Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan
25.03.2024 |
Lapsiperheille aina sanotaan, että pyytäkää rohkeasti isovanhemmilta apua arkeen. Me kokeilimme, mutta nyt he eivät enää vieraile meillä. Isovanhemmat ovat aiemmin kutsuneet itsensä säännöllisesti kylään ja tulleet "passattaviksi". Istuvat sohvalle ja odottavat valmista ruokaa. Jättävät lautasensa pöytään ja sitä rataa. Viime kerralla sanoimme ystävällisesti isovanhemmille ruokailun jälkeen, että veisittekö lapset ulos, me jäämme siivoamaan kodin sillä välin vauvan kanssa. No, puimme lapset (2 kpl) ulos ja laitoimme isovanhempien kanssa pihalle ja saimme viikkosiivouksen hoidettua. Mutta kas kummaa! Nyt on vierähtänyt jo monta kuukautta eikä isovanhemmat olekaan kutsuneet itseänsä kylään. Missä meni vikaan???
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Tätä "minä olin kaikki kesät mummolla hoidossa" on täällä hoettu joka ikisessä vastaavassa ketjussa.
Tekisi mieli kysyä tarkennuksia. Millä vuosikymmenellä olit siellä mummolassa koko kesän? Jos olet kolmekymppinen, lapsuutesi sijoittuu 90-luvulle. Silloin olit aivan varmasti päiväkodissa, ja päiväkoti heinäkuussa kiinni. Olitko siis mummolassa sen heinäkuun? Ja tarkoittiko se sitä, että olit siellä mummolassa koko ajan, yöt ja päivät?
Vaikka olisit neljäkymppinen, tilanne sama. Päiväkodit oli olemassa lähes joka kunnassa jo 70-luvulta lähtien. Tai sitten oli perhepäivähoitajat. Joka tapauksessa kaikille lapsille oli järjestetty kunnallinen päivähoito.
Jos olet kuusi- tai seitsemänkymppinen ja ollut 50-60 -luvulla mummolassa kesät, sinulla ei ole pikkulapsia, joiden hoidosta tässä nyt valittaa. Viisikymppisenäkään sinulla ei ole pikkulapsia, joita
Jes.Kiitos tästä realismista.Mä en ollut mummolassa lapsena viikkoa pidempään.Asuttiin 120 ja 70 km päässä mummoloista. Vanhemmat oli 4- kymppisiä kun synnyin,isovanhemmat 65-70 vuotiaita ja kaksi heistä kuollut ennen syntymääni.Se viikkooni mummolassa ajoittui aina samalla paikkakunnalla asuvan tätini kesäloman aikaan.Paljon olin siis tädin ja serkkujen kanssa,kun "olin mummolassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin reaktion jos tosiaan olisitte itse lähteneet ulos ja jättäneet heidät siivoamaan. Mielestäni ihan kohtuullista pyytää ulkoilemaan lasten kanssa varsinkin kun oletettavasti haluavat lasten kanssa aikaa viettää.
Mutta tunnistan tuon, miehenkin vanhemmat tykkäsivät tulla "auttelemaan" vastasyntyneen kanssa, mutta todellisuudessa istuivat sohvalla 2-4 tuntia, pitivät vauvaa hereillä hölöttämällä tai protestoimalla että vooooi pitääkö tosiaan nyt mennä nukkumaan kun justhan me tultiin, odottivat valmista kahvipöytää tarjottavineen ja jättivät asiat pöydälle. Olipa todella iso apu. Kun kysyttiin, voitaisiinko joskus tuoda vauva hoitoon tunniksi-pariksi, vastaus oli että heillä ei ole aikaa. Joka kerta.
Mikä ihme tämä on,että oletetaan aikuisten ihmisten haluavan viettää aikaa lasten kanssa? Kun
Sulta meni pointti ohi.Lapset on vain osa sukua,myös heidän vanhempiaan halutaan nähdä eikä kylään mennä tapaamaan vain lapsenlapsia.
Nyt sitten parempi isovanhempipolvi kasvattelee lapsensa isoksi ja hoitaa sitten heidän lapsensa.
Tämä leiki lapsen kanssa - kulttuuri ei ollut vielä kun itse olin lapsi. Tosin me nykyiset isovanhemmat olemme jo leikkineet ja pelailleet lastemme kanssa.
En jaksa lukea aiempia nyt. Täytyy ottaa isovanhempien ikä huomioon, auttaminen mitä siihen kuuluu?
