Lue keskustelun säännöt.
Isovanhemmat eivät enää kyläile, kun pyysimme auttamaan
25.03.2024 |
Lapsiperheille aina sanotaan, että pyytäkää rohkeasti isovanhemmilta apua arkeen. Me kokeilimme, mutta nyt he eivät enää vieraile meillä. Isovanhemmat ovat aiemmin kutsuneet itsensä säännöllisesti kylään ja tulleet "passattaviksi". Istuvat sohvalle ja odottavat valmista ruokaa. Jättävät lautasensa pöytään ja sitä rataa. Viime kerralla sanoimme ystävällisesti isovanhemmille ruokailun jälkeen, että veisittekö lapset ulos, me jäämme siivoamaan kodin sillä välin vauvan kanssa. No, puimme lapset (2 kpl) ulos ja laitoimme isovanhempien kanssa pihalle ja saimme viikkosiivouksen hoidettua. Mutta kas kummaa! Nyt on vierähtänyt jo monta kuukautta eikä isovanhemmat olekaan kutsuneet itseänsä kylään. Missä meni vikaan???
Kommentit (321)
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 241: "Onpa outoa tosiaan olettaa, että isovanhemmat haluaisivat viettää aikaa lapsenlastensa kanssa! Toki jos asenne lapsia kohtaan on tuollainen kuin sinulla, niin parempi on kun ei ilahduta kyseistä lapsiperhettä omalla läsnäolollaan. Luulen, että kaikki pääsevät helpommalla."
Olin lapsi 1960-luvulla. Kun mentiin vanhempien kanssa kyläilemään, me lapset istuttiin hiljaa sohvannurkassa, kun aikuiset jutteli keskenään. Olin kouluikäinen, kun sain ekaa kertaa jäädä kotiin eikä tarvinnut lähteä vanhempieni mukaan. Olin niin onnellinen, koska lapsen näkökulmasta kyläilyt aikuisten kanssa olivat poskettoman tylsiä. Isovanhemmat toki antoivat hetken huomiota myös lapsiille, mutta pääasiassa aikuiset keskustelivat keskenään ja lapset odottivat kyllästyneinä, että lähdetään jo kotiin. Paitsi jos paikalla oli vaikka serkkujakin, joiden kanssa saattoi lähteä ulos leikkimään. Silloin oli ihan kivaa.
Mie
Lammas! Voisitko tiivistää. Ei tarvitse kaikkia oman elämäsi kokemuksia vuodattaa tänne. Tiivistä, asiallista kommentointia, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 260: "Ai niin! Unohdin, että ollaan Suomessa, missä lapsivihamielisyys kukoistaa. Älkää kysykö enää, miksi täällä lasten määrä laskee kuin lehmän häntä. (ja olen eri kuin aiemmin kommentoinut.) Miksipä kukaan haluaisi olla lasten kanssa! Miksi kukaan haluaisi olla myöskään vanhusten kanssa, tai tutustua heihin?! Ai niin: He ovat lapsivihamielisiä."
Mun mielestä asia ei ole noin mustavalkoinen. On eroa sillä, onko tarkoitus tavata myös perheen aikuisia vai pelkästään lapsia. Jos mä haluan tavata vaikka siskonpoikaani ja tämän perhettä, kutsun koko perheen kylään. Lapset saavat osan huomiostani, mutta eivät ole tapamisen "pääesiintyjät". Sitten, kun haluan tavata vain näitä lapsia ja mennä heidän ehdoillaan, soitan siskonpojalle tai vaimolleen ja kysyn, voisko lapset tulla isotätinsä luokse. Sitten mä teen vain lasten juttuja näiden lasten kanssa. Piirretään, askarrellaan, leikitään kesäpäivänä vesisotaa lähimetsässä jne.
Olihan tuo elämä lapsilla jotenkin "köyhempää" kun ei ollut isovanhempia. Ei oikein ollut synttäreillekään kuin kutsua kavereita. Rippijuhlissa ei yhdellä ollut enää kummejakaan, vanhapiikasisareni sitten pyydettiin kummin virkaa kirkkoon toimittamaan.
