Lue keskustelun säännöt.
Pilasin elämäni eroamalla
27.03.2024 |
Minulla oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nuorena aikuisena sain jostain syystä hyvän, kunnollisen miehen puolisoksi. Hän oli rakastava ja ihana. En kuitenkaan koskaan osannut ottaa hänen rakkauttaan vastaan - se oli minulle liian vierasta. Rakastin häntä, mutta platonisesti. Tunteiden puolesta tunsin enemmän vetoa tutuntuntuisiin ihmisiin: ihmisiin, jotka eivät välittäneet minusta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Suhde oli siis platonisella tasolla hyvä, mutta jotain puuttui: se tunneyhteys. Koska tunsin kuitenkin vetoa muihin miehiin (=narsisteihin), päättelin, että emme ole toisillemme "ne oikeat" ja otin eron miehestä.
Liitosta saimme kuitenkin lapsen. Äidiksi tuleminen nosti voimakkaasti omat menneisyyden traumat pintaan, tuli mielenterveysongelmia. Pääsin lopulta, jonkin aikaa eron jälkeen, psykoterapiaan.
Monta vuotta terapiassa käytyäni aloin ymmärtämään monia asioita itsestäni ja menneisyydestäni. Kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää mm turvallisen rakkauden arvon - sellaisen, jollaista olin saanut lapseni isältä. Ymmärsin, että tunneyhteyden puuttuminen minun ja hänen välillä johtui minun traumoistani ja todennäköisesti terapian myötä olisin kyennyt löytämään tunneyhteyden mieheeni.
Mutta, liian myöhäistä oivalluksille. Mies oli jo jatkanut elämäänsä (niin kuin pitääkin), löytänyt toisen naisen, avioitunut uudelleen ja saanut toisen lapsenkin.
Olen tietysti hänen, ja heidän, puolestaan onnellinen. Uskon, että miehen on helpompaa elää uuden puolisonsa kanssa, joka minua tasapainoisempi.
Surettaa vain oma tilanne. Järkyttävää on tajuta, että oli kerran niin hyvä tilanne - oli ihana mies, koti, perhe - mutta ei vain itse ollut silloin kykeneväinen hänen ja ydinperheen arvoa näkemään, pitämään siitä kynsin hampain kiinni.
Surettaa myös lapsen puolesta että hän menetti ydinperheen, joka olisi ehkä voitu saada toimimaan. Onneksi hän ei ainakaan vaikuta hirveästi kärsivän.
No, elämä jatkuu. Lapsen ollessa minun luona, on minun hyvä olla. Koti tuntuu kodilta. Lapsi on päivien valo, rakkaus häntä kohtaan on suurta.
Mutta näinä päivinä kun lapsi poissa, suru valtaa mielen. En syytä itseäni erosta, tein sen päätöksen silloin sillä ymmärryksellä kuin minulla silloin oli, mutta suren sitä kyllä. Elämäni pilasin eroamalla. Ei siitä pääse mihinkään, sen kanssa pitää vain elää.
En vain oikein tiedä, mitä elämälläni enää tekisin. Lapsi varttuu, eikä ole häntä kohtaan oikein jos minulla ei ole elämässäni muuta kuin hän. En osaa olla individualisti, nauttia itsellisestä elämästä matkusteluineen ym. Vähät kaverit olen menettänyt vuosien saatossa. Luontevinta minulle olisi elää perhe-elämää isossa perheessä, jossa saisin hemmotella ja hyysätä läheisiäni.
Mutta en enää kuvittelekaan että perhettä saisin. Lapsettomalle miehelle en kelpaa, ja taas uusperhettä jossa molemmilla lapsia, en halua. En usko että sellainen olisi lapsille hyväksi.
No, tällainen avautuminen nyt. Pitäkää kiinni perheistänne te joilla sellainen on. 😊
Kommentit (332)
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellainen olla millään tavalla tasapainoinen vanhempi joka eroaa 3 kertaa lapsen 15 ensimmäisen elinvuoden aikana?
Kyllä tuollainen eroilutahti kertoo jo siitä että huono ja turvattomuutta lapselle tuova vanhempi on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko sellainen olla millään tavalla tasapainoinen vanhempi joka eroaa 3 kertaa lapsen 15 ensimmäisen elinvuoden aikana?
Kyllä tuollainen eroilutahti kertoo jo siitä että huono ja turvattomuutta lapselle tuova vanhempi on kyseessä.
Itse olen avioeroni jälkeen eronnut seurustelusuhteesta. Siinä kun lupaavan alun jälkeen alkoi ilmentyä yhtä sun toista ongelmaa, siis toisen osapuolen tiimoilta, oli ero- ja huoltajuusdraamaa, jotka pidettiin alussa visusti piilossa ja kaikki oli olevinaan niin hyvin.
