Ahdistaa töissä, miten jaksaa vielä 15 vuotta?

15 vuotta on minusta jo oikeastaan aika vähän. Itsellänikin tuo.

Minustakin 15 kuulostaa vähältä.

Olen itse 40v ja tunnen itseni välillä jo aika vanhaksi. Toisaalta sitten voi miettiä, että työelämää on jäljellä vielä lähemmäs 30 vuotta! Miten ihmeessä tätä voi jaksaa niin kauan?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni sama tilanne. Työ vie kaikki värit elämästäni. Viikonloput eivät auta mitään. Nukun niin paljon kuin mahdollista, ruoka ei maistu, en jaksa (ehdi ) leikkiä lasteni kanssa enkä tavata ystäviäni. Olen 39 vuotias.

Tuossa on kyllä jo kaikki mahdolliset hälytysmerkit, mikset hyvä ihminen ole jo mennyt työterveyteen! Tuon jos päästät menemään loppuun asti, niin voi mennä pari vuotta toipumiseen, etkä senkään jälkeen tule koskaan enää olemaan ennallasi.

Mikä ihmisiä vaivaa, kun ovat noin sairaudentunnottomia, etteivät ymmärrä olevansa hiuskarvan varassa siitä, että romahtavat jaloiltaan ja joudutaan viemään lanssilla sairaalaan?

Itselläni auttoi pahimpaan ahdistukseen, kun siirryin nelipäiväiseen työviikkoon. Se tuntui jo vähän siltä, että jaksaa muutakin kuin käydä töissä eikä työ vie elämästä kaikkea iloa. Mutta ei se lopulta sitten riittänyt, joten irtisanouduin. Kertaakaan en ole katunut! Työ oli viheliäistä ja pienipalkkaista, työilmapiiri kauhea ja ovi kävi kuin saluunassa.

Kun alkaa tuntua siltä, että loputonkin työttömyys on parempi vaihtoehto kuin työpaikkaan jääminen, niin siitä tietää että on aika nostaa kytkintä. Nyt opiskelen uutta alaa ja toivottavasti joskus pääsen mielekkääseen työhön.

Ikinä en suostuisi tuollaiseen työelämään, mitä te täällä kuvaatte! Kyllä niitä on sellaisiakin työpaikkoja, joissa työntekijöistä pidetään huolta. 

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA 

Pahinta tässä on tämä sitkuttelu. Sit kun olen eläkkeellä... Nyt ei jaksa mitään. Työpaikat järjestää kaiken maailman kinkereitä työhyvinvoinnin ylläpitoon kun sillä rahalla voisi mieluummin palkata sen assistentin takaisin helpottamaan työtaakkaa. Suomen eläkejärjestelmä ehtii romuttua ennen kuin pääsen eläkkeelle.

35 vuotta eläkkeeseen.. tuskin edes pääsen. Olen viime vuodet tehnyt osa-aikatöitä, kesät vapaalla. Siten jaksan. Rahasta kyllä koko ajan tiukkaa, mutta parempi niin kuin että oma terveys menis kokonaan.

 

Työelämä on niin hullua, katson säälien työkavereita jotka vetää 8h päivässä, etenkin ne jotka ovat jo lähellä eläkeikää. Väsymys näkyy kyllä ihan kaikissa nuorista vanhoihin, suorittavasta tasosta esimiehiin. 

 

t. Varhaiskasvatuksessa töissä 

Minä pidän työstäni. Illat menee nik  väsyneenä ettei jaksa ainakaan talvella töiden jälkee  nauttia elämästä, mut elää sitten viikonloppuja ja lomia varten.

Mutta! Jatkuvat yt neuvottelut ja organisaatiomuutokset, niitä ei jaksa! Miten tässä pitäisi muka olla vielä 23 vuotta kun monta vuotta menty muutama kk kerrallaan? Ja nyt nämä lakot niin selvää on jo ettei tehdas pääse tänäkään vuonna tulokseen, eli yt rumba jatkuu kunnes viimeinen sammuttaa valot

Itsellä vielä reilu vuosia jäljellä, täysiä  työvuosia takana  jo yli 40 vuotta.Kyllä,riittäisi jo , työ on  niin kuormittavaa nykyisin.Täytyy sanoa ettei työ ollut niin kuormittavaa ennen kännyköitä ja s-posteja.Töitä sai kyllä tehdä  , mutta jotenkin se työelämä oli vähemmän hektistä eikä vienyt kaikkia voimavaroja ja työt jäi työpäivän jälkeen työpaikalle.

Olin vähän yli 30 vuotta, kun jäin pois työelämästä. Työkyvyttömyyseläke oli kuitenkin pitemmän päälle sen verran tylsä ratkaisu, että aloin tehdä osa-aikatyötä. Nyt elämä on ihan jees.

8 tuntia nukut, toiset kahdeksan käyt töissä. Yksi kolmannes on aikaa tehdä elämästä elämisen arvoista.