuosien kuluessa kun toinen on kuin vieras ihminen, eikä parannusta tule.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tässä ketjussa vähättelevät puolisoiden välistä tunnesiteen puuttumista ja vänkäävät, että liittoa pitäisi vain jatkaa kaikesta huolimatta. Oletteko te väittäjät itse kokeneet tällaista suhdetta? Minä nimittäin olen, ja vuosien kuluessa kun toinen on kuin vieras ihminen, eikä parannusta tule.
Oletko siis apn kaltainen joka ei kyennyt siihen? Silloin se syy on itsessä, ei kumppanissa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nolo itsesäälivuodastus
Sitäkin mutta sentään rehellinen. On niitäkin jotka kirjoittavat erokirjoja joissa pesevät itsensä täysin syyttömäksi omasta pitkään toteuttamastaan väkivallasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa nolo itsesäälivuodastus
Mikä tuossa oli noloa?
Eron kokeneena. Sillä hetkellä ainoana vaihtoehtona sen nähneenä, on aika murskaavaa lukea joitain kommentteja. Varsinkin kun potee asiasta syyllisyyttä joka ikinen päivä.
Lapsen oirehtiminen vain lisää tuskaa entisestään.
Monesti mietin, että olisiko vain pitänyt elää oma elämä onnettomana sen lapsen ydinperheen vuoksi? Pelkäsin, että muutun hirviöksi ja se olikin lähellä.
Mutta melkein neuvoisin, että kärsikää sinne asti kun lapset on kunnolla aikuisia ~ 25 ja erottaa vasta sitten
Alue: Aihe vapaa
Pointtina tietysti se, että ei ap mitään omia mahdollisuuksiaan itse sulje. Jos lapsettomat miehet eivät hänestä kiinnostu niin sitten eivät kiinnostu. Ja asian toteaminen ei ole ap:lta mustavalkoisuutta vaan realismia.
Sulkeehan tuo. Uskomus, ettei lapsettomille kelpaa ja itselleen ei kelpaa lapsia omaava.
Tämä koko sepustus vaikuttaa pikemminkin miehen kirjoitukselta. Vain mies sanoo, ettei kelpaa. Pieni mahdollisuus on, että jos nainen, niin terapiassa ei parempaan päästy ja jäykät ajattelumallit edelleen kuten persoonallisuushäiriöisellä on.