Ei voinut ketään kutsua katsomaan koulun juhliin esiintymisiä tai harrastuksen tapahtumiin.
Nyt meitä on ollut neljäkin isovanhempaa esikoulun päättäjäisissä, pelikenttien laidoilla, näytelmiä/soittoesityksiä kuuntelemassa, synttäreillä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin reaktion jos tosiaan olisitte itse lähteneet ulos ja jättäneet heidät siivoamaan. Mielestäni ihan kohtuullista pyytää ulkoilemaan lasten kanssa varsinkin kun oletettavasti haluavat lasten kanssa aikaa viettää.
Mutta tunnistan tuon, miehenkin vanhemmat tykkäsivät tulla "auttelemaan" vastasyntyneen kanssa, mutta todellisuudessa istuivat sohvalla 2-4 tuntia, pitivät vauvaa hereillä hölöttämällä tai protestoimalla että vooooi pitääkö tosiaan nyt mennä nukkumaan kun justhan me tultiin, odottivat valmista kahvipöytää tarjottavineen ja jättivät asiat pöydälle. Olipa todella iso apu. Kun kysyttiin, voitaisiinko joskus tuoda vauva hoitoon tunniksi-pariksi, vastaus oli että heillä ei ole aikaa. Joka kerta.
Mikä ihme tämä on,että oletetaan aikuisten ihmisten haluavan viettää aikaa lasten kanssa? Kun
Mä luulen,että se syntyvyyden lasku johtuu enemmän siitä,että ihmisen odotetaan nykyään 100% keskittyvän lapsiin,jos niitä saa.Ennen lapset meni muun elämän ohessa ja aikuisilla sai olla muutakin elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo vaikuttaa siltä ettei ole tervetullut vieras jos isäntäväki alkaa siivoamaan juuri kyläilyn aikana ja ajaa vieraat lasten kanssa ulos.
Tämä menee ylitulkinnan puolelle. Ei kukaan ole näin asiaa selittänyt.
No kyllä mkin sen tulkitsisin niin, että en ole tervetullut jos isäntäväki alkaa siivoamaan. En menisi enää toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin reaktion jos tosiaan olisitte itse lähteneet ulos ja jättäneet heidät siivoamaan. Mielestäni ihan kohtuullista pyytää ulkoilemaan lasten kanssa varsinkin kun oletettavasti haluavat lasten kanssa aikaa viettää.
Mutta tunnistan tuon, miehenkin vanhemmat tykkäsivät tulla "auttelemaan" vastasyntyneen kanssa, mutta todellisuudessa istuivat sohvalla 2-4 tuntia, pitivät vauvaa hereillä hölöttämällä tai protestoimalla että vooooi pitääkö tosiaan nyt mennä nukkumaan kun justhan me tultiin, odottivat valmista kahvipöytää tarjottavineen ja jättivät asiat pöydälle. Olipa todella iso apu. Kun kysyttiin, voitaisiinko joskus tuoda vauva hoitoon tunniksi-pariksi, vastaus oli että heillä ei ole aikaa. Joka kerta.
Mikä ihme tämä on,että oletetaan aikuisten ihmisten haluavan viettää aikaa lasten kanssa? Kun mä olin lapsi,aikuiset tapasi toisiaan ja me lapset
Näin munkin lapsuudessa oli. En muista mummini leikkineen kanssani koskaan mutta vaktavan tärkeä hän minulle silti oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos olet miniä sun ylitse kodissasi saa kävellä anoppi perusteella että on miehesi äiti?"
Ei. Minun ja mieheni ylitse ei kävellä meidän kodissa. Ei kukaan. Meillä kumpikin tekee kotityöt eikä kukaan kodin ulkopuolinen tule tänne huushollaamaan.
Meidän molempien vanhempia kiinnostaa kuitenkin lapsenlapset. Niitä kyllä ihan omasta tahdostaan haluavat hoitaa ja leikittää, kun tullaan esim. meille kylään. Osaavat kyllä myös kantaa kahviastiat tiskipöydälle ja laittaa jopa astianpesukoneeseen, anoppikin saattaa joskus ihan omasta tahdostaan ottaa rätin ja pyyhkiä keittiönpöydän kahvittelun jälkeen. En näe tässä mitään ylitse kävelyä tms. Ihan normaalia kohteliaisuutta, auttamisenhalua.
