Lue keskustelun säännöt.
Hölmö kysymys korkeammin koulutetuille
18.01.2007 |
Yritättekö viimeiseen asti salata puolisosi ja oman korkean koulutuksen?
Minä yritän. Inhottaa jos/kun sitä kysytään lasten päivähoito- ym. kaavakkeissa.
Oletko huomannut, että korkeasta koulutuksesta on haittaa kanssakäymisessa?
minusta tuntuu, että suomessa on jonkinlainen inho/viha joillakin korkeasti koulutettuja kohtaan.
Lisäksi tulee tunne,että jos on korkea koulutus, on aina jaksettava ja osattava kaikki lasten kasvatusta myöten ja oltava muutenkin täydellinen.
Vaikka kaikki olemme vain ihmisiä, eikä oma älykkyysosamäärä ole yhtään sen korkeampi kuin peruskoulun käyneelläkään. Olen vain ollut pitkäjänteinen ja ahkera ja kurinalainen.
Minusta joskus näyttää esimerkiksi päiväkodissa, että jos on kouluttamattoman yksinhuoltajan lapsi, saa kaikki sympatiat puolelleen, ja lapsi saa sen vuoksi kaikkien hoitajien huomion ja lapsi saa kaiken anteeksi, koska häntä pitää ymmärtää. Vaikka siis usein juuri korkeasti koulutetuilla lapsilla ei ole muita tukiverkkoa kuin työssäkäyvät vanhemmat, koska ovat muuttaneet työn perässä, kun taas sillä yh:n lapsella voi olla tädit mummot pappat kummit äidin lapsuuden ystävät ym. eli todella tiivis tukiverkko antamassa aikaa ja huomiota.
Lisäksi suomessa useimmilla korkeasti koulutetuilla on heikot palkat, verrattuna duunariammatteihin, ja silti suhtautuminen on usein sellaista, että kyllähän noilla on rahaa. Vaikka tulot paljon huonommat kuin putkimiehillä ja kampaajilla.
Onko kohtalotovereita, jotka välttävät kertomasta ammattia tai koulutusta tai jopa hieman ilmoittavat asian alakanttiin jos mahdollista?
Kommentit (75)
leen että eri puolilla Suomea on todellakin erilaisia alueita. Savolaiset on erilaisia kuin varsinaissuomalaiset tai eteläkarjalaiset tai " pohojalaaseet" . Vai onko tosiaan kaikki muka ihan samanlaisia
Ja toisekseen korkeasti koulutettu on saanut tieteellisen yliopistokoulutuksen, jota esim. tradenomit eivät ole saaneet. Mitähän nääkin muut (=alemmin koulutetut) tästä aloituksesta oikein hakee? Ilmeisesti tappelunaiheita, joten jos mitenkään huomaatte niin tää juttu pitää tosiaankin monella paikkakunnalla ja myös tällä palstalla paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joiden takia en ammattiani oma-aloitteisesti tuo esille. Miksi et liittänyt näitä ominaisuuksia siivoojiin, insinööreihin jne... Toisaalta, mitäpä väliä sillä on, mitä meille vieraat ihmiset jossain puistossa ajattelevat...
koulutuksestaan ei välttämättä johdu siitä, että itse antaisi jotenkin enemmän painoarvoa korkealle koulutukselleni. Asuessani Helsingissä hahmotin itseni aivan muiden asioiden perusteella kuin koulutukseni enkä tutkintoani sen enempää miettinyt, maistereita on pilvin pimein ja tohtoreitakin kohtuullisen monta Helsingissä ja lähiseuduilla.
Kun muutin maaseudulle olen huomannut, että en olekaan muiden silmissä pelkästään oma itseni vaan vieraammat ihmiset muodostavat käsityksensä minusta koulutukseni perusteella. Koulutukseni tuodaan jatkuvasti esille sivulauseilla vaikka olisin vain viettämässä tavallista saunailtaa tuttavien kesken enkä itse puhu työstäni tai koulutuksestani. Tai keskustelisin anoppini kanssa. Olen ensisijaisesti titteli, toiseksi vasta minä itse.
