Lue keskustelun säännöt.
Pistin välit poikki isääni kuusi vuotta sitten, nyt hän on saattohoidossa. Pitäisikö mennä katsomaan?
24.03.2024 |
Ensin en edes harkinnut meneväni, mutta sitten siskoni alkoi puhua että pitäisi. Välit on laitettu poikki hyvästä syystä, enkä ole antanut lasteni olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Sisko syyllistää, sanoo että kadun jos en mene edes kerran. Se ihminen on ollut minulle kuollut jo vuosia, miksi muka menisin? Isä on kuulemma ainakin vielä tajuissaan, mutta aikaa ei ole enää kuin ehkä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Jopa äitini oli sitä mieltä että pitäisi, vaikka hän on eronnut isästä eikä halua enää tavata. Haluaisin vain antaa olla, en menisi hautajaisiinkaan, perittävää ei onneksi jää.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on ollut sama tilanne tänä keväänä, isä ei ole vielä kuollut. Kävin kerran, uudestaan en enää mene enkä vielä tiedä menenkö hautajaisiin. Millään lailla hyvä kokemus isän näkeminen ei ollut eikä se korjannut mitään. Ainakaan ei tarvii enää miettiä, pitäiskö mennä vai ei.
Miksi työnnyit kiusaamaan kuolevaa viimemetreillä?
Eikös täällä nimenomaan käsketä menemään kuolevaa katsomaan? Nytkö se oli väärin?
Ei käsketä. Välejä ei ole. Silloin ei tyrkytetä itseään kuolevaa kiusaamaan.
Ainakin ap:lle on hoettu, että mene mene nyt, kun sitten kaduttaa ja elämä pilalla, jos et mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena sulla ei ollut vaihtoehtona kuin kestää. Nyt voit valita menetkö vai etkö. Muitten pakottamana jos menet niin se ei tee noille suhteille hyvää. Eli päätä itse, molemmista valinnoista voi seurata hyvää tai huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, isäsi tuskin tunnistaa sinua, tai voi luulla toiseksi henkilöksi.
Tajuissaan voi olla ja useimmat onkin, mutta eivät enää tässä maailmassa.
Saattohoidossa olevan erittäin voimakkaiden kipulääkkeiden / miorfiini täyttämä. Päiviin hän ei ole enää saanut ravintoa. Ja nesteytys on lopetettu.
Isäsi ei enää tajua sitä, että juuri sinä käyt hänen vuoteensa luona.
Mutta jos sinusta että sinun pitää käydä, käyt. Jis slltä ei tunnu, et käy.
Ei saattohoidossa tokikaan aina tiedottomassa tilassa tai vahvojen kipulääkkeiden vallassa olla. Toisinaan on niitäkin, joiden kohdalla saattohoito lopetetaan, kun potilaan tilanne parantuikin.
Saattohoidosta kokemus. Oma äitini kuoli marraskuussa levinneeseen syöpään.
Saattohoitoa varsinaisesti oli viimeinen viikko. Sinä aikana äiti sai syödä ja juoda mitä halusi, tosin ei enää juuri mitään halunnut.
Oli ihan tajuissaan ja kävimme melko pitkiäkin keskusteluja. Kipupumppu laitettiin toiseksi viimeisenä elinpäivänä ja hän oli edelleen tajuissaan mieli selkeänä ja keskusteli. Äiti kuoli seuraavana päivänä ja oli vasta viimeiset tunnit väsynyt ja oikeastaan tiedottomassa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainut syy, miksi ehkä menisin katsomaan, olisi varmistaa, että on oikeasti kuolemassa.
Ja ei, en ole kärkkymässä perintöä, jota ei edes ole tulossa.
Totuus on vain se, että suunnilleen kaikkea muuta paitsi saattohoitoa on jo käytetty keinona manipuloida muita, joten en laskisi edes sen mahdollisuutta pois. Viimeisin terveysmurhe tosin taisi olla jopa totta, koska eräs henkilö oli nähnyt leikkaushaavan.
Jokainen voi miettiä, millainen vanhempi ihminen on ollut, että lapsi on tässä pisteessä. Vinkki: aika huono.
