Lue keskustelun säännöt.
Hölmö kysymys korkeammin koulutetuille
18.01.2007 |
Yritättekö viimeiseen asti salata puolisosi ja oman korkean koulutuksen?
Minä yritän. Inhottaa jos/kun sitä kysytään lasten päivähoito- ym. kaavakkeissa.
Oletko huomannut, että korkeasta koulutuksesta on haittaa kanssakäymisessa?
minusta tuntuu, että suomessa on jonkinlainen inho/viha joillakin korkeasti koulutettuja kohtaan.
Lisäksi tulee tunne,että jos on korkea koulutus, on aina jaksettava ja osattava kaikki lasten kasvatusta myöten ja oltava muutenkin täydellinen.
Vaikka kaikki olemme vain ihmisiä, eikä oma älykkyysosamäärä ole yhtään sen korkeampi kuin peruskoulun käyneelläkään. Olen vain ollut pitkäjänteinen ja ahkera ja kurinalainen.
Minusta joskus näyttää esimerkiksi päiväkodissa, että jos on kouluttamattoman yksinhuoltajan lapsi, saa kaikki sympatiat puolelleen, ja lapsi saa sen vuoksi kaikkien hoitajien huomion ja lapsi saa kaiken anteeksi, koska häntä pitää ymmärtää. Vaikka siis usein juuri korkeasti koulutetuilla lapsilla ei ole muita tukiverkkoa kuin työssäkäyvät vanhemmat, koska ovat muuttaneet työn perässä, kun taas sillä yh:n lapsella voi olla tädit mummot pappat kummit äidin lapsuuden ystävät ym. eli todella tiivis tukiverkko antamassa aikaa ja huomiota.
Lisäksi suomessa useimmilla korkeasti koulutetuilla on heikot palkat, verrattuna duunariammatteihin, ja silti suhtautuminen on usein sellaista, että kyllähän noilla on rahaa. Vaikka tulot paljon huonommat kuin putkimiehillä ja kampaajilla.
Onko kohtalotovereita, jotka välttävät kertomasta ammattia tai koulutusta tai jopa hieman ilmoittavat asian alakanttiin jos mahdollista?
Kommentit (75)
Tämä on niiiin tyypillinen " korkeasti koulutetun" viesti. Valitettavasti ja vielä nykyaikanakin joku tosiaan ajattelee näin. Sitten ihmetellään kun muut vievät duunit nokan edestä. Eikö työnantaja kysy mielestäsi tosi fiksun kysymyksen kysyessään " mitä osaat tehdä?" ? Mietis nyt itsekin, onko työnantajalle tärkeämpää se, mitä oikeasti osaat tehdä vai se, mikä koulutuksesi on??
Vierailija:
Mitä merkillisin ristiriita on työn haussa. Haen paikkoja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, ja kun minulla sellainen on ja siitä mainitsen, vastauksena on yleensä vähättelyä, että maistereita nyt on jokainen, mitä sinä osaat tehdä.Olen vastavalmistunut, jolla on alle vuosi työkokemusta, ja asumme miehen kotipaikkakunnalla, jossa näitä korkeakoulututkintoa vaativia palleja kansoittaa merkonomit. Eli tavallaan vaaditaan nykyajan mukainen koulutuspätevyys, mutta kun yksikin sen täyttävä ilmestyy, iskee heti alemmuudentunne itsestä, jolloin lyödään kun vierasta sikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi vaikea auttaa lastaan mm. opiskelupaikan valinnassa, koska eivät tietenkään itsekään näistä tiedä. Monet vanhemmat pitävät amista yms. varmempana vaihtoehtona, vaikkei se sopisi lapsen luonteeseen ja lahjoihin yhtään. Maaseudulla myöskin opettajat ohjaavat lapsia duunaripuolelle, koska ovat asenteellisia duunareiden lapsia kohtaan.
