Bussissa vihainen äiti huusi lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te ajattelette, että me täällä lastensuojelussa tekisimme tuon perheen kanssa? t: lasun sossu

Sijoitus kiireellisesti minne keksit?

 

Oliko pojan henki uhattuna? Laki vähän sellaista edellyttää kiireelliselle sijoitukselle. t: lasun sossu

Ei pidä paikkaansa. Lähtökohtaisesti mikä tahansa törkeä kasvatusvirhe on peruste kiireelliselle sijoitukselle.

Kyllä mutta ei kenenkään kuvittelema virhe että nyt vaadittaisiin pikkasen ymmärrystä näihin toimiin ennen kuin lisää lapsi kuolee näiden paskojen akkojen virheiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te ajattelette, että me täällä lastensuojelussa tekisimme tuon perheen kanssa? t: lasun sossu

Sijoitus kiireellisesti minne keksit?

 

Oliko pojan henki uhattuna? Laki vähän sellaista edellyttää kiireelliselle sijoitukselle. t: lasun sossu

Ei pidä paikkaansa. Lähtökohtaisesti mikä tahansa törkeä kasvatusvirhe on peruste kiireelliselle sijoitukselle.

Lastensuojelulain mukaan kiireellisen sijoituksen voi tehdä kun

 puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai

2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään.

Huutaminen on tietty ikävää, mutta ei missään tapauksessa ole kiireellisen sijoituksen syy. Emme tiedä miksi äiti huusi. Ehkä poika oli juuri juosta auton alle ja äiti sai viime tipalla pelastettua ja järkytyksessään huusi, että toiste ei pääsisi tapahtumaan. Tai ehkä äidillä ei ole parempiakaan ohjauskeinoja vanhemmuudessaan ja hyötyisi siitä, että hakeutuisi perheneuvolaan keskustelemaan lapsen rajoittamisen keinoista. Lastensuojelun asiakaskynnys ei kuitenkaan noilla tiedoilla mitenkään täyty. t: lasun sossu

Vierailija kirjoitti:

Valitettava tosiasia on, että jos jokaiseen tuollaiseen käytökseen puututtaisiin, pitäisi huostaanottopaikkoja olla satakertainen määrä nykyiseen verrattuna. Eihän tuo mukavaa käytöstä ole, mutta varsin tavallista.

No ei me kaikki tehdä edes tuollaisia "pieniä virheitä" niin mitä helvettiä te meitä vainoatte ja kiusaatte? Eikä tuo ole virhe vaan kertoo äidistä sekä hänen toimintatavoistansa yleisesti, ymmärtäkää nyt jo tämä kamala vääryys näissä toimissanne.

Vierailija kirjoitti:

Nyt teette kärpäsestä härkäsen.Ei tuo käytös nyt niin pahaa lapselle tee, että lastenkotiin pitäisi lapsi raukka laittaa.

Lapsi ei varmasti itsekään haluaisi.Älkää lasta olko rankaisemassa. Ei äiti silti oikeinkaan toiminut.

No miksi rankaistaan täydellisiä äitejä joidenkin kateellisten ilmoitusten takia joissa ei ole mitään perää edes? Kerro vastaus tähän ja kuka auttaa? Hävetkää oikeasti jo.

Ei lasuja tehdä sen takia että joku äiti on menettänyt hermonsa lapseen ja huutaa hänelle. Lähes kaikki lapset asuisivat huostassa jos hetkellisestä hermojen menettämisestä otettaisiin huostaan. Hyvin harva äiti voi täysin rehellisesti sanoa ettei ole koskaan huutanut tai hermostunut lapseensa ja uhkaillut häntä jollakin asialla. Ei vanhemmat ole mitään pyhimyksiä tai täydellisiä, eikä heidän tarvitse ollakaan. Lapsi ei mene rikki ihan pienestä ja lapsen on hyvä nähdä kaikennäköisiä, hyviä ja huonoja tunteiden ilmaisuja. Pahinta on se jos lapsi oppii että negatiiviset tunteet pitää piilottaa. Tietysti on eri asia jos vanhempi aina huutaa ja uhkailee, mutta ei sekään mikään lasun asia ole. Lastensuojelun tarkoitus on puuttua pahimpiin tapauksiin jotka uhkaavat lapsen henkeä ja terveyttä. Lapsille saa ja pitääkin pitää kuria. 

No jopas on ristiriitaista toimintaa. Ei hyvänen aika! En jaksa kyllä enää puuttua näihin teidän ongelmiinne kun ette ymmärrä yhtikäs mitään yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te ajattelette, että me täällä lastensuojelussa tekisimme tuon perheen kanssa? t: lasun sossu

Sijoitus kiireellisesti minne keksit?

