Lue keskustelun säännöt.
Hölmö kysymys korkeammin koulutetuille
18.01.2007 |
Yritättekö viimeiseen asti salata puolisosi ja oman korkean koulutuksen?
Minä yritän. Inhottaa jos/kun sitä kysytään lasten päivähoito- ym. kaavakkeissa.
Oletko huomannut, että korkeasta koulutuksesta on haittaa kanssakäymisessa?
minusta tuntuu, että suomessa on jonkinlainen inho/viha joillakin korkeasti koulutettuja kohtaan.
Lisäksi tulee tunne,että jos on korkea koulutus, on aina jaksettava ja osattava kaikki lasten kasvatusta myöten ja oltava muutenkin täydellinen.
Vaikka kaikki olemme vain ihmisiä, eikä oma älykkyysosamäärä ole yhtään sen korkeampi kuin peruskoulun käyneelläkään. Olen vain ollut pitkäjänteinen ja ahkera ja kurinalainen.
Minusta joskus näyttää esimerkiksi päiväkodissa, että jos on kouluttamattoman yksinhuoltajan lapsi, saa kaikki sympatiat puolelleen, ja lapsi saa sen vuoksi kaikkien hoitajien huomion ja lapsi saa kaiken anteeksi, koska häntä pitää ymmärtää. Vaikka siis usein juuri korkeasti koulutetuilla lapsilla ei ole muita tukiverkkoa kuin työssäkäyvät vanhemmat, koska ovat muuttaneet työn perässä, kun taas sillä yh:n lapsella voi olla tädit mummot pappat kummit äidin lapsuuden ystävät ym. eli todella tiivis tukiverkko antamassa aikaa ja huomiota.
Lisäksi suomessa useimmilla korkeasti koulutetuilla on heikot palkat, verrattuna duunariammatteihin, ja silti suhtautuminen on usein sellaista, että kyllähän noilla on rahaa. Vaikka tulot paljon huonommat kuin putkimiehillä ja kampaajilla.
Onko kohtalotovereita, jotka välttävät kertomasta ammattia tai koulutusta tai jopa hieman ilmoittavat asian alakanttiin jos mahdollista?
Kommentit (75)
paremmat olot ja varmasti ihan tosi kovat tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja te korkeakoulutetut - teidän pitäisi tietää, ettei komparatiivia saa käyttää ilman kuin-sanaa ja verrokkisubstantiivia ;)
En ole koskaan huomannut ap:n mainitsemia seikkoja omalla kohdallani. Minulla on sekä korkeasti että vähemmän koulutettuja ystäviä ja tuttuja, eikä sillä ole mitään merkitystä suhteen kannalta.
Palkkaani en kuitenkaan mielelläni kerro. Se on korkea ja joka penni on ansaittu.
suhtautuminen on erilaista kuin pk-seudulla, jossa on paljon koulutettuja. Maaseudulla saatat olla uuden tuttavapiirisi (suvun kautta) ainoita korkeammin koulutettuja ja suhtautuminen on valmiiksi epäluuloista. Tämä on aivan todellinen - joskin pieni - ongelma, ei todellakaan kissan hännän nostamista.
Mitä tulee kielioppiin. Vaikka olen korkeasti koulutettu en ole täydellinen minäkään. Oletko sinä? ;) nimim. äidinkieli vain ysi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komparatiivia käytetään vain kuin-sanan kanssa.
Ja vitonen ei myöskään ole täydellinen! Suurimpana ongelmana kauhea niuhottava luonne ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä ole kohdannut kanssakäymisessä mitään ongelmia. No ehkä vähän mieheni luuserisukulaiset (duunareita kaikki) yrittävät joskus jotain pokkuroida, mutta en enää juuri tapaa heitä.
Ja minä olen laiska korkeasti koulutettu. Lisää " kuin minä" kaikkiin häiritseviin kohtiin tekstissäni. t. se edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta sitten, että olen merkonomi vasta kun oli myös maisterin tutkinto.
tätä koulutusasiaa. Minulla päinvastoin ystäväpiirissäni eräs maisteri, joka jaksaa jauhaa " älykkyydestään" oikein rasittavuuteen asti. Hän on ollut työttömänä useaan otteeseen ja on yh. Hänellä on myös viimeksi töitä tehdessään ollut huonompi palkka kuin meistä ystäväpiirissäni kenelläkään. Hän vihaa tradenomeja (on jopa sanonut minulle niin suoraan), koska he vievät hänen työnsä, vakkeivat hänen mielestään kuitenkaan ole yhtä älykkäitä ja kyvykkäitä kuin hän....minä yritän hänen kanssa jutella enemmänkin muista asioita kuin työjutuista ja koulutuksesta. Itse olen tradenomi, mutta kohtuu hyväpalkkainen sellainen, eli maisteriystäväni painajainen. En kuitenkaan olisi niin moukka, että alkaisin moittimaan maistereita ystävälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
numeroa, monet eivät edes tiedä toisesta tutkinnostani. Jos tuleee ilmi, ihmiset yleensä tuntuvat pitävän hurjan ahkerana kun olen viihtynyt yliopistolla niin kauan. Joskus olen huomannut, että esim. päiväkoti-ihmiset ihmettelevät miten joku noin koulutettu voi olla noin " kansantajuinen" ja lähestyttävä. Kerron aina esim. työstäni kysyttäessä selkokielisen version.