Kokemusta on lähipiirissä paljonkin. Muistan itse harkinneeni amiksen kampaajalinjan ja lukion välillä ysiluokalla, koska olin niin tietämätön omista kyvyistäni. Omaksi onnekseni valitsin lukion (myöhemmin yliopiston), koska olen niin akateeminen kirjatoukka kuin olla ja voi. Hiuksia en osaa laittaa pätkääkään, enkä ole edes mitenkään ihmisten kanssa lahjakas. ;)
Vierailija:
Toivotatvasti se peruskoulunope seuraa tätä ketjua vielä:
uskomatonta tekstiä! kaikkiko koulun peruskouluuun jättäneet olisivat jotenkin lahjattomia? esim. omassa suvussani koulutusta ei ole arvostettu ja lapsille on alettu n. 14-15-vuotiaana vihjailla että olisi aika vähitellen ruveta elättämään itsensä. vaikuttaa kyllä olennaisesti koulunkäyntihalukkuuteen (omien vanhempieni perhe oli onneksi poikkeus)
Olen huomannut, että monilla on paljon hampaankolossa opettajia vastaan. Osa myös tuntuu ajattelevan, että kun on ammattikasvattaja, täytyisihän oma lapsikin osata täydellisesti kasvattaa. Höpö höpö. ja sille jollekulle tähän ketjuun tiedoksi: jokainen ammattitaitoinen opettaja huomaa, onko oppilaan huono koulumenestys seurausta oppimisvaikeuksista vai jostain muusta. En itse koskaan viihtynyt peruskoulussa enkä pärjännyt siellä. Lukiossa aloin vasta menestyä.
Jos joku kysyy, mitä teen, kerron olevani tutkija (mikä onkin totta). Jos minulta kysytään, teenkö väitöskirjaa, kerron, että olen jo väitellyt.
Päiväkodissa ja koulussa hoitajat ja opettajat tietävät, että olemme mieheni kanssa molemmat yliopistolla töissä, mutta eivät tiedä mitä teemme. En siis mitenkään peittele koulutustani, mutta en myöskään aktiivisesti tuo sitä esille. En ole huomannut, että ne, jotka saavat koulutustasoni selville, muuttaisivat käytöstään.
Kiitos rasistisesta kannanotosta! Tienaan kuitenkin oikein hyvin opistotasoisella koulutuksellani ja olen helvetin hyvässä duunissa.
Vedän myöskin yh-olohuonetta, joten tottatosiaan lastenhoitajia ja hoitopaikkoja riittää. Minulla on myös paljon ystäviä.
Eilen kun hain kaverin lasta huomasin, että myös kadehtijoita riittää kun meillä on ainakin neljän hengen lastenhoitokimppa. Kelpais varmaan sullekin, mutta jos korkeakoulutus estää sellaisen syntymistä, voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen työssäkäyvä (ylempi virkamies) yksinhuoltaja. Kiitos, tulen toimeen omillani. Kyllä, omaan vahvan tukiverkon (mummi kyllä asuu 300 km päässä) sukulaisista ja ystävistä, mutta KUKAAN ei ole oikeutettu " paapomaan" lastani ihan vain siksi että yh olenkin. Se että sinä et ole urakiireidesi takia jaksanut hoitaa tukiverkkoasi, ei ole minulta pois.
Meidän päiväkodissa (Vantaalla) minun yh:n lasta kohdellaan samoin kuin muidenkin alemmin/ylemmin koulutettujen vanhempien lapsia. Älä siis tule sormella osoittamaan.
Meillä on perhe, vaikkakin siihen kuuluu (useista eri asioista johtuen) kaksi henkilöä. Olemme olleet aina näin. Mielelläni annan meille tulla aina muita ihmisiä, ihmisiä jotka ovat meille niin rakkaita ettemme voisi elää ilman heitä. Ikääkin minulla on 28 vuotta, joten mikään teiniäiti ei täällä kirjoittele.
Toivon sinulle hyvää uraa ap, mutta älä kuitenkaan syyllistä meitä muita, jotka olemme uran lisäksi luomaan tukiverkoston ja perheen.
