Joutuuko valehteleva journalisti maksamaan takaisin artikkeleistaan nostamansa palkkiot?

Vierailija kirjoitti:

heh.. veti kaikkia kakkoseen

..Kuivana

Hänen artikkelinsa olivat kyllä maan parhaimmistoa ja hän on erittäin lahjakas verbaalisesti.

En minä uskonut ihan kaikkea mutta nautin suunnattomasti jutuistansa. Kyllä niistä minusta huomasi että mielikuvitustakin käytettiin. Ne olivat taidetta.

Pitääkö poliitikon maksaa takaisin palkkansa, vaikka 99% ajasta valehtelee kansalle, etenkin vaalien alla? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä joutnalismia joku Bakun matkajuttu on? Pelkkää viihdettä vaikka tarinat olisivat olleet totkakin. Silti niillä ei olisi ollut mitään väliä kenellekään. Toimittajat kuvittelevat jokaisen yliopiston  vessanseinäkirjpituksensa tai punavihreän propaganda juttunsa olevan journalismia. Vieläkin toimittaja kuvittelee hallitsevansa tiedonvälitystä. Ei taida firmatkaan jaksaa enää tarjota kosteita iltoja kun tuotteensa voi tuoda esiin ilmaiseksi verkossa. Samanlaista roskaa kun jonkun toimittajan matkakertomukset voi kirjoittaa kuka vain blogissa. Huvittaa tämä moraaliposeeraus kun Kuusela tekee pilaa journalismista. 

Voi olla että tekikin pilaa mutta en oikein usko. Uskon että tosissaan kirjoitti, tarkoitan että en osaa sanoa.. siis ei tarkoittanutkaan kaikkea kirjaimellisesti otettavaksi mutta halusi tehdä laadukasta ja sisällöllisesti antoisaa, valtavirrasta poikkeavaa kirjallista tekstiä.

Olen aina lukenut Kuuselan mukavia juttuja samoin kuin mitä tahansa kaunokirjallisuutta, en ole hetkeäkään kuvitellut, että kaikki on todellista tapahtunutta.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö poliitikon maksaa takaisin palkkansa, vaikka 99% ajasta valehtelee kansalle, etenkin vaalien alla? 

kyllä pitäisi :( poliitikon pitäisi puhua totta/olla vastuussa sanomisistaan mutta ikävä kyllä jostain syystä eivät ole. ko "maalaileva" toimittajan kohdalla tilanne on eri, kauniita puolisatuja aikuisillehan ne monet olivat. ja sen kyllä huomasi.

Olihan hänellä se luottokuvaaja aina/usein mukana matkassa. Eikö hän muka huomannut mitään/ole osasyyllinen/pitänyt asiaa niin vakavana?

Oli miten oli, Matti Kuuselan jutut olivat ihan parasta Aamulehdessä. Ikuisesti on jäänyt mieleen kaunis ja syvältä koskettava "Armin viimeinen päivä". Se julkaistiin joitain vuosia myöhemmin uudestaankin, niin monia koskettava se oli.

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, Matti Kuuselan jutut olivat ihan parasta Aamulehdessä. Ikuisesti on jäänyt mieleen kaunis ja syvältä koskettava "Armin viimeinen päivä". Se julkaistiin joitain vuosia myöhemmin uudestaankin, niin monia koskettava se oli.

Koskettaville fiktiivisille jutuille on oma lajityyppinsä. Journalismia se ei ole, vaikka kuinka koskettavaa olisi.

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, Matti Kuuselan jutut olivat ihan parasta Aamulehdessä. Ikuisesti on jäänyt mieleen kaunis ja syvältä koskettava "Armin viimeinen päivä". Se julkaistiin joitain vuosia myöhemmin uudestaankin, niin monia koskettava se oli.

Koskettaville fiktiivisille jutuille on oma lajityyppinsä. Journalismia se ei ole, vaikka kuinka koskettavaa olisi.