Toisaalta lisensiaattien ja tohtorien rinnalla tunnen itseni taas vähän koulutetuksi. Silloin tuntuu hassulta, jos ensin itse olen piilottanut koulutuksen ja sitten toinen onkin jokin pidemmälle koulutettu.
Olen kuitenkin huomannut samaa kuin ap, että on ihmisiä, jotka kuvittelevat akateemisen ihmisen olevan jotenkin fiksu tai saavan paljon palkkaa. Ehkä se johtuu siitä, että vanhempani ja heidän sisarensa eivät ole korkeasti koulutettuja ja heille on ollut suuri juttu, kun me sisarukset olemme kaikki käyneet korkeakouluopinnot loppuun saakka. On sitten heidän käytöksensä takia tullut varovaiseksi siitä, miten muiden ihmisten kanssa käyttäytyy. Yleensä kerron olevani toimistotöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoisin, että tämä kirjoittamasi ei ap pidä paikkaansa:
Vierailija:
Vaikka kaikki olemme vain ihmisiä, eikä oma älykkyysosamäärä ole yhtään sen korkeampi kuin peruskoulun käyneelläkään. Olen vain ollut pitkäjänteinen ja ahkera ja kurinalainen.
Suurin osa niistä, joilla opinnot jäävät pelkkään peruskouluun, ovat aivan aidosti lahjattomia. Pelkkä laiskuus ei selitä sitä, että ihminen ei ymmärrä asiaa, joka hänelle on kädestä pitäen selitetty useita kertoja monin eri tavoin havainnollistaen tai että hän ei kykene yksinkertaisestakaan äidinkielellään kirjoitetusta tekstistä löytämään vastauksia tekstin sisältöä koskeviin kysymyksiin. Sellaisella ihmisellä ei ole edellytyksiä jatko-opintoihin, ei millään kurinalaisuudella, pitkäjänteisyydellä tai ahkeruudella, vaikka niitä olisikin.
Lupaan et täällä ei katota vinoon.
En ole huomannut koulutuksen vaikuttavan niin, että joku olettaisi lasten kasvatuksen tai elämän yleensä onnistuvan paremmin kuin kouluttamattomilta.
Eiköhän se ole aikalailla luonteesta ja persoonasta kiinni miten menee lasten kanssa ja elämän koukeroista selviytyy.
Oletko luonut itsellesi mielikuvan täydellisestä elämästä koulutus mukaan lukien, eikö se onnistunutkaan?
Ei, en ole koskaan salannut koulutustani. Enkä ole koskaan vielä nähnyt syytä sitä salata.
tekemisissä olevien aikuisten kanssa ja juuri pyysivät opiskelijaa haastattemaan minua lapseani koskien (tarvitsi aineiston harjoitustyöhön), sillä perusteella, että olen fiksu, puhun mielelläni enkä tippaakaan pelottava. Siis ihan vastakkaiset kokemukset kuin ap:lla. Onneksi.
Kyllä mielestäni monet hiukan karsastavat korkeastikoulutettuja ja ajattelevat, että nämä kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella.
Siinä missä alemmin koulutetut puhuvat jatkuvasti opiskeluistaan ja työstään olen minä päätynyt olemaan hiljaa. Keskustelen alitajuisesti enemmän kotiasioita, herkemmin alemmin koulutettujen seurassa yritän antaa kuvaa itsestäni rempseämmän ja maanläheisemmän kuvan. Tai korostan niitä puolia itsessäni. Omana itsenäni olen ujompi ja varautuneempi, mutta nämä luonteenpiirteet tulkitaan usein ylpeydeksi ja koppavuudeksi alempikoulutettuja kohtaan. Mikä on täysin absurdia, en jaottele ihmisiä koulutuksen mukaan ja nautin erilaisten ihmisten seurasta sen enempää taustoja miettimättä. Alemmin koulutetut sen sijaan tuovat jatkuvasti koulutus-eron esille sivulauseessa. " Lapsestasi saattaa tulla duunari" . Samalla katsoen minua kuinka reagoin. *huokaus*
Jotkut - ei todellakaan kaikki - alemmin koulutetut ystäväni tai tuttavani kärsivät todella pahoista alemmuuskomplekseista ja suoraan sanottuna piikittelevät joka käänteessä. He olettavat minun olevan tietynlainen (esim. etten osaa tehdä käsilläni mitään kuten leipoa, vaihtaa auton rengasta tms.) Suoraan sanottuna joskus ottaa päähän enkä jaksa olla jatkuvasti heidän luulojaan todistelemassa vääriksi.