Pilasin elämäni eroamalla
Minulla oli hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Nuorena aikuisena sain jostain syystä hyvän, kunnollisen miehen puolisoksi. Hän oli rakastava ja ihana. En kuitenkaan koskaan osannut ottaa hänen rakkauttaan vastaan - se oli minulle liian vierasta. Rakastin häntä, mutta platonisesti. Tunteiden puolesta tunsin enemmän vetoa tutuntuntuisiin ihmisiin: ihmisiin, jotka eivät välittäneet minusta. Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Suhde oli siis platonisella tasolla hyvä, mutta jotain puuttui: se tunneyhteys. Koska tunsin kuitenkin vetoa muihin miehiin (=narsisteihin), päättelin, että emme ole toisillemme "ne oikeat" ja otin eron miehestä.
Liitosta saimme kuitenkin lapsen. Äidiksi tuleminen nosti voimakkaasti omat menneisyyden traumat pintaan, tuli mielenterveysongelmia. Pääsin lopulta, jonkin aikaa eron jälkeen, psykoterapiaan.
Monta vuotta terapiassa käytyäni aloin ymmärtämään monia asioita itsestäni ja menneisyydestäni. Kasvoin henkisesti ja aloin ymmärtää mm turvallisen rakkauden arvon - sellaisen, jollaista olin saanut lapseni isältä. Ymmärsin, että tunneyhteyden puuttuminen minun ja hänen välillä johtui minun traumoistani ja todennäköisesti terapian myötä olisin kyennyt löytämään tunneyhteyden mieheeni.
Mutta, liian myöhäistä oivalluksille. Mies oli jo jatkanut elämäänsä (niin kuin pitääkin), löytänyt toisen naisen, avioitunut uudelleen ja saanut toisen lapsenkin.
Olen tietysti hänen, ja heidän, puolestaan onnellinen. Uskon, että miehen on helpompaa elää uuden puolisonsa kanssa, joka minua tasapainoisempi.
Surettaa vain oma tilanne. Järkyttävää on tajuta, että oli kerran niin hyvä tilanne - oli ihana mies, koti, perhe - mutta ei vain itse ollut silloin kykeneväinen hänen ja ydinperheen arvoa näkemään, pitämään siitä kynsin hampain kiinni.
Surettaa myös lapsen puolesta että hän menetti ydinperheen, joka olisi ehkä voitu saada toimimaan. Onneksi hän ei ainakaan vaikuta hirveästi kärsivän.
No, elämä jatkuu. Lapsen ollessa minun luona, on minun hyvä olla. Koti tuntuu kodilta. Lapsi on päivien valo, rakkaus häntä kohtaan on suurta.
Mutta näinä päivinä kun lapsi poissa, suru valtaa mielen. En syytä itseäni erosta, tein sen päätöksen silloin sillä ymmärryksellä kuin minulla silloin oli, mutta suren sitä kyllä. Elämäni pilasin eroamalla. Ei siitä pääse mihinkään, sen kanssa pitää vain elää.
En vain oikein tiedä, mitä elämälläni enää tekisin. Lapsi varttuu, eikä ole häntä kohtaan oikein jos minulla ei ole elämässäni muuta kuin hän. En osaa olla individualisti, nauttia itsellisestä elämästä matkusteluineen ym. Vähät kaverit olen menettänyt vuosien saatossa. Luontevinta minulle olisi elää perhe-elämää isossa perheessä, jossa saisin hemmotella ja hyysätä läheisiäni.
Mutta en enää kuvittelekaan että perhettä saisin. Lapsettomalle miehelle en kelpaa, ja taas uusperhettä jossa molemmilla lapsia, en halua. En usko että sellainen olisi lapsille hyväksi.
No, tällainen avautuminen nyt. Pitäkää kiinni perheistänne te joilla sellainen on. 😊
Kommentit (332)
Erot kasaantuvat matalan koulutustason ihmisillä. Kertoo heistä kaiken tarvittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Näinhän se on. Alemman weetee porukan juttuja.
No wt-piireissähän näitä uusioperheitä nimenomaan riittää joissa perheissä on ei-biologisia sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Näinhän se on. Alemman weetee porukan juttuja.
