Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies haluaa maksaa asuntolainan pois turhan nopeasti
25.03.2024 |
Pitäisi olla velaton siinä vaihteessa, kun vanhin lapsi olisi noin 19-vuotias. Näin mies ajattelee. Perusteena se, että sitten pystyy tukemaan lapsia opinnoissaan. Onko näin oikeasti, ettei saisi olla velkaa enää yli 50-vuotiaana? Itse haluaisin nauttia elämästä, matkustella ja maksaa vähän hitaammin takaisin. Mitä väliä on, jos on vielä vanhempanakin velkaa?
Kommentit (64)
Yhteisen lainan tilalle molemmille oma, niin kumpikin saa maksaa omaansa ihan niin nopeasti tai hitaasti kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kannustan kompromissiin. Ette laita kaikkea ylimääräistä lainanlyhennyksiin vaan nautitte elämästänne jo nyt, mutta teette jonkun verran ekstralyhennyksiä että laina lyhenisi nopeammin. Kun lapset muuttaa kotoa, elinkustannukset muutenkin pienenee radikaalisti. Kyllä silloin voi lainaakin maksella.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, kun 28-vuotinen lainanmaksu loppui viime syyskuussa 8 vuotta etuajassa ollessani 52-vuotias. Ei käy yhteään kateeksi sisartani, joka on aina elänyt leveämmin, mutta velat loppuvat vasta juuri eläkeiän kynnyksellä.
Ai minusta tuo on ihan hyvä homma noin. Pääasia, että velat tulee maksettua ennen eläkeikää, mutta siinä samalla on voinut myös elää rennommin ja vaikka matkustaa. Nauttia siitä elämästä eikä maksaa lainaa tukkaputkella, kun ei edes tiedä koska sitä kuolla kupsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisen lainan tilalle molemmille oma, niin kumpikin saa maksaa omaansa ihan niin nopeasti tai hitaasti kuin haluaa.
Tämä vaan helposti tarkoittaa, että se hitaammin lyhentävä maksaa sitten enemmän perheen kuluja ja vaikka niitä yhteisiä lomia, kun toisella ei ole varaa mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, kun 28-vuotinen lainanmaksu loppui viime syyskuussa 8 vuotta etuajassa ollessani 52-vuotias. Ei käy yhteään kateeksi sisartani, joka on aina elänyt leveämmin, mutta velat loppuvat vasta juuri eläkeiän kynnyksellä.
Ai minusta tuo on ihan hyvä homma noin. Pääasia, että velat tulee maksettua ennen eläkeikää, mutta siinä samalla on voinut myös elää rennommin ja vaikka matkustaa. Nauttia siitä elämästä eikä maksaa lainaa tukkaputkella, kun ei edes tiedä koska sitä kuolla kupsahtaa.
Ehkä se lainan maksukaan ei tunnu niin taakalta ja ikeeltä, kun lyhennys on maltillinen ja pystyy elämään mukavasti myös lainaa maksaessaan. Sitten kun eläkeiän kynnyksellä laina loppuu, ei tulojen putoaminen eläkkeelle jäädessä niin haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin (n. 70-luvulla) säästettiin ensin kolmasosa asunnon hinnasta, sitten saatiin lainaa ne puuttuvat 2 kolmasosaa. Lainan maksuaika oli 7,5 vuotta. Silloin alkoi jo tulla näitä pidempiä laina-aikoja ja tuntui tosi oudolta, kun naapurilla oli joku 15 vuoden asuntolaina.
Jep ja asunnot maksoi huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Minä otin elämäni ensimmäisen lainan 52 -vuotiaana eli viime vuonna. Entisen asunnon (pieni, kunto tyydyttävä) myynnin ja käteisrahojen jälkeen lainaa tarvitsin 80 000. Aloitin takaisinmaksun heinäkuussa -23. Nyt jäljellä pääomaa 70 890 e eli kohta 10k maksettu.
Säännölliset lyhennykset 602 e (sis. koron) ja ylimääräistä maksan n. 800 e/kk. Laina-aika alunperin oli tammikuuhun 2039 asti. Nyt mennään ylimääräisten lyhennysten ansiosta heinäkuussä 2037.
Tavoite olisi maksaa laina pois 7 vuodessa. Tämä on hieman kaksipiippuinen juttu. Sairastin syövän v. 2022 ja pelko takaraivossa, että en ehdi elinaikanani velattomasta tilanteesta... Kannattaako maksaa etuajassa, kun kuolen kuitenkin ennen takaisinmaksua??? Pitäisikö säästää rahoja?? Toisaalta, jos en kuolekaan, niin sitten harmittaa maksella lainaa iäkkäämpänä....
