Lue keskustelun säännöt.
Hölmö kysymys korkeammin koulutetuille
18.01.2007 |
Yritättekö viimeiseen asti salata puolisosi ja oman korkean koulutuksen?
Minä yritän. Inhottaa jos/kun sitä kysytään lasten päivähoito- ym. kaavakkeissa.
Oletko huomannut, että korkeasta koulutuksesta on haittaa kanssakäymisessa?
minusta tuntuu, että suomessa on jonkinlainen inho/viha joillakin korkeasti koulutettuja kohtaan.
Lisäksi tulee tunne,että jos on korkea koulutus, on aina jaksettava ja osattava kaikki lasten kasvatusta myöten ja oltava muutenkin täydellinen.
Vaikka kaikki olemme vain ihmisiä, eikä oma älykkyysosamäärä ole yhtään sen korkeampi kuin peruskoulun käyneelläkään. Olen vain ollut pitkäjänteinen ja ahkera ja kurinalainen.
Minusta joskus näyttää esimerkiksi päiväkodissa, että jos on kouluttamattoman yksinhuoltajan lapsi, saa kaikki sympatiat puolelleen, ja lapsi saa sen vuoksi kaikkien hoitajien huomion ja lapsi saa kaiken anteeksi, koska häntä pitää ymmärtää. Vaikka siis usein juuri korkeasti koulutetuilla lapsilla ei ole muita tukiverkkoa kuin työssäkäyvät vanhemmat, koska ovat muuttaneet työn perässä, kun taas sillä yh:n lapsella voi olla tädit mummot pappat kummit äidin lapsuuden ystävät ym. eli todella tiivis tukiverkko antamassa aikaa ja huomiota.
Lisäksi suomessa useimmilla korkeasti koulutetuilla on heikot palkat, verrattuna duunariammatteihin, ja silti suhtautuminen on usein sellaista, että kyllähän noilla on rahaa. Vaikka tulot paljon huonommat kuin putkimiehillä ja kampaajilla.
Onko kohtalotovereita, jotka välttävät kertomasta ammattia tai koulutusta tai jopa hieman ilmoittavat asian alakanttiin jos mahdollista?
Kommentit (75)
korkeasti koulutetun ystäväni juttuja, koko elämä pyörii koulutuksessa ja sen korostamisessa. Luulen , että tämä lapsuudesta asti tuttu ystäväni yhä vain pönkittää itsetuntoaan minun seurassani, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut tippaakaan hänen jutuistaa siltä saralta.
Minulla itselläni on ainoastaan toisen asteen koulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhtaudutaan, kun olen korkeasti koulutettu (2 akat. loppututkintoa), mutta turvaverkoton yh? ;)
Ei kaikki yh:t ole peruskoulun kesken jättäneitä teini-äitejä...
KOMPARATIIVIA tosin käytetään vain vertailussak un on jotain mihin verrataan, mutta SAMAN MUOTOISTA muotoa käytetään suomen kielessä ihan oikeasti ja oikein myös tarkoittamaan vähän tavallista enmmän jonkinlaista tai ns Esim korkeammin koulutettu = " kohtuullisen tai melko korkeasti koulutettu" .
Itse olen tohtori ja toisen alan FM. Kerron sen kyselijöille. Tavallisesti ilmoitan ammattini ja tutkinnot vasta jos joku kysyy. Joitain ihmisiä ne pelottavat. En tiedä miksi.
että lahjakkuus ei ole välttämättä mitenkään kovasti yhteydessä siihen miten koulussa pärjää...
Jos ei istu opettajan mielikuvaan kiltista oppilaasta (yleensä hiljainen ja kuuliainen ja ahkera tyttölapsi, joka tekee kaikkensa miellyttääkseen opettajaa) ja olet miten lahjakas, mutta jotenkin poikkeat tästä mallioppilaan kuvasta, niin voi olla että peruskoulu ei suju, ihan opettajan ammattitaidottomuudesta johtuen.
tiedän mistä puhun. Älykkyysosamäärä voi lapsella olla vaikka suurempi kuin opettajalla, eikä hän silti pärjää, jos on jotenkin erilainen. (esim. sensomotorista tai hienomotorista kömpelyyttä, hitautta jne.)
kyllä päällepäin arvaisi=). Ihan tavallista sakkia ollaan noin ulkopuolisen silmin, ja jalat maassa eläviä ihmisiä. Joskus kun olimme juuri tavanneet, sain ystäviltä melko yllättyneitä kommentteja mieheni ammatista. Arvelut menivät maanviljelijästä nuoriso-ohjaajaan=) siis juttelun peruteella. Itse opiskelin akateemiseksi työn ohessa niin, ettei suurin osa ystävistäni edes tiennyt opiskelustani. Pippalot heille pidin tupareiden yhteydessä, hieman sekin aiheutti hilpeyttä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kommentti ollut tyyliin " en olisi uskonut" .
