Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa ihmisiä, jotka hylkäävät omat lapsensa eron tullessa?
27.03.2024 |
Näitä tapauksia on sukupuolesta riippumatta, joten toivon, ettei ketjussa keskitytä vanhempien sukupuoleen.
Usein kuulee tilanteista, joissa pariskunnalla on lapsia ja tulee ero. Toinen osapuoli joutuu ottamaan lähes täyden vastuun lapsista, kun ex-puoliso ryhtyy etävanhemmaksi, joka näkee lapsiaan esim. joka toinen viikonloppu. Osa näistä etävanhemmista ei huolehdi lasten asioista kunnolla edes silloin, kun lapset ovat heidän luonaan. Lapsille ei laiteta tavallista ruokaa, vaan viedään lapset mäkkäriin tai syötetään jotain valmispinaattilettuja joka kerta. Vastuu lasten kasvatuksesta jää käytännössä täysin vanhemmalle, jonka luona lapset asuvat lähes koko ajan. Etävanhempi saattaa ottaa sellaisen "kivan, hemmottelevan vanhemman" roolin tai sitten viisveisaa lastensa tarpeista silloinkin, kun harvoin näkevät. Osa harvoin lapsiaan näkevistä etävanhemmista kehtaa nurista lasten elatusavuista, jotka ovat oikeasti vain pieni osa lapsiin menevistä kuluista.
Itselläni on lapsi ja en osaa kuvitellakaan, että kumpikaan meistä vanhemmista koskaan hylkäisi lasta erotilanteessa. Molemmat haluaisivat olla lapsen kanssa niin paljon kuin mahdollista, eikä etävanhemmuus tai joka toinen viikonloppu näkeminen tulisi kysymykseenkään. Lapsi on valtavan rakas molemmille. En vain käsitä, miten jotkut vanhemmat hylkäävät lapsensa erotilanteessa eikä tippaakaan tunnu kiinnostavan oman lapsen hyvinvointi.
Kommentit (34)
Paras on, kun tällaiset vanhemmat usein hehkuttavat olevansa "kahden lapsen isä" tai "kolmen pojan äiti" ja ylpeilevät vanhemmuudella, vaikka oikeasti tekevät vain minimin lastensa eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on monta puolta ja ihmiset ovat erilaisia.
Minä häpeän vieläkin siskoni käytösta kun hän erosi, hän teki käytännössä ihan mahdottomaksi ex-miehensä toimimisen isänä.
Varsinkin kuopus jäi täysin vaille isää lapsuusvuosinaan.
Siskoni oli niin katkera erosta (joka osittain oli ihan hänen omaa syytään) ettei hän ilmeisesti siitä syystä suonut lapsilleen normaalia isäsuhdetta.
Kamala kyllä sanoa omasta siskosta mutta kun näin sen eron niin läheltä ja jouduin tukemaan siskoani siinä tilanteessa ja hän oli todella ilkeä minullekin, niin jäi mullekin vielä huonot muistot.
Itsekkyys ja oma hedonismi on se vaiva.
Etävanhemmat löysivät ketjun alapeukuista päätellen :D
Minä tapailin alle kolmekymppisenä vanhempaa miestä, joka oli tuollainen etäisä. Haaveilin siis itse perheenlisäyksestä. Pakko oli todeta, että ei tuosta mitään tule ja en haluaisi lapselleni tuollaista isää. Mies jätti kaikki asiat ex-vaimonsa hoidettavaksi. Joka toinen viikonloppu vei lapsia johonkin tapahtumiin, söivät ulkona yms. Ex-vaimo sitten teki sen kasvatustyön, kun tuo mies keskittyi vain kivoihin juttuihin lasten kanssa. Ruokaa mies ei opetellut kokkaamaan, itsekin söi vain valmisruokia/ravintolassa. Lapsellista, että aikuinen ei voi ottaa itseään niskasta kiinni ja opetella huolehtimaan omista lapsistaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIIEHET YLEENSÄ HYLKÄÄVÄT LAPSENSA SILMÄÄNSÄ RÄPÄYTTÄMÄTTÄ. VIELÄ VALITTAVAT ELAREISTA!!!!
Mun nyksän eksä muutti toiselle puolelle maata ja vei lapset mennessään. Ei paljoa lapsia tai isän oikeutta lapsiin ajateltu. Välillä asui lasten kanssa hetken myös ulkomailla. Mieheni ei nähnyt lapsia kertaakaan tuona aikana. Haluaisi nähdä lapsia niin paljon kuin mahdollista mutta välimatkan takia harvinaista. Työt ym täällä, missä asutaan. Myös lasten suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIIEHET YLEENSÄ HYLKÄÄVÄT LAPSENSA SILMÄÄNSÄ RÄPÄYTTÄMÄTTÄ. VIELÄ VALITTAVAT ELAREISTA!!!!
EI TARVITSE HUUTAA!
Harvemmin kukaan hylkää lapsiaan eron tullessa. Se että eletään parisuhteessa saman katon alla ei tarkoita automaattisesti sitä että molemmat vanhemmat huolehtisivat lapsistaan tai välittäisivät ylipäätään olla lastensa kanssa vaan monesti se vastuu on jäänyt toiselle vanhemmalle silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä ei tiedä muuta kuin se hylkääjä. Kumpa joku sellainen vastaisi
He ovat ihmisiä, joista ei ole vanhemmaksi syystä tai toisesta.Luulenpa että silloin on lapsillekin parempi, että he pysyvät poissa heidän elämästään.
