Mies sanoo, että naimisiin meno ei ole hänelle tärkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moderneissa parisuhteissa ei taida hirveästi olla kannustimia avioliittoon kun asutaan yhdessä ja harrastetaan seksiä jo seurusteluvaiheessa ja pidetään rahat erillään ja eletään käytännössä jalka ovenvälissä josko parempaa tulisi joskus tarjolle. Seurustelusuhteissa ja avoliitoissa ole juurikaan oikeudellista turvaa ilman erillisiä sopimuksia ja testamentteja. Ihan kansainvälisten tutkimustenkin mukaan yhdessä asuminen ilman avioliittoa todennäköisesti edistää miehen hyvinvointia ja huonontaa naisen. 

Totta kai on ihmisiä ja parisuhteita kenelle pitkät seurustelut ja avoliitot toimivat, enkä ryhdy heitä siitä tuomitsemaan, you do you. Itse olen kuitenkin päättänyt kaikin tavoin odottaa avioliittoon, jos joskus "se oikea" vastaan tulee ja haluaa naimisiin viedä. Toisaalta pärjään kyllä yksinkin. Enkä ole edes sen uskonnollisempi, eikä avioliiton tarvitse olla kytköksissä uskonto

Luepa läpi vielä pariin kertaan ihan ajatuksella. Viittasin allekirjoituksella lähinnä siihen jos toinen osapuoli haluaa naimisiin ja toinen ei koska se "ei muuta mitään," silloin se ei muuta suuntaan eikä toiseen. Tottakai se muuttaa, ja jos se sinulle on ongelma niin silloin avioliitto ei ole sinua varten. Jos avioliitto on itselle kynnyskysymys ja toiselle periaatteessa ihan sama koska se ei muka muuttaisi mitään mutta se toinen ei kuitenkaan halua naimisiin, niin itse kannattaa pitää periaatteistaan kiinni ja astua sen kynnyksen yli toisaalle sitten. En koe olevani naivi enkä sano etteikö avioliittokin voisi kariutua, tietenkin on avioeroja ja monesti ihan syystäkin, mutta lähtökohdiltaan avioliitot kuitenkin toimivat  tuoden tutkitusti turvaa ja vakautta kun osapuolet jakavat samat arvot ja tietoisesti tekevät töitä ja haluavat olla yhdessä. Toisilla se onnistuu myös avoliitossa, eikä siinäkään mitään pahaa ole, päinvastoin. Ei "minä ja sinä" vaan "me" ajattelu.

Avioliitto ei ollut minulle enää tässä iässä(yli 60) tärkeä. Mieheni kosiessa olin jopa hieman ällistynyt. Suostuin kosintaan, olemme olleet naimisissa pian vuoden. Minä suostuin kosintaan, mieheni myöntyi vihkimiseen maistraatissa. Elämä on kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on että sekä naimisiin menon että lapsen hankinnan on oltava 100% molempien vakaa halu. Muuten ei asiaan pidä ryhtyä. 

En ymmärrä - muta tämä on vain minun mielipiteeni -  miksi naimisiin pitäisi kiirehtiä? Jos suhde on hyvä ilman papin aamenta kai sitä voi niin jatkaa edelleenkin?

Ei vihille meno ole mikään lopullinen lukko sille, etteikö toinen tai molemmat osapuolet voisi tulla toisiin ajatuksiin jossain vaiheessa.  Ketään ei voi omistaa.

Näin on. Hyvä Sinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

 

Avioliitto symbolisoi sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta, mikä vahvistaa suhteen pysyvyyttä ja vakautta. Juridiset ja taloudelliset edut, kuten perinnönjakooikeudet ja verohyödyt, ovat myös täysin erilaiset avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolella. 

 

So what. En ole yhdessä rahasta/omaisuudesta.

vastauksena siis tuohon   "Onpa naiivia ajatella, että avioliitto on se asia, joka varmistaa ettei toinen vastoinkäymisten kohdatessa lähde ovet paukkuen. Se joka on lähteäkseen, lähtee kyllä jokatapuksessa. Sitä ei mikään paperi estä. Toisaalta se joka aidosti rakastaa, ja on valmis selättämään ne vastoinkäymisetkin, jää kyllä ihan omasta tahdostaan. Ei minkään paperin vuoksi."