Saattohoidossa on kuolevat ihmiset. Oletko tyhmä vai ihan vaan yksinkertainen? Kyllä kaduttaa sun vanhempaa, että va ja kki mukula tuli jälkeläisesi. Se häpeä sua.
Lukutaito.
Lisättäköön vielä, että kuulostaa hyvin tutulta tekstiltä, jollaista vanhempani syytää, kun hänen manipulointiyrityksensä paljastuvat.
Syöpähoidossa, jossa ovat syöpäsairaat ihmiset, sanoi taannoin eräs minulle soittanut kysyessäni tarkennusta, mistä hoidosta olisi tällä kertaa kyse. Toisessa päässä oli aika pitkä hiljaisuus, kun kysyin, mikä niistä vanhempani 22 syövästä, joita on väittänyt hänellä olevan, on tällä kertaa kierroksessa, ja lopulta sain listaan 23. syövän. Siinä listassa ei ole muuten kuin vain viimeiset 15 vuotta.
Kuten sanottua mikään ei ole ollut tähänkään asti poissuljettua vanhemmaltani ja tuskin on jatkossakaan. Hyväksyin sen jo 10-vuotiaana, mutta osalle sen hyväksyminen on hyvin vaikea ja pitkä prosessi. En ihmettelisi vaikka taannoinen soittaja soittelisi jossain vaiheessa uudestaan samasta aiheesta. Osa ei vain usko yhdellä, kahdella tai kolmellakaan kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on kyllä semmoinen majesteetti, että sen edessä luulisi kylmimmänkin ihmisen nöyrtyvän. Jos kuoleva katuu tekojaan ja haluaa sopia menneen elämän virheet ja laiminlyönnit, aikuisten lasten pitäisi kyllä pystyä antamaan anteeksi. Jos oman loppuelämänsä aikoo elää katkeroituneena, tulee kyllä olemaan raskasta. Mitä se hyödyttää? Sen katkeruuden siirtää vain omiin lapsiin, sen olen saanut lähipiirissäni kokea. Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Näin juuri. Katkeruus ja vihanpito ovat omia valintoja. Elämä, ja ihmiset, vaan nyt ovat sellaisia että satuttavat. Jotkut satuttavat enemmän, jotkut vähemmän. Ymmärrän aloittajaa, jos on esim hyväksikäyttöä ollut. Se rikkoo syvästi. Siitäkin huolimatta, voi löytää anteeksiannon siemenen sydämestään. Kuolema on niin suuri erottava seinä, sen jälkeen ei enää ole mitään
Onko sulla kokemusta todella kaltoinkohtelevista vanhemmista? Et saanut kotona ruokaa ja puhtaita vaatteita? Sinulle annettiin niin kovia tukkapöllyjä, että hiustukkoja irtosi? Lyötiin naamaan, jos innostuneena hihkaisit? Tämä on varmasti ikävä kyllä monen lapsen kohtalo tänäkin päivänä. Kaikki ei tule ilmi kodin ulkopuolelle.
Perus-Jamppa
Ap on tosi alhainen, ahne, luonteeltaan mätä ja halveksittava hyeena. Jos perittävää jäisi, hän siinä tapauksessa menisi isänsä kuolinvuoteen ääreen tai ei olisi jopa välejä katkaissutkaan, vaan olisi hymistellyt hampaat irvessä isälleen koko elämänsä, niin että "josko sitten vihdoin lykästäisi ja tämä vaiva palkittaisiin kun isä heittää lusikan nurkkaan".
En ole lukenut koko keskustelua (en oikein kovin helposti pysty vaikka toisinaan luen lyhyessä ajassa tällaisia parinkymmenen sivun juttuja, mutta tämä on niin kauheaa että on vaikeuksia, niin pahaa tekee), niin että joudun kysymään, mikä se Ap:n "hyvä" syy oli / on hyljätä isänsä ja tehdä koko elämästä tuollainen raukkamainen ja lapsellista luonnetta osoittava mielenosoitus? Onko sitä Aloittajan noin kovasti kenkuttanutta seikkaa mainittu kertaakaan?