Nämä kun selvisi, oli selvää etten halua tuollaista tilannetta lapseni elämään, ja ero oli selvä.
Uutta parisuhdetta en ole kaipaillut.
Vierailija kirjoitti:
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.
No eihän ap sanonut ettei sellainen mies ihmisenä kelpaisi. Ei vaan halua lastaan sellaiseen tilanteeseen että tulisi sisarpuolia jotka ei ole mitenkään biologisesti sukua. Aika epäitsekästä ennemminkin, mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.
No eihän ap sanonut ettei sellainen mies ihmisenä kelpaisi. Ei vaan halua lastaan sellaiseen tilanteeseen että tulisi sisarpuolia jotka ei ole mitenkään biologisesti sukua. Aika epäitsekästä ennemminkin, mielestäni.
Kognitiivinen dissonanssi: lapsellahan on isän perheessä sisarpuoli. Ai niin, miehille ok, nainen pysyköön naimattomana, jos eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on täynnä kognitiivista dissonanssia ja splittausta. Rakkaus/parisuhde ei ole vain rakkauden vastaanottamista, johon ap nyt kertoo pystyvänsä. Vain lapsi on, mutta lapselle kasvaa/kehittyy normaalisti kyky myös vastavuoroisuuteen.
Ajankuvaan kuuluu vahva kognitiivinen dissonanssi kun kyse on erosta. Sitä kuuluu hehkuttaa, että miten se oli oikea päätös ja miten sitä on eronneena onnellisempi. Vastaavasti on vahva tabu puhua onnettumuudesta eron jälkeen. Sellaista ei saa olla. Ero on hyvä! Ero on hyvä! Ja tätä ihminen toistelee itselleenkin niin, että päättää uskoa sen. Oikeasti useassakaan erossa on kovin vähän niitä hyviä puolia. Ihan hirveät rahamurheet, menetetään usein se kiva koko perheen asunto ja muutetaan ahtaaseen vuokraluukkuun, tulee uusioperheen ongelmat, uudet suhteet ei ota kantaakseen, omat lapset oirehtivat monin eri tavoin ja elämässä tärkeitä ystäv
No ei kyllä kovin hyviä ystäviä ole ollut alkaenkaan, jos ne eron takia menetetään. Itse "menetin" eron yhteydessä yhteyden vain miehen kavereihin, jotka olivat itselleni hyvän päivän tuttuja. Ystävyyssuhteisiin ei ero vaikuttanut, olivat tukena.
Ja "muutto ahtaaseen vuokraluukkuun" voi olla parempi, kuin iso lukaali riitaisessa kodissa.
Uusperhettä ei ole pakko perustaa, en ainakaan itse edes suunnittele mitään yhteenmuuttoja kenenkään kanssa niin pitkään kuin lapseni on alaikäinen.
Ja juu, et tuli miehen aloitteesta, kun löytyi uusi rakkaus. Rakkaus tosin loppui aika alkuunsa, mutta itse voin nyt eron jälkeen paremmin kuin tuossa liitossa. En olisi itse uskaltanut eroa ottaa, mutta eiköhän tämä paras ratkaisu lopulta ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.
No eihän ap sanonut ettei sellainen mies ihmisenä kelpaisi. Ei vaan halua lastaan sellaiseen tilanteeseen että tulisi sisarpuolia jotka ei ole mitenkään biologisesti sukua. Aika epäitsekästä ennemminkin, mielestäni.
Kognitiivinen dissonanssi: lapsellahan on isän perheessä sisarpuoli. Ai niin, miehille ok, nainen pysyköön naimattomana, jos eronnut.
Missä oli sanottu että nainen pysykööt naimattomana jos eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista saada vertailevaa tutkimusta tasapainoisten ydinperheiden ja sarjassa eroavien lasten hyvinvoinnista pitkällä aikavälillä.
Voisi sanoa että sarjassa eroava on usein huono vanhempi
Miksi vertailisit näitä?
Mikset haluaisi vertailla riitaisan ydinperheen, ja harmonisesti toimivan eroperhe -yhteishuoltajuuden tilanteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.
No eihän ap sanonut ettei sellainen mies ihmisenä kelpaisi. Ei vaan halua lastaan sellaiseen tilanteeseen että tulisi sisarpuolia jotka ei ole mitenkään biologisesti sukua. Aika epäitsekästä ennemminkin, mielestäni.
Kognitiivinen dissonanssi: lapsellahan on isän perheessä sisarpuoli. Ai niin, miehille ok, nainen pysyköön naimattomana, jos eronnut.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Mitä ihmettä sillä asialla on ap:n kanssa tekemistä? Ap tekee omat valintansa omien arvojensa pohjalta. Ap:n ex tekee omat valintansa omien arvojensa pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.