Isovanhempana en mielelläni lähde taaperoiden , enkä isompienkaan , lasten kanssa ulos. En ennenkuin olen varma, että ymmärtävät puhetta, kieltoja ja sääntöjä. Eivät törmäile juoksuun, jos niin sanotaan, pitävät kädestä kiinni, jos niin pyydän, eivät kiipeä vaaralliseen paikkaan, jos ei ole lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinun äiti vai anoppi? Mikäli anoppi niin et taida olla anopin mieleen. Totta kai jos tehdään ruoat jne ja lapset voi mennä ulos isovanhempien kanssa, uimaan jne. Tietysti ottaa ikä huomioon isovanhempien ja lasten.
Ei ole tullut kuuloonkaan patistaa isovanhempia lapsenlapsen kanssa ulos. Ei sitten milloinkaan.
Täysin vieras ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 241: "Onpa outoa tosiaan olettaa, että isovanhemmat haluaisivat viettää aikaa lapsenlastensa kanssa! Toki jos asenne lapsia kohtaan on tuollainen kuin sinulla, niin parempi on kun ei ilahduta kyseistä lapsiperhettä omalla läsnäolollaan. Luulen, että kaikki pääsevät helpommalla."
Olin lapsi 1960-luvulla. Kun mentiin vanhempien kanssa kyläilemään, me lapset istuttiin hiljaa sohvannurkassa, kun aikuiset jutteli keskenään. Olin kouluikäinen, kun sain ekaa kertaa jäädä kotiin eikä tarvinnut lähteä vanhempieni mukaan. Olin niin onnellinen, koska lapsen näkökulmasta kyläilyt aikuisten kanssa olivat poskettoman tylsiä. Isovanhemmat toki antoivat hetken huomiota myös lapsiille, mutta pääasiassa aikuiset keskustelivat keskenään ja lapset odottivat kyllästyneinä, että lähdetään jo kotiin. Paitsi jos paikalla oli vaikka serkkujakin, joiden kanssa saattoi lähteä ulos leikkimään. Silloin oli ihan kivaa.
Mielestäni on ihan hyvä, että ajat ovat tuosta muuttuneet. Mutta joissain tapauksissa on mentykin sitten ihan toiseen ääripäähän eli aikuiset istuvat hiljaa ja katsovat, kun lapsi tai pari esittää omaa showtaan. Ja mä luulen, että juuri tällaisista lapsista on seurannut se, että moni ei oikein jaksaisi lapsiperheiden kyläilyjä. Aikuiset eivät voi enää jutella keskenään, koska lapsi/lapset ovat kaikkien huomion keskipiste.
Kutsun joskus itseni pojalle visiitille ja tekisin hommia muttei anna tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa jo kutsuessaan, millaista apua tarvitaan. Pitääkö pestä ikkunat, viedä lapset leikkipuistoon, auttaa muuttolaatikoiden pakkaamisessa tms. Jos kutsuu vain kylään, silloin kyläillään eikä tehdä muuta.
Ihan kuin kyläily olisi jotain tiettyä tekemistä. Voihan sitä kyläillessä tehdä asioita. Mitä ainakin kylässä ollessani mieluummin touhuan lasten kanssa kuin vain istun ja "kyläilen".
"Entäs miniän ja poikasi luona?"
Jos meille se ilo suodaan, että joskus saamme miniän ja ehkä jopa lapsenlapsia pojalta, kyllä mielellämme auttaisimme myös poikani perhettä kaikin tavoin ja toivoisimme välien olevan yhtä mutkattomat kuin ovat tyttäreni perheeseen.
Aluksi tietenkin pitäisi hiukan tunnustella, minkä verran miniä meidän apuamme hyväksyisi ja milten miniä haluaisi meidän toimivan heidän kanssaa. Näin teimme myös vävyn kanssa. Vävy avasi kotinsa ovet ja oppi myös olemaan meillä kuin kotonaan. Nuoret itse määrittävät, mitä toivovat meiltä. Me vastaamme toiveisiin parhaan kykymme mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama omien lasten kanssa: 88v mummi pyysi heitä käymään, jotta siivoaisivat. Suuttuivat, että ei he kyläillessä siivoa muillakaan.
Onko tämä totta?! Toivon, että mummi testamenttaa omaisuutensa vaikka kodittomille kissoille. Mitään synttäri-, rippi- ja koulunpäätöslahjoja ei tietenkään pidä antaa moisille hävyttömille, epäempaattisille kakaroille.
Mihin tämä maailma on mennyt!!
Täysin samaa mieltä 🙌 kaikkea pitäisi vain saada.
Laiskoja vätyksiä. Hmmmm rakastan kissoja 😻.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kertoa jo kutsuessaan, millaista apua tarvitaan. Pitääkö pestä ikkunat, viedä lapset leikkipuistoon, auttaa muuttolaatikoiden pakkaamisessa tms. Jos kutsuu vain kylään, silloin kyläillään eikä tehdä muuta.