Sitä en sietäisi, että joku tulisi vaikka laittamaan pyykkejä tai "järjestelemään" (tutkimaan) kaappeja. Lähtisi ulos oli
En ymmärrä minäkään mitä sinä selität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muistan lapsuuden isovanhempien luona vierailut tai muuten kyläilyt: istuimme penkeillä, vastasimme jos kysyttiin, vanhemmat seurustelivat lähinnä keskenään. Ei olisi tullut mieleenkään juosta, riehua, häiritä vanhempia.
Minulla on myös vähän samanlaisia muistoja. Kun olin lapsi kävimme äidin ja veljen kanssa kerran sukuloimassa Helsingissä. Kerrostalokolmio muistaakseni. Siellä oli paljon ihan vieraita aikuisia sukulaisia ja vain yksi lapsi, kyläpaikan perheen poika. Veli meni leikkimään pojan huoneeseen, mutta minua pojat eivät huolineet sinne. Yritin sitten mennä äidin viereen istumaan olohuoneeseen. Äitikin hätisti minut pois ja käski mennä leikkimään. En uskaltanut sanoa, etten kelpaa poikien leikkeihin. En tiennyt, mihin olisin mennyt, joten menin eteiseen seisomaan yksinäni. Ajattelin kauhuissani, kuinkahan kauan menee, että voimme lähteä kotiin.
Sitten aikuisten piiristä tuli joku eteiseen ja huomasi minut. Minun silmiini kyseessä oli iso partasuinen mies (ilmeisesti oli aikuinen serkkuni), joka houkutteli minut lempeästi pois eteisestä ja leikki kanssani, kunnes tuli aika lähteä kotiin. Muistan lämmöllä tuota edesmennyttä serkkua, joka näki vaivaa pikkutytön vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyödyttömät mummot älköön odottako ees sitä jouluhyasinttia. Kyllä jokaisen lapsia maailmaan laittaneen pitää kyetä hoitamaan lastensa lapset, turha sairauksiin tai ikään vedota. Tekosyitä
Miksi, mitäs ne äireet tekee, somettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 260: "Ai niin! Unohdin, että ollaan Suomessa, missä lapsivihamielisyys kukoistaa. Älkää kysykö enää, miksi täällä lasten määrä laskee kuin lehmän häntä. (ja olen eri kuin aiemmin kommentoinut.) Miksipä kukaan haluaisi olla lasten kanssa! Miksi kukaan haluaisi olla myöskään vanhusten kanssa, tai tutustua heihin?! Ai niin: He ovat lapsivihamielisiä."
Mun mielestä asia ei ole noin mustavalkoinen. On eroa sillä, onko tarkoitus tavata myös perheen aikuisia vai pelkästään lapsia. Jos mä haluan tavata vaikka siskonpoikaani ja tämän perhettä, kutsun koko perheen kylään. Lapset saavat osan huomiostani, mutta eivät ole tapamisen "pääesiintyjät". Sitten, kun haluan tavata vain näitä lapsia ja mennä heidän ehdoillaan, soitan siskonpojalle tai vaimolleen ja kysyn, voisko lapset tulla isotätinsä luokse. Sitten mä teen vain lasten juttuja näiden lasten kanssa. Piirretään, askarrellaan, leikitään kesäpäivänä ves
Tässä tapauksessa koko perhe - sekä lapset, että lapsenlapset olivat paikalla - omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäisin reaktion jos tosiaan olisitte itse lähteneet ulos ja jättäneet heidät siivoamaan. Mielestäni ihan kohtuullista pyytää ulkoilemaan lasten kanssa varsinkin kun oletettavasti haluavat lasten kanssa aikaa viettää.