Hyi mikä nurjamielinen lurjus Ap on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perus-Jamppa
Ap on tosi alhainen, ahne, luonteeltaan mätä ja halveksittava hyeena. Jos perittävää jäisi, hän siinä tapauksessa menisi isänsä kuolinvuoteen ääreen tai ei olisi jopa välejä katkaissutkaan, vaan olisi hymistellyt hampaat irvessä isälleen koko elämänsä, niin että "josko sitten vihdoin lykästäisi ja tämä vaiva palkittaisiin kun isä heittää lusikan nurkkaan".
En ole lukenut koko keskustelua (en oikein kovin helposti pysty vaikka toisinaan luen lyhyessä ajassa tällaisia parinkymmenen sivun juttuja, mutta tämä on niin kauheaa että on vaikeuksia, niin pahaa tekee), niin että joudun kysymään, mikä se Ap:n "hyvä" syy oli / on hyljätä isänsä ja tehdä koko elämästä tuollainen raukkamainen ja lapsellista luonnetta osoittava mielenosoitus? Onko sitä Aloittajan noin kovasti kenkuttanutta seikkaa mainittu kertaakaan?
Hyi mikä nurjamielinen l
Siinä taas yksi kultalusikka perseessä syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
Mene vaan. Kun ihminen elää elämänsä viimeisiä päiviä, siis jos on vielä tajuissaan ja puhe toimii, asioita pystyy antamaan ja saamaan anteeksi puolin ja toisin.
Anteeksi antaminen vain helpottaa tekijän vastuuta mutta ei korjaa uhrin kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietämättä mitään taustoista ja välirikon syistä on vaikea mennä neuvomaan. Jos et mietikään asiaa ensisjaisesti isäsi kannalta vaan itsesi ja oman mielenterveytesi kannalta. Voitko katua myöhemmin jos et mene? Aikaa ei kukaan voi kääntää takaisin päin, jos tulee myöhemmin toisiin ajatuksiin ja vaikka kuinka kaduttaisi.
Meidän perheessä yksi sisaruksista teki vastavassa tilanteessa päätöksen, ettei mene kuolinvuoteella käymään. Vähän pelkään hänen puolestaan, nouseeko asia jossain vaiheessa pintaan ja tekee elämän tukalaksi.
Mutta kun juoppo kärähti, ei kolaria ja lapselle ei tapahtunu mitään. Siis, täähän on ihan käsitelty ja sinänsä ookoosti päättyny tilanne. Ja aikaa kulunu vuosia. Mitä vihanpitoa enää tarvitaan kuoleman edessä? Älä anna anteeksi jos se tuntuu ylivoimaselta, mutta on kohtuutonta jos et isääsi kuolinvuoteelle mene tapaamaan. Kai teillä muutakin puhuttavaa saattais olla. Ja ihan viimeinen näkeminenkin vois olla paikallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kävikö ap jo isäänsä katsomassa? Mitä tapahtui, miten meni?
Itse ajattelen näin:
Menemällä katsomaan, ei menetä mitään. Jos isä on syyllistynyt julmuuksiin, kuten esim pahoinpitelyihin tai r**skauksiin, menisin sen tähden, että voisin viimeisen kerran katsoa silmiin ja sanoa: Katso isä, et saanut minua tuhottua! Ja lähtisin pois. Jos taas kyse on erimielisyyksistä, epäoikeudenmukaisuudesta yms, ne ovat asioita, jotka voisi antaa anteeksi, jos toinen vilpittömästi pyytää.
Joka tapauksessa, sun pitää tehdä päätöksesi pian, koska saattohoitopäätös tehdään vaiheessa, kun aikaa ei juuri enää ole. Se, että menet, ei todennäköisesti jää tulevaisuudessa mieltäsi kaihertamaan kuin se, että et mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perus-Jamppa
Ap on tosi alhainen, ahne, luonteeltaan mätä ja halveksittava hyeena. Jos perittävää jäisi, hän siinä tapauksessa menisi isänsä kuolinvuoteen ääreen tai ei olisi jopa välejä katkaissutkaan, vaan olisi hymistellyt hampaat irvessä isälleen koko elämänsä, niin että "josko sitten vihdoin lykästäisi ja tämä vaiva palkittaisiin kun isä heittää lusikan nurkkaan".
