Jos omistat asunnon tai talon ja olet yhä velkaa ja jäät työttömäksi olet jatkossa pulassa!

Sellaista tämä elämä on ja on ollut vuosituhansien ajan ja edelleen on monissa maissa. Ajatus siitä, että yhteiskunta pelastaa, on poikkeuksellinen. Monissa muissa maissa ihmiset on valmiita tekemään ihan mitä tahansa tienatakseen elannon. Esim.tekemään kahta työtä tai opiskelemaan työn ohella. Avioeroja tulee vähemmän, koska perhe on myös taloudellinen turva. Tämä on monelle suomalaiselle ihan uusi maailma, vaikka tosiaan todellisuutta suurelle osalle ihmiskunnasta.

Olen itsekin asuntovelkainen enkä varakas, mutta oikeastiko kriisin tullen talo tulisi saada pitää muiden laskuun? On jo alunperin menty metsään jos laina on mitoitettu siten että sen saa maksettua vain kahden ihmisen tuloilla ja matalan koron aikaan. Kuitenkin jos vakityö lähtee alta, on ensin irtisanomisaika, sitten saa hetken liiton rahaa, pankin kanssa voi sopia järjestelyistä ja rahoittaa asumista säästöillä jos työllistyminen pitkittyy. Jos taas työkyky heikentyy pysyvästi, pitää miettiä laittaako kiinteistön myyntiin ja kyllä, joskus asuntokaupoilla tekee persnettoa. Tuossa on kuitenkin jokatapauksessa useita kuukausia aikaa tehdä erilaisia tilanteen vaativia peliliikkeitä. Se omistusasunnon omistaminen ei ole mikään itsestäänselvyys saatikka oikeus. 

 

Vierailija kirjoitti:

Siksi pitää säästää sitä puskuria. Itsekin jos jäisin työttömäksi, olisin pulassa heti ilman tuota puskuria (mutta nyt hyvinä aikoina laitan sitten noin 500e/kk).

Niin nyt tehdään ja talous seisoo. Yritykset menee konkurssiin, koska ei voi luottaa omaan eikä valtion talouteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin asuntovelkainen enkä varakas, mutta oikeastiko kriisin tullen talo tulisi saada pitää muiden laskuun? On jo alunperin menty metsään jos laina on mitoitettu siten että sen saa maksettua vain kahden ihmisen tuloilla ja matalan koron aikaan. Kuitenkin jos vakityö lähtee alta, on ensin irtisanomisaika, sitten saa hetken liiton rahaa, pankin kanssa voi sopia järjestelyistä ja rahoittaa asumista säästöillä jos työllistyminen pitkittyy. Jos taas työkyky heikentyy pysyvästi, pitää miettiä laittaako kiinteistön myyntiin ja kyllä, joskus asuntokaupoilla tekee persnettoa. Tuossa on kuitenkin jokatapauksessa useita kuukausia aikaa tehdä erilaisia tilanteen vaativia peliliikkeitä. Se omistusasunnon omistaminen ei ole mikään itsestäänselvyys saatikka oikeus. 

 

Erittäin hyvä kommentti. Olen tyytyväinen, että tuli ostettua talo vasta kun korot jo alkoivat nousemaan. Nollakorkojen aikaankin etsimme taloa, ja kiikarissa oli ottaa 100 000 suurempi laina kun kerran on ilmaista rahaa ja maksukykyä. Nyt on pienempi laina ja elämä on rennompaa, pärjätään yhdenkin tuloilla. Ei ole tarvinut karsia juurikaan elämästä vaikka inflaatio rullaa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tämä elämä on ja on ollut vuosituhansien ajan ja edelleen on monissa maissa. Ajatus siitä, että yhteiskunta pelastaa, on poikkeuksellinen. Monissa muissa maissa ihmiset on valmiita tekemään ihan mitä tahansa tienatakseen elannon. Esim.tekemään kahta työtä tai opiskelemaan työn ohella. Avioeroja tulee vähemmän, koska perhe on myös taloudellinen turva. Tämä on monelle suomalaiselle ihan uusi maailma, vaikka tosiaan todellisuutta suurelle osalle ihmiskunnasta.

