Miehet käy työmatkoilla, naiset mätänee kotona :(

Tosiasia vaan on se että palavereja yms on monasti heti aamusta, kun palaat. Työt on tehtävä.

Mä olen monen muun kanssa samaa mieltä. Ne, jotka matkustavat työkseen, kyllä tietävät, että työmatkat ovat melkein raskainta työntekoa. Kaiken aikaa olet liikkeessä, joko taksissa, lentokoneessa, uudestaan taksissa, hotlassa tai asiakkaan kanssa palaverissa. Mitään et ehdi kunnolla valmistella ja taksin takapenkillä hoidat suurimman osan niin koti- kuin työasioista. Frankfurtin tai Heathrown lounge on tutumpi kuin oma lähikauppa.



Mulla on nyt vuoden verran hiljaiseloa, mutta tässä näyttää nyt olevan melkein joka viikolle tulossa joko päivän reissuja tai pidempiä kevääseen asti.

Silloin nuorempana, ennen lapsen syntymää, mies teki useamman viikon matkoja, ja silloin vielä lähti niille uteliaana ja välillä jopa mielellään. Nyt melkein 15 vuotta myöhemmin reissut ovat yhtä tuskaa. Päivän tai parin mittaiset pyrähdykset kuluttavat voimia, kun lennot ovat aina perillä myöhään, päivät perillä pitkiä ja yöt lyhyitä. Parin päivän mittaiset matkat toiselle puolelle palloa venyvät viikon mittaisiksi pitkien lentoaikojen ja koneen vaihtojen takia. Koneessa istuminen hajottaa selän ja liikkuminen jää aivan liian vähälle.



Ei se arki kotonakaan herkkua ole ikävöivän lapsen kanssa. Keneen muuhun lapsi ikävänsä purkaa kuin äitiinsä. Yritän keksiä aina jotain extraa varsinkin iskän pitempien reissujen ajaksi, ettei tarvitse kotona mädäntyä. Tapaamme kavereita, käymme välillä hesulla syömässä.



Miehen työ on liikkuvaa, siihen meidän on täytynyt tottua. Joskus jopa odotan miehen lähtöä. Pieni tauko yhdessä oloon tekee välillä ihan hyvää.

Itse tosin opiskelen, mutta olen koulun " puolesta" lähdössä keväällä kahdelle reissulle ulkomaille:)

Enkä kadehdi miestäni ollenkaan, kun se könyää ylös sängystä kolmen aikaan aamulla ehtiäkseen tehdä täyden työpäivän jossain huitun tuutissa, ja kaikki haluaa siltä 110% panostusta, vaikka tyyppi on nukkunut joka yö viikon ajan alle kuusi tuntia. Työmatkoilla suurinta hupia on päästä johonkin hotellin ravintolaan syömään, kun oikeasti haluaisi vaan olla kotona pienen lapsensa kanssa ja syödä vaimon makaronilaatikkoa. Ei se matkustelu mitään ihanaa ole, kun sen tekee vaativan työn merkeissä!

ja hillumaan milloin missäkin kissanristiäisissä, ja sit taas aamulla kolmen tunnin unien jälkeen ' skarppina' toimistolle. Ei se työmatkailu todellakaan useimmiten oo mitään hupia.

Meillä mies matkustaa jo kahdeksatta vuotta ja alkaa olla ihan kypsä. En kadehdi ollenkaan sitä että " saa" istua pitkiä lentoja koneessa, odotella lentokentillä jatkolentoja, nukkua pahimmassa tapauksessa joka yö uudessa hotellissa, istua iltamyöhään kaikissa epävirallisissa illallispalavereissa bologisen kellon ollessa aina eriajassa kuin muiden.



Kyllä se ihan työstä käy, ei siellä lomailla ja katsella nähtävyyksiä.



Minä saan elää normaalia,rauhallista elämää kotona. Saan olla lasteni arjessa täysillä mukana ja vielä odotella mitä mukavia tuliaisia saan kun mies palaa matkoilta. En vaihtaisi osia,. Pelkäänpä vaan ettei mies kestä tällaista työtä enää kovin montaa vuotta;(

Mun miehellä 8-16 työ, muun ajan on kotona.



T:Onnellinen vaimo

Mies käy päivän töissä ja minä lapsien kanssa tutustun uuteen kaupunkiin (jopa uuteen maahan). Illalla voimme sitten viettää aikaa yhdessä koko perheen kanssa. Mukavaa! Ja varsin antoisaa kotiäidille.



Mies kesällä ihmetteli miten viitsin lähteä mukaan. No viitsinhän minä. Kun aamulla herää hotellissa saa mennä valmiiseen aamupalapöytään syömään monipuolisia herkkuja. Sitten kuskaan lapset puistoon tai museoon tai mikä nyt siinä kaupungissa kiinnostaakaan ja JOKU MUU tiskaa astiat, siivoaa pöydät, petaa sängyt ja pesee pytyt!

jotain ihan muuta? Tässä kun on seurannut yhtä ja toista niin olen tullut siihen tulokseen, että yllättävän (tai sanoisinko pelottavan) monella " työmatka" onkin vain peitetarina puolisolle.

Vierailija:

jotain ihan muuta? Tässä kun on seurannut yhtä ja toista niin olen tullut siihen tulokseen, että yllättävän (tai sanoisinko pelottavan) monella " työmatka" onkin vain peitetarina puolisolle.

Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja kuule kyllä siinä ajassa toisen oppii tuntemaan. Omat kriisit ollaan parisuhteessa käyty ja yksi niistä johtui juuri näistä työmatkoista. Onnellisia ollaan edelleen, työmatkoista huomlimatta (tai ehkä juuri niiden takia:D) Kyllä nämä " peitetarinat" aika pian tulee ilmi.

olen sinkkuaikoinani tehnyt paljon työmatkoja, ja sain siitä kyllä tarpeekseni. ainakaan omalla alallani ne eivät ole mitään hupimatkoja vaan tällaisia



- usein ehdittävä kokoukseen samana päivänä joten lento lähtee seitsemältä, kentällä oltava kuudelta, herättävä siis puoli viideltä

- Pahimmillaan vaihtolentojen takia matka Euroopassa voi kestää lentokenttäkuljetuksineen 10 h. Lentokentillä vaihdon norkoilu on maailman ikävystytävintä puuhaa

- usein parin päin kokous ja hotelli on vierekkäin ja kokouksen ohjelma niin tiukka ettet ehdi käydä kuin kokoustilan kahviossa sekä yhdellä edustusillallisella, jonka on jossain hornan tuutissa ja jonne on bussikuljetus edes takaisin

- kaupunkia näkee lähinnä taksin ja yhteiskuljetusbussin ikkunasta. esim. Pariisi ei ole kovin kaunis moottoritieltä tarkasteltuna...

Voi höpöhöpö taas : )

Vierailija:

Me olemme olleet yhdessä jo parikymmentä vuotta ja kuule kyllä siinä ajassa toisen oppii tuntemaan. Omat kriisit ollaan parisuhteessa käyty ja yksi niistä johtui juuri näistä työmatkoista. Onnellisia ollaan edelleen, työmatkoista huomlimatta (tai ehkä juuri niiden takia:D) Kyllä nämä " peitetarinat" aika pian tulee ilmi.

Ihan kuin miehet olisivat jotain tahdottomia, heti vaimojaan pettäviä olioita, jotka Suomen kamaran jätettyään suuntaavat vieraisiin tyylii" Jee, nyt ei vaimo tajuu mitään" .



9, ihan vakavasti kysyn että millainen mieskäsitys sinulla oikein on?



Mun tuttavapiiriin kuuluu monta matkustelevaa naista sekä miestä, enkä ole kuullut yhdestäkään tällaisesta hormonihiirestä, joka ennättää työmatkoillaan vielä naisia/miehiä metsästämään.

Millainen tuttavapiiri sinulla oikein on?

Ihan perseestä nuo työreissut. Aamulla heräät ennen kukon laulua, matkustusvälineessä et saa nukuttua. Pitkä päivä kohteessa " pitäähän siitä ottaa kaikki irti kun kerran on tultu" . Illalla et jaksa tehdä mitään, edes lähteä lenkille. Aamulla sama rumba ja myöhään illalla kotiin. Syöt miten sattuu, urheilemaan et kerkiä, lapsia ja vaimoa on ikävä. Aika vitun kivaa!

Kovin ikävää sun kannalta ja varmasti todella satuttavaa;(



Miten nyt? Oletteko edelleen yhdessä vai päätyikö avioliitto?

Ihme käsitys että työmatkat tekis jostakin selkärangattoman paskiaisen.

Kovasti tuntuu olevan aina ikävä miehelläkin kotia ja tiedän tasan tarkkaan mitä hän siellä puuhaa (ei tosiaankaan ole pettämisreissulla :)).



Joskus ollut miehen mukana esim jossain edustusjutussa tms ja oikeesti tuollaiset työmatkat ainakin mitä oma mies tekee on tosi tylsiä ja uuvuttavia. Ei siinä paljoo jää aikaa vapaa-aikaan tai jos jää niin mies viettää niitä ystävien ja sukulaisten kanssa mikäli kohde on sellainen, että niitä on.



Enkä mä koe mätänevän himassa. Välillä tekee hyvääkin olla toisessa erossa, jotta osaa arvostaa toista jne.. Kyllä arki sujuu ilman miestäkin :) ja on mulla omakin elämä...

Vierailija:

Ihan perseestä nuo työreissut. Aamulla heräät ennen kukon laulua, matkustusvälineessä et saa nukuttua. Pitkä päivä kohteessa " pitäähän siitä ottaa kaikki irti kun kerran on tultu" . Illalla et jaksa tehdä mitään, edes lähteä lenkille. Aamulla sama rumba ja myöhään illalla kotiin. Syöt miten sattuu, urheilemaan et kerkiä, lapsia ja vaimoa on ikävä. Aika vitun kivaa!

Niin tutulta tekstiltä kuullostaa. Tätä nämä työreissut varmasti ovat suurimmalla osalla. Vähemmistössä ovat ne " ilo irti elämästä kun vaimo ei näe" -tyypit.

Tietysti matkustelevaan työhön liittyy omat ongelmansa parisuhteen kannalta, kun ei se vaimokaan siellä kotona lepää ja elämä menee eteenpäin, mitä palaavan puolison on vaikea aina hahmottaa.

Me tappelemme aina pitkien reissujen jälkeen ennen kuin saamme asiat taas normaaliksi. Jotenkin se isi ei heti mahdu perheeseen, vaikka sitä on kuinka kovasti odotettu takaisin. Omat kuviot syntyvät yllättävän nopeasti ja sitten ärsyttää kun toinen tulee sekoittamaan ne.