Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin heidän suhteensa mutta nyt on sitten kyse nuoresta naisesta, jonka mielen syövereihin ei ole minulla tuntumaa.  

Se on kyllä varmaa, että kirpputorivaatteita en tule ikinä ostamaan enkä vaatteita yleensäkään, annan vain rahan jos tarvitsevat.  

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin heidän suhteensa mutta nyt on sitten kyse nuoresta n

Näin itsekin ajattelen. En ole vielä mummo mutta tunnen jo etukäteen surua ja epävarmuutta siitä etten osaa olla sellainen kuin odotetaan. Aion itsekin jäädä taustalle. En halua riitaa enkä pahoittaa kenenkään mieltä. 

Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.

Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.

Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.

AP olet onnekas, kun pääsit riippakivi-anopista eroon. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri, vaan mummo tuo elämään vain ylimääräistä draamaa ja päänvaivaa, kun lapsenlapsi ilmestyy kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.

Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.

Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.

Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.

Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.

Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, halusin käydä jouluna ja kerran pyydettiin anoppi meille. Ei osannut olla yhtään normaalisti, hyvin vieraskorea, hätäinen ja pelokas. 

On selvää, että mummona hän on mielikuvissaan varmasti lämmin ja hoivaava, mutta jos hän ei ole osannut hoivata poikiaankaan, miten sitä nyt lapsenlastakaan Tämä on kertakaikkinen pettymys itselleni, etenkin kun todella toivoin mummoa lapsen elämään. Mutta mulla on myös omat rajat, ja jos niiden ihan ystävällinen vetäminen (imetyskeissi) aiheuttaa kahden vuoden mykkäkoulun, en mitenkään näe että anoppi voisi olla kuin perheenjäsen, joka on läsnä arjessa

Täytyyhän ihmisen voida ilmaista tunteitaan, asiallisesti ja odottaen, että tunteita kuunnellaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.

Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.

Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.

Minusta ehlä ap yritti liikaa.   Rasjaus on perheen sisäinen asia, ei anopin tarvitse raskautta seurata kuin neuvolan terveydenhoitajan.

Ja miksi anopilla oli avain tulla sisään?

Parhaat välit on kun annetaan rauha puolin ja toisin tunkeilematta.  Vauva on ihana asia ja varmaan mummollekin,  mutta  jokainen rakentaa ne vauvakirjat itselleen.

Miten sen sanoisin, lastenlapset on rakkaita mutta liikaa tyrkutettynä koka inahdus olisi liikaa.

Sit tulee tämmönen, miniä odottaa jotain suurempaa kuin keskimäärin poikansa perherauhaa arvostava anoppi antaa.

Päästä irti. Kuka jaksaa vuodattaa ja märehtiä tuollaista vuositolkulla. Sä pilaat oman elämäsi jos jäät jumittamaan kaikkeen mitä ihmiset tekee väärin. Hyväksyt nyt vaan sen ettei mennyt ihan täydellisesti tämä mummusuhde, ja jatka elämääsi ilman mummua. Joko aika korjaa asian tai sitten ei, mutta ei se vatvomalla ainakaan parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.

Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.

Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.

Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.

Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.

Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, halusin käydä jouluna ja kerran pyydettiin

Miten noin vieraantuneella anopilla oli avain?

Anopilla on siis muitakin lapsia, itse yritän olma tasapuolinen, en kenenkään lapsista intoile enemmän kuin toistenkaan.  Enkä omi heitä.  Eivät myös miniät yritä minua pakottaa muotteihin jota en ole, omiin mielikuvitusmummoihinsa.  

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin heidän suhteensa mutta nyt on sitten kyse nuoresta n

Ei ollut äänensävyä vaan tekstari, joka oli kirjoitettu anopin tunteet huomioiden. Kirjoitin siihen että imetys ei onnistu ja olen siksi surullinen, että olis tärkeä tietää etukäteen jos hän on tulossa, että en ole juuri silloin imettämässä. Lisäsin että mummon aika tulee vielä ja hän on tärkeä lapsen elämässä, mutta ekat kuukaudet on herkkää aikaa ja pitää saada arki sujumaan.

Tämä oli sen jälkeen kun viikon sisällä syntymästä anoppi tuli yllätyskylään kolmannen kerran, vaikka edes sisarukseni eivät olleet vielä vauvaa nähneet. En sanonut heti mitään, etten olisi loukannut, halusin miettiä mitä sanon. Anoppi ei siis tullut auttamaan vaan istui kolmekin tuntia nojatuolissa odottaen että vauva nostetaan hälle syliin. Koin vierailut tunkeilevina. Mutten sanonut mitään kuin vasta viestillä.

Anoppi kuitenkin kertoi miehelle minun kirjoittaneen, että nyt ei ole mummolle aikaa, että en anna hänen nähdä vauvaa. Viikon ikäistä, kolme kertaa oli jo nähnyt..

Vääristeli siis puheitani kun loukkaantui. Tuntuu että hän on rajaton ja vailla empatiaa, kykyä asettua asemaani ja kuuntelemaan toisia. Mies tietysti tietää että äitinsä toimi tuossa väärin, mutta ei heilläkään ole niin läheiset välit, että uskaltaisi äidilleen avautua. Anoppi on aika pelottava tapaus siltä osin, että rankaisee mykkäkoululla jos on eri mieltä.