 

Oliko pojan henki uhattuna? Laki vähän sellaista edellyttää kiireelliselle sijoitukselle. t: lasun sossu

Ei pidä paikkaansa. Lähtökohtaisesti mikä tahansa törkeä kasvatusvirhe on peruste kiireelliselle sijoitukselle.

 

Lastensuojelulain mukaan kiireellisen sijoituksen voi tehdä kun

 puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai

2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämäl

Jos lapselle pitää kuria niin kuin tuo aloituksen äiti, niin kyllä sen voi katsoa olevan kasvuolosuhde joka uhkaa vakavasti lapsen kehitystä.

Mikään tutkimus ei suosittele kuria vaan lähtökohta on se, että luottamussuhdetta lapseen vahvistetaan positiivisin keinoin.

Tiedätkö, mitä oli tapahtunut aikaisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylilyönti varmaan oli, mutta eihän me muut tiedetä, millaista näillä on muuten. Ehkä poika oli juuri tehnyt jotain tosi tyhmää, ja äiti voimaton. Padonnut pitkään tunteitaan ja nyt keitti yli. Kenties osasi pyytää anteeksi. Muuten voi heillä elämä olla leppoisaa ja rakastavaa. Ja jos äiti selvästi lauhtui jo bussimatkan aikana, en näkisi tätä minään rikosjuttuna. Ymmärrän tätä mammaa, sillä itsekin olen tehnyt virheitä äitinä. Onnittelut niille, jotka ovat täydellisiä vanhemmuudessaan. Suuri osa hillitsee itsensä ihmisten ilmoilla, mutta kotona sitten tulppa irtoaa. Ei se sen kivempaa ole lapselle, vaikka kukaan ei vääränlaista toimintaa todista ja tuomitse.

Miten äiti voi muka olla voimaton? Ei se ole mahdollista, koska lapset ovat aina vanhempiensa armoilla.

Olen itse kokenut uupumuksen toisen lapseni synnyttyä ja eka lapsi, 2 v oli todella mustasukkainen. Hermot kuluivat, ja tuli sitä huutamista esikoiselle. Kadun sitä, mutta mennyttä ei voi muuttaa.

Nyt tajuan, että perimmäinen virheeni oli siinä, että en hommannut mistään apua itselleni vaan yritin selvitä yksin. Töihinsä uppoutunut mies ei tajunnut tilannettani enkä tajunnut oikein itsekään. Siis että en ole normaalitilassa, koska taapero vaati jatkuvaa huomiota, ja oli vauvakin. En nyt noin vihamielinen lasta kohtaan ollut kuin ap:n kuvaama äiti, mutta ymmärrän, että tuollaiseen käytökseen voi suistua, jos on hermot liian pinnassa.

Taaperoikäisten hoito ilman, että äiti pääsee välillä omiin oloihinsa irti lapsesta on vähän kuin kiinalainen vesikidutus: kaiken aikaa keskeytyksiä. Mulla ei ollut hoitoapua enkä älynnyt sitä hankkia.

Ongelma lapsen päässä syntyy myös siitä, että normaalisti läheinen ja rakas äiti voi muuttua hetkittäin pelottavaksi. Miten pieni mieli sen käsittelee ja ymmärtää? Ehkä jakautumalla sekin.

Itse aina kun lapset valitti sanoin että pitäisi elää hetki keskitysleirillä tai afrikkalaisessa kylässä niin oppisivat olemaan. Uhkailu toimii.

Mutta kun lapsiperhe-elämähän on niin ihanaa? Niin kaikki aina hokee lapsettomille. Ihanalta vaikuttaa juu!

Vierailija kirjoitti:

Itse aina kun lapset valitti sanoin että pitäisi elää hetki keskitysleirillä tai afrikkalaisessa kylässä niin oppisivat olemaan. Uhkailu toimii.

Suurin osa lapsista hoksaa jossain vaiheessa, että äiti ja isi eivät oikeasti pysty toteuttamaan niitä asioita millä uhkaavat.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä lasu eikä valittaa täällä palstalla. Lastensuojelulla on nollatoleranssi kurikasvatukselle, koska sellainen kasvatus alistaa lasta ja on todella haitallista lapsen tunnetaidoille.

         Miten voi tehdä lasun jos ei tunne ihmistä ?

         Aloittajalle sanoisin, että tuo "väsynyt" on pelkkää mutua, kun voi johtua muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, mitä oli tapahtunut aikaisemmin?

En, sitä mietin itsekin. Oliko poika tulossa eskarista, jossa oli kiusannut jotain tai melskannut ja äiti oli saanut nuhteet ja siksi vihainen tms. Todennäköisesti jotain oli tapahtunut, koska äiti viittasi toistuvasti pojan huonoon käytökseen.

