Onko lapsettomien elämä helpompaa?
Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja jatkuvasti tuntuu miten elämämme on paljon helpompaa ja kevyempää kuin lapsellisilla tuttavilla. Töiden lisäksi ei ole mitään velvoitteita ja hotellilomalle viikonlopuksi voi lähteä hetken mielijohteesta. Tuntuu kovasti, että lapsellisilla tuttavilla raha ja aika rajaavat voimakkaasti elämän mahdollisuuksia ja vapaa-aika menee vain palautumiseen. Miten te palstan lapsettomat/lapselliset koette asian?
Kommentit (202)
Tottakai teillä lapsettomilla on helpompaa. En kuitenkaan vaihtaisi osaani vaikka välillä on lapsen kanssa ollut suurta huolta ja murhetta, on ollut paljon ilon hetkiäkin. Koen että ilman lastani olisi elämä tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Missä tilanteessa jaloissa pyörivä lapsi voisi edes teoriassa tehdä elämästä helpompaa?
Ei lapsia sen takia haluta, että se tekee elämän helpoksi.
Saahan lapsen avulla vapaat viikonloput kun vetoaa lapsivapaaoikeuteen ja silloin mummit ja kummit hoitaa - lapsilisärahoista nyt puhumattakaan.
Me ollaan vela pariskunta ja kyllä kun katselee lähipiirin lapsiperheiden arkea niin tuntee vaan ääretöntä kiitollisuutta omasta valinnasta.
Tienataan tosi hyvin ja rahaa jää säästöön kun sitä ei kulu lapsiin. Haaveissa siintää työelämästä poisjäänti reilusti ennen eläkeikää :)
On helpompaa. On pian tukka harmaa ja loputkin hiukset lähtee pian päästä ja on vain yksi alakoululainen. Tosin en ole tuntenut yksinäisyyttä lapsen teon jälkeen. Omaa aikaa kyllä sitä vastoin olen kaivannut.
On helpompaa. Toisaalta kaikki hyvät asiat maailmassa vaativat vaivannäköä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on vela pariskunta??
Pariskunta, jossa kumpikaan ei halua lapsia
Elämä on helppoa työttömänä kaupungin vuokra-asunnossa nyhjöttäen. Koko elämä menee tekemättä yhtään mitään. Makaa vaan sohvalla ja sykjeksii kattoon.
Lapset, kesämökit, ulkomaanmatkat ja työurat tekee elämästä vähemmän helppoa. Vaan toisaalta mikä taas olikaan elämän tarkoitus? Tekeekö se sohvalla makaaminen ihmisestä onnellisen?
Lapsi antaa niin paljon, ei mikään matkoilla otettu filmi tai valokuva saa minua iloiseksi, kuin kuvat lapseni eri kasvuvaiheista. Koulun alku, ylioppilasjuhla, intin vala. Valmitujaiset, häät. Kun ehtivät käymään syömässä, halaamme, se on elämän suurin onni🥰💕
No jos ei halua lapsia, niin tietenkin on mukavampi olla ilman lapsia. Ihan hiton typerä kysymys.
Hei! Varmasti on helpompaa yleistäen. Sehän on luonnollista, järkikin sen sanoo.
Jos olisin lapseton keskittyisin uraan ja kutsumukseen, sillä en ole oikein nautiskelijatyyppinen luonne. Mutta nauttisin siis siitä työnteosta.
Kukaan ei kiistä etteikö yksi-tai kaksilapsisuus ole nimenomaan taloudellisen hyödyn tavoittelemista.
Syntyvyyden kannustamiseksi tuleekin kehittää instrumentteja, jotka kaventavat lapsiluvun merkitystä kotitaloudelle. Esimerkiksi lapsivähennykset ja moderni vanhanpiianvero auttaisivat suomalaisia hankkimaan kestävän määrän lapsia, sillä yksi tai kaksi on liian vähän ja yhä useampi jää lapsettomaksi kokonaan, jolloin monilapsiset perheiden kansantaloudellinen merkitys kasvaa entisestään.
Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.
Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.
Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.
Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkopojan kanssa IKEAan, laskemme ettemme alle 3 tunnin selviä, kun aiotaan siellä syödäkin. Ihana alku viikolle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.
Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.
Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.
Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkopojan kanssa IKEAan, laskemme ettemme alle 3 tunnin s
Lapsiparat. Tehty hoitamaan ja auttamaan vanhaa seniiliä eukkoa syyllisyyden tunnosta. Minä voin lapsettomana OSTAA laadukasta apua ketään syyllistämättä.
Mikä hiton syyllisyys? Mistä höriset?
Vierailija kirjoitti:
Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.
Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.
Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.
Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkopojan kanssa IKEAan, laskemme ettemme alle 3 tunnin s
Minun naapurissani asuu 70-vuotias leskinainen, jonka kaikki kolme lasta asuvat tässä 20 km säteellä. Lapset käyvät kylässä tasan silloin kuin haetaan lapsenlapsille joulu/synttäri/ripari/mikälie lahjarahakuoret. Minä toimin tämän rouvan kauppa-apuna, olen kuljettanut terveyskeskukseen ja pankkiin ja numeroita on vaihdettu hätätilanteita varten.
Ei ne lapset takaa yhtään mitään vanhuuden turvaa. Tätä voi kysyä ihan keltä tahansa vanhuksien kanssa työskentelevältä, jotka ovat tottuneet näkemään yksinäisiä vanhuksia päivittäin.
T. vela-nainen
Velasinkkuna totean, että kyllä lapsettomalla on paljon vähemmän metatyötä ja etenkin psyykkistä kuormitusta ja murehtimista. Yksikin kaverini ajatteli, että on vapaa kun lapsi täyttää 18, no, lapsi on 22 eikä ole oikein löytänyt paikkaansa elämästä, ja kaverille siitä on paljon ahdistusta ja huolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on teillä helpompaa, uskon sen.
Omat vanhempani, nyt jo kuolleet, pitivät elämänsä viime vuosia helppoina. Meitä lapsia on 4 eli aina oli joku auttamassa ostosten ja lääkärireissujen suhteen, aina joku lähti mukaan teatteriin tai näyttelyyn, aina joku haki kahville.
Olen hyvin onnellinen ja ylpeäkin siitä, että tällainen asenne on periytynyt seuraavalle sukupolvelle. Minulla on kaksi lasta, 35 ikävuoden ympärillä. Ja vaikka paljon enemmän tietysti käytän nettiä tilatakseni sitä sun tätä (ruuasta matkoihin, kautta linjan), tiedän että lapsistani ja lastenlapsista tulee minulle olemaan suuri apu vanhetessani. Eihän Se tarkoita sitä, etten osaisi vaikka siivouspalvelua tilata, tai vastehuoltoa, tai kirjastosta kirjoja, mutta lasten läsnäolo, yhdessä tekeminen, lämpö, huolehtiminen on se apu, jota te ette lapsiltanne saa.
Huomenna miniän ja kolmevuotiaan peikkop
Hei! Ihan semmoinen elämänkokemuksen tuoma viisaus sinulle, että älä laita mitään rahan varaan, varsinkaan jos sitä ei ole juurikaan enempää kuin muillakaan. Maailmassa on enemmän asioita mitä ei saa edes rahalla kuin mitä saa.
En tunne visiotasi tarkemmin, toivottavasti olet miettinyt sen monelta kantilta loppuun asti, ettet petä itseäsi. Suomalaisten kansansyntinä on luulla, että joku aina hoitaa ja ketään ei jätetä, koska tämä nyt on tämmönen kommunismi. Mutta ei se ole koskaan pitänyt paikkansa.
Lapset eivät tuo onnea tai tee elämästä helpompaa, mutta ovat mielestäni osoitus onnellisuudesta. Minulla on jotain annettavaa, kun halusin jälkikasvua. Halusin ihmissuvun jatkuvan, koska elämä on arvokas.
Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei! Varmasti on helpompaa yleistäen. Sehän on luonnollista, järkikin sen sanoo.
Jos olisin lapseton keskittyisin uraan ja kutsumukseen, sillä en ole oikein nautiskelijatyyppinen luonne. Mutta nauttisin siis siitä työnteosta.
Kukaan ei kiistä etteikö yksi-tai kaksilapsisuus ole nimenomaan taloudellisen hyödyn tavoittelemista.
Syntyvyyden kannustamiseksi tuleekin kehittää instrumentteja, jotka kaventavat lapsiluvun merkitystä kotitaloudelle. Esimerkiksi lapsivähennykset ja moderni vanhanpiianvero auttaisivat suomalaisia hankkimaan kestävän määrän lapsia, sillä yksi tai kaksi on liian vähän ja yhä useampi jää lapsettomaksi kokonaan, jolloin monilapsiset perheiden kansantaloudellinen merkitys kasvaa entisestään.
Hmm, sitten pitäisi myös kyllä varmistaa, että lapsesta tulee tuottava yhteiskunnan jäsen vaikkapa niin, että jos lapsi päätyykin työttömäksi, rikolliseksi tai mielenterveyssyistä varhaiseläkeläiseksi, vanhemman katsotaan epäonnistuneen kasvatustehtävässään, ja hänen pitää palauttaa kaikki 18 vuoden tuet täysimääräisenä yhteiskunnalle. Tämä on vain looginen jatkumo ylläolevaan ajatusketjuun.
Missä tilanteessa jaloissa pyörivä lapsi voisi edes teoriassa tehdä elämästä helpompaa?
Ei lapsia sen takia haluta, että se tekee elämän helpoksi.