Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ärsyttää kun masentunut mies pyörii kotona
22.03.2024 |
On sairastanut masennusta noin kolme vuotta ja tilanne menee vaan pahempaan päin. Kotona istuu sohvalla lasittunut katse silmissään ja välillä huokailee raskaasti. Siinäpä oikeastaan kaikki hänen olemisensa nykyään, välillä ryhdistäytyy ja käy paskalla. Mä oon 34v, en haluaisi olla omaishoitaja! Tiedän ettei sairautta voi itselleen valita mutta on tämä kyllä turhauttavaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimella. Onkin koko ajan puhelin kädessä ihan sokeana muulle maailmalle. Joskus tapaa yhtä kaveriaan kun se tulee kotoa hakemaan (hyvä ystävä kyllä!). Kotona ei tee muuten kyllä mitään, syö mieluummin epäterveellisiä eineksiä kuin laittamaani kotiruokaa. Ei ole perheenä halunnut tehdä mitään hauskaa koko lapsen elinaikana :( jos vahingossa joutuu mukaan johonkin matkan varrella, istuu lähimmälle penkille syrjään puhelin kourassa. 3v lapsemme ei varmasti edes osaisi puhua jos olisi isänsä kasvattama. Hän on niin omissa maailmoissaan eikä ota kontaktia perheeseen. Ap
Kuulostaa siltä, että mies on eristäytynyt omaan maailmansa. Voi olla, että häpeää tilannettaan ja esim kokee, ettei osaa olla lapsensa kanssa. On passivoitunut eikä enää osaa tulla mukaan. Käpertyy mieluummin rutiineihinsa kuin kohtaisi vaikeat tunteet.
Olisi hyvä tutkia, onko myös neurokirjon ongelmia.
Kuinka masennus alkoi? Millainen oli aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko vastaukset erilaisia, jos sairastunut olisikin vaimo? Eli jätä sairas vaimosi oman onnensa nojaan ja lähde lapsesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimella. Onkin koko ajan puhelin kädessä ihan sokeana muulle maailmalle. Joskus tapaa yhtä kaveriaan kun se tulee kotoa hakemaan (hyvä ystävä kyllä!). Kotona ei tee muuten kyllä mitään, syö mieluummin epäterveellisiä eineksiä kuin laittamaani kotiruokaa. Ei ole perheenä halunnut tehdä mitään hauskaa koko lapsen elinaikana :( jos vahingossa joutuu mukaan johonkin matkan varrella, istuu lähimmälle penkille syrjään puhelin kourassa. 3v lapsemme ei varmasti edes osaisi puhua jos olisi isänsä kasvattama. Hän on niin omissa maailmoissaan eikä ota kontaktia perheeseen. Ap
Puolisoni oli yli 10 vuotta masennuskierteessä, koska ei saanut oikeaa diagnoosia ja lääkitys oli näin ollen väärä. Lasten vuoksi jäin hänen luokseen, koska olin täysin varma, että hän lähtee oman käden kautta mikäli lähden. Varmistin siis lapsille edes jonkinlaisen isän heidän elämäänsä.
Puoliso on nyt ollut muutaman vuoden oikealla lääkityksellä ja perhe-elämä jatkuu.
Aloittajan miehellä on onneksi muita läheisiä ihmisiä. Näin ollen neuvoisin lähtemään heti. Pelasta itsesi ja lapsesi.
Minun lapsilla on elossa oleva isä ja heillä on hyvä isäsuhde nykyään. Minä kuitenkin olen aika lailla ihmiskuori, eli en sitten tiedä oliko valintani sittenkään oikea.
Ja kaikki te ihmiset, jotka selitätte, että masentunutta ei saa jättää, voitte ns. Painua helve**iin. Siellä nimittäin minäkin elin yli vuosikymmenen, enkä vieläkään ole helvetistäni toipunut.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vastaukset erilaisia, jos sairastunut olisikin vaimo? Eli jätä sairas vaimosi oman onnensa nojaan ja lähde lapsesi kanssa.
Olisi.