Ihan kuin kyläily olisi jotain tiettyä tekemistä. Voihan sitä kyläillessä tehdä asioita. Mitä ainakin kylässä ollessani mieluummin touhuan lasten kanssa kuin vain istun ja "kyläilen".
Mä ajattelen eri tavalla. Ihan jo senkin vuoksi, että voi miettiä, mitä laittaa päälleen, jos tarkoitus onkin kyläpaikassa vaikka maalata seiniä eikä istua kahvipöydässä. Tai jos on tarkoitus ulkoilla, laitan lämpimämmin päälle. Talvisaikaan vielä sekin, että laitanko jalkaani nastakengät vai menenkö talvisaappailla. Lisäksi voin istua kahvilla, vaikka reumakivut olisikin kovat, mutta en pystyisi juoksemaan ulkona taaperoiden perässä enkä keikkumaan keittiötikkailla ikkunoita pestessä. Mulle "kylälily" tarkoittaa, että menen juttelemaan sen ihmisen kanssa, joka on mut kotiinsa kutsunut. Jos taas pyydetään auttamaan vaikkapa ikkunaverhojen ripustamisessa (kuten yksi kaverini multa taannoin pyysi), niin menin, koska pystyin kiipeämään silloin keittiötikkaille. Kahvit juotiin sen jälkeen ja juteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki järjestyy kyllä, mutta tarvitsette yhteisiä elämyksiä, jotka hitsaavat teitä yhteen ja opettavat teitä toimimaan yhdessä. Ehdotan teille yhteistä elämysseikkailua, joka päättyy herkkuateriaan. Rohkeasti mukaan vaan niin isovanhemmat, vanhemmat, lapset kuin vauvakin.
Varhaisaamun hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisilla atraimilla. Taaperoille tietysti vähän pienemmät ja vauva voi tyytyä katselemaan.
Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka. Sitten pitää vaan jaksaa vaania hiirenhiljaa, sillä fretit tietysti vilistävät tiehensä, kun ensimmäinen niistä napataan. Mutta pian ne takaisin tulevat.
Kun tarpeeksi frettejä on koossa, niin vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
FRETTIPAISTI
Kuum
Tämä on aivan mahtava idea. Tehkää jotain kivaa yhdessä älkääkä juputtako siitä, kuka auttaa ketäkin missä ja milloin. Aamuöinen frettijahti isovanhempien kanssa on taatusti kokemus, joka jää taaperoille mieleen lopuksi ikää.
Vierailija kirjoitti:
"Entäs miniän ja poikasi luona?"
Jos meille se ilo suodaan, että joskus saamme miniän ja ehkä jopa lapsenlapsia pojalta, kyllä mielellämme auttaisimme myös poikani perhettä kaikin tavoin ja toivoisimme välien olevan yhtä mutkattomat kuin ovat tyttäreni perheeseen.
Aluksi tietenkin pitäisi hiukan tunnustella, minkä verran miniä meidän apuamme hyväksyisi ja milten miniä haluaisi meidän toimivan heidän kanssaa. Näin teimme myös vävyn kanssa. Vävy avasi kotinsa ovet ja oppi myös olemaan meillä kuin kotonaan. Nuoret itse määrittävät, mitä toivovat meiltä. Me vastaamme toiveisiin parhaan kykymme mukaan.
Hääriikö siellä tyttäresi taloudessa myös vävysi vanhemmat kuin kotonaan? Mikä on tyttäresi suhde anoppiinsa? Saako hän tuntea vauvan yhtä hyvin kuin sinä?
Kestäisitkö sinä jos vävyn äitikin laittaisi verhoja, järjestäisi liinavaatteet, (en muista mitä siellä touhusitte) olisi ollut vauvaa vastaanottamassa?
Minäkin muistan lapsuuden isovanhempien luona vierailut tai muuten kyläilyt: istuimme penkeillä, vastasimme jos kysyttiin, vanhemmat seurustelivat lähinnä keskenään. Ei olisi tullut mieleenkään juosta, riehua, häiritä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entäs miniän ja poikasi luona?"
Jos meille se ilo suodaan, että joskus saamme miniän ja ehkä jopa lapsenlapsia pojalta, kyllä mielellämme auttaisimme myös poikani perhettä kaikin tavoin ja toivoisimme välien olevan yhtä mutkattomat kuin ovat tyttäreni perheeseen.