Luepa läpi vielä pariin kertaan ihan ajatuksella. Viittasin allekirjoituksella lähinnä siihen jos toinen osapuoli haluaa naimisiin ja toinen ei koska se "ei muuta mitään," silloin se ei muuta suuntaan eikä toiseen. Tottakai se muuttaa, ja jos se sinulle on ongelma niin silloin avioliitto ei ole sinua varten. Jos avioliitto on itselle kynnyskysymys ja toiselle periaatteessa ihan sama koska se ei muka muuttaisi mitään mutta se toinen ei kuitenkaan halua naimisiin, niin itse kannattaa pitää periaatteistaan kiinni ja astua sen kynnyksen yli toisaalle sitten. En koe olevani naivi enkä sano etteikö avioliittokin voisi kariutua, tietenkin on avioeroja ja monesti ihan syystäkin, mutta lähtökohdiltaan avioliitot kuitenkin toimivat  tuoden tutkitusti turvaa ja vakautta kun osapuolet jakavat samat arvot ja tietoisesti tekevät töitä ja haluavat olla yhdessä. Ei "minä ja sinä" vaan "me" ajattelu.

Vierailija kirjoitti:

Rahan takiako naiset niin innokkaasti haluavat sen avioliittopaperin allekirjoittaa?

Ihmettelen myös.

-N-

Vierailija kirjoitti:

Moderneissa parisuhteissa ei taida hirveästi olla kannustimia avioliittoon kun asutaan yhdessä ja harrastetaan seksiä jo seurusteluvaiheessa ja pidetään rahat erillään ja eletään käytännössä jalka ovenvälissä josko parempaa tulisi joskus tarjolle. Seurustelusuhteissa ja avoliitoissa ole juurikaan oikeudellista turvaa ilman erillisiä sopimuksia ja testamentteja. Ihan kansainvälisten tutkimustenkin mukaan yhdessä asuminen ilman avioliittoa todennäköisesti edistää miehen hyvinvointia ja huonontaa naisen. 

Totta kai on ihmisiä ja parisuhteita kenelle pitkät seurustelut ja avoliitot toimivat, enkä ryhdy heitä siitä tuomitsemaan, you do you. Itse olen kuitenkin päättänyt kaikin tavoin odottaa avioliittoon, jos joskus "se oikea" vastaan tulee ja haluaa naimisiin viedä. Toisaalta pärjään kyllä yksinkin. Enkä ole edes sen uskonnollisempi, eikä avioliiton tarvitse olla kytköksissä uskontoon, vaikka toki kristilliset arvot ovat todistetusti

Millä lailla avioliitto muka estäisi sen, että toinen lähtisi "ovet paukkuen ensimmäisestä vastoinkäymisestä"? Kyllähän tuo on ihan yhtä mahdollista, oltiin naimisissa tai ei - eroaminen siis mistä tahansa syystä. Sitten tietysti on toinen asia, kuinka yleistä aikuisten kesken on paiskoa ovia ja ottaa eroja reaktioksi mihin tahansa asiaan - jos tällaiseen draamaan on taipuvainen, niin kyllä se draama ja ovien paiskominen jatkuu avioliitossakin, mutta kaikki aikuiset eivät todellakaan toimi noin. Mutta tosiaan, eroamista ei avioliitto estä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

Parisuhteen kannalta ei olekaan. Mutta se turvaa naisen taloudellisen tulevaisuuden siinä vaiheessa, kun mies keski-iänkriisissään vaihtaa tämän 30 nuorempaan 

Outoa elämistä🙄🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

Ei niin kauan kun kumpikin on terveenä ja elossa. Asiat muutuvat kun toinen kupsahtaa, siis jos on omaisuutta, muuten ei varmaan niin paljon.

