Lue keskustelun säännöt.
Pilasin elämäni eroamalla
27.03.2024 |
Minulla oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nuorena aikuisena sain jostain syystä hyvän, kunnollisen miehen puolisoksi. Hän oli rakastava ja ihana. En kuitenkaan koskaan osannut ottaa hänen rakkauttaan vastaan - se oli minulle liian vierasta. Rakastin häntä, mutta platonisesti. Tunteiden puolesta tunsin enemmän vetoa tutuntuntuisiin ihmisiin: ihmisiin, jotka eivät välittäneet minusta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Suhde oli siis platonisella tasolla hyvä, mutta jotain puuttui: se tunneyhteys. Koska tunsin kuitenkin vetoa muihin miehiin (=narsisteihin), päättelin, että emme ole toisillemme "ne oikeat" ja otin eron miehestä.
Liitosta saimme kuitenkin lapsen. Äidiksi tuleminen nosti voimakkaasti omat menneisyyden traumat pintaan, tuli mielenterveysongelmia. Pääsin lopulta, jonkin aikaa eron jälkeen, psykoterapiaan.
Monta vuotta terapiassa käytyäni aloin ymmärtämään monia asioita itsestäni ja menneisyydestäni. Kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää mm turvallisen rakkauden arvon - sellaisen, jollaista olin saanut lapseni isältä. Ymmärsin, että tunneyhteyden puuttuminen minun ja hänen välillä johtui minun traumoistani ja todennäköisesti terapian myötä olisin kyennyt löytämään tunneyhteyden mieheeni.
Mutta, liian myöhäistä oivalluksille. Mies oli jo jatkanut elämäänsä (niin kuin pitääkin), löytänyt toisen naisen, avioitunut uudelleen ja saanut toisen lapsenkin.
Olen tietysti hänen, ja heidän, puolestaan onnellinen. Uskon, että miehen on helpompaa elää uuden puolisonsa kanssa, joka minua tasapainoisempi.
Surettaa vain oma tilanne. Järkyttävää on tajuta, että oli kerran niin hyvä tilanne - oli ihana mies, koti, perhe - mutta ei vain itse ollut silloin kykeneväinen hänen ja ydinperheen arvoa näkemään, pitämään siitä kynsin hampain kiinni.
Surettaa myös lapsen puolesta että hän menetti ydinperheen, joka olisi ehkä voitu saada toimimaan. Onneksi hän ei ainakaan vaikuta hirveästi kärsivän.
No, elämä jatkuu. Lapsen ollessa minun luona, on minun hyvä olla. Koti tuntuu kodilta. Lapsi on päivien valo, rakkaus häntä kohtaan on suurta.
Mutta näinä päivinä kun lapsi poissa, suru valtaa mielen. En syytä itseäni erosta, tein sen päätöksen silloin sillä ymmärryksellä kuin minulla silloin oli, mutta suren sitä kyllä. Elämäni pilasin eroamalla. Ei siitä pääse mihinkään, sen kanssa pitää vain elää.
En vain oikein tiedä, mitä elämälläni enää tekisin. Lapsi varttuu, eikä ole häntä kohtaan oikein jos minulla ei ole elämässäni muuta kuin hän. En osaa olla individualisti, nauttia itsellisestä elämästä matkusteluineen ym. Vähät kaverit olen menettänyt vuosien saatossa. Luontevinta minulle olisi elää perhe-elämää isossa perheessä, jossa saisin hemmotella ja hyysätä läheisiäni.
Mutta en enää kuvittelekaan että perhettä saisin. Lapsettomalle miehelle en kelpaa, ja taas uusperhettä jossa molemmilla lapsia, en halua. En usko että sellainen olisi lapsille hyväksi.
No, tällainen avautuminen nyt. Pitäkää kiinni perheistänne te joilla sellainen on. 😊
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Aika paljastavaa sekin, että ap kertoo saaneensa hyvän ja kunnollisen miehen. Normaalisti ihmiset kertovat suhteensa alusta miten ihastuivat ja rakastuivat. Nyt ap saanut hyvän ikään kuin "tuotteen". Melko tunnekylmää ja viittaa pikemminkin ap:n narsismiin.
Tämä. Ja halusi pitää miehestään "kynsin ja hampain kiinni". Ap vaikuttaa uhriutuvalta narskulta.
No eihän halunnut. Vaan nimenomaan otti miehestä eron.
Ja on onnellinen exän puolesta kun saanut uuden hyvän elämän.
Aika erikoinen ihmiskuva saa olla että löytää ap:n avauksesta uhrautuvan narsistin.
Narsisti ei harmittelisi sitä, ettei ollut kykeneväinen hyvään suhteeseen hyvän tyypin kanssa.
Samoin kuin narsisti ei myöntäisi itsessä olleen mitään vikaa.
