Minkälainen olisitte halunneet olla nuoruudessa jos nyt saisitte päättää?

Olin nuorena lukutoukka joka harrasti intohimoisesti kirjallisuutta ja kieliä. Olisin vielä ylpeämmin oma itseni.

Ja kaverit valikoisin tarkemmin, en jäisi ilkeiden ja ihan erihenkisten tyyppien luo roikkumaan vaan etsisin samanhenkistä seuraa.

Menot valitsisin paremmin, ei junttidiskoihin vain siksi että jonnekin piti mennä. Tekisin oikeasti mielestäni aidosti kiinnostavia ja hauskoja juttuja. Kuunnelkaa sydäntänne nuoret!

Älykäs ja tunnollinen. Ulkonäöstä ei niin väliä, vaikka nainen olenkin. Olisin halunnut, että olisin keskittynyt kouluun kunnolla ja menestynyt, mennyt yliopistoon ja opiskellut tohtoriksi, ehkä tutkijana sitten hommissa jonkun hyödyllisen ja kiinnostavan tutkimuksen parissa. Ehkä lääketiedettä, tai ympäristönsuojeluun liittyvää tutkimusta. (Tosielämässä olen ollut keskinkertaista alemmalla ÄO:lla varustettu ADHD-piirteinen koheltaja, joka en ole saanut mitään elämässäni aikaiseksi)

Todellisuudessa: koulun paras oppilas, lukion hyvin arvosanoin läpäissyt, ekalla oikikseen, mutta: ala- ja yläasteen alussa pahasti koulukiusattu lihavuuden takia (nykymittareilla olin ihan ok), kauhea hyväksynnän tarve, itseluottamus nollassa, sairastuin bulimiaan. Kotona alkoholisti isä, sai olla varpaillaan. Koulukiusaamisesta en ikinä kertonu. Syystä, että, en halunnut olla vaivaksi. Äiti olisi saattanut reagoida, jos olisi tiennyt. Isä olisi sanonut, että laita niille vastaan. 

Olisin halunnut olla: oikiksessa sosiaalisempi ja ymmärtää, että en ole yhtään huonompi kuin nuo muutkaan, tasaveroinen muiden kanssa, luoda sosiaalisia verkostoja. Ymmärtää, että miesten ihailu ei ole kaikki kaikessa. Ymmärtää, että sosiaalisten verkostojen luominen on tärkeää. Sosiaalisia verkostoja en osannut luoda, sillä olinhan "alempiarvoinen" ja muut "parempia" kuin nyt.

Nykytilanne: ihan hyvin pärjäävä asianajaja, yrittäjä. Edelleen tunnen alempiarvoisuutta asianajajia kohtaa. "Ne niin hyviä ja osaa kaiken" unohtaen sen, että olen ollut jo todella itsekin asianajaja. Ei kavereita kuin pari. Sosiaalinen verkosto ammattikuntani piirissä aika nollassa, vaikka muutamia hyviä ns. tuttuja kolleegoita on. En osaa mitään, vaikka todellisuudessa olen aika hyvä työssäni. 

Niin se vaan juurtuu syvälle lapsuusaika.

asianajaja, 52 v

En haluaisi muuttaa mitään.  Olin aika radikaali nuori,  ainakin halusin erottua enkä kulkenut lauman mukana.  Olin täysin oma itseni. Vahvat mielipiteet. Koulussa opettajat ei tykänneet paitsi ehkä pari heistä.

Olen edelleen hyvin saman lainen vaikka kulmat on hiotuneet.  Olen nähnyt paljon maailmaa ja kokenut paljon erikoisiakin asioita koska en ole koskaan pelännyt mitään uutta ja outoa. Lakia en  ole koskaan enkä ketään vahingoittanut. Minulla oli ja on korkea moraali enkä hyväksynyt enkä hyväksy vääryyttä. Ketään kohtaan.

Olen halunnut kokea elämän täysillä ja panostanut aina 100 % siihen mitä teen.  Myös työelämässä. En ole tyytyvnyt puoliväliin.

Olin aika vahva ja itsenäinen nuori. Kotoa en saanut mitään tukea joten hyvin nuoresta oli otettava elämän ohjakset omiin käsiin ja hyvin olen pärjännyt ja onnistunut vaikka useammalta taholta kuulinkin että löydän itseni kaupan kassalta, se oli väheksytyin ammatti mihin silloin voitiin ajatella joutua. 

Joten; elämäni on ollut rikasta ja antoisaa, nuoruus oli täyttä elämää ja on edelleenkin. Ei mitään syytä haluta vaihtaa mitään miksikään muuksi. Näin nelikymppisenä naisena tunnen että elämä on ollut aina hyvää ja ylä- sekä alamäet kuuluu asiaan.

Itsevarmempi.

olin ujonpuoleinen ja en niin sanavalmis kun nyt ja olisinpa ollut rohkea.