Mutta tunnistan tuon, miehenkin vanhemmat tykkäsivät tulla "auttelemaan" vastasyntyneen kanssa, mutta todellisuudessa istuivat sohvalla 2-4 tuntia, pitivät vauvaa hereillä hölöttämällä tai protestoimalla että vooooi pitääkö tosiaan nyt mennä nukkumaan kun justhan me tultiin, odottivat valmista kahvipöytää tarjottavineen ja jättivät asiat pöydälle. Olipa todella iso apu. Kun kysyttiin, voitaisiinko joskus tuoda vauva hoitoon tunniksi-pariksi, vastaus oli että heillä ei ole aikaa. Joka kerta.
Mikä ihme tämä on,että oletetaan aikuisten i
Mietipä vähän, mitä tämä yhteiskunta nykyisin odottaa - olettaen, että olet työikäinen! Ehkä boomerit ei ymmärräkään. Koko ajan täytyy olla kouluttamassa. Työelämä, puhumattakaan töistä kilpailemisesta on aivan jotain muuta kuin boomereiden astellessa valitsemalleen uralle. Epävarmuus on nykyisin todella stressaavaa. Lisäksi ilmastonmuutos painaa päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksikö koti piti siivota sillä aikaa, kun isovanhemmat olivat kylässä? No vieraat viipyivät koko viikonlopun. Sotkivat tietysti itsekin ja lapset aiheuttavat sotkua. Eikö ole aivan kohtuullista, että silloin isovanhemmat vievät pari pientä ulos, että sotkut saadaan siivottua?
Tuntuu, että monella vastaajalla on todella etäinen suhde omiin läheisiinsä, jos ei tuollaista voi pyytää. Kyllä meidän suvussa on paljon lämpimämmät välit. Uskalletaan pyytää ja autetaan ihan pyytämättäkin. Kuulostaa vähän välttelevältä tyyliltä tuo isovanhempien meininki, kun eivät ole osanneet suutaan aukaista, mikä on ollut ongelma.
Nämä isovanhemmat joiden odotetaan vauvoja/taaperoita katsovan tokko enää ovat boomereita. Toki ihmiset nykyisin hankkivat lapsensa myöhemmin joten isovanhemmatkin ovat sitten tietysti vanhempia.
Kolmikymppisellä äidillä kuitenkin harvoin on 74 -vuotiasta äitiä, nuorin boomeri-ikä. Anoppi tietysti voi olla vaikka 90 jos mies on vanha.
Vanhimpana (-45 syntyneenä) boomerina en enää ottaisi vauvaa tai taaperoa vastuulleni enkä lähtisi ulkoiluttamaan vaikka suhteellisen hyväkuntoinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ketjusta saa kuvan, että monelle isovanhemmat eivät ole perhettä, edes laajennettua perhettä. Kun isovanhemmat tulevat vierailulle, pitäisi heitä kestitä kuin ketä tahansa kaveripariskuntaa. Laittaa kaffet ja pullat, seurustella, häätää lapset omiin leikkeihin ja puuhata siivoukset sun muut sitten kun vieraat suo lähteä. Ai kauhea jos pitäisi jotain apua pyytää, eihän vierailta voi sellaista pyytää, ei ainakaan vanhoilta isovanhemmilta!
Minä pidän omia vanhempiani ja mieheni vanhempia osana ns laajennettua perhettä. Siihen perheeseen kuuluu myös meidän sisarukset perheineen. He eivät ole meille pelkkiä kylävieraita, vaan tärkeitä läheisiä. Tottakai laitetaan pullat ja kahvit, mutta perheessä myös autetaan toisiamme. Joskus käymme anoppilassa pihahommissa, kälyn luona lapsenvahtina, viemme omat lapsemme isovanhemmille hoitoon. Ja joo, voisimme vaikka pyytää isovanhempia katsomaan lasten perään ulkona sen aikaa, kun me siivoamme. Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä, kun perheessä se auttaminen on vastavuoroista.
Kovin surullista, että monen omat vanhemmat tai appivanhemmat ovat "vieraita", jotka käyvät vähän kylässä kahvilla istumassa ja sitten jatkavat matkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä isovanhemmat joiden odotetaan vauvoja/taaperoita katsovan tokko enää ovat boomereita. Toki ihmiset nykyisin hankkivat lapsensa myöhemmin joten isovanhemmatkin ovat sitten tietysti vanhempia.