Yksin maksan lainaa, ei puolisoa. En kuitenkaan ole ollut elämättä eli kukkaroni on toistaiseksi kestänyt tämän maksutavan, mutta yrittäjänä ei koskaan tiedä, jos tulot loppuvatkin (esim. se sairastuminen). Harrastan ratsastusta, käyn välillä matkoilla, ravintolassa syömässä, sijoitan (tosin vähemmän kuin ennen lainaa), jne.
Näihin maksutapoihin ei ole oikein yksiselitteistä ratkaisua. Jokaisella on oma tilanteensa ja tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa järkyttävältä, kun itse olen maksanut asuntolainat niin, että 33-vuotiaana oli velaton kerrostalokolmio > asunnonvaihto > 40-vuotiaana sitten velaton omakotitalo.
En jaksaisi olla, jos nyt täytyisi vielä lyhentää isoa asuntolainaa, näillä koroilla. Ei ihme, että niitä tekisi mieli maksaa kieli vyön alla pois.
Itsellä on nyt helppoa ja mukavaa, voi päivittää autoa paremmaksi, voi säästää ja kesämökkikin on ostettu (siitä enää pieni laina jäljellä), eikä tarvitse huolehtia ainakaan oman kodin lainan maksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksoin juuri asuntolainan loppuun.
Ihanaa, velaton on huoleton. Nyt jää joka kuukausi monta sataa enemmän käyttöön.
Meillä lainanlyhennys on yli tonni kuussa. ap
Niin oli meilläkin, silti maksoimme lainan takaisin 11 vuodessa vaikka laina-aikaa otettiin 20 vuodeksi. Säästyipä paljon korkokustannuksia ja pystyimme matkustelemaan ja nauttimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kai sitä viisikymppisenäkin ehtii nauttia.
Mulla loppui matkustusinto 50-vuotiaana. Tuota ennen matkustin ympäri maailmaa 20 vuotta ja tein melkoisia kiertomatkoja lomillani. En kiirehtinyt yhtään lainanmaksua. Sitten minusta tuli kotihiiri ja pistin ison vaihteen päälle lainanmaksussa. Olen kyllä tyytyväinen, että matkustin niin paljon enkä käyttänyt kaikkia rahoja lainaan.
Meillä lainanmaksu loppuu näillä näkymin 55-vuotiaana.. Onhan se pitkä aika, mutta en koe järkevänä tässä lapsiperhe-elämäntilanteessa hirveästi pihistellä, vaan haluan että lapsilla on hyvä lapsuus. Maksamme vaikka ekstraa sitten kun lapset muuttavat kotoa. Tai myydään koko talo ja muutetaan halvempaan, jos laina ahdistaa. Lapsille menee rahaa säästöön koko ajan, ne he saavat sitten käyttöön kun opiskelemaan menevät ja tietysti tuetaan sitten sen minkä talous antaa periksi ja järkevälle tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin (n. 70-luvulla) säästettiin ensin kolmasosa asunnon hinnasta, sitten saatiin lainaa ne puuttuvat 2 kolmasosaa. Lainan maksuaika oli 7,5 vuotta. Silloin alkoi jo tulla näitä pidempiä laina-aikoja ja tuntui tosi oudolta, kun naapurilla oli joku 15 vuoden asuntolaina.
Jep ja asunnot maksoi huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Pahoittelen, en mahda sille asialle mitään.
Joku kompromissi on paras. Ei kannata maksaa lainaa hampaat irvessä ja odottaa kuin kuuta nousevaa sitä päivää kun on velaton, koska ei voi mistään tietää näkeekö sitä päivää edes. Ja haluaako/pystyykö silloin enää matkustella ja nauttia elämästä. Ei toisaalta kannata elellä ihan "ei huolta huomisesta"-tyylilläkään tuhlaillen sinne tänne, koska ei tiedä sitäkään tuleeko joku vaikea tilanne ja tulot romahtaa. Kohtuullisesti rahaa säästöön, lainanmaksuun ja mukavaan elämään. Tuloista riippuu paljonko mihinkin voi laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin (n. 70-luvulla) säästettiin ensin kolmasosa asunnon hinnasta, sitten saatiin lainaa ne puuttuvat 2 kolmasosaa. Lainan maksuaika oli 7,5 vuotta. Silloin alkoi jo tulla näitä pidempiä laina-aikoja ja tuntui tosi oudolta, kun naapurilla oli joku 15 vuoden asuntolaina.