Niin, AINA se raha ja omaisuus🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

Kyllä ainakin minulle merkitsee, aitoa sitoutumista kumppaniin. Erinäistä taloudellista turvaa jos toinen kuolee jne. Mielestäni jokaisen parisuhteessa olijan joka sanoo että avioliitto ei merkitse hänelle mitään kannattaisi kysyä siltä kumppanilta mitä se hänelle merkitsee. Jos kerran toiselle ei mitään ja toiselle se on sitoutumisen merkki niin silloin mennään tietenkin sen tahdon mukaan kummalle asia on tärkeä.

Jokaisellahan on oma eläke taloudellisena turvana. Miksi sitten ihmiset eroo taloudellisten tukien takia jos toinen joutuu työttömäksi. Siellä avioliitossa on kummankin puolisesti myös elatusvelvollisuus jos puoliso sairastuu tai joutuu työttömäksi.

Ei ole kauaa aikaa siitä kun työtön puoliso ei saanut edes työmarkkinatukea jos sellaiselle putosi ja tulevaisuudesta ei voi tietää palataanko samaan että lasketaanko jälleen puolison pieni eläke tai palkka ihan kaikkiin puolison tukiin poistaen ne. Avoliitosta pääsee helpommin eri osoitteisiin.

Lesken eläkkeet voidaan poistaa kokonaan. Onhan niitä poistettu jo.

Onko niillä epäaitoa sitoutumista joilla ei ole virallistettua suhdetta kuten meilläkin kuuskymppisillä jo 40v yhteiseloa. Mikä meidän sitoutumisessa on erilaista kuin avioliitossa olevien "aidossa" sitoutumisessa. Tämmöisiä uskonnollisia ja aitoja sitoutumisen lässytyksiä pidän tekopyhinä kun oikea syy on vain taloudellinen hyöty. Jos sitten se oma hyöty muuttuukin päinvastoin elatusvelvollisuudeksi niin äkkiä vaan eropaperit vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkauden, luottamuksen ja sitoumuksen kanssa ei avioliittosopimuksella ole mitään tekemistä.

 

 

Sillä on nimenomaan kaikki tekeminen noiden kanssa. Kertoo luottamuksen ja sitoutumishalun puutteesta, että naimisiinmeno pelottaa.

Höpö höpö! Se mikä on sinun totuutesi, ei ole mikään absoluuttinen totuus joka pätee kaikkiin. Minä esimerkiksi rakastan miestäni täydestä sydämestäni, enkä usko että olisi edes mahdollista ketään enempää rakastaa. Emme ole naimisissa, enkä koe siihen mitään tarvetta. Vaikka menisimme naimisiin, en rakastaisi miestäni yhtään enempää. Talomme on meidän molempien nimissä, kesämökki samoin. Yhteinen lapsemme perii jokatapauksessa vanhempansa aikanaan. avioliitto nyt ei vaan ole kaikille mitenkään tärkeä ja merkityksellinen asia, eikä tarkoita etteikö silti voisi olla täysin sitoutunut toiseen. Tunnenpa myös henkilön, joka elää nyt neljännessä avioliitossaan, ja taas on puheista päätellen avioero tulossa parin vuoden avioliiton jälkeen. Naurettavinta on, että joka kerta mennessään naimisiin, hän on pitänyt isot häät kirkkoineen, juhlatilaisuuksineen ja häävieraineen. Aina omalta puoleltaan ne samat vieraat. Itse en enää ole kaksiin viimeisiin häihin osallistunut, vaikka kutsun olenkin saanut. Tunnen jo myötähäpeää tuollaisesta pelleilystä. Olen myös poistanut tämän ihmisen somestani kokonaan, koska hän ruotii siellä julkisesti riitojaan aina kulloisenkin puolisonsa kanssa. Ja niitä riitojahan sitten riittää! 

Vierailija kirjoitti:

vastauksena siis tuohon   "Onpa naiivia ajatella, että avioliitto on se asia, joka varmistaa ettei toinen vastoinkäymisten kohdatessa lähde ovet paukkuen. Se joka on lähteäkseen, lähtee kyllä jokatapuksessa. Sitä ei mikään paperi estä. Toisaalta se joka aidosti rakastaa, ja on valmis selättämään ne vastoinkäymisetkin, jää kyllä ihan omasta tahdostaan. Ei minkään paperin vuoksi."