Poika jaksoi kuitenkin istua hiljaa paikallaan, ei ollut sellaista ylivilkasta sähläämistä niin kuin joillakin.

Minusta oli aika paha signaali sanoa se " ei kiinnosta" lapselle. Lapsi jää aika yksin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt teette kärpäsestä härkäsen.Ei tuo käytös nyt niin pahaa lapselle tee, että lastenkotiin pitäisi lapsi raukka laittaa.

Lapsi ei varmasti itsekään haluaisi.Älkää lasta olko rankaisemassa. Ei äiti silti oikeinkaan toiminut.

Ei ole hyvä että jotkut täällä pystyttää tuolle kasvottomalle äiti-ihmiselle jo roviota vaikka kuulivat tapauksesta kolmannen osapuolen kertomana, mutta ei vähättelykään ole hyvä. Tuollainen käytös nimenomaan tekee pahaa jos sitä tapahtuu usein. Hylkäämisellä uhkailu, mököttäminen ja äkkipikaisuus kuuluu mm. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ja niin toimi oma epävakaa äitini, ja nyt minä olen samanlainen sairaalloisesti hylätyksi tulemista pelkäävä epävakaa ihminen. Eli ei ole kyse mistään pikkujutusta. Mikäli tapahtunut oli kertaluontoinen, olisi hyvä että vanhempi tajuaa virheensä, pyytää anteeksi ja puhuu asian läpi lapsen kanssa ettei siitä jää mikään painamaan mieltä.

Monikaan lapsi ei halua lastenkotiin, mutta he eivät myöskään kykene arvioimaan onko koti heille turvallinen, koska lapset on biologisesti ohjelmoitu miellyttämään vanhempiaan, hakemaan näiden hyväksyntää, koska se on selviytymismekanismi. Siksi lapsi ennemmin vaikka valehtelee kotioloista, koska vanhemmista eroon joutuminen on pelottava ajatus, ei ole edes ymmärrystä mitä elämää sen ulkopuolella voisi olla. Vielä pelottavammaksi sen tekee jos vanhemmat maalaa lastenkodista kuvaa jonain helvetin esiasteena joihin joudutaan rangaistuksena mokaamisesta. Paras vaihtoehto olisi tietysti että lapsella olisi hyvät vanhemmat, ja siksi perheitä tuetaan ja pitäisi tukea avokätisemmin, mutta joskus on oikeasti parempi että lapsi ei kasva biologisten vanhempiensa kanssa - riippumatta siitä että lapsi kokisi aluksi eroahdistusta. Se ei ole rangaistus lapselle vaan ikävä osa elämää. Ja korostan vielä ettei aloituksen tilanteessa tämä tulisi kyseeseen mikäli se oli kertaluontoinen vanhemman moka.

Vierailija kirjoitti:

Nyt teette kärpäsestä härkäsen.Ei tuo käytös nyt niin pahaa lapselle tee, että lastenkotiin pitäisi lapsi raukka laittaa.

Lapsi ei varmasti itsekään haluaisi.Älkää lasta olko rankaisemassa. Ei äiti silti oikeinkaan toiminut.

Tuokin tavallaan totta. Lapset tottuvat huutamiseen eivätkä enää ota tosissaan äidin uhkauksia, kun näkevät että niitä ei toteuteta. Mutta vihamielisyyteen tottuminen omassa läheisimmässä ihmissuhteessa voi tuoda vaikeuksia tulevassa parisuhteessa.

Onhan tuo äiti voinut myöhemmin pyytää anteeksi tai jotenkin tasoittaa käytöstään. Sitä en enää nähnyt. t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt teette kärpäsestä härkäsen.Ei tuo käytös nyt niin pahaa lapselle tee, että lastenkotiin pitäisi lapsi raukka laittaa.

Lapsi ei varmasti itsekään haluaisi.Älkää lasta olko rankaisemassa. Ei äiti silti oikeinkaan toiminut.

Ei ole hyvä että jotkut täällä pystyttää tuolle kasvottomalle äiti-ihmiselle jo roviota vaikka kuulivat tapauksesta kolmannen osapuolen kertomana, mutta ei vähättelykään ole hyvä. Tuollainen käytös nimenomaan tekee pahaa jos sitä tapahtuu usein. Hylkäämisellä uhkailu, mököttäminen ja äkkipikaisuus kuuluu mm. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ja niin toimi oma epävakaa äitini, ja nyt minä olen samanlainen sairaalloisesti hylätyksi tulemista pelkäävä epävakaa ihminen. Eli ei ole kyse mistään pikkujutusta. Mikäli tapahtunut oli kertaluontoinen, olisi hyvä että vanhempi tajuaa virheensä, pyytää anteeksi ja puhuu asian läpi lapsen kanssa ettei siitä jää mikään painamaan mieltä.