No eihän ap sanonut ettei sellainen mies ihmisenä kelpaisi. Ei vaan halua lastaan sellaiseen tilanteeseen että tulisi sisarpuolia jotka ei ole mitenkään biologisesti sukua. Aika epäitsekästä ennemminkin, mielestäni.
Kognitiivinen dissonanssi: lapsellahan on isän perheessä sisarpuoli. Ai niin, miehille ok, nainen pysyköön naimattomana, jos eronnut.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Mitä ihmettä sillä asialla on ap:n kanssa tekemistä? Ap tekee omat valintansa omien arvojensa pohjalta. Ap:n ex tekee omat valintansa omien arvojensa pohjalta.
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista saada vertailevaa tutkimusta tasapainoisten ydinperheiden ja sarjassa eroavien lasten hyvinvoinnista pitkällä aikavälillä.
Voisi sanoa että sarjassa eroava on usein huono vanhempi
Miksi vertailisit näitä?
Mikset haluaisi vertailla riitaisan ydinperheen, ja harmonisesti toimivan eroperhe -yhteishuoltajuuden tilanteita?
Ai vertailla eroperhekulissia ja tasapainoista ydinperhettä lapsen hyvinvoinnin kannalta?
Moni varsinkin useasti eronnut pitää yllä kulisseja ulospäin.
Oletko sä AP alkoholisti-isän tytär? Usein alkoholisti-isän tyttärillä on niin huono itsetunto, että he ajattelevat, etteivät kelpaa kenellekään kunnolliselle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Öö. Mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista saada vertailevaa tutkimusta tasapainoisten ydinperheiden ja sarjassa eroavien lasten hyvinvoinnista pitkällä aikavälillä.
Voisi sanoa että sarjassa eroava on usein huono vanhempi
Miksi vertailisit näitä?
Mikset haluaisi vertailla riitaisan ydinperheen, ja harmonisesti toimivan eroperhe -yhteishuoltajuuden tilanteita?
Ai vertailla eroperhekulissia ja tasapainoista ydinperhettä lapsen hyvinvoinnin kannalta?
Moni varsinkin useasti eronnut pitää yllä kulisseja ulospäin.
Tämä oli nyt enemmän piikki, että tuolla lähtökohta-intressillä tuskin saisi kovin tutkimuseettistä tarkastelua kestävää vertailua aikaiseksi.
Kun haluat lähtökohtaisesti verrata "huonoa " eroperhetilannetta "hyvään" ydinperhetilanteeseen, niin mielessäsi saattanee jo olla haluttu tutkimuksen lopputulos.
Sen sijaan, että vertailisit "hyvää" ero- ja ydinperhetilannetta toisiinsa ja tarkastelisit niitä.
Kuule rakas. Sun elämä ei ole pilalla vaikka yksi vaihe on päättynytkin. Olisi aika kohtuutonta ja tylsää, että elämässä jokaiselle olisi vain yksi sopiva ja oikea, ja sitten jos hänet syystä tai toisesta menettäisi tai ajaisi pois peli olisi siinä.
Voiko sun ankaruus itseäsi kohtaan kummuta sieltä sun lapsuuden malleista? Mä nimittäin rivien välistä sun tekstistä huomaan sun olevan tosi ankara itseäsi kohtaan. Sä ansaitset ainoastaan rakkautta ja lämpöä, et ankaruutta.
Tiedän monia, jotka löytäneet eron jälkeen uuden upean ja ihanan puolison, oli heillä lapsia tai ei.
Saat toki surra päättynyttä ihmissuhdetta ja niin kuuluukin tehdä, mutta sure samalla myös sitä vaille jäämistä mitä kohtasit lapsuudessa, sillä sieltä kumpuaa sun ja muiden lohduttomuus.
Sä olet kaiken rakkauden ja kaiken hyvyyden ja onnen arvoinen ja sulle on tuolla joku joka odottaa, että kohtaatte kun aika on sopiva Kun hoidat itseäsi, rakennat polkua kohti onnellisuutta.
Lue kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma.
Sellaista elämä on. Jatkuvaa oppimista, eikä koskaan ole valmis. Katse kannattaa kuitenkin pitää tuulilasista, ei peruutuspeilissä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista elämä on. Jatkuvaa oppimista, eikä koskaan ole valmis. Katse kannattaa kuitenkin pitää tuulilasista, ei peruutuspeilissä.
tuulilasissa*
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Näinhän se on. Alemman weetee porukan juttuja.
Aika pinnallista ja itsekästä ettei lapsellinen mies kelpaa vaikka itsekin olet jo porsinut.