Jep ja asunnot maksoi huomattavasti vähemmän kuin nykyään.
Pahoittelen, en mahda sille asialle mitään.
No ei tietenkään mahda, mutta on myös aivan turha vertailla sen ajan lainamääriä ja -aikoja nykypäivään.
Vierailija kirjoitti:
Entä kannattaako sijoittaa ok-taloon 80000 omaa rahaa ja jättää tilille 20000 ja laina olisi n. 300000 vai sijoittaa omaa rahaa esim 50000, jättää tilille/säästöön 50000 ja ottaa lainaa 330000? Jos haluaa että on pahan päivän varalla jotain takataskussa, mutta toisaalta haluaa lyhennelläkin nyt kun on hirmukorot (ja joo buumerit tiedän 90-luvun koroista mutta silloin ei talotkaan olleet sitä 400000 luokkaa).
Fossiili täällä hei! Oikein hyvä, että tiedät 90-luvun korkotasosta. Silti lisään siihen laina-ajan, joka oli tasan 10 vuotta eikä yhtään enempää. En tiennyt ketään, joka olisi edes haaveillut lyhennysvapaista vuosista. Tavallinen palkansaaja ei myöskään matkustellut kuin ehkä kerran tuon 10 vuoden aikana. Vaatimattomastikin matkustelu maksoi aivan liikaa. Säästöistä ei voinut haaveillakaan lainaa maksaessa. Tietty hyvätuloiset ovat aina voineet tehdä kaikkea paljon enemmän, mutta heillä oli vastaavasti hienosta asunnostaan paljon enemmän velkaa.
Jossain vaiheessa 90-luvun lopussa tuli mahdollisuus 20 vuoden laina-aikaan. Aika harva sen otti, koska vastaavasti korkoja piti maksaa enemmän. Silti velka on velkaa nykyäänkin ja velalliset hartaasti toivovat työpaikkansa säilymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen, kun 28-vuotinen lainanmaksu loppui viime syyskuussa 8 vuotta etuajassa ollessani 52-vuotias. Ei käy yhteään kateeksi sisartani, joka on aina elänyt leveämmin, mutta velat loppuvat vasta juuri eläkeiän kynnyksellä.
Ai minusta tuo on ihan hyvä homma noin. Pääasia, että velat tulee maksettua ennen eläkeikää, mutta siinä samalla on voinut myös elää rennommin ja vaikka matkustaa. Nauttia siitä elämästä eikä maksaa lainaa tukkaputkella, kun ei edes tiedä koska sitä kuolla kupsahtaa.
Näin ajattelin itsekin ennen. Onneksi kuitenkin omakin luonne on hieman pihi ja miehen, joka tulee minua niukemmista oloista vielä pihimpi. Sen vuoksi säästimme monissa asioissa ja saimme lainoja (omakotitalo ja kaupunkiosake, mökkiä ei ole) makseltua hyvin.
Nimittäin: ei nykyään kannata tuudittautua siihen, että tekee töitä tai tekee ainakaan samalla palkkatasolla töitä eläkeikään saakka. Minä sain 30+ työvuoden jälkeen ylläripotkut ytssä kuten monet muutkin työkaverini, jotka olivat 55 tai enemmän täyttäneet. Ihan sama mitä työnantajat selostavat, tämä on monessa firmassa se, mikä tapahtuu. Ikäsyrjintä työmarkkinoilla on tosiasia myös, eli uutta työtä on ollut todella vaikea löytää.
On kuitenkin paljon rauhaisampaa ja turvallisempi olo nyt töitä yrittää hakea eikä tarvitse ottaa mitä tahansa piiskuripaikkaa kun talous on turvattu ja ei sentään lähde katto pään päältä. Muusta voikin sitten pihistää ja nyt, 59 v olen alkanut miettimään, että jos myisi kaupunkiosakkeen ja ottaisi haun pois työkkäristä. Sen verran nöyryyttävää hommaa ikäihmiselle. Olen hyvin iloinen siitä, että nuorempana tehdyt päätökset mahdollistavat paremman elämän nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin (n. 70-luvulla) säästettiin ensin kolmasosa asunnon hinnasta, sitten saatiin lainaa ne puuttuvat 2 kolmasosaa. Lainan maksuaika oli 7,5 vuotta. Silloin alkoi jo tulla näitä pidempiä laina-aikoja ja tuntui tosi oudolta, kun naapurilla oli joku 15 vuoden asuntolaina.