En ole lukenut koko keskustelua (en oikein kovin helposti pysty vaikka toisinaan luen lyhyessä ajassa tällaisia parinkymmenen sivun juttuja, mutta tämä on niin kauheaa että on vaikeuksia, niin pahaa tekee), niin että joudun kysymään, mikä se Ap:n "hyvä" syy oli / on hyljätä isänsä ja tehdä koko elämästä tuollainen raukkamainen ja lapsellista luonnetta osoittava mielenosoitus? Onko sitä Aloittajan noin kovasti kenkuttanutta seikkaa mainittu kertaakaan?<
Perus-Jamppa
No eipä ole kultalusikoita edes tuolla tiskialtaassa odottamassa vuoroaan josko jaksaisin joskus latoa ne tiskikoneen pikkuvälinekoriin.
Onko aivan terve ja normaali perusinhimillisyys, aikuismaisuus sekä neutraali asennoituminen elämän pikkujuttuihin "kultalusikka" eksyneenä väärään päähän ruuansulatuskanavaa?
MITÄ IHMETTÄ täytyy ensin tapahtua jotta ihmisestä tulee tuollainen kuin esim. keskustelun Aloittaja? Mikä yleensä voi noin koville ottaa?
Joku tuolla ehdotti jollain sivulla, kun varovaisesti vilkuilin, että kyseessä on ollut taas - ylläri ylläri - vanhemman juominen (ihan harmiton juttu) joka sitten on aiheuttanut penskassa tuollaisen typerän ja epäkypsän loppuikäisen oikutteluvimman sekä draamanhalun. Mutta voiko se olla totta kenenkään tapauksessa? Mikä siinä edes teoriassa voi ottaa koville jos vanhempi ottaa huikkaa, ainakin jos siitä vanhemmasta ei kännipäissäänkään tule vihaista eikä väkivaltaista?
Juopothan ovat hauskoja. Lasten silminhän (vieraat, omassa perhepiirissäni sellaisia ei ollut) juopot olivat "hassuja ja hauskoja setiä". Yhtään "hassua tätiä" en liioin tuntenut, mutta tuo "hauska ja hassu" pätee molempiin sukupuoliin.
Kyllä huikkaa ottavainen ihminen sekä oikein kunnon juoppokin on aina mukava ihminen mikäli siis ei ole väkivaltainen, mutta populaation ja ihmismonimuotoisuuden ihan alinta pohjasakkaa ovat tuollaiset kaunaiset ja vinksahtaneet "hylkääjä"-lapset ynnä kaikenmaailman vihaiset sekä elämän pikku iloja ja nautintoja vainoavat raittiuskörttiläiset.
Mutta oliko Ap:n tapauksessa kyse tästä, vai jostain muusta jutusta, voiko joku kertoa, kun tämä keskustelu ja koko aloitus on niin tummanpuhuva ja synkkä että jopa ihan keski-ikäiselle monessa pulmatilanteessa karaistuneelle äijällekin tekee pahaa lukea ja tietää tuosta Aloittajan hirveästä mielenmaisemasta?
Jos se kuolemaa tekevä isä saisi kertoa oman puolensa asiasta, niin mitähän hänellä mahtaisi olla tuosta lapsestaan sanottavanaan?
Enkä siis osaa sanoa mitään itse kysymykseen, kumpi on raukkamaisempaa, mennä vaiko eikö mennä: Aloittaja on jo pilannut monta elämää tyhmyytensä vuoksi eikä kumpikaan vaihtoehto kumoa monen vuoden pahaa tekoa. Kunhan tässä vain ihmettelen, millaisia rottia jotkut meistä voivatkaan olla.
Aloittajaa moittivat ovat kultalusikka suussa syntyneitä kermaperseitä, joiden traumaattisin lapsuuskokemus on se, että mutsi kerran korotti ääntään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tein vain yhden lapsen niin vain yksi on katkaissut välit.