Suomi on ollut hyvinvointivaltio, jossa on saatu pienen kansan osaaminen hyvin käyttöön.

Nyt orpopurra lopetti tämän ja jatkossa vain rikkaat pärjää. Köyhät tekee pennillä kahta työtä ja asuu kadulla. Yhteiskunta on epävakaa, rikollisuus kasvaa ja menestyä voi vain eliitti. Toki naisen asema rapautuu, eikä voi elää itsenäisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin asuntovelkainen enkä varakas, mutta oikeastiko kriisin tullen talo tulisi saada pitää muiden laskuun? On jo alunperin menty metsään jos laina on mitoitettu siten että sen saa maksettua vain kahden ihmisen tuloilla ja matalan koron aikaan. Kuitenkin jos vakityö lähtee alta, on ensin irtisanomisaika, sitten saa hetken liiton rahaa, pankin kanssa voi sopia järjestelyistä ja rahoittaa asumista säästöillä jos työllistyminen pitkittyy. Jos taas työkyky heikentyy pysyvästi, pitää miettiä laittaako kiinteistön myyntiin ja kyllä, joskus asuntokaupoilla tekee persnettoa. Tuossa on kuitenkin jokatapauksessa useita kuukausia aikaa tehdä erilaisia tilanteen vaativia peliliikkeitä. Se omistusasunnon omistaminen ei ole mikään itsestäänselvyys saatikka oikeus. 

 

Keskituloisilla on nyt 8 viikkoa ansiosidonnaista ja asunnot ei mene kaupaksi. Eli myyt asunnon pennillä ja maksat edelleen velkaa loppuiäksi.

Ei ole hallitukselta älykästä tuhota koko tulevaisuudenuskoa kansalta. Se tarkoittaa sitä, että talous on seisahtunut ja valtion velka kasvaa.

Asuntoja ei nyt uskalla kukaan ostaa. Menee eliitille puoli-ilmaiseksi. Lapsia ei voi hankkia, koska perusturvaa ei ole.

Kiitos orpopurra.

Siis eikö teillä ole lainassa vakuutusta? Minulla on, työttömyyden, työkyvyttömyyden ja puolison kuoleman varalle. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö vuokralainen ole pulassa jos joutuu työttömäksi tai sairastuu? 

Jos ei ole omaisuutta, saa asumistukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin asuntovelkainen enkä varakas, mutta oikeastiko kriisin tullen talo tulisi saada pitää muiden laskuun? On jo alunperin menty metsään jos laina on mitoitettu siten että sen saa maksettua vain kahden ihmisen tuloilla ja matalan koron aikaan. Kuitenkin jos vakityö lähtee alta, on ensin irtisanomisaika, sitten saa hetken liiton rahaa, pankin kanssa voi sopia järjestelyistä ja rahoittaa asumista säästöillä jos työllistyminen pitkittyy. Jos taas työkyky heikentyy pysyvästi, pitää miettiä laittaako kiinteistön myyntiin ja kyllä, joskus asuntokaupoilla tekee persnettoa. Tuossa on kuitenkin jokatapauksessa useita kuukausia aikaa tehdä erilaisia tilanteen vaativia peliliikkeitä. Se omistusasunnon omistaminen ei ole mikään itsestäänselvyys saatikka oikeus. 

 

Erittäin hyvä kommentti. Olen tyytyväinen, että tuli ostettua talo vasta kun korot jo alkoivat nouse

Odotan hetki, kun jäät työttömäksi ja 8 viikon jälkeen ei ole enää ansiosidonnaista eikä kukaan osta asuntoasi edes puolella siitä mitä sinä maksoit. Pakkohuutokaupassa jäät vielä loppuiäksesi velkaa pankille.