 

Luepa läpi vielä pariin kertaan ihan ajatuksella. Viittasin allekirjoituksella lähinnä siihen jos toinen osapuoli haluaa naimisiin ja toinen ei koska se "ei muuta mitään," silloin se ei muuta suuntaan eikä toiseen. Tottakai se muuttaa, ja jos se sinulle on ongelma niin silloin avioliitto ei ole sinua varten. Jos avioliitto on itselle kynnyskysymys ja toiselle periaatteessa ihan sama koska se ei muka muuttaisi mitään mutta se toinen ei kuitenkaan halua naimisiin, niin itse kannattaa pitää periaatteistaan kiinni ja astua sen kynnyksen yli toi

Näinpä. Jos minä sanon, että jokin asia on ihan sama minulle tai sillä ei ole väliä, se tarkoittaa tuota eikä ole kiertoilmaisu asenteelle "emmä haluu". Jos puoliso haluaa, että tänään syödään vaikka kanaa ja minulle se on ihan sama, niin sitten syödään sitä kanaa enkä minä kiertele ja kaartele, että no oikeesti en halunnutkaan kanaa vaan kebabia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

 

Avioliitto symbolisoi sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta, mikä vahvistaa suhteen pysyvyyttä ja vakautta. Juridiset ja taloudelliset edut, kuten perinnönjakooikeudet ja verohyödyt, ovat myös täysin erilaiset avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolella. 

You

avioliitto vs ei avioliitto perinnönjakooikeudet ja verohyödyt, ovat myös täysin erilaiset avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolella.

Avioliitto:

Perinnönjakooikeudet: Avioliitossa puolisot yleensä saavat automaattisesti oikeuden toistensa omaisuuteen, jos toinen kuolee ilman testamenttia. Avioliitossa on myös tarkemmin määriteltyjä sääntöjä perinnönjaosta.

Verohyödyt: Avioliitossa on usein verotuksellisia etuja, kuten yhteinen verotus ja mahdollisuus siirtää varoja puolisoiden välillä verottomasti.

Avioliiton ulkopuolinen parisuhde:

Perinnönjakooikeudet: Ilman avioliittoa ei välttämättä ole automaattisia oikeuksia toisen omaisuuteen. Tämä voi johtaa siihen, että kumppanilla ei ole perinnönjakooikeuksia, ellei niitä ole erikseen määritelty testamentissa.

Verohyödyt: Avioliiton ulkopuolisissa suhteissa verohyödyt ovat yleensä rajallisemmat kuin avioliitossa. Esimerkiksi lahjaverot voivat olla korkeammat, ja varojen siirtojen verotus voi olla monimutkaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

 

Avioliitto symbolisoi sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta, mikä vahvistaa suhteen pysyvyyttä ja vakautta. Juridiset ja taloudelliset edut, kuten perinnönjakooikeudet ja verohyödyt, ovat myös täysin erilaiset avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolella. 

 

 

 

You

avioliitto vs ei avioliitto perinnönjakooikeudet ja verohyödyt, ovat myös täysin erilaiset avioliitossa kuin avioliiton ulkopuolella.

 

 

Avioliitto:

Perinnönjakooikeudet: Avioliitossa puolisot yleen

Jos ei näitä tarvitse, niin sitten ne eivät ole mikään porkkana naimisiin menoon. Esim. itse nimenomaan EN mene naimisiin sen vuoksi, että en halua tuota mainitsemaasi perinnönjako-oikeutta, vaan haluan että omaisuuteni menee kaikissa tilanteissa lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Hieman erilainen tarina, mutta tuli mieleen tuosta "ei se avioliitto niin kauheasti mitään muuta", kun puhutaan puhtaasti juridiikasta.