Ja vaikea kuvitella että se mies olisi ollut joku uhri joka olisi pakotettu siihen suhteeseen tämän "tunnekylmän narsistin" kanssa. Todennäköisimpänä pidän että on aivan itse valinnut ap:n, sellaisena kuin tämä on ollut, puolisokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika paljastavaa sekin, että ap kertoo saaneensa hyvän ja kunnollisen miehen. Normaalisti ihmiset kertovat suhteensa alusta miten ihastuivat ja rakastuivat. Nyt ap saanut hyvän ikään kuin "tuotteen". Melko tunnekylmää ja viittaa pikemminkin ap:n narsismiin.
Tämä. Ja halusi pitää miehestään "kynsin ja hampain kiinni". Ap vaikuttaa uhriutuvalta narskulta.
Ap kuvaa exää kyllä hyväksi ja kunnolliseksi, mutta myös ihanaksi ja rakastavaksi. Jos tunnekylmät narsistit on tällaisia niin minäkin haluan yhden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellainen olla millään tavalla tasapainoinen vanhempi joka eroaa 3 kertaa lapsen 15 ensimmäisen elinvuoden aikana?
Kyllä tuollainen eroilutahti kertoo jo siitä että huono ja turvattomuutta lapselle tuova vanhempi on kyseessä.
Bonuslapseni äiti on tehnyt noin. Hän teki juuri näin, että erosi hyvästä miehestä, kun oli tylsää eikä oikein tiennyt mitä haluaisi. Minä olen ollut miehen kanssa nyt pidempään kuin hän oli. Tasapainoinen ei todellakaan ole sana jolla mieheni exää kuvailisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljastavaa sekin, että ap kertoo saaneensa hyvän ja kunnollisen miehen. Normaalisti ihmiset kertovat suhteensa alusta miten ihastuivat ja rakastuivat. Nyt ap saanut hyvän ikään kuin "tuotteen". Melko tunnekylmää ja viittaa pikemminkin ap:n narsismiin.
Tämä. Ja halusi pitää miehestään "kynsin ja hampain kiinni". Ap vaikuttaa uhriutuvalta narskulta.
No eihän halunnut. Vaan nimenomaan otti miehestä eron.
Ja on onnellinen exän puolesta kun saanut uuden hyvän elämän.
Aika erikoinen ihmiskuva saa olla että löytää ap:n avauksesta uhrautuvan narsistin.
Narsisti ei harmittelisi sitä, ettei ollut kykeneväinen hyvään suhteeseen hyvän tyypin kanssa.
Samoin kuin narsisti ei myöntäisi itsessä olleen mitään vikaa.
Ja vaikea kuvitella että se mies ol
Ap halusi hyötyä miehestään. Haluaisi saada mieheltä kodin ja ettei tarvi olla yksin. Ap syyttää ongelmistaan traumojaan, ei kestä kritiikkiä. Narskuttimen merkkejä.
Narskut voi joskus myös voivotella oloaa, että voikun mä ole tälläinen. Voi minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljastavaa sekin, että ap kertoo saaneensa hyvän ja kunnollisen miehen. Normaalisti ihmiset kertovat suhteensa alusta miten ihastuivat ja rakastuivat. Nyt ap saanut hyvän ikään kuin "tuotteen". Melko tunnekylmää ja viittaa pikemminkin ap:n narsismiin.
Tämä. Ja halusi pitää miehestään "kynsin ja hampain kiinni". Ap vaikuttaa uhriutuvalta narskulta.
No eihän halunnut. Vaan nimenomaan otti miehestä eron.
Ja on onnellinen exän puolesta kun saanut uuden hyvän elämän.
Aika erikoinen ihmiskuva saa olla että löytää ap:n avauksesta uhrautuvan narsistin.
Narsisti ei harmittelisi sitä, ettei ollut kykeneväinen hyvään suhteeseen hyvän tyypin kanssa.
Samoin kuin narsisti ei myöntäisi itsessä olleen mitään vikaa.&
Niin no en nyt saa kuvaa ap:n tekstistä, että hän olisi mennyt exää houkuttelemaan takaisin. Jos näin olisi tehnyt, niin sitä pitäisin tuomittavana.
Sen sijaan kypsän ihmisen tavoin toteaa, että juna meni jo, ja suo exälle uuden onnensa. Se ei tietenkään sitä tarkoita etteikö ap voisi asiaa omassa mielessään surra. Olematta jotenkin sairas mieleltään.
Täysin normaalia on todeta että käyttäytynyt tietyllä tavalla traumojensa takia. Ap ottaa syyn omille niskoilleen. Tästä ei ollenkaan tule sellainen kuva että hän niistä traumoistaan taas erityisesti syyttäisi ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Meinaat nyt tosissaan, että joko ihminen ei eroa koskaan, tai sitten eroaa sarjatulella?