No helppoahan se on jos asuntojen hinnat oli sitä luokkaa että pystyy maksaan pois nopeasti. Mielelläni itsekin näin tekisin. Mutta eipä taida olla kovin tiheässä ne työt josta saisi sellaista palkkaa että vois maksaa 7,5 vuodessa vaikka 300 000 lainan pois.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävältä, kun itse olen maksanut asuntolainat niin, että 33-vuotiaana oli velaton kerrostalokolmio > asunnonvaihto > 40-vuotiaana sitten velaton omakotitalo.
En jaksaisi olla, jos nyt täytyisi vielä lyhentää isoa asuntolainaa, näillä koroilla. Ei ihme, että niitä tekisi mieli maksaa kieli vyön alla pois.
Itsellä on nyt helppoa ja mukavaa, voi päivittää autoa paremmaksi, voi säästää ja kesämökkikin on ostettu (siitä enää pieni laina jäljellä), eikä tarvitse huolehtia ainakaan oman kodin lainan maksamisesta.
Kerropa että mitä ikäpolvea olet ja mistä olet asunnot ja talot hankkinut.
Me ollaan pian 60 ja meillä on velkaa asunnosta. Syynä on se, että päästiin ensiasunnon ostamiseen aika myöhään kun minulla oli pitkään pätkätyö-työttömyyskierre jäätyäni konkurssin yhteydessä ysärin lamassa hyvästä työpaikasta työttömäksi. Meillä oli jo rakennusaikeet, mutta kun tuli se lama jouduttiin luopumaan ja koska oli jo tehty sopimuksia, jouduttiin maksamaan sopimussakkoja, mihin meni osa säästöistä. Olisi muuten saatu rakennettua, mutta ei saatu laman vuoksi täytetakausta, ei siis tarvittu edes suoraa takausta. Kukaan vaan ei uskaltanut enää ruveta siihen. Ostimme sitten vasta hiuka alle nelikymppisenä ensimmäisen asunnon ja koko ajan maksettiin niin että sitä pystyy toinen maksamaan yksinkin jos toiselle sattuu jotain. Kun laina alkoi olla jo lopussa, saatiin molemmat töitä toiselta paikkakunnalta, missä samantasoinen asunto maksoi aika paljon enemmän kuin se edellinen. Vaikka saatiin se nopeasti myytyä, niin jouduttiin ottamaan lainaa että saatiin mieluinen ja mieluisalta alueelta. Mieluummin maksetaan lainaa kuin asutaan huonossa lähiössä.
Kun meillä on lapset jo työelämässä, niin hyvin riittää rahaa elämiseen, ulkona syömiseen ja matkusteluun. On mitoitettu laina niin, että eläkikään mennessä se on maksettu. Välillä maksetaan ylimääräisiä lyhennyksiä jos alkaa kertyä rahaa. Meillä ei ole mitään muuta motivaatiota ylimääräiseen lyhennykseen kuin se, että kaikki on lyhennetty niin että voidaan jäädä eläkkeelle 65-vuotiana ilman velkaa - pitää varautua myös pintaremontteihin kun asunto alkaa olla 20 vuotta vanha. Yhteenlasketut tulot kuukaudessa meillä bruttona meillä on vähän keskituloa paremmat/kk, mutta minä olen koko ajan työttömyysuhan alanen, sillä olen suhdanneherkällä alalla. Nyt on kevääksi töitä, syksyksi ei paljon mitään. Alalamme on tyypillistä myydä vuosikin eteenpäin. Otimme silloin aiemmin joskus lyhennysvapaita kuukausia, että saatiin tehtyä pieniä reissuja, vietyä lapsia linnanmäelle yms. eikä kaduta yhtään.
Alue: Aihe vapaa
Ennen muinoin (n. 70-luvulla) säästettiin ensin kolmasosa asunnon hinnasta, sitten saatiin lainaa ne puuttuvat 2 kolmasosaa. Lainan maksuaika oli 7,5 vuotta. Silloin alkoi jo tulla näitä pidempiä laina-aikoja ja tuntui tosi oudolta, kun naapurilla oli joku 15 vuoden asuntolaina.