Ystäväni on Suomessa asuva ulkomaalainen nainen. Hänelle ja suomalaiselle puolisolleen syntyi lapsi, mutta pariskunta ei ollut naimisissa. Isyyttä ei voitu tunnustaa, koska ensin piti saada lailliset paperit naisen kotimaasta todistamaan, että nainen ei ole naimisissa kotimaassaan. Jos on, Suomen laki tunnustaa automaattisesti tuon ulkomaalaisen aviomiehen syntyneen lapsen isäksi. Suomalaisella bioisällä ei ole siihen mitään oikeutta tai väliin sanomista.

Koska äidillä ei ollut vielä lasten syntymän aikaan Suomen kansalaisuutta (sai sen myöhemmin), lapsille ei voitu antaa kansalaisuutta eikä nimeä ennen kuin tämä avioliitto-isäasia on selvitetty. Koska lapset olivat syntyneet Suomessa, äidin kotimaa ilmoitti, että lapset eivät saa maan kansalaisuutta, koska eivät ole syntyneet maassa. Kansalaisuus vaadi

OT, omalla ystävällä samanlainen kokemus toisin päin. Isä on suomalainen, äiti venäläinen, mutta vanhemmat olivat naimisissa ystävän synnyttyä. Automaattisesti Suomen kansalaisuus. Venäjän kansalaisuuden ja passin ystävä haki teini-iässä.

Jos pariskunnasta äiti on suomalainen ja isä ulkomaalainen, lapsi saa automaattisesi Suomen kansalaisuuden syntymässään. Toisin päin tarvitaan avioliitto kansalaisuuden saamiseksi, paitsi jos ulkomaalaisella äidillä on jo Suomenkin kansalaisuus.

Minä olen nainen, joka ei halua naimisiin. On kosittu, en suostunut ja päättyi se suhde siihen. Totuus on, etten halua sitoutua kehenkään niin voimakkaasti. Olen erakko enkä niin välitä parisuhteestakaan, ajatuskin naimisiinmenosta saa aikaan ahdistusta. Päätinkin juuri elää loppuelämäni sinkkuna. 

Ihmettelen hieman parisuhteita joissa "kituutetaan" vuosia ilman, että mennään naimisiin ja samaan aikaan kuitenkin sanotaan, että halutaan naimisiin jonain kauniina päivänä. Parisuhteisiin ja parinvalintaan liittyy paljon tiedostamattomia asioita ja tutkitustikin osapuolet tietävät melko pian, että kuka on itselle sopivaa parisuhdemateriaalia ja noin puolessa vuodessa, että "tämä on henkilö jonka kanssa haluan mennä naimisiin." Jos haluaa parisuhteen ja mennä naimisiin niin kannattaa siitä kommunikoida toiselle jo varhaisessa vaiheessa. Toista ei voi myöskään pakottaa avioliittoon, joten jos se on "deal breaker" niin suhdetta tuskin kannattaa jatkaa. Itse en ainakaan haluaisi naimisiin henkilön kansa joka ei oikeasti tahdo sitä samaa minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa pohtia miksi se on sulle niin tärkeää. Voi olla että huomaat ettei se olekaan. En tekisi tuollaisesta mitään kynnyskysymystä, koska oikeasti avioliitto ei merkitse parisuhteen kannalta mitään.

Parisuhteen kannalta ei olekaan. Mutta se turvaa naisen taloudellisen tulevaisuuden siinä vaiheessa, kun mies keski-iänkriisissään vaihtaa tämän 30 nuorempaan tyhjäpäähän.

Häh? Eiköhän nainen ole ihan kykenevä huolehtimaan myös omasta taloudellisesta tulevaisuudestaan? Mitä jos mies vaatii avioehtoa?

Vierailija kirjoitti:

Rahan takiako naiset niin innokkaasti haluavat sen avioliittopaperin allekirjoittaa?

Tämän ketjun perusteella kyllä. Mikä kummastuttaa minua suuresti, kun monessa muussa ketjussa peräänkuulutetaan taloudellista itsenäisyyttä.

Olemme olleet avoliitossa yli 30 vuotta, yksi lapsi. En ole huomannut mitään eroa siihen, että olisimme menneet naimisiin. Testamentin voi aina tehdä ja ehkä kannattaakin joissain tapauksissa, jos oman kuoleman jälkeinen elämä askarruttaa.