Olen kärsinyt elämäni aikana moneen kertaan masennuksesta, ja komppaan silti näitä, jotka sanoo, että lähde. Itse en vaikeassakaan masennuksessa ollut tuollainen perheestä VUOSIKSI eristäynyt, hyödytön sohvaluuta. Jos mies ei ota vastuuta toipumisestaan, on ihan ok erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimella. Onkin koko ajan puhelin kädessä ihan sokeana muulle maailmalle. Joskus tapaa yhtä kaveriaan kun se tulee kotoa hakemaan (hyvä ystävä kyllä!). Kotona ei tee muuten kyllä mitään, syö mieluummin epäterveellisiä eineksiä kuin laittamaani kotiruokaa. Ei ole perheenä halunnut tehdä mitään hauskaa koko lapsen elinaikana :( jos vahingossa joutuu mukaan johonkin matkan varrella, istuu lähimmälle penkille syrjään puhelin kourassa. 3v lapsemme ei varmasti edes osaisi puhua jos olisi isänsä kasvattama. Hän on niin omissa maailmoissaan eikä ota kontaktia perheeseen. Ap
Mies pitäisi erottaa puhelimesta edes osaksi päivää. Tuo tapa ei deistä paranemista, vaan jopa ylläpitää masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon suoraan, että minä en jaksaisi katsella tuollaista.
Masentunut on kuin alkoholisti, parantuminen on mahdollista vain omasta halusta. Kukaan muu ei häntä voi parantaa, vaikka tekisi mitä. Vanha sanonta, että voit viedä hevosen joelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan, pitää tässä asiassa niin paikkansa.
Kun henkilö (mies tai nainen), on kolme vuotta ollut haluton parantumaan, ei ole muuta mahdollisuutta, kun lähteä tai sairastuu itsekin. Sittenhän sillä lapsella vasta hyvät olot onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme että olet noinkin kauan jaksanut. Jos ei itse aio nähdä vaivaa parantaa itseään pyynnöistäkään huolimatta niin lähde suhteesta. Muuten olet kohta itsekin masentunut ja lapsi kärsii.
Lääkityksen vaihto, ei tunnu nykyinen toimivan. Minut pelasti ect erittäin vajavasta masennuksesta, nyt estolääkitys. Asiat on todella hyvin. En epäröisi ect:tä hetkeäkään, jos masennus uusisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkityksen vaihto, ei tunnu nykyinen toimivan. Minut pelasti ect erittäin vajavasta masennuksesta, nyt estolääkitys. Asiat on todella hyvin. En epäröisi ect:tä hetkeäkään, jos masennus uusisi.
Hah. * vakavasta
Onko miehellä sisaruksia ja/tai vanhemmat elossa? Jos tuntuu, ettei sinun puheesi mene läpi, voit pyytää heitä mukaan. Tai miten se miehen ystävä? Tämä voi auttaa, jos mies ei halua myöntää tarvitsevansa apua.
Toisaalta, on jo aktivoitunut sikäli, että sai pyydettyä (kuinka siinä onnistuikin?) tuota lyhytterapiaa. Toivottavasti se alkaa pian.
Kela järjestää SILMU-kuntoutusta, siinä asiakas menee viikoksi täysihoitoon kuntoutuskeskukseen kolmesti yhden vuoden aikana. Ei tietenkään riitä pelkäksi hoidoksi, mutta tästäkin voisi olla lisäapua. Myös sinä saisit hengähdystauon. Vaatii lääkärin lähetteen, mutta kannattaa pyytää. Kuntoutuksessa tutustuu vertaisiinsa ja saa myös erinomaista ruokaa, mikäli se toimisi porkkanana. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin ihmiset luovuttavat kaikessa, ei voi kuin ihmetellä.
Niin, ihme ukko kun ei voi edes terapiaan mennä oma-aloitteisesti
Nykyään kun voi vaan olla tekemättä yhtään mitään ja silti selviää hengissä. Vielä 100 vuotta sitten piti laittaa tulet uuniin, jotta pysyy yön yli hengissä. Vesikin piti kantaa sisään. Eikä ollut masennusta.
Tuollainen elämä on oikeasti ihmiselle pitkällä tähtäimellä paljon miellyttävämpää ja lajityypillisempää vaikka se tuntuu epämiellyttävältä, koska ihmisen aivot pyrkii tehokkuuteen ja mukavuuteen. Mutta kun sen mukavuuden saavuttaa niin kaikelta ponnistelulta katoaa pohja.