No minä tein 9 ja vain yksi ei kaipaa seuraani. Vetelen kyllä sitäkin ympäri korvia jos vielä tulee vastaan, mutten ole vielä saanut hänen kämppänsä avainta. Yllytän veljensä vetelemään häntä vaikka sählymailalla. Jos se onnistuu niin nauran kuraisesti vieressä :D Siinäpähän sitten nähdään vieläkö haluaa pitää etäisyyttä pipipää.
En yhtään ihmettele, että lapsi ei halua olla ylläolevan ihmisen kanssa tekemisissä. Suhteellisen sairasta tekstiä. Katse peiliin.
En ole ap, mutta tuolla joku kyseli, mitä voi tapahtua, että niin koville ottaa. Kerronpa omista lapsuuskokemuksista, jotka alkaa jo ihan taaperosta:
Hiusten repiminen silleen, että tukko lähtee. Vähintään päähän nousee kipeä kuhmu.
Pään paukuttaminen seinään.
Potkiminen kun lapsi makaa ja itkee lattialla
Kun sukulainen käytti seksuaalisesti hyväksi, minulle suututtiin, kun kerroin asiasta terveydenhoitajalle
Ihan perus lyöminen ja hakkaaminen
Ja tietenkin tähän kuuluu myös hygienian ja ravinnon yms laiminlyönti.
Ihanko tosissaan minun pitäisi mennä kuolinvuoteelle ja antaa kaikki anteeksi näille psykopaateille, jotka eivät tänäkään päivänä myönnä olleensa paskoja vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta tuolla joku kyseli, mitä voi tapahtua, että niin koville ottaa. Kerronpa omista lapsuuskokemuksista, jotka alkaa jo ihan taaperosta:
Hiusten repiminen silleen, että tukko lähtee. Vähintään päähän nousee kipeä kuhmu.
Pään paukuttaminen seinään.
Potkiminen kun lapsi makaa ja itkee lattialla
Kun sukulainen käytti seksuaalisesti hyväksi, minulle suututtiin, kun kerroin asiasta terveydenhoitajalle
Ihan perus lyöminen ja hakkaaminen
Ja tietenkin tähän kuuluu myös hygienian ja ravinnon yms laiminlyönti.
Ihanko tosissaan minun pitäisi mennä kuolinvuoteelle ja antaa kaikki anteeksi näille psykopaateille, jotka eivät tänäkään päivänä myönnä olleensa paskoja vanhempia?
Ei kai kukaan käske sinua menemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta tuolla joku kyseli, mitä voi tapahtua, että niin koville ottaa. Kerronpa omista lapsuuskokemuksista, jotka alkaa jo ihan taaperosta:
Hiusten repiminen silleen, että tukko lähtee. Vähintään päähän nousee kipeä kuhmu.
Pään paukuttaminen seinään.
Potkiminen kun lapsi makaa ja itkee lattialla
Kun sukulainen käytti seksuaalisesti hyväksi, minulle suututtiin, kun kerroin asiasta terveydenhoitajalle
Ihan perus lyöminen ja hakkaaminen
Ja tietenkin tähän kuuluu myös hygienian ja ravinnon yms laiminlyönti.
Ihanko tosissaan minun pitäisi mennä kuolinvuoteelle ja antaa kaikki anteeksi näille psykopaateille, jotka eivät tänäkään päivänä myönnä olleensa paskoja vanhempia?
Ei kai kukaan käske sinua menemään?
Aloittajaa moititaan, vaikka eivät edes tiedä, miksi hän on katkaissut välit.
Näin juuri. Katkeruus ja vihanpito ovat omia valintoja. Elämä, ja ihmiset, vaan nyt ovat sellaisia että satuttavat. Jotkut satuttavat enemmän, jotkut vähemmän. Ymmärrän aloittajaa, jos on esim hyväksikäyttöä ollut. Se rikkoo syvästi. Siitäkin huolimatta, voi löytää anteeksiannon siemenen sydämestään. Kuolema on niin suuri erottava seinä, sen jälkeen ei enää ole mitään asiaa toisen luokse.