Moni elää edelleen täällä Suomi-filmin kultaaikaa. esim. anoppini puhuessaan ihmisistä käyttää aina titteleitä: lehtori, lääkäri, tohtori jne. Täällä maalla koulutuksella tuntuu olevan todella suuri painoarvo ja hyvän koulutuksen saanutta hieman kadehditaan ja tunnetaan alemmuutta häntä kohtaan. Jopa ylioppilas-tutkinto, joka esim. minun suvussani on itsestäänselvyys tuntuu täällä olevan saavutus. On myös hieman turhauttavaa, että osa ihmisistä myös luulee tietävänsä miten ajattelen ja miten suhtaudun toisiin ihmisiin. Minulle ei titteleillä ole merkitystä, mutta yritäpä kitkeä tuollainen ennakkoluulo ihmisen päästä, joka on niin päättänyt ajatella. Joskus todella ottaa päähän, että minuun ei edes yritetä tutustua vaan päätetään etukäteen millainen olen.
Eri asia on todellakin jos asuu yliopistokaupungissa tai ystäväpiiri koostuu lähinnä korkeasti koulutetuista. Silloin ironista kyllä sillä koulutuksella ei olekaan niin paljon arvoa. Ja voi toisinaan olla hieman rennommin.
En ole ikinä kiinnittänyt mitään huomiota siihen kuinka koulutettu olen. Enkä myöskään ole kokenut ennakkoluuloja. Kaikki ihmissuhteeni kotona, naapurustossa, sukulaisissa, työpaikalla perustuvat johonkin ihan muuhun.
Olen kyllä kiinnostunut siitä millaisia töitä ihmiset tekevät- miten suhtautuvat elämäänsä- mutta ei siinä ole mitään arvoasteikkoa.
En ole koskaan ajatellut, että muhun suhtauduttaisiin jotenkin koulutukseni perusteella.
Sitäpaitsi olen sitä mieltä että ihmisen todellisilla, elämässä tarvittavila taidoilla- niillä joita lapsillekin opetetaan ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
olen opiskellut yliopistossa maisteriksi. Mutta onko se nyt tänä päivänä enää mitään erikoisen hienoo??? Hienompaa on osata vaikka käsillänsä tehdä semmoista työtä millä tienaa leipänsä. Mun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta vaikutti siltä, että osa korkealle koulutetuista sanoo, ettei jaottele ihmisiä koulutuksen mukaan. Mitä se sitten on, kun samaan hengenvetoon sanotte, että alemmin koulutetut puhuu siitä ja siitä ja koitan olla hiljaa tai puhua samasta yms. Siis juuri jaottelua. Miksette voi vain olla omana itsenään kaikkien seurassa, koulutuksesta ja toisten ajatuksista viis?
Sitten toisekseen, meilläpäin olen huomannut, että korkeasti koulutetut mieluusti seurustelevat toisten samanmoisten kanssa. Opistotasoinenkaan ei aina tahdo kelvata...
Monilla lastentarhanopettajalla on nykyisin kasvatustieteen maisterin paperit. Palkka vaan on monia muita korkeakoulutettuja alempi. Että tuskimpa ne korkeasti koulutettuja vanhempia tai heidän lapsiaan mitenkään erikoisella tavalla muihiin verrattuna kohtelee...
Tulipa vaan mieleen.
Omaa tutkintoani en mainosta, mutta en pidä tarpeelliseksi salaillakaan. Avointa tietoa on, jos jotain kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt luin eka sivun lisäksi vikan - ja sinä 41/42 puhut asiaa. Olen täysin samaa mieltä, musta on todella vanhanaikaista jaotella ihmisiä koulutuksen mukaan. Jokainen on arvokas, teki mitä hyvänsä tai ei mitään.