> jokainen ammattitaitoinen opettaja huomaa, onko oppilaan huono >koulumenestys seurausta oppimisvaikeuksista vai jostain muusta
en oikein ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti. Miten niin huomaa? Olihan tuolla aiemmin elävä esimmerkki asenteellisesta peruskoulun opettajasta. Tuskin hän on ainoa lajissaan tai edes välttämättä ei-pätevä ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan sitä, että kun ensin ilmoitetaan vaatimuksena joku koulutus ja sitten kun on sellainen ja kun siitä mainitsee, vastaanotto on suunnilleen että mitäs sillä luulet leuhkivasi, tämä on kuule kovaa hommaa. Niin niin, totta kai. Jos koulutuksella ei ole mitään väliä, miksi työnhaussa ilmoitetaan siitä joku vaatimus, kun voisi vaikka vain eritellä mitä taitoja tarvitaan.
Ihme että joku vielä nykypäivänä luulee, että maisterit luulevat saavansa pelkällä tutkintotodistuksella töitä. Minä ainakin olen tähän asti saanut sillä osaamisella, jonka tutkintotodistus ilmentää.
Vierailija:
Tämä on niiiin tyypillinen " korkeasti koulutetun" viesti. Valitettavasti ja vielä nykyaikanakin joku tosiaan ajattelee näin. Sitten ihmetellään kun muut vievät duunit nokan edestä. Eikö työnantaja kysy mielestäsi tosi fiksun kysymyksen kysyessään " mitä osaat tehdä?" ? Mietis nyt itsekin, onko työnantajalle tärkeämpää se, mitä oikeasti osaat tehdä vai se, mikä koulutuksesi on??Vierailija:
Mitä merkillisin ristiriita on työn haussa. Haen paikkoja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, ja kun minulla sellainen on ja siitä mainitsen, vastauksena on yleensä vähättelyä, että maistereita nyt on jokainen, mitä sinä osaat tehdä.Olen vastavalmistunut, jolla on alle vuosi työkokemusta, ja asumme miehen kotipaikkakunnalla, jossa näitä korkeakoulututkintoa vaativia palleja kansoittaa merkonomit. Eli tavallaan vaaditaan nykyajan mukainen koulutuspätevyys, mutta kun yksikin sen täyttävä ilmestyy, iskee heti alemmuudentunne itsestä, jolloin lyödään kun vierasta sikaa.
Sanokaa mitä sanotte, mutta minun kokemukseni mukaan tohtorintutkintoa joutuu todella usein jollakin tapaa puolustelemaan ja selittelemään, jos se vahingossa tulee ilmi.
Varsinkin, kun sen on tehnyt nopeasti ja nuorella iällä, ja tehnyt " siinä sivussa" ne lapset ja talot ja muut, mitä yleensäkin tuossa alle 3kymppisenä tehdään.
En edellenkään osaa vastata luontevasti ihmettelyyn " no oletpas sinä ehtinyt jo paljon!" tai " miten ihmeessä sä olet voinut.."
Mitä siihen oikein voisi vastata vähättelemättä toista tai ylenmäärin ylistämättä itseään?! Jos vastaan " olen vain ollut ahkera" , herää ajatus, että eikö toinen sitten ole. Jos taas vastaan, että " mulle opiskelu on helppoa" , haiskahtaa se omakehulta jne. jne. Myös leikkimieliset utelut tyyliin " no eikös sulla pitäisi olla se silinteri päässä.." eivät oikein jaksaisi hymyilyttää.
Enkä siis todellakaan pidä itseäni sen parempana ihmisenä kuin ketään muutakaan. Takana on mm. työttömyyttä ja pätkätöitä, eli tiedän todella hyvin, ettei se pelkkä koulutus ole mikään menestymisen - saati sitten onnellisuuden - tae.