Aluksi tietenkin pitäisi hiukan tunnustella, minkä verran miniä meidän apuamme hyväksyisi ja milten miniä haluaisi meidän toimivan heidän kanssaa. Näin teimme myös vävyn kanssa. Vävy avasi kotinsa ovet ja oppi myös olemaan meillä kuin kotonaan. Nuoret itse määrittävät, mitä toivovat meiltä. Me vastaamme toiveisiin parhaan kykymme mukaan.
Hääriikö siellä tyttäresi taloudessa myös vävysi vanhemmat kuin kotonaan? Mikä on tyttäresi suhde anoppiinsa? Saako hän tuntea vauvan yhtä hyvin kuin sinä?
Vävyn isä on kuollut, mutta tyttären anoppi on elossa. Hän asuu kaukana, joten hän ei pääse verhoja laittelemaan. Hänen kotinsa on kuitenkin maaseudulla ja sinne kaivataan useinkin apukäsiä pitkin vuotta milloin mihinkin työhön. Nuori pari viettää siellä paljonkin aikaa. Tyttären anoppi on niin osaava nainen, että jos hän hippusenkin taidoistaan välittää lapsenlapsellemme, se on hieno asia.
Miksi ihmiset yrittävät väkisin rakentaa jotain rintamalinjoja anoppien ja miniöiden tai isän ja äidinpuolen isovanhempien välille? Jokainen saa tietenkin päättää itse, kuinka paljon haluaa olla läheistensä kanssa tekemisissä, mutta en usko, että ainakaan lapsenlapsille on haittaa läheisistä isovanhemmista, olivat he sitten kumman tahansa vanhempia, isän tai äidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Entäs miniän ja poikasi luona?"
Jos meille se ilo suodaan, että joskus saamme miniän ja ehkä jopa lapsenlapsia pojalta, kyllä mielellämme auttaisimme myös poikani perhettä kaikin tavoin ja toivoisimme välien olevan yhtä mutkattomat kuin ovat tyttäreni perheeseen.
Aluksi tietenkin pitäisi hiukan tunnustella, minkä verran miniä meidän apuamme hyväksyisi ja milten miniä haluaisi meidän toimivan heidän kanssaa. Näin teimme myös vävyn kanssa. Vävy avasi kotinsa ovet ja oppi myös olemaan meillä kuin kotonaan. Nuoret itse määrittävät, mitä toivovat meiltä. Me vastaamme toiveisiin parhaan kykymme mukaan.
Hääriikö siellä tyttäresi taloudessa myös vävysi vanhemmat kuin kotonaan? Mikä on tyttäresi suhde anoppiinsa? Saako 
Tyttären anoppi sitten joutuu tulemsan yökylään. Toivottavasti ei saa yhtä ynseää kohtelua kuin aloittajan appivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin reaktion jos tosiaan olisitte itse lähteneet ulos ja jättäneet heidät siivoamaan. Mielestäni ihan kohtuullista pyytää ulkoilemaan lasten kanssa varsinkin kun oletettavasti haluavat lasten kanssa aikaa viettää.
Mutta tunnistan tuon, miehenkin vanhemmat tykkäsivät tulla "auttelemaan" vastasyntyneen kanssa, mutta todellisuudessa istuivat sohvalla 2-4 tuntia, pitivät vauvaa hereillä hölöttämällä tai protestoimalla että vooooi pitääkö tosiaan nyt mennä nukkumaan kun justhan me tultiin, odottivat valmista kahvipöytää tarjottavineen ja jättivät asiat pöydälle. Olipa todella iso apu. Kun kysyttiin, voitaisiinko joskus tuoda vauva hoitoon tunniksi-pariksi, vastaus oli että heillä ei ole aikaa. Joka kerta.
Mikä ihme tämä on,että oletetaan aikuisten ihmisten haluavan viettää aikaa lasten kanssa? Kun mä olin lapsi,aikuiset tapasi toisiaan ja me lapset
Ai niin! Unohdin, että ollaan Suomessa, missä lapsivihamielisyys kukoistaa. Älkää kysykö enää, miksi täällä lasten määrä laskee kuin lehmän häntä. (ja olen eri kuin aiemmin kommentoinut.) Miksipä kukaan haluaisi olla lasten kanssa! Miksi kukaan haluaisi olla myöskään vanhusten kanssa, tai tutustua heihin?! Ai niin: He ovat lapsivihamielisiä.
Onpa outoa tosiaan olettaa, että isovanhemmat haluaisivat viettää aikaa lapsenlastensa kanssa! Toki jos asenne lapsia kohtaan on tuollainen kuin sinulla, niin parempi on kun ei ilahduta kyseistä lapsiperhettä omalla läsnäolollaan. Luulen, että kaikki pääsevät helpommalla.