Hoitaako kuitenkin omia asioitaan esim hoitaa laskut ja tekee kotitöitä ym?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaako mies itseään mitenkään? Eli tekeekö asioita jotka tukevat mielenterveyttä? Käykö mies missään vai onko vain kotona? Lähteekö mukaan jos ehdotat jotain tekemistä? Ymmärrän kyllä tuskasi, iso taakka se on teille molemmille.
Pitää yhteyttä kavereihinsa puhelimella. Onkin koko ajan puhelin kädessä ihan sokeana muulle maailmalle. Joskus tapaa yhtä kaveriaan kun se tulee kotoa hakemaan (hyvä ystävä kyllä!). Kotona ei tee muuten kyllä mitään, syö mieluummin epäterveellisiä eineksiä kuin laittamaani kotiruokaa. Ei ole perheenä halunnut tehdä mitään hauskaa koko lapsen elinaikana :( jos vahingossa joutuu mukaan johonkin matkan varrella, istuu lähimmälle penkille syrjään puhelin kourassa. 3v lapsemme ei varmasti edes osaisi puhua jos olisi isänsä kasvattama. Hän on niin omissa maailmoissaan eikä ota kontaktia perheeseen. Ap
Mahtava logiikka. Puoliso ei siis tee asioita sairaudesta johtuen ja syyllistät siitä. Jos joudut pyöätuoliin niin sinua voi varmaan syyttää siitä ettet koskaan käy juoksemassa?
Pelkkä vetelys se on. Heitä pihalle tai lähde itse. Muista pitää ne kinttusi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vastaukset erilaisia, jos sairastunut olisikin vaimo? Eli jätä sairas vaimosi oman onnensa nojaan ja lähde lapsesi kanssa.
Samaa mietin. Eipä kukaan kirjoittaisi "ihme akka kun käy vaan paskalla eikä hakeudu hoitoon. Ota lapsi ja jätä se hoitamaan itse itsensä" 😠. Joka tapauksessa teidän on kummankin kannalta parempi erota. Myös miehen kannalta. Tulee tunne sun asenteestasi, että miehen vointi voi parantua eron myötä.
Tukinet järjestää anonyymeja chatteja myös masentuneiden omaisille. Ehkä sinä voisit saada keskustelusta näkökulmia ja vinkkejä?
Varmaa on kuitenkin se, että sinulla ja lapsellasi on oikeus tasapainoiseen kotielämään ja hyvinvoivaan perheeseen (hyvinvoivaan sikäli, että vaikka sairauksia olisikin, kaikki kuitenkin puhaltavat yhteen hiileen, myöntävät virheensä ja pyrkivät parempaan). Nyt mies kontrolloi teitä omalla passiivisuudellaan.
Joskus ihminen pystyy lähtemään parantumista kohti vasta kuin on ihan pakko. Teet myös miehellesi karhunpalveluksen ylläpitämällä hänen mahdollisuuttaan pysyä passiivisena. (Oletan, että huolehdit aika pitkälle kaikista asioistanne ja tietysti asut edelleen hänen kanssa yhdessä.) Masentunut tarvitsee usein jonkinlaista ulkopuolista pakkoa, koska oma toimintakyky saattaa olla kadonnut ja sairauteensa ihan tarrautuu kuin hukkuva oljenkorteen. Ehkä puhe erilleen muutosta saisi hänet havahtumaan? Tai mikäli se on mahdollista, voisitte sen ihan toteuttaa joksikin aikaa ja katsoa kuinka tilanne etenee.
Jos mies järkyttyy, niin sano, että et ole jättämässä häntä siksi, että on sairas, vaan siksi, ettei hän halua parantua.
Alue: Aihe vapaa
Kai ymmärrät ettei tuo ole terve kasvuympäristö lapselle. Sinun pitää laittaa lapsen etu omasi ja miehesi edun edelle. Sinuna ottaisin eron varsinkin jos mies ei ole kiinnostunut hoitamaan masennustaan. Eli se kännykkä kourassa kotona istumalla parane. Nyt on aika tehdä päätöksiä, olet katsonut tuota menoa jo liian kauan.