Kolmikymppisellä äidillä kuitenkin harvoin on 74 -vuotiasta äitiä, nuorin boomeri-ikä. Anoppi tietysti voi olla vaikka 90 jos mies on vanha.
Vanhimpana (-45 syntyneenä) boomerina en enää ottaisi vauvaa tai taaperoa vastuulleni enkä lähtisi ulkoiluttamaan vaikka suhteellisen hyväkuntoinen olen.
Nykyisin vanhemmat saavat myös varsin myöhään lapsia. 30-v äiti alkaa jo olla harvinaisuus.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 260: "Ai niin! Unohdin, että ollaan Suomessa, missä lapsivihamielisyys kukoistaa. Älkää kysykö enää, miksi täällä lasten määrä laskee kuin lehmän häntä. (ja olen eri kuin aiemmin kommentoinut.) Miksipä kukaan haluaisi olla lasten kanssa! Miksi kukaan haluaisi olla myöskään vanhusten kanssa, tai tutustua heihin?! Ai niin: He ovat lapsivihamielisiä."
Mun mielestä asia ei ole noin mustavalkoinen. On eroa sillä, onko tarkoitus tavata myös perheen aikuisia vai pelkästään lapsia. Jos mä haluan tavata vaikka siskonpoikaani ja tämän perhettä, kutsun koko perheen kylään. Lapset saavat osan huomiostani, mutta eivät ole tapamisen "pääesiintyjät". Sitten, kun haluan tavata vain näitä lapsia ja mennä heidän ehdoillaan, soitan siskonpojalle tai vaimolleen ja kysyn, voisko lapset tulla isotätinsä luokse. Sitten mä teen vain lasten juttuja näiden lasten kanssa. Piirretään, askarrellaan, leikitään kesäpäivänä ves
Ai tää hullu taas täällä. ANTAKAA MULLE HUOMIOTA RYÄÄÄÄÄÄH
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä isovanhemmat joiden odotetaan vauvoja/taaperoita katsovan tokko enää ovat boomereita. Toki ihmiset nykyisin hankkivat lapsensa myöhemmin joten isovanhemmatkin ovat sitten tietysti vanhempia.
Kolmikymppisellä äidillä kuitenkin harvoin on 74 -vuotiasta äitiä, nuorin boomeri-ikä. Anoppi tietysti voi olla vaikka 90 jos mies on vanha.
Vanhimpana (-45 syntyneenä) boomerina en enää ottaisi vauvaa tai taaperoa vastuulleni enkä lähtisi ulkoiluttamaan vaikka suhteellisen hyväkuntoinen olen.
Nykyisin vanhemmat saavat myös varsin myöhään lapsia. 30-v äiti alkaa jo olla harvinaisuus.
Niin jos nelikymppisinä perustetaan perhe minusta on turha enää somessa natkuttaa jos ei noin 75 - vuotiaat isovanhemmat enää ole innokkaita taaperovahteja.
Olen sitä ikäluokkaa , etteivät isovanhemmat leikkineet, mutta eivät vanhemmatkaan leikkineet meidän lasten kanssa. Tekivät töitä, olimme lapset keskenämme. Kun tultiin siihen ikään, autoimme kykyjemme mukaan askareissa. En usko, koulumaailmastakin viestejä kuulleena, että tämä lapsikeskeinen elämä olisi lapsille hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä ikäluokkaa , etteivät isovanhemmat leikkineet, mutta eivät vanhemmatkaan leikkineet meidän lasten kanssa. Tekivät töitä, olimme lapset keskenämme. Kun tultiin siihen ikään, autoimme kykyjemme mukaan askareissa. En usko, koulumaailmastakin viestejä kuulleena, että tämä lapsikeskeinen elämä olisi lapsille hyväksi.
Mitä tarkoitat "lapsikeskeinen elämä" -termillä?
Sanavalinnoista käy ilmi, että olet mummoikäinen. Ja takapajulasta kotoisin.