1990-luvun laman tyyliin toki itseeemurha on käypä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos ei sairastukaan? Sitten maksaa monta vieraan asuntoa elämässään, kun olisi voinut maksaa sen yhden itselle.

Velattomana monisairaana työssäkäyvänä olen tosi iloinen, että koti on maksettu. Ei mene kaikki, jos menee työkyky. 

Ja paskayksiöön vuokralle nauttimaan tukia pääsee aina takaisin, jos pahin tapahtuu.

 

Tässä kyllä nyt särähtää ja pahasti: ethän sää silloin monisairas ole, jos kerta pystyt töissä käymään.

Siitä myymisestä : jonkun se pitäisi vielä ostaakin.

Tiedän. Silsi yritän joka kk maksaa jotain extraa.

Otin 2 v sitten 10 v lainan, joka oli mitotettu minun tuloihini. Nyt asunto on vuokralla, eli lyhennys rullaa hyvin

Hallitus vei meiltä jo maksetun vakuutuksen työttömyyden varalle. Tämä on huijaus kansaa kohtaan.

Tarkoitus oli poistaa ay liikkeet.

https://www.etuovi.com/kohde/550058?haku=M2149679372

Jos olet omistusasukas ylikalliissa asunnossa, jonka lainaa et jaksa maksaa pois, myy asuntosi ja osta vaikka yllä olevan kaltainen asunto. 

Hoitovastike 134,20€/kk. Jos jaksat maksaa vain myyntihinnan, alle 5000€, on vastike "huimat" 213,50€. Talossa on putket uusittu ja viemärit pinnoitettu. Asunnon kylppärikin on laitettu uusiksi. Seuraava "isompi" remppa on sadevesijärjestelmän kunnostus, joka ei (etenkään Varkaudessa toteutettuna) varmaankaan vie ketään konkurssiin.

Ilman autoa ilmeisesti pärjää hyvin. Lähimpään Lidliin on matkaa 267 metriä. Sieltä huonompikuntoinenkin pitkäaikaistyötön jaksaa kantaa ostoskassit kävellen kotiin. Lähimpään järvenrantaan on pari sataa metriä. Ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ovat kohdillaan; keskusurheilukentälle on 400 metriä. Talvella voi mennä vaikka pilkkimään ahvenia ajan kuluksi. Tai voi mennä kaupungin pääkirjastoon lukemaan lehdet ja lainaamaan kirjoja - matkaa noin 300 metriä. 

Terveyskeskukseen sentään täytyy mennä paikallisbussilla.

Jos olisin yksin asuva pitkäaikaistyötön, miettisin jotakin tuollaista ratkaisua. Onneksi en ole.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tämä elämä on ja on ollut vuosituhansien ajan ja edelleen on monissa maissa. Ajatus siitä, että yhteiskunta pelastaa, on poikkeuksellinen. Monissa muissa maissa ihmiset on valmiita tekemään ihan mitä tahansa tienatakseen elannon. Esim.tekemään kahta työtä tai opiskelemaan työn ohella. Avioeroja tulee vähemmän, koska perhe on myös taloudellinen turva. Tämä on monelle suomalaiselle ihan uusi maailma, vaikka tosiaan todellisuutta suurelle osalle ihmiskunnasta.

Kyllä hyvätuloisetkin elää Suomessa tuota muusta maailmasta erilaista elämää. Lastenhoito ja vanhustenhoito on ulkoistettu yhteiskunnalle. Suurimmassa osassa maailmaa nämä hoidetaan itse. 