Nykyinen työni sen sijaan ei liity tutkimukseen eikä siten heti herätä lisäkysymyksiä omasta koulutuksesta. Olenkin huomannut, että kerron ihmisille nykyisestä työstäni paljon vapaammin ja iloisemmin kuin aiemmin. Mikä vapauttava tunne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta yläasteajaltakin muistelen opon ammatinvalintaohjausta, jossa käytiin tutustumassa kauppikseen, amikseen, tekuun, katseltiin filmejä eri ammattikoulutuksista mutta korkeakoulututkinnoista ei puhuttu käytännössä yhtään mitään. Toki ehkä ajatuksena oli, että niitä neuvotaan, joilla suunnitelmat ihan avoimet ja ne, jotka pärjää opiskeluissaan muutenkin, osaavat itsekin hankkia tietoa. Mutta vähänkö oli puuduttavaa tutustua kerrasta toiseen esim. putkimiehen tai suurtalouskokin ammattitutkintoon, kun itsellä jatkosuunnitelmat ja jopa lukion ainevalinnat ihan selvillä - enkä ollut toki ainoa tavoitteensa ja koulutuksensa suunnitellut.
Vierailija:
Mitä merkillisin ristiriita on työn haussa. Haen paikkoja, joihin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, ja kun minulla sellainen on ja siitä mainitsen, vastauksena on yleensä vähättelyä, että maistereita nyt on jokainen, mitä sinä osaat tehdä.
Meillä töissä vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto (tai " vastaava työkokemus" ) ja on itsestään selvää, että pelkkä tutkinto ei riitä. Kun tosiaan suurin osa hakijoista on maisterin tutkinnolla varustettuja.
En suoraan sanottuna nyt ymmärtänyt pointtiasi? Kerrot varmasti CV:säsi koulutuksesi jne, eli rekrytointitilanteessa haastattelija jne tietää sen jo. Häntä tosiaan kiinnostaa eniten, mitä sinä osaat tehdä. Tutkintosi lisäksi.
Itse hankin jo opiskeluaikana alani työkokemusta, joten ensimmäistä vakituista työpaikkaa hakiessani minulla oli myös osoitusta siitä, mitä minä osaan.
terv
rekryistäkin nykyään vastaava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap:n kuvailemaan tilanteeseen joutuu vain sellainen henkilö, jolle koulutuksella on suurempi painoarvo kuin muille. Useimmat ihmiset eivät kiinnitä tälläisiin asioihin lainkaan huomiota niin kaavakkeissa kuin uusia ihmsiä kohdatessaan.
onko mielestäsi tavallisnen maisteri korkeasti koulutettu? maisterinarvoni kerron ihan mielelläni, minusta se on ihan perusjuttu, ei mikään ihme. voipi olla, että jos olisin lis. tai dos tri suhtauduttaisiin eri tavalla. minusta maisteri on " vain maisteri" .
enkä ole huomannut mitään outoja katseita tms. mutta asun helsingissä, tänne mahtuu monta maisteria samaan pihapiiriin :) en siis ole kummajainen. päin vastoin, kaikki kysyy, alanko teemään väitöskirjaa seuraavaksi :O (en todellakaan, en ole tutkijatyyppiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en sitä nolostele missään seurassa, ja asumme ihan maalla eikä lähelläkään pääkaupunkiseutua. Mieheni tohtorintutkinto on minusta vähän eri asia, mutta kyllä jos tulee esiin, niin ei se nyt mitään haittaa. On täällä tohtoreitakin toisia. Omassa tuttavapiirissäni on ihmisiä kaikistä eri koulutustasoista, tosin kyllä yleensä on joku peruskoulun jälkeinen juttu, mutta aika monilla kyllä muutenkin on. Enemmän se on minusta ylemmyydentunnetta toisia kohtaan jos luulee että sitä pitäisi salailla.
Tuon lääkärihomman voisin kyllä uskoa, jotkut nuoretkin ihmiset vielä vähän pelkäävät lääkäreitä.
Osa ihmisistä vain on sellaisia, että aina kyräillään ja ollaan kateellisia.