Monikaan lapsi ei halua lastenkotiin, mutta he eivät myöskään kykene arvioimaan onko koti heille turvallinen, koska lapset on biologisesti ohjelmoitu miellyttämään vanhempiaan, hakemaan näiden hyväksyntää, koska se on selviytymismekanismi. Siksi lapsi ennemmin vaikka valehtelee kotioloista, koska vanhemmista eroon joutuminen on pelottava ajatus, ei ole edes ymmärrystä mitä elämää sen ulkopuolella voisi olla. Vielä pelottavammaksi sen tekee jos vanhemmat maalaa lastenkodista kuvaa jonain helvetin esiasteena joihin joudutaan rangaistuksena mokaamisesta. Paras vaihtoehto olisi tietysti että lapsella olisi hyvät vanhemmat, ja siksi perheitä tuetaan ja pitäisi tukea avokätisemmin, mutta joskus on oikeasti parempi että lapsi ei kasva biologisten vanhempiensa kanssa - riippumatta siitä että lapsi kokisi aluksi eroahdistusta. Se ei ole rangaistus lapselle vaan ikävä osa elämää. Ja korostan vielä ettei aloituksen tilanteessa tämä tulisi kyseeseen mikäli se oli kertaluontoinen vanhemman moka.

Olisi hyvä jos neuvolassa kerrottaisiin vanhemmille erilaisia tapoja millä lasta voi rangaista. Silloin vanhempien ei tarvitsisi jaella tyhjiä uhkauksia.

Aina voi, saa ja pitää hakea apua, se on sitten eri asia annetaanko sitä. Lälläälää!

Terv: lastensuojelu ja muut sosiaasli-ja terveysviranomaiset.

PS. Rautakaupasta saa köyttä 🔪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt teette kärpäsestä härkäsen.Ei tuo käytös nyt niin pahaa lapselle tee, että lastenkotiin pitäisi lapsi raukka laittaa.

Lapsi ei varmasti itsekään haluaisi.Älkää lasta olko rankaisemassa. Ei äiti silti oikeinkaan toiminut.

Ei ole hyvä että jotkut täällä pystyttää tuolle kasvottomalle äiti-ihmiselle jo roviota vaikka kuulivat tapauksesta kolmannen osapuolen kertomana, mutta ei vähättelykään ole hyvä. Tuollainen käytös nimenomaan tekee pahaa jos sitä tapahtuu usein. Hylkäämisellä uhkailu, mököttäminen ja äkkipikaisuus kuuluu mm. epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, ja niin toimi oma epävakaa äitini, ja nyt minä olen samanlainen sairaalloisesti hylätyksi tulemista pelkäävä epävakaa ihminen. Eli ei ole kyse mistään pikkujutusta. Mikäli tapahtunut oli kertaluontoinen, olisi hyvä että vanhempi t

 

Rangaistuslähtöinen asenne ei liene se avain tässä. Vaan pitäisi itse ymmärtää hoidattaa omat traumansa vaikka terapiassa ettei toista esim. omien vanhempien virheitä, laita pahaa kiertämään. Perehtyminen lasten kasvatukseen ja psykologiaan auttaa ymmärtämään naperoita myös, tunnistamaan miksi lapsi toimii luonnollisesti tietyllä tavalla ja mitkä merkit sitten kielii oikeista ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin tehdä lastensuojeluilmoituksen tuntemattomasta naisesta, haloo!!?

Pohdin siinä tilanteessa, puutunko tilanteeseen, mutta päädyin siihen, että jos sanon naiselle jotain ja rupean neuvomaan, hän siinä mielentilassa vimmastuu lisää ja pojalle tulee bussista lähdettyä entistä huonommat oltavat, että kun ulkopuolisetkin jo puuttuu, kun et osaa käyttäytyä.

Poislähtiessä naiselle ja mulle tuli katsekontakti, ja siinä huomasin, että hän kuitenkin häpesi toimintaansa. En katsonut häntä tuomitsevasti vaan vetoavasti.

Tuollaisessa tilassa hermosto on niin ylijännittynyt, että ihmisen on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä, varsinkin ventovieraalta. Varsinkin kun tietää tehneensä väärin.

Sosiaalipäivystys saa tiedon bussivuorosta ja voi tulla bussia vastaan myöhemmälle pysäkille.

Mistä tiedät, nainenhan voi jäädä jo seuraavalla pysäkillä bussista. Ei ne sosiaalitantat mitään "salamasantereita" ole, jotka ehtivät karppina paikalle. Käytä nyt vähän AIVOJASI!