Tietenkään en tarkoita niitä vanhempia, jotka ovat tahtomattaan eristetty lapsistaan expuolison toimesta ilman pätevää syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ihmetyttää. Tiedän mm. äidin, joka eron tullessa muutti 500 km päähän ja jätti päiväkoti/alakouluikäiset lapset isälle. Lapset sitten joutuvat reissaamaan junalla tuon 500 km joka kuukausi äidin luokse. Lapsille tulee poissaoloa koulusta joka kuukausi, kun lähtevät pitkän viikonlopun viettoon äidin luo.
Anteeksi, mutta musta on itsekästä pashaa muuttaa noin kauas ja vaatia lapsia matkustamaan. Asuisi itse lähempänä sen aikaa, kun lapset ovat alaikäisiä.
En ymmärrä alapeukkua. Tylyähän tuollainen käytös lapsia kohtaan on. Itselle tulee olo, että tuossa on yritetty kostaa miehelle ja jätetty lapsiin liittyvät asiat hänelle. Oikeasti tuossa eniten kärsii ne lapset.
Syitä on varmasti yhtä paljon kuin on erojakin. En usko että ainakaan syyttelemällä tai katkeroitumalla löytyisi mitään järkevää tulosta. Vaikeita asioita joista jää yleensä aina jälkiä. Itse en ole nähnyt lastani yli 30 vuoteen ihan vain sen vuoksi että lapsen äiti teki asioista niin hankalia etten jaksanut riidellä. Ilmeisesti tyttärestäni tuli silti normaali aikuinen joten siinä mielessä asia menivät loppujen lopuksi ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun nyksän eksä muutti toiselle puolelle maata ja vei lapset mennessään. Ei paljoa lapsia tai isän oikeutta lapsiin ajateltu. Välillä asui lasten kanssa hetken myös ulkomailla. Mieheni ei nähnyt lapsia kertaakaan tuona aikana. Haluaisi nähdä lapsia niin paljon kuin mahdollista mutta välimatkan takia harvinaista. Työt ym täällä, missä asutaan. Myös lasten suku.
Äidin olisi siis pitänyt uhrautua, ja jäädä jälkeen isän asuinpaikkakunnalle asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nyksän eksä muutti toiselle puolelle maata ja vei lapset mennessään. Ei paljoa lapsia tai isän oikeutta lapsiin ajateltu. Välillä asui lasten kanssa hetken myös ulkomailla. Mieheni ei nähnyt lapsia kertaakaan tuona aikana. Haluaisi nähdä lapsia niin paljon kuin mahdollista mutta välimatkan takia harvinaista. Työt ym täällä, missä asutaan. Myös lasten suku.
Äidin olisi siis pitänyt uhrautua, ja jäädä jälkeen isän asuinpaikkakunnalle asumaan?
Äiti itsekin oli samalta paikkakunnalta. Löysi uuden miehen etelästä 😆 että kyllä tässä tapauksessa on ihan täysin äidin itsekkäistä motiiveista kysymys.
Voi olla omia ongelmia. Ystäväni on yksinhuoltaja eikä lapsen isää kiinnosta lapsensa ollenkaan, koska huumeet ja viina on tärkeämpää. hyvä vaan että pysyy poissa kuvioista.
Joillakin voi olla pettymys kumppanin toimintaan, ahdistus ja mielenhäiriö joka on hetkellinen. Uupunut ehkä myös lastenhoitoon hetkellisesti. Ehkä vanhempi palaa lasten elämään. Isämiehillä taas voi olla uusi kumppani ja uusi perhe mielessä, ja työ.
Sitten on myöskin niitä (pääsääntöisesti äitejä), jotka kostoksi haluavat estää kaikin mahdollisin keinoin isää olemassa lastensa elämässä. Sekuntikellon kanssa vahditaan ettei isä saa pitää lapsiaan yhtään pidempään tai tavata useammin kuin mitä sopimuksessa on mainittu. Kokemusta on tästä. Äiti palkkaa vaikka MLL:n hoitajan mieluummin. Todettakoon vielä, että isä ei ole mikään juoppo hunsvotti vaan aivan tavallinen lapsiaan rakastava isä.
Vierailija kirjoitti:
Asiassa on monta puolta ja ihmiset ovat erilaisia.
Minä häpeän vieläkin siskoni käytösta kun hän erosi, hän teki käytännössä ihan mahdottomaksi ex-miehensä toimimisen isänä.
Varsinkin kuopus jäi täysin vaille isää lapsuusvuosinaan.
Siskoni oli niin katkera erosta (joka osittain oli ihan hänen omaa syytään) ettei hän ilmeisesti siitä syystä suonut lapsilleen normaalia isäsuhdetta.
Kamala kyllä sanoa omasta siskosta mutta kun näin sen eron niin läheltä ja jouduin tukemaan siskoani siinä tilanteessa ja hän oli todella ilkeä minullekin, niin jäi mullekin vielä huonot muistot.
Itsellä sama kokemus omasta sukulaisesta. Teki kaikkensa, että lasten ja isän välit menivät kuralle. Sen jälkeen on kaikki vuodet kertonut avoimesti, miten isää ei kiinnosta. Lapsille puhuu pahaa isästä, minkä ehtii.
Ja pahinta on se, että osa ystävistä ja suvusta ostaa kaikki jutut, eikä muista yhtään sitä, että isä ne lapset alle kouluiässä hoisi 90%.
Sama ihmetyttää. Tiedän mm. äidin, joka eron tullessa muutti 500 km päähän ja jätti päiväkoti/alakouluikäiset lapset isälle. Lapset sitten joutuvat reissaamaan junalla tuon 500 km joka kuukausi äidin luokse. Lapsille tulee poissaoloa koulusta joka kuukausi, kun lähtevät pitkän viikonlopun viettoon äidin luo.
Anteeksi, mutta musta on itsekästä pashaa muuttaa noin kauas ja vaatia lapsia matkustamaan. Asuisi itse lähempänä sen aikaa, kun lapset ovat alaikäisiä.