Jotkut eroaa sarjassa. Epäonnistujia usein elämässään. Eivät kykene rakastamaan muuta kuin näytellysti.
Tai sitten ei ole tullut kohdalle hyvää suhdetta, johon haluaisi jäädä.
Sain itse edellisen suhteen päättyessä kuulla, kuinka syynä halulleni erota olisi se, etten ollutkaan valmis vakavaan suhteeseen. Niin no, oman näkemykseni mukaan haluni erota johtui siitä, että toisella oli elämä aivan solmussa ongelmien takia. Mutta nämä sitten taitavat olla näkemyseroja.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla on mies, joka kirjoittaa usein juuri tuontyyppisiä aloituksia. Niiden kaikkien viesti on, että naisella oli KUNNOLLINEN mies, mutta nainen haaveili JÄNNEMMÄSTÄ miehestä, jätti kinnollisen ja jälkikäteen KATUU eroa, eikä enää KELPAA kunnollisille miehille eron jälkeen ja joutuu elämään loppuelämänsä kurjana yksin.
Ihan selvästi hänen tekemänsä aloitus.
Niin on!
Tämä KUNNOLLINEN mies vain ei ymmärrä, että syy siihen, että hän ei saa naista, ei ole hänen kunnollisuudessaan. Syy on hänen selkeissä mielenterveysongelmissaan. Esimerkiksi jankkauksissa jännämiehistä ja tällaiset tarinat. Ei normaali, terve mieli tällaista shaibaa tuota.
Mutta helpompi toki on etsiä syy niistä naisista, joille ei "kunnollinen mies" kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kaduttaa vaikka mies ei edes ollut näillä nykyisillä typerillä ihmemittareilla "hyvä". Olen ajatellut paljon jälkeenpäin, millaista perheemme elämä olisi ollut. Ja todellakin, kaikki on kiinni minun omasta asenteesta, kaikki minusta. Näen mielessäni sen yhteisen elämän, meidän perheen, ja minulla on pelkästään hyviä ja rakastavia ajatuksia ilman yhtäkään moitetta ja nurinaa.
Ihan turhaa katua jos suhde oli platoninen ja nyt miehelläkin on kumppani joka mahdollisesti on aidosti rakastunut. Ap:lla on myös mahdollista löytää uusi sopivampi kumppani. Jos kumppania ei rakasta aidosti eikä tunne intohimoa, niin ei se millään pakottamalla ja vuosien terapoinnilla muutu.
Ainoa mitä pitää ehkä katua on se, että valitsi aikanaan puolison väärin, jos tunteet häntä kohtaan olivat vain kaverilliset. Toisaalta, ei lastakaan olisi ilman tätä väärää puolisovalintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa katua jos suhde oli platoninen ja nyt miehelläkin on kumppani joka mahdollisesti on aidosti rakastunut. Ap:lla on myös mahdollista löytää uusi sopivampi kumppani. Jos kumppania ei rakasta aidosti eikä tunne intohimoa, niin ei se millään pakottamalla ja vuosien terapoinnilla muutu.
Ainoa mitä pitää ehkä katua on se, että valitsi aikanaan puolison väärin, jos tunteet häntä kohtaan olivat vain kaverilliset. Toisaalta, ei lastakaan olisi ilman tätä väärää puolisovalintaa.
Eli nyt puolison muodostuksessa on osattava käyttää myös kristallipalloa, jotta näkee varmasti mitä suhde olisi esim. 10-20 vuoden päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turhaa katua jos suhde oli platoninen ja nyt miehelläkin on kumppani joka mahdollisesti on aidosti rakastunut. Ap:lla on myös mahdollista löytää uusi sopivampi kumppani. Jos kumppania ei rakasta aidosti eikä tunne intohimoa, niin ei se millään pakottamalla ja vuosien terapoinnilla muutu.
Ainoa mitä pitää ehkä katua on se, että valitsi aikanaan puolison väärin, jos tunteet häntä kohtaan olivat vain kaverilliset. Toisaalta, ei lastakaan olisi ilman tätä väärää puolisovalintaa.Eli nyt puolison muodostuksessa on osattava käyttää myös kristallipalloa, jotta näkee varmasti mitä suhde olisi esim. 10-20 vuoden päästä?
Älä vääristele.
Aika paljastavaa sekin, että ap kertoo saaneensa hyvän ja kunnollisen miehen. Normaalisti ihmiset kertovat suhteensa alusta miten ihastuivat ja rakastuivat. Nyt ap saanut hyvän ikään kuin "tuotteen". Melko tunnekylmää ja viittaa pikemminkin ap:n narsismiin.
Tämä. Ja halusi pitää miehestään "kynsin ja hampain kiinni". Ap vaikuttaa uhriutuvalta narskulta.