En häpeä koulutustani, mutta en vaan viitsi sitä mainostaa. Huvittavaa, miten monet pitävät insinöörejä teoreettisina nyhrääjinä, jotka ei tajua arkielämästä mitään, saati osaavat kasvattaa lapsia maalaisjärjellä.
on sinut oman ammattinsa kanssa. itselläni on joskus alemmuuskomplekseja koska olen vain toimintaterapeutti. Tiedän että ongelma on korvieni välissä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki kerron jos kysytään, muttei muuten. Lähes aina, kun vastaan ammattikysymykseen, seuraa hetken hiljaisuus ja sitten " ihanko lääkäri?" tms. Monet luulleet eka sairaanhoitajaksi (siis jos tienneet missä olen töissä, mutta ammatista ei ole ollut tarkemmin puhetta). Oikeasti ääni muuttuu kellossa ja kohtelu paljon " kaukaismmaksi" tai " viileämmäksi" , kun ammatti tulee ilmi...Enpä tiedä tietävätö päiväkodissakaan ammattiani, kun ei tarvinnu listaan kirjoittaa muuta kuin työpaikan puhelinnumero...aiemmassa asuinpaikassa lapsen 14 hengen pk-ryhmässä 11 lapsen jompikumpi tai molemmat vanhemmat oli lääkäreitä, joten oli hiukan helpompaa =)
eikä se ole niinkään kiinni koulutustasosta, vaan siitä että olen psykologi. Tuntuu että siitä vieläkin(?!) saa kommentteja, että luenko nyt sitten ajatukset jne. Enkä varsinkaan ole mikään superhyvä lastenkasvatuksessa, kun en työskentelekään lasten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen korkeasti koulutettu minulla kuvitellaan olevan peukalo keskellä kämmentä. Vaikka itseasiassa ammattini ja koulutus siihen vaativat aikamoista käytännönläheisyyttä sekä ymmärrystä muustakin kuin teoriasta. Ilmeisesti on joillekin liikaa, että sama ihminen on sekä että. Käytännönläheisyyden katsotaan olevan ammattikoululaisten heiniä.
En erityisemmin salaa koulutustaustaani, mutten tuo sitä esillekään. Varsinkaan toista tutkintoani, yhdessäkin tuntuu olevan tietyille ihmisille tarpeeksi sulatettavaa.
Enkä kyllä ole omasta mielestäni mikään erikoisen korkeasti koulutettukaan, vaikka maisteri olenkin. Sitä ovat myös liki kaikki kollegani, osalla parikin tutkintoa ja itsekin opiskelen koko ajan lisää. Omaan persoonaani kuuluu kyky keskustella asiasta kuin asiasta ihan kenen tahansa kanssa, mutta koskaan en ole kokenut, että minua katsottaisiin kieroon jonkun maisterin tutkinnon takia. Ehkä se kuuluu laajaan yleissivistykseen, että kykenee käsittelemään laajoja kokonaisuuksia ja on peruskiinnostunut jatkuvasti kaikesta uudesta.
Mieheni ei ole akateeminen, vaan jätti ne opinnot kesken. Silti hänen äö:nsä on useaan kertaan tutkitusti yli 140 ja kun oma puoliso on sellainen, niin siinä rinnalla tuntee itsensä aika hidasälyiseksi. Toinen pojistamme on selvästi perinyt isänsä älykkyyden, hän jaksaa yllättää järjenjuoksullaan jatkuvasti paitsi meidät niin myös muut aikuiset.
Itselleni tutkintoni ei ole mikään mainitsemisen arvoinen asia. Päiväkodissa yksi hoitaja kerran kysyi mitä teen työkseni, mutta uskon senkin johtuvan pikemminkin uteliaisuudesta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en ole sen kummemmin peitellyt kuin korostanutkaan työtäni. Tosin mielestäni osaan aika hyvin mukautua ja sopeutua porukkaan kuin porukkaan, kuten esim. ex:n junttisukulaisten sukujuhlille. Lähi ystäväpiirissäni ei tosin ole kuin korkeasti koulutettuja: lika barn leka bäst.