No wt-piireissähän näitä uusioperheitä nimenomaan riittää joissa perheissä on ei-biologisia sisaruksia.
Totta.
Vierailija kirjoitti:
Erot kasaantuvat matalan koulutustason ihmisillä. Kertoo heistä kaiken tarvittavan.
Jos se kertoo minusta sen, etten jää huonoon suhteeseen, niin mielelläni olen tällainen jatkossakin.
Edellisen suhteen katkaisin, kun hyvän alun jälkeen alettiin ripotella esiin ongelmia, jotka oli alussa pidetty piilossa.
Kun totesin, etten halua tällaista elämää ja kiitos näkemiin, olin toki juurikin kypsymätön, kykenemätön vakavaan suhteeseen ja mitäs muuta.
Juu, olkoon niin. Mutta olen sitten ilolla kypsymätön ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Näinhän se on. Alemman weetee porukan juttuja.
No wt-piireissähän näitä uusioperheitä nimenomaan riittää joissa perheissä on ei-biologisia sisaruksia.
Sivistyneet ihmiset ja tunne-elämältään terveet rakastavat kaikkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi, sisko tai veli jonka toinen vanhempi on biologisesti sama, on aivan eri asia kuin kokonaan ei-biologinen sisarpuoli. Omaa veljeäni, jolla sama isä, en edes kutsu velipuoleksi vaan veljeksi.
Niin, traumaperheissä se on aivan eri asia.
Näinhän se on. Alemman weetee porukan juttuja.
No wt-piireissähän näitä uusioperheitä nimenomaan riittää joissa perheissä on ei-biologisia sisaruksia.
Sivistyneet ihmiset ja tunne-elämältään terveet rakastavat kaikkia lapsia.
Ei olekaan kyse siitä etteikö aikuiset pystyisi toistenkin lapsia rakastamaan vaan siitä, että onko se uusperheen perustaminen, jossa ei-biologisia sisaruksia, niiden aikuisten mielestä lapsille, tai aikuisellakaan, lopulta hyväksi. Tällaisia pohtivat sivistyneet ja tunne-elämältään terveet aikuiset sen sijaan että ryntäilisivät perustamaan uusioperheitä, joissa eo-biologisia sisaruksia.
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Lapsi saa tuollaisessa todella vääristyneen mallin ihmissuhteista. Valheita, petoksia, tekouhritutumista ihmisen edessä jnejne.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Voisitteko laittaa väitteidenne tueksi lähdeviitteet, kiitos, niin voin tutustua niihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä kelpasin samassa tilanteessa lapsettomalle miehelle vaikka olin melkein 40v. Lisää terapiaa vaan että uskallat vielä elää. Kaikki ei ole ohi.
Sama täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Ja sä uskot sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Meinaat nyt tosissaan, että joko ihminen ei eroa koskaan, tai sitten eroaa sarjatulella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Meinaat nyt tosissaan, että joko ihminen ei eroa koskaan, tai sitten eroaa sarjatulella?
Jotkut eroaa sarjassa. Epäonnistujia usein elämässään. Eivät kykene rakastamaan muuta kuin näytellysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Meinaat nyt tosissaan, että joko ihminen ei eroa koskaan, tai sitten eroaa sarjatulella?
Jotkut eroaa sarjassa. Epäonnistujia usein elämässään. Eivät kykene rakastamaan muuta kuin näytellysti.
Onko sut jätetty vai mistä tuo katkeran oloinen kommentointi kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lapselle aika turvatonta jos häntä pyöritetään muutaman vuoden välein epävakaan vanhemman erilaisissa uusperhehimmeleissä.
Ja missä kohtaa sanotaan, että ero = vaihtuvat uusperhekuviot?
Jokuhan tuossa sanoi että erot kasaantuvat samoille ihmisille.
Meinaat nyt tosissaan, että joko ihminen ei eroa koskaan, tai sitten eroaa sarjatulella?
Jotkut eroaa sarjassa. Epäonnistujia usein elämässään. Eivät kykene rakastamaan muuta kuin näytellysti.
Seuraavaa eroa odotellessa. 😉
Myös ydinperhe voi pitää onnellisia kulisseja.