Kaikkihan täällä on maistereita, lisureita tai tohtoreita ja jos ei ole niin opiskelee yliopistollatullakseen sellaiseksi. Kaupan kassatkin tekee gradua. Eikös nykyään ole ihan tavallista olla maisteri jollain alalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta, kuten joku jo mainitsi, että nykyisin korkeakoulun käyminen, tai sellaista vaativa ammatti ei sinänsä ole ihme tai harvinaisuus. Kyllähän teidän lastenne tarhantäditkin ovat sinänsä korkeakoulun käyneitä (kai ainkakin suurin osa) kun lastentarhanopettajaksi opiskellaan yliopistossa, varhaiskasvatuksesta kandiksi valmistuen. Maisterin tutkintoa siihen ei kuitenkaan vaadita.
Itse kuitenkin olen huomannut, että kun pääaineena on melko harvinainen humanistinen tiede, josta ei valmistu suoraan mihinkään varsinaiseen ammattiin, sitä tulee vastattua monien ihmisten kysymyksiin omasta opiskelusta aika ympäripyöreästi. Varsinkin kun tähtäimessä on tutkijan ura. Ei siksi, että häpeäisi akateemista koulutusta, vaan siksi, että usein on vaikea selittää sitä mitä opiskelee ja mitä aikoo sen jälkeen tehdä.
Minusta on muuten aivan käsittämätöntä, että miten ihmiset kiinnittävät noin paljon huomiota koulutukseensa! Siis ihanko oikeasti asia tulee teillä jatkuvasti esille?
Tuntuu, että teillä ei muuta pyörikään mielessä, kuin se, että mitä olette ja mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja miehellä on akateeminen tutkinto, mutta en ole kyllä huomannut sen mitenkään vaikuttavan ihmisten kanssa toimeentulemiseen, saati ihmisten suhautumiseen meihin. Palkat meillä ei kyllä korkeat oo.
Vierailija:
Miksette voi vain olla omana itsenään kaikkien seurassa, koulutuksesta ja toisten ajatuksista viis?
Ja aika huvittava tuo ettei opistotasoinenkaan tahro kelvata seuraksi - siis ihan täyttä potaskaa, en ole huomannut myöskään korkeasti koulutettujen tuttavieni jaottelevan ihmisiä koulutustason mukaan. Kyllä ne on ihan muut asiat mitkä vaikuttaa siihen kenen seurassa viihtyy ja kanen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös psykologi :). En tosiaan kerro sitä äitiporukoissa ennen kuin joku kysyy ;). Mutta nykyisin kyllä sen lähes kaikki tietää kun olen ollut kotona jo kolme vuotta ja alkaa olla kaikki mammakerhot koluttu. Kyse ei kai liene akateemisuudesta, vaan ehkä ajattelin aluksi että minua katsotaan tarkemmin (miten kasvatan lastani). Yksi kaveri kerran sanoikin että oli niin helpottuneena huomannut että psykologinkin lapsi veti kerhossa raivarit!! Mikä ihme :). Nyt kun äitiyteni on jo pidemmällä (2 lasta), niin en jaksa enää miettiä että olisin psykologiäiti. Äiti vaan ja samalla tavalla välillä hukassa kuin kaikki äidit. Toki mielelläni kerron ja autan kysyviä jos haluavat tietää esim. onko joku normaalia käytöstä. Mutta en yritä mitään valmiita ohjeita antaa kun niitä ei ole.
jos on esimerkiksi vaikka lääkäri, kunnaninsinööri, kunnanjohtaja, talousjohtaja, rehtori tms. Isommassa kaupungissa nämä olisi muiden insinöörien ja ekonomien seassa. Pikkupaikkakunnan muskarissa ei edes voi olla ihan siviili, joukossa voi olla asiakkaita tms. Jos sanoo ammattinsa niin sinne meni se sisarellinen jutustelu kakkavaipoista ja koliikista.