Ihan pk-seudulla asutaan ja en ikinä milloinkaan ole huomannut mitään ap:n mainitsemaa suhtautumista. Meidän puistossa ja kerhoissa käy porukkaa " lääkäristä lastenhoitajiin" ja eipä ole koulutuksen vuoksi suhtautuminen kenenkään muuttunut. Ihmisestä itsestään se riippuu mielestäni. Tiedä sitten onko maalla tai muualla erilaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto, en usko! Tai sit en vaan muista tuollaista kohtaa ollenkaan.
niin kyllähän mäkin joissain tilanteissa olen hiljaa tai muutan käytöstäni erilaiseksi juuri tämän asian suhteen. Suurin osa tämänhetkisistä kavereista on luonnollisesti opiskeluajoilta, ja korkeasti koulutettuja, eikä niissä porukoissa tarvitse mitenkään käytöstään muokata.
Mutta sitten on muita ihmisiä, sukulaisia ja kylänmiehiä, joilla on jonkunnäköisiä alemmuuskomplekseja koulutuksen suhteen. Tulen itse duunarisuvusta, jossa jokaisesta korkeasti koulutetusta nuoremman polven edustajasta ollaan kyllä tosi ylpeitä, mutta jos käyttää liikaa sivistyssanoja tms., siitä saa kyllä kuulla. Sukuun naidut alemmin koulutetut ovat joskus olleet ihan pallo hukassa, kun kuulevat keskustelevansa maisterin tai tohtorin kanssa... Eli maaseudulla tämä jaottelu on vielä ihan voimissaan. Siitä ei ole edes montaa vuotta, kun niissä piireissä oli hienoa olla ylioppilas, oikein vanhojen suomifilmien tyyliin!
Tottakai tällaisissa ympyröissä jokainen fiksu ihminen vähän muokkaa käytöstään porukoihin sopivaksi. Koulutuksesta ei puhuta kuin kysyttäessä, ja ollaan enemmän sellaisia suoria ja rempseitä. Vältetään vetoamasta asiantuntijuuteen, vaikka keskustelu koskisikin aihetta, josta tietää koulutuksensa pohjalta enemmän kuin muut jne.
Ei tämä tarkoita, että normaalisti olisin pelkästään kirjakielellä puhuva snobi, tai että väheksyisin alemmin koulutettuja. Kyse on vain siitä, että erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin sopii erilainen käytös.
Ei ku ainiin, ammattikorkeathan on ihan lällyilyä. Maisteri se olla pitää. Vaikka sitten työtön.
Toisaalta ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluu lähinnä korkeakoulututkinnon omaavia henkilöitä, joten " samassa jamassa" ollaan. Itse olen esimerkiksi hyvin ylpeä maisterin tutkinnostani, koska gradu junnasi pitkään paikallaan ja välillä iski jo epätoivo valmistumisen suhteen. En tietenkään kuitenkin ylpeile sillä ääneen, mutta arvostan kyllä omaa suoritustani.
Mitä merkillisin ristiriita on työn haussa. Haen paikkoja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, ja kun minulla sellainen on ja siitä mainitsen, vastauksena on yleensä vähättelyä, että maistereita nyt on jokainen, mitä sinä osaat tehdä.
Olen vastavalmistunut, jolla on alle vuosi työkokemusta, ja asumme miehen kotipaikkakunnalla, jossa näitä korkeakoulututkintoa vaativia palleja kansoittaa merkonomit. Eli tavallaan vaaditaan nykyajan mukainen koulutuspätevyys, mutta kun yksikin sen täyttävä ilmestyy, iskee heti alemmuudentunne itsestä, jolloin lyödään kun vierasta sikaa.
jossain (pois)muuttovoittoisesa kunnassa Etelä-Suomen ulkopuolella voi kai maisterinutkinto ollakin vähän enemmän. Täällä Helsingissä tuntuu kyllä että meilkein kaikilla nuorilla on vähintään amk- tai maisteritutkinto tekeillä. Maisteri on kuin perustaso.
Toivotatvasti se peruskoulunope seuraa tätä ketjua vielä:
uskomatonta tekstiä! kaikkiko koulun peruskouluuun jättäneet olisivat jotenkin lahjattomia? esim. omassa suvussani koulutusta ei ole arvostettu ja lapsille on alettu n. 14-15-vuotiaana vihjailla että olisi aika vähitellen ruveta elättämään itsensä. vaikuttaa kyllä olennaisesti koulunkäyntihalukkuuteen (omien vanhempieni perhe oli onneksi poikkeus)
minäkään en ole tullut kaapista ulos... ;)
Yleensä vähättelen kahta korkeakoulututkintoani tai en kerro toisesta mitään. Toinen tutkintoni on vielä niin oudolta alalta " tavallisten" ihmisten mielestä, että en jaksa sitä ihmettelyä.
Minä en erottele ihmisiä koulutuksen mukaan, mutta on aika vaikea ystävystyä vähemmän koulutettujen kanssa kun ovat keskimäärin aika angstisia kun koulutukseni paljastuu.
En siis tee asiasta numeroa, päinvastoin.