No ko kertomus oli hänen ja vaimonsa rakkaan koiran viimeisestä päivästä. Miten paljon kuvittelet siinä olleen huijausta ja fiktiota? T: Toinen jolle se on jäänyt mieleen

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Monta on lukijaa jotka ymmärsivät jo aikanaan että ihan totta joka sana ei ole. Mutta taidetta oli. Ei mitään jälkikäteen selittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, Matti Kuuselan jutut olivat ihan parasta Aamulehdessä. Ikuisesti on jäänyt mieleen kaunis ja syvältä koskettava "Armin viimeinen päivä". Se julkaistiin joitain vuosia myöhemmin uudestaankin, niin monia koskettava se oli.

Koskettaville fiktiivisille jutuille on oma lajityyppinsä. Journalismia se ei ole, vaikka kuinka koskettavaa olisi.

No ko kertomus oli hänen ja vaimonsa rakkaan koiran viimeisestä päivästä. Miten paljon kuvittelet siinä olleen huijausta ja fiktiota? T: Toinen jolle se on jäänyt mieleen

 

Nyt ei ole kyse tietystä jutusta vaan useista jutuista, joihin on sepitetty asioita. Se, että journalisti kirjoittaa usein koskettavasti ei oikeuta fiktion esittämistä journalismina.

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Jos ne jotain vaikuttivat lukijaansa niin näkemään hyvää kanssaihmisissä ja elämän ns pienissä asioissa. Ei ollenkaan huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Monta on lukijaa jotka ymmärsivät jo aikanaan että ihan totta joka sana ei ole. Mutta taidetta oli. Ei mitään jälkikäteen selittelyä.

Nyt ei puhuta taiteesta vaan journalismista. Jos haluaa kirjoittaa fiktiota, sitä ei voi esittää journalismina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Monta on lukijaa jotka ymmärsivät jo aikanaan että ihan totta joka sana ei ole. Mutta taidetta oli. Ei mitään jälkikäteen selittelyä.

Heitä jotka huomasivat/huomaavat ja jotka kehtaavat kritisoida, kutsutaan yleisesti äärioikeistolaisiksi mvlehtihörhöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli miten oli, Matti Kuuselan jutut olivat ihan parasta Aamulehdessä. Ikuisesti on jäänyt mieleen kaunis ja syvältä koskettava "Armin viimeinen päivä". Se julkaistiin joitain vuosia myöhemmin uudestaankin, niin monia koskettava se oli.

Koskettaville fiktiivisille jutuille on oma lajityyppinsä. Journalismia se ei ole, vaikka kuinka koskettavaa olisi.

No ko kertomus oli hänen ja vaimonsa rakkaan koiran viimeisestä päivästä. Miten paljon kuvittelet siinä olleen huijausta ja fiktiota? T: Toinen jolle se on jäänyt mieleen

 

Nyt ei ole kyse tietystä jutusta vaan useista jutuista, joihin on sepitetty asioita. Se, että journalisti kirjoittaa usein koskettavasti ei oikeuta fiktion esittämistä journalismina.

Hänellä oli täysin oma tyylinsä kirjoittaa ja kuvailla asioita. Ihmettelen suuresti jos joku ei taiteellista vapautta ja tehokeinoa huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Jos ne jotain vaikuttivat lukijaansa niin näkemään hyvää kanssaihmisissä ja elämän ns pienissä asioissa. Ei ollenkaan huono juttu.

Juuri noin! Hän teki maailmasta kauniimman ja paremman paikan olla ja loi uskoa ihmisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, "journalisti valehteli minulle vuosikymmenet"

"mutta nyt jälkikäteen ajateltuna, se oli taidetta"

"mitäpä tuosta vaikka luomansa valheelliset mielikuvat vaikuttivat todellisuudentajuuni, ja ihmissuhteisiin"

Jos ne jotain vaikuttivat lukijaansa niin näkemään hyvää kanssaihmisissä ja elämän ns pienissä asioissa. Ei ollenkaan huono juttu.

Lehti voi julkaista koskettavia kertomuksia novelleina, mikäli niin haluaa.

Reportaasin tulee kuitenkin olla journalismia.