Siksikin ajatus siitä että on pelokas ja arka ei täsmää, enemmänkin rankaiseva ja tuomitseva.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin heidän suhteensa mutta nyt on sitten kyse nuoresta n

Joksisen anopin ja mummon pitäisi lukea vauvakeskusteluja.   Ymmärtäisi olla ostamatta mitään, vaivaamatta vierailuillaan lapsensa perhettä,  mieluummin pysyä perunakuopassa ettei saa nenilleen  jos uskaltaa olla vähän tuttavallinen , ainahan anoppi sanoo väärin, hymyilee väärin, istuu liian kauan kylässä jne 

Eiköhän lapsi pärjää, kunhan aikuiset...

Anna sekopää anoppisi uhriutua ihan rauhassa, pääset helpommalla

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin heidän suhteensa mutta nyt on sitten kyse nuoresta n

Lisään vielä kirpparivaatteista, että pointti ei ollut kirppari, saa ostaa ja hän on aina pessyt ne vaatteet.

Ovat vaan ihan aina väärää kokoa ja mallia, ei ole ikinä kysynyt mitä lapsi tarvitsee ja mitä kokoa käyttää.

Alussa kassikaupalla oli vauvapussilakanaa, jolle ei ollut sopivaa peittoa yms. tekstiiliä, jotka vein Uffalle. 

Ihmettelen vaan todella, miksi kukaan haluaa ostella kaikkea miettimättä, onko niille käyttöä? Tuntuu nyt että omaksi ilokseen ostaa, ei antamisen ilosta. Anopille tämä on 1. ja viimeinen lapsenlapsi, ja kuten sanottu, ei ole muita isovanhempia elossa.

Paljon oli mulla toiveita tähän ja tunteet heittelevät nyt surun ja katkeruuden välillä. Hoitajaa en kaipaa enkä ole pyytänyt, mutta yhtä viestiä edes: miten voisin olla avuksi?

Sitä en ole ikinä saanut! Eikä ole mieskään. Pahin oli kun mies oli pyytänyt äitiään kylään kuukausien ajan, sitten lakkasi pyytämästä. Puolen vuoden päästä anopilta tuli syyllistävä viesti: olisi kiva jos joskus kävisitte.

Mies vastasi että ei ole ehditty, tule sinä tänne. Ei vastausta. Kun parin viikon päästä mies yritti kyläillä, ei hän ollut edes kotona.

Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.

Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?

Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja  vauva laskettu syliini.

Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.

Olen reilusti 70+

Miksi välität hänestä noin paljon? Itse hän haluaa olla hankala. Anna jatkaa tuolla tavalla kun selkeästi haluaa olla vaikea ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.

Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.

Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.

 

 

 

Minusta ehlä ap yritti liikaa.   Rasjaus on perheen sisäinen asia, ei anopin tarvitse raskautta seurata kuin neuvolan terveydenhoitajan.

Ja miksi anopilla oli avain tulla sisään?

Parhaat välit on kun annetaan rauha puolin ja toisin tunkeilematta.  Vauva on ihana asia ja varmaan mummollekin,  mutta  jokainen rakentaa ne vau

Hetkinen, siis osallistin anopin antamalla ultrakuvan ja kertomalla kuulumiset neuvolasta? Anoppi halusi ostaa itse vauvakirjan. Oli raskausaikana hyvinkin innoissaan, ainakin puhui niin.

Käytännössä se ei sitten enää näkynyt, ajatustasolla tykkäsi mummoilla mutta ei osannut olla vauvan lähellä luontevasti. Varmaan itsekin tiedosti sen.

Anopilla ei ole avaimia, ilmestyi ovelle ja mies päästi sisään. Ja parhaat välit olisivat jos on rauha puolin ja toisin, juuri siksi yllätysvierailu ja imetyshetkeen tunkeutuminen olikin järkytys. Ja siihen täytyy voida vetää raja, vaikka siitä kahden vuoden mykkäkoulu alkaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Päästä irti. Kuka jaksaa vuodattaa ja märehtiä tuollaista vuositolkulla. Sä pilaat oman elämäsi jos jäät jumittamaan kaikkeen mitä ihmiset tekee väärin. Hyväksyt nyt vaan sen ettei mennyt ihan täydellisesti tämä mummusuhde, ja jatka elämääsi ilman mummua. Joko aika korjaa asian tai sitten ei, mutta ei se vatvomalla ainakaan parane.

Kait ihmisellä on oikeus surra sitä että lapsella ei ole elämässä isovanhempaa? Irti päästäminen ja surun hyväksyminen ovat mahdollisia yhtä aikaa.

Hohhoijaa. En lue tuollaista litaniaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin h

Kyllä jaksat.  Mummu tuo kirpparivaatetta ja kuitenkaan ette ole häntä vuoteen nähneet?

Minua huvittaa nuo mummut jotka muka kiertelee kirppareilla ryysyä ostamassa?   En ole edes varakas  mutta kirppareilta en vaatetta osta, saati veisi.     Mutta ymmärrän jos  joissain perheissä on pakko tehdä niin,    nuori perhe rahaton eikö mummullakaan rahaa ostaa uutta marketeista ja tokmannilta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu.  Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.

Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi.  Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.

Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä.  Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.

Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi.  Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.  

Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia.  Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin h

 

Minusta olisi ihan kiva, jos näitä mun ajatuksia joku mykkäkoulua pitävä äiti tai anoppi lukisikin 

Ap