Koulutusasteita, ammatteja, töitä ja palkkoja on niin erilaisia, että aina joku on jollekkin kateellinen.
t. sh, joka saa kyräilyä osakseen puiston lähihoitajilta
Haluankin nyt sanoa ihan sisäpiirin tietona ettei se opettaja ole välttämättä mikään ihmeolento joka kaiken tietää ja näkee ja hallitsee. Mulla on suvussa ja lähipiirissä monta opettajaa, osa ihan tavallisia, tasapainoisia ihmisiä, osa näitä vanhemman polven " kansankynttilöitä" jotka on niin omahyväisiä ja omaan piiriinsä sulkeutuneita ettei sitä tyhmää jorinaa jaksa kuunnella tuntia kauempaa. Jne.
Opettajan imago on kyllä täysin yliarvostettu täällä.
Toki on vaativaa ja raskastakin työtä, kun täytyy kestää laumaa erilaisia lapsia ja saada ne jotain oppimaankin, mutta uskokaa pois, opettajien arvomaailma voi olla vaikka kuinka lattea-ja usein juuri latistuu siksi että he itse kuvittelevat olevansa jotain vähän parempaa (ja tämä ei koske kaikkia tuntemiani opettajia!) ja opettajahuoneessa tämä herraskainen ilmapiiri tiivistyy vielä tänäkin päivänä.
Opettajien omat lapset voivat olla vaikka kuinka traumatisoituneita vanhempiensa arvomaailmasta johtuen jne.
Näkemäni ja kokemani pohjalta opettaja on viimeisiä ammatteja mihin haluaisin. Ja kaikki kunnia hyvin työnsä tekeville, empaattisille, erilaisuutta arvostaville opettajille kuin myös sairaanhoitajille, lastenhoitajille, leipureille, kauppiaille, siivoojille, lääkäreille jne. Kun on ihmisten kanssa tekemisissä työkseen, tarvitaan muutakin kuin omahyväisyyttä ja koulutusta jotta ammatissaan onnistuu.
Pikkupaikkakunnalla koulutukseni on varsin harvinainen ja ns. arvostettu. Luullaan heti että ollaan rikkaita yms. Opiskelupaikkakunnalla tai kollegojen kanssa ei tietysti tarvi, lähinnä oudommille ihmisille.
Reaktio on heti silminnähtävä jos joudun paljastamaan ammatin. Ei ole omasta asenteestani kiinni. duunariperhetausta on.
Vierailija:
Sanokaa mitä sanotte, mutta minun kokemukseni mukaan tohtorintutkintoa joutuu todella usein jollakin tapaa puolustelemaan ja selittelemään, jos se vahingossa tulee ilmi.
Varsinkin, kun sen on tehnyt nopeasti ja nuorella iällä, ja tehnyt " siinä sivussa" ne lapset ja talot ja muut, mitä yleensäkin tuossa alle 3kymppisenä tehdään.
Paljastat kuitenkin halveksuntasi muita kohtaan yhdellä lauseella: tehnyt " siinä sivussa" ne lapset ja talot ja muut, mitä yleensäkin tuossa alle 3kymppisenä tehdään.
Ai, että ihan yleensäkin tuossa alle kolkytvee! Tiedät varsin hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä lapsia ja taloja noin vain alle 30 vee.
kiseudulla.
Vierailija:
onko mielestäsi tavallisnen maisteri korkeasti koulutettu? maisterinarvoni kerron ihan mielelläni, minusta se on ihan perusjuttu, ei mikään ihme. voipi olla, että jos olisin lis. tai dos tri suhtauduttaisiin eri tavalla. minusta maisteri on " vain maisteri" .enkä ole huomannut mitään outoja katseita tms. mutta asun helsingissä, tänne mahtuu monta maisteria samaan pihapiiriin :) en siis ole kummajainen. päin vastoin, kaikki kysyy, alanko teemään väitöskirjaa seuraavaksi :O (en todellakaan, en ole tutkijatyyppiä).
Ja vastaavasti yksi syy miksi yksityinen sektori ei työllistä tohtoreita on se, että maisteriesimies ei halua tohtorialaista.