No ei minulle ainakaan ollut mikään katastrofi enkä ole ollut kertaakaan pulassa kun lopetin työt ja heti perään sairastuin.  Lainaa oli vielä vajaa kymppitonni. Säästöjä vähän enemmän. Ensin pärjäsin hyvin ansiosidonnaisella, säästin ja makselin lainaa nollakorolla. Sitten tipuin työmarkkinatuelle ja maksoin lainat kokonaan pois kun korot alkoi nousta. Nyt sairauspäivärahalla ja maksan vain vastikkeen. Hyvin olen toistaiseksi pärjännyt, säästöjä kertyy joka vuosi ja aloitin sijoittamaankin pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tämä elämä on ja on ollut vuosituhansien ajan ja edelleen on monissa maissa. Ajatus siitä, että yhteiskunta pelastaa, on poikkeuksellinen. Monissa muissa maissa ihmiset on valmiita tekemään ihan mitä tahansa tienatakseen elannon. Esim.tekemään kahta työtä tai opiskelemaan työn ohella. Avioeroja tulee vähemmän, koska perhe on myös taloudellinen turva. Tämä on monelle suomalaiselle ihan uusi maailma, vaikka tosiaan todellisuutta suurelle osalle ihmiskunnasta.

Elämä on ollut ihan toisenlaista vielä pari sukupolvea sitten.

Uskokaa tai älkää: aikanaan kaikille työhaluisille löytyi töitä enemmän kuin jaksoi tehdä.

Historiallisesti katsottuna työvoiman ylitarjonta on tavattoman uusi asia. Esimerkiksi jos tarkastellaan viimeksi kulunutta 800 vuotta Suomen historiassa, on vasta viimeisen 150 vuoden aikana alkanut ilmaantumaan ajoittaista työvoiman ylitarjontaa - ja 1900-luvun lopulle asti työvoiman ylitarjonta on ollut vain ajallista ja/tai paikallista.

Suomessa ei ole tarvittu yhteiskuntaa elättämään työkykyisiä ihmisiä. Köyhäinapua sai muodossa tai toisessa ainoastaan, jos oli täysin työkyvytön - tällaisten ihmisten auttaminen oli jokaisen kristillinen velvollisuus. Sen sijaan kruunu - ja lähempänä jo suku- tai kyläyhteisö kyllä keksi töitä jokaiselle työkykyiselle. Kaikkea mahdollista löytyi kykyjen ja osaamisen mukaan - kaskenraadannasta lastenhoitoon ja verkkojen kutomiseen asti. 

Yhteiskunta tarjoaa elannon nykyään, koska valtavan suuri osa ihmisten suorittamasta fyysisestä työstä on koneellistettu ja automatisoitu. Ilman koneita ja laitteita jokaisen kykenevän on tartuttava kuokkaan, lapioon, kirveeseen tai lehmän utareeseen ja työskenneltävä ahkerasti, ilman työaikalainsäädännön rajoitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai matkalla siihen, että ihmiset menisivät töihin

Us ko ma ton ta! Miten kukaan ei ole keksinyt näin yksinkertaista ratkaisua 15% rakenteelliseen työttömyyteen.

Työttömyyshän poistuisi kokonaan jos "kaikki vaan menis töihin"!!!

Talouden Nobel on jo postissa.

Työttömyys vähenee nimenomaan sillä, että tehdään työttömänä olemisesta vähemmän kannattavaa. Toinen keino on lopettaa työvoiman ottaminen ulkomailta että täällä on töitä suomalaisille. Tämä työttömyysongelma on poliittinen päätös, ikävä kyllä meillä on ollut liikaa vasemmistohallituksia ja globalisteja päättämässä. 

Työttömyys ei ole vähentynyt leikkaamalla. Päinvastoin. Työttömyys vähenee sillä, että on tarjolla siedettäviä työpaikkoja, joista maksetaan kohtuullista palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista tämä elämä on ja on ollut vuosituhansien ajan ja edelleen on monissa maissa. Ajatus siitä, että yhteiskunta pelastaa, on poikkeuksellinen. Monissa muissa maissa ihmiset on valmiita tekemään ihan mitä tahansa tienatakseen elannon. Esim.tekemään kahta työtä tai opiskelemaan työn ohella. Avioeroja tulee vähemmän, koska perhe on myös taloudellinen turva. Tämä on monelle suomalaiselle ihan uusi maailma, vaikka tosiaan todellisuutta suurelle osalle ihmiskunnasta.

Elämä on ollut ihan toisenlaista vielä pari sukupolvea sitten.

Uskokaa tai älkää: aikanaan kaikille työhaluisille löytyi töitä enemmän kuin jaksoi tehdä.

Historiallisesti katsottuna työvoiman ylitarjonta on tavattoman uusi asia. Esimerkiksi jos tarkastellaan viimeksi kulunutta 800 vuotta Suomen historiassa, on vasta viimeisen 150 vuoden aikana alkanut ilmaantumaan ajoittaista työvoiman ylitar

Suvut oli suuria ja piti huolen jäsenistään. Työvoiman palkkaaminen oli helppoa ja halpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai matkalla siihen, että ihmiset menisivät töihin

Us ko ma ton ta! Miten kukaan ei ole keksinyt näin yksinkertaista ratkaisua 15% rakenteelliseen työttömyyteen.

Työttömyyshän poistuisi kokonaan jos "kaikki vaan menis töihin"!!!

Talouden Nobel on jo postissa.

Työttömyys vähenee nimenomaan sillä, että tehdään työttömänä olemisesta vähemmän kannattavaa. Toinen keino on lopettaa työvoiman ottaminen ulkomailta että täällä on töitä suomalaisille. Tämä työttömyysongelma on poliittinen päätös, ikävä kyllä meillä on ollut liikaa vasemmistohallituksia ja globalisteja päättämässä. 

Työttömyys ei vähene sillä, että työttömänä olemisesta tehtäisiin kannattavaa. Kestävin keino suomalaisessa yhteiskunnassa on satsata entistä enemmän työttömien kouluttamiseen. Joko uudelle alalle tai omalla alalla, mutta entistä laajemmilla kyvyillä ja korkeammalla tutkinnolla. 

Iso osa pitkäaikaistyöttömistä, se ydinjoukko, joka ei sula edes nousukaudella, on osittain työkyvytöntä, ja isolta osaltaan matalasti kouluttautunutta väkeä, moni jopa pelkän peruskoulun varassa. 

Heidän työntekoaan on vaikeaa saada kannattavaksi. Se ei tapahdu sillä, että heidän työttömyyskorvauksensa poistetaan. Se ei tapahdu myöskään palkkatasoa laskemalla: vaikka esimerkiksi maanrakennusalan minimipalkka laskettaisiin 150€:n kuussa, se ei tarkoita sitä, että kaikki Suomen työttömät saataisiin työllistymään lapiotöihin ojia kaivamaan, kaivinkoneiden sijaan. Tai jos vastaavasti metsätalousalalla minimipalkka olisi 200€ kuussa, se ei tarkoittaisi sitä, että saataisiin kymmeniä tuhansia työttömiä työllistettyä pokasahalla propsipuita sahaamaan metsäkoneen sijaan.

Ihmettelen tätä näkemystä, että työttömyydestä pitäisi tehdä vähemmän kannattavaa. Eihän se ole ikinä kannattavaa, työttömäksi jäävä menettää valtavan palan elämänsä perusrakenteesta, tulevaisuutensa ja turvansa. Minä ottaisin koska tahansa työni takaisin sillä vaatimattomalla palkalla, enkä yrittäisi räpiä itseäni pinnalle työttömyystuella. En tunne ketään, joka ei mieluummin ottaisi tilille vaikka 1200€/kk kuin 595€/kk. On ihan uskomatonta, että marginaalinen osa tahallaan töitä välttelevistä saa päättäjätkin ajattelemaan, että me kaikki olemme sellaisia. Minä olen yrittänyt päästä töihin, mihin tahansa töihin kohta kolme vuotta. En ole päässyt edes haastatteluun, koska hakijoita on suorittaviinkin töihin niin paljon, että totta kai työnantaja palkkaa mieluummin kolmikymppisen kuin nelivitosen